Maailmanvalloitussuunnitelmia ja vaihtovuoden välistä jättäminen (?)

torstai 23. helmikuuta 2017

Viime postauksessa manailin vähän koulustressin alkua ja niinhän ne kiireet sieltä tupsahtivatkin - vaikka kalenteri näyttää vielä hyvin tyhjältä verrattuna siihen, mikä työmäärä odottaa maaliskuussa ja huhtikuun loppupuolella.

Monesti suunnittelin bloggaavani, mutta aina tuli jotain välttämätöntä eteen ja niin näppäimistö ei päässyt laulamaan. Koulua on kahdesti viikossa 18:20 asti ja kun siihen lisää kotimatkan, syömisen ja sen faktan, että nukkumaan pitäisi mennä toisena näistä päivistä kello 22:00 viimeistään, jotta jaksaisin herätä aikaisin seuraavana aamuna, ja mahdolliset läksyt, on päiväohjelma aika kiveen hakattu. Ja päätin liittyä koulun jazz/funk -tanssitunnille, mikä rajoittaa aikaa entisestään (ensimmäiselle tunnille unohdin ottaa urheiluvaatteet mukaan ja koulupuku päällä ei kyllä hirveästi tanssita, saati sitten venytellä, joten jäi tanssit odottamaan ensi viikkoa).

Täällä säät ovat olleet varsin hyvät. Silloin kun mittarissa näkyy 24 astetta helmikuussa, tiedän kyllä löytäneeni paikkani. Nyt kyllä tänä viikonloppuna lasketaan taas sinne 13-15 asteeseen, mutta suomalaisena osaan arvostaa sitäkin. Ja kohta tulee kesä kuitenkin, mitä en malta odottaa!

Mäkkärin purple potato -jäätelö (kyllä, luit oikein) Oreo-tötteröllä

En ole päässyt vielä matkustelemaan yhtään (en laske Pekingiä tai Suomea matkaksi) sitten Macauhun muuton, vaikka näin ajattelinkin tapahtuvan. Viime lukukautena katselin vierestä kun vaihtarit kävivät Koreassa, Thaimaassa, Vietnamissa ja Japanissa, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä itsekin jonnekin. Syksyllä meinasin lähteä Taipeihin, mutta se jäi välistä matkaseuran puuttumisen ja halun kotoutua Macauhun paremmin takia, minkä vuoksi joulun jälkeen aloin heti kartoittaa matkaseuraa ja -kohdetta pääsiäislomalle.

Kaikki Macaun kaverit matkustelivat kiinalaisena uutenavuotena ja joululomalla, joten eivät pysty lähteä minnekään tähän hätään. Poikaystäväkin on kiinni töissä ja Suomesta kukaan tuskin lähtee Aasiaan asti viikoksi, joten edessä oli sama pulma kuin syksylläkin. Jo silloin yksinmatkustaminen kutkutti, mutta suurkaupunki kohteena tuntui vähän extremeltä (ei sillä, etten olisi muuttanut Pekingiin ennen 19. syntymäpäivääni).

Tällä kertaa lähdin liikkeelle hyvissä ajoin ja katselin halpoja lentoja kaikille lähialueille, vähän pienempiin paikkoihin. Kioto, Phuket, Krabi ja Singapore löytyivät listalta, kuten halpalähimatkakohde Taipeikin. Vaikka Macau on Aasiassa hyvin uniikki pääsiäislomineen, tietävät lentoyhtiöt selvästikin meidän lomailevan kyseiseen aikaan, sillä halvimpia lentoja ei näkynyt mailla halmeilla, kun niitä aloin tarkistella kesken erään hyvin puuduttavan oppitunnin. Mieleen jäi pari kohdetta, jonne pääsisi n. 200€:lla, joten aloin katsella hotellitarjontaa ihan varmuuden vuoksi. Pattayasta pisti silmään heti eräs hotelli ja kun sivusto varoitteli vain yhden huoneen olevan jäljellä, tajusin hyvin nopeasti tehneeni varauksen. Opettaja jatkoi tylsää ja epäolennaista puhettaan, mutta minä melkeinpä tärisin innosta. Tämä oli pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri askel minulle: olisin lähdössä yksinmatkalle ensimmäistä kertaa.

Samana iltana kysyin äidiltä, onko tämä nyt hyvä idea vai ei ja kun en saanut kuulla olevani ihan typerä, menin pitkän (= parin tunnin) pohdinnan jälkeen ostamaan lennotkin. Hotellin perumismahdollisuus ei enää tuonut peräytymisen mahdollisuutta, sillä lennot ovat lopulliset. Olen tosiaan lähdössä yksin Thaimaaseen huhtikuussa.


