Jääkaappi täynnä kuukakkuja - Macauhun paluu

Palasin Macauhun neljä viikkoa sitten. Juuri kun pääsin ylpeilemästä osaavani nykyään nukkua lentokoneissa, tuli vastaan varmaan surkeiten nukkumani lentomatka ikinä. Nukuin max kolme tuntia koko lennon aikana, mutta juuri strategisesti aamupalan ohi. Hong Kongiin siis saavuin hyvin tokkuraisena. Päätin ensimmäistä kertaa kokeilla Macauhun menoa uudella HKZM (Hong Kong - Zhuhai - Macau) -sillalla. Sen lupailtiin olevan erittäin simppeliä, mutta väsyneenä, nälkäisenä, hikisenä ja rinkka selässä ei matka tuntunut niin helpolta. Lentokentällä oli kylttejä vain ylihintaisiin kasinobusseihin, jotka veisivät suoraan ovelta ovelle. Halvin ratkaisu on etsiä lentokentän ulkopuolelta B4-bussin pysäkki ja ajaa sillä sillan "terminaaliin". En voi kiittää tuuriani tarpeeksi siitä, että minulla oli juuri tasan 6 HKD lompakossa, eli bussilipun hinta.

Terminaalissa ostetaan sillalle bussilippu, jota ei siis tarvitse, kannata tai edes voi (?) ostaa etukäteen. Hinta on 65 HKD eli hieman yli 7€, kun taas lentokentällä myytävät bussiliput lähemmäs 30€ (mutta niillä tosiaan pääse suoraan hotellille). Busseja kulkee sillan nimen mukaisesti Macaun lisäksi myös Zhuhaihin, joten kannattaa ostaa oikea lippu. Väärään bussiin on erittäin vaikea eksyä, sillä kylttejä on kaikkialla ja liput tarkistetaan pariin otteeseen. Busseja kulkee vähintään 15 minuutin välein, joten odottelua ei paljoa ole. Itse matka tuntui lauttaan verrattuna todella nopealta, noin. 45min. Macaun päässä pitää ottaa taxi tai julkinen bussi päästäkseen pois terminaalialueelta. Itse pihistelin ja uhmasin heikkoa oloani hyppäämällä 102X-bussin kyytiin ja tekemällä vielä toisenkin vaihdon päästäkseni kotiin. Yhteensä siis käytin neljää bussia Hong Kongin lentokentältä ulostumisen jälkeen. On vähättelyä sanoa, että raahauduin asuntolalle viimeisillä voimillani.

Kesällä olin saanut WeChat-viestin, jossa minua pyydettiin vaihtamaan huonettani, jotta kämppis ja hänen kaverinsa voisivat asua vierekkäin. Suostuin, koska kämppis möykkäsi yötä myöten ja jätti hiuksiaan ympäri kylppäriä. Palatessa olin siis hieman jännittynyt siitä, minne minut oli sijoitettu. Asuntolassa on huoneita, joiden ikkunat osoittavan merelle, kun taas toisten sisäpihalle. Vaikea arvata, kummanlaisen huoneen halusin. Sain kuulla, että minut oli siirretty 7. kerroksesta 5., mutta huone oli "sama", eli rakastamani maisema pysyi. Kirsikkana kakun päälle, uusi naapurini, Sarah, on todella mukava ja myös non-local student! Olemme tässä kuukauden aikana tutustuneet jo jonkun verran ja meillä on aina todella hyviä keskusteluita. Sarah on kongolainen, mutta hän on asunut ainakin Kanadassa, USA:ssa ja Koreassa.

Kaverillani Tabilla oli synttärit juuri sinä päivänä kun saavuin Macauhun, joten viiden tunnin päikkäreiden (tai no, Suomen ajassa yöunien) ja syömisen jälkeen lähdin hänen poikaystävänsä omistamaan kauppaan yllättämään Tabia. Piiloilimme vaaterekkien takana ja pomppasimme laulamaan synttärilaulua Tabin saapuessa. Ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. Tabi ei edes tiennyt, että minä ja Kini olimme palanneet Macauhun.

Koulua on tänä vuonna vähemmän lopputyömme takia. Lopputyön aiheeksi en saanut valittua ykkös-, kakkos- tai edes kolmosvaihtoehtoani (miksi jokaisen, hyvin laajan, aiheen voi valita vain n. 5 opiskelijaa..???), mutta onneksi sentään viimeisitä jäljellä olleista aiheista pääsin ottamaan jotain edes kaukaisesti kiinnostavaa. Sain viimeisen paikan "mass tourism":sta ja jos sitä en olisi klikannut tarpeeksi nopeasti, olisin tosissani ollut pulassa. Jäljellä oli vain IT ja muita matemaattisia aiheita ja niistä en ihan oikeasti tiedä yhtään mitään.

Stressasin thesisin aiheesta viikkokausia, mutta sain jo-valmistuneelta kaverilta vakuutteluita siitä, että aihe ei yleensä ole kahlitseva. Nyt supervisorini tavattuani on kaikki hyvin ja sain periaatteessa valita aiheekseni aivan mitä vain. Liikuskelenkin turismimarkkinoinnin suunnilla, eli juuri siellä, missä halusinkin olla. Nyt enää onkin stressattavana itse työn tekeminen :D No ei, olen oikeastaan ihan hyvässä flowssa. Ja ainakin meidän luokalla olen ainut, joka on aloittanut kirjoittamisen (, mikä ei sinällään ehkä kerro vielä ihan hirveästi, macaulaiset tykkäävät tehdä asioita vasta viime hetkillä).

Koska, mitä oletettavimmin, tulen muuttamaan pois Macausta tämän kouluvuoden jälkeen, olen yrittänyt olla mahdollisimman aktiivinen. Olen parina päivänä herännyt auringonnousun aikaan ja lähtenyt kuvausretkelle Coloaneen, eli Macaun "pikkukylään"/"maaseudulle". Lisäksi olen muutenkin vähentänyt kotihiireilyä ja lähtenyt esimerkiksi katsomaan ilotulituskilpailua kämppis-Sarahin ja suomalaisen vaihtarin, Henryn, kanssa. Salirutiiniin pitäisi vielä päästä :D

Ensi vuoden suunnitelmista en tiedä paljoakaan ja siksi toivon ajan matelevan mahdollisimman hitaasti. Olen jo pari kertaa tehnyt "lopullisen" päätökseni, joka on vaihdellut erillisissä paikoissa työn teosta erillisissä paikoissa kouluun menemiseen. Lopulta löysin kiinnostavan, kansainvälinen masters-ohjelman, mutta sitä varten tarvitsee GMAT-testin. Minulla ei mitenkään ole aikaa ja energiaa opiskella sitä varten parissa kuukaudessa (ja tehdä enkun testi), joten päätin suosiolla pitää välivuoden. Se tuntuu hyvältä itsessään, mutta eri asia sitten, mitä tulen tekemään silloin. Ensimmäinen suunnitelma oli Shenzhenissä englannin opettaminen ja kiinan opiskelu, mutta Kiina on kiristänyt työviisumivaatimuksiaan niin paljon, etten tiedä löytäisinkö epä-natiivina töitä. Plus Shenzhen on yksi suosituimpia kaupunkeja. Ainakin tässä on vielä kuukausia aikaa miettiä suunnitelmaa.

Viime viikonloppuna vietettiin Mid-Autumn festivalia, eli Kiinan toisiksi tärkeintä juhlaa. Koko Macau on koristeltu lyhtyihin ja pupu-koristeisiin (legendan mukaan kuussa asuu pupu) ja näyttää varsinkin pimeällä todella kauniilta. Mid-Autumn -juhlaan kuuluu perheen kanssa oleminen ja mooncakesit. Mooncakes ovat kuin pieniä piiraita, joissa kuulemma voi olla jopa 600-900 kaloria! Ei siis todellakaan mitään terveellisiä herkkuja nuo. Itse asiassa harva tuntuu edes niistä oikeasti tykkäävän. Perinteisesti sisällä on ollut seesaminsiemen-, redbean- (siis ihan oikeasti, en löytänyt kääntäjästäkään mikä tämän nimi on suomeksi. Ei kai se voi olla vain punainen papu? En ole koskaan kuullut sitä käytettävän suomeksi) tai munatäyte. Nykyään kuukakkuja on vaikka oreon tai ruusun makuisenakin.

Lauantaina liityimme asuntolalla Sarahin kanssa snowy mooncake -workshopiin. Teimme red bean ja matcha -täytteisiä mooncakeja muoteilla. Jokainen pari sai vain yhden värin kuoriin, mutta kävimme vaihtokauppaa muiden osallistujien kanssa ja lopulta olimme saaneet käsiimme kaikki mahdolliset värit. Kun nämäkin värit kävivät tylsiksi, aloimme yhdistellä värejä ja jopa sisälmyksiä keskenään. Hauskaa oli ja pari vierustoveriakin alkoi tekemään samaa. Nämä "snowy" kakut ovat ehkä jopa normaaleja mauttomattomampia ja nyt minulla on niitä jääkaapissa 13. Saa nähdä, saanko niitä mitenkään syötyä haha. Mutta ne naurut olivat todellakin osallistumismaksun arvoiset.