Night at the Airport

torstai 4. tammikuuta 2018

Perheen lento takaisin Suomeen lähti keskiyöllä, minun lentoni Vietnamiin kahdeksalta seuraavana aamuna. Yhteisen ajan maksimoimiseksi lähdin tietysti mukaan lentokentälle ja kun ei olisi ollut mitään järkeä ajaa taxilla tuntia takaisin kaupunkiin vain ollakseni ylihintaisessa hotellissa pari tuntia ennen kentälle palaamista, päätin viettää yöni lentokentällä. Kokemus kai sekin.

Niinkin vilkas lentokenttä kuin Hong Kongin kenttä on, on se kuolettavan hiljainen yöllä. Kaupat ja ravintolat sulkeutuvat jo ennen yhtätoista ja yön pimeinä tunteina ei lähtenyt kuin pari lentoa. Itse pystyin tehdä check inin vasta viideltä aamuyöstä, joten suurin osa yöstä meni lähtöaulassa. Miksi muuten lentokenttien pitää olla niin hemmetin kylmiä!? Liian täyden matkalaukun takia minulla oli jo alunperin päällä yksi pitkähihainen, kaksi ohutta neuletta, collage-pusero ja farkkutakki, eikä sekään ollut tarpeeksi. Aamuyöstä asuun liittyi myös villakaulahuivi, joka ei myöskään estänyt tärisemistä.


Parkkeerasin itseni heti alkuun latauspisteelle, jossa yö lähti käyntiin vieressäni mies, joka valtasi koko pienen penkistön ja nainen, joka äänteli kännykkäpelinsä menestyksen mukaan. Myöhemmin seuraan liittyi myös rikkinäisiin vaatteisiin pukeutunut "laitapuolenkulkija", jolla oli kaksi kärryllistä täynnä matkalaukkuja (mutta oliko vain viettämässä yötä sisällä, koska harvalla olisi varaa/halua maksaa lisäkuluja lentoa varten niin monesta laukusta).

Varmaan tunnin kuluttua penkki-mies nousi röhnötysasennostaan ja katsoi minua hetken, minkä jälkeen kysyi kiinaksi, olenko ulkomaalainen. "Yes". Tästä alkoi raastavan pitkä keskustelumme (englanniksi ja mainittakoon, että välillä oli hyvin vaikea ymmärtää, mistä puhuttiin), jonka aikana hän kertoi luulleen minun olevan 30-vuotias (kiitos?), yllättyi, että alallani on töitä ja kertoi käyvänsä Macaussa vähintään kerran vuodessa jossain konferenssissa. Ja ehdotti että tapaamme ensi kerralla, hän jopa saattaisi tulla kylään jo keväällä. Kiitos, mutta ei kiitos. Katsoimme myös ipadilta hänen "not my girlfriend, just my friend":n matkakuvia Euroopasta ja kävimme kuva kuvalta läpi kaikki WeChat momentsini (vähän kuin facebook+whatsapp). Hänhän tietysti heti alkuun pyysi yhteystietoni. Onneksi miehen piti tehdä check in jo yhden aikoihin.

Välikuolema aamukuudelta

Vaivuin johonkin outoon koomaan ja kännykkäpelejä pelatessa ja youtubea katsoessa yhdeksän tuntia kului yllättävän nopeasti. Jännitysmomentti tuli kun testasin carry on -matkalaukkuni painoa ja se oli 3kg ylipainoinen! Pakkasin kaikki elektroniikkatavarani (gopro, tripod, matka-akku ja kaikkien asianomaiset laturit) macbookin pienen kantosalkun sivutaskuihin ja toivoin parasta. Check inin yhteydessä käsimatkatavaralaukutkin punnittiin samalla vaa'alla kuin ruumaan menevät, enkä joutunut maksaa ekstraa, joten kai sain laitettua tarpeeksi painoa piiloon.

Lento Hong Kongista Da Nangiin kesti vain 1h 40min ja nukuin siitä 99%, vaikka yritinkin pysyä hereillä. Yleensä en saa unta istualteen, vaikka elämäni olisi siitä kiinni, mutta tällä kertaa nukahdin hetkessä, enkä edes pilkkinyt niin, että heräisin siihen. Heräsin vasta laskeutumiskuulotukseen ja senkin jälkeen nukahdin uudestaan ja uudestaan siihen asti, että lentokoneen pyörät törmäsivät maankamaraan. Skipatut yöunet todellakin tekivät tehtävänsä.


Kentällä minua oli vastassa nimelläni varusteltua paperilappua pitävä mies, joka ajoi minut noin 40min matkan päähän hotelliini Hoi Anin kaupungissa. Hotellilta sain kuljetuksen ilmaisiksi, koska yövyn heillä kymmenen yötä, mutta oikea hintakaan ei päätä huimannut, se olisi ollut n.20€.

Henkilökunta oli todella ystävällinen heti saapumisesta asti ja pääsin huoneeseeni vain 15min odottelun jälkeen (ja kello oli tässä vaiheessa vasta jotain 11-12). Sain mukaan läjän esitteitä kaiken maailman kierroksille ja tässä onkin paljon punnittavaa ennen kuin pystyn tehdä viimeiset valintani siitä, mitä tulen tekemään. Sää on sateista, mutta varsin lämmintä. Kyllä tästä hyvä loma tulee.



P.s. seikkailuani Vietnamissa voi seurata instagramissa @ verawinter. Päivittelen varsinkin tarinaa kun tulin ostaneeksi oikein prepaid-liittymän :D
4 kommenttia on "Night at the Airport"
  1. Nuo lentokenttäyöt on kyllä pahimpia ja parhaimpia - kokemuksia sinällään ja kasvattaa luonnetta haha :D Mut ei se kyllä mitään luksusta ole. Nauti Vietnamista, ite tykkäsin siitä maasta kyllä paljon ja etenki ruoka oli herkullista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ja hyvä puoli on se, että yleensä aina tapahtuu jotain, josta tulee hyviä tarinoita kerrottavaksi :D Vietnam on tosiaan ihana maa ja hintatasoltaan niin edullinen, että välillä hirvittää! Aluksi mietin 10 päivän matkan olevan liian pitkä, mutta nyt jo tuntuu, että aika loppuu kesken ja että olisi pitänyt viipyä jossain toisessakin kaupungissa. Noh, onpahan syy palata :D

      Poista
  2. Herttaista kun käyttäydyt niin kuin kukaan muu ei olisi koskaan viettänyt yötä lentokentällä tai jättänyt yöunia väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis missähän kohdassa mahdoin näin vihjata? Omassa blogissani kuitenkin kerron omasta elämästäni ja kokemuksistani, enkä esimerkiksi tee jotain puhelinhaastattelukierrosta jokaisen suomalaisen univaikeuksista. Saako muka puhua vain asioista, joita kukaan muu ei ole koskaan aiemmin tehnyt? Menee aika vaikeaksi.

      P.s. Miksi lukea blogia, joka ei ole omaan mieleen? Kannattaa täyttää elämänsä niillä asioilla, jotka saavat hyvälle tuulelle.

      Poista