Pattaya ei nyt todellakaan ole mikään maailman "mielenkiintoisin" ja eksoottisin lomakohde, mutta tähän väliin en sellaista hakenutkaan. Halusin mennä lähelle, aika halvalla ja johonkin turvalliselta tuntuvaan paikkaan. Matkasuunnitelmina ei ole mitään suureellisia seikkailuita, vaan enimmäkseen aion varmaan loikoilla kattoaltaalla ja rannalla ja auringon laskettua tehdä kouluprojekteja. Macaussa ei ikävä kyllä ole paratiisirantoja, eikä hotellien mahtaville uima-altaille pääse ulkopuolisena, joten juuri näitä kahta asiaa kaipasin. Lisähaasteena päätin olla maksamatta 20€/suunta ruumaan menevistä matkatavaroista, joten ensimmäistä kertaa kokeilen matkustaa pelkällä carry onilla. Saa nähdä, miten onnistuu :D P.s. jos kellään on mitään vinkkejä Pattayaan, mm. ravintoloihin, otan niitä mielelläni vastaan :)

Toinen matkasuunnitelma varmistui perheeni varatessa matkan heinäkuussa Kreikkaan. En ole koskaan kyseisessä maassa käynyt, joten kiva edetä hieman matkailu bucket listissäni, Pattaya kun ei sitä tee viimevuotisen Koh Samuin matkan takia. Kreikassa jätämme välistä kuuluisat Santorinit, Mykoknekset, Rhodokset ja Kosit ja suuntaamme Ateenaan ja lähellä sijaitseville kahdelle saarelle. Kuvien perusteella luvassa on rauhallisuuden tyyssija ja klassisia kreikkalaisia maisemia. Can't wait!


Matkakärpänen pisti ja oikein kovasti. Kun nyt kerran makuun pääsin, päätinkin listata kaikki Aasian maat, jotka ovat must-listalla. Täällä päin nyt kerran kun jo elellään, kannattaa todellakin käyttää hyväkseen lyhyet ja halvahkot lennot ja matkustella mahdollisimman paljon ennen mahdollista Eurooppaan palaamista. Listalta löytyy 10 maata, joissa en ole vielä käynyt, joten keskimääräisesti pitäisi käydä kolmessa maassa vuodessa - ottaen huomioon, että yhden puolivuotisen teen työharjoittelua jossain ja tuskin pääsen silloin matkustelemaan.

Jospa kaverit olisivat rahallisempia ja innokkaampia matkustelemaan muuallekin kuin kultaiseen kolmikkoon (= Korea, Japani & Taiwan. On tosi hassua, miten eri paikoissa eri maat ovat ne "tylsät perusmaat". Suomessa nämä kolme olisivat minulle cooleimmista cooleimmat, mutta nyt ne jopa ärsyttävät ja tylsistyttävät yleisyydellään :DD) ja muidenkin kuin poikaystäviensä kanssa, ei minun tarvitsisi koluta koko maanosaa yksin.


Jos olen niin innokas näkemään maailmaa, miksi sitten en menisi vaihtoon? Noh, vaihto on todellakin aina ollut jotain, jota haluan kokea kun se lukiossa jäi välistä. Ennen Kiinaan lähtöä tutkin Euroopan kouluja suurella painolla siihen, minne niistä pääsisi vaihtoon. Mitä eksoottisempi kohde, sen parempi. Puerto Rico mahtava, Curacao vielä mahtavampi. Lopulta päädyin opiskelemaan hyvin kauas kotoa, minkä takia suoritan koko tutkinnon "vaihdossa". Halusin silti vaihtoon, kaksikin kertaa jos mahdollista ja työharjoitteluun vielä jonnekin. Ennen 25 vuotta olisin asunut vähintään viidessä maassa, kuinka hienoa.

Meidän koululla on suurin osa vaihtokouluista Kiinassa ja Euroopassa, minkä takia tarjonta on minulle tylsä. Tai no tylsä ja tylsä, mutta haen aina suuria seikkailuita ja Eurooppa on kuitenkin aika tuttu ja turvallinen. USA:ssa vaihtokoulut eivät ole itselle mieluisissa osavaltioissa, joten aloin nopeasti kallistua Australiaa kohti.

Sitten kävi ilmi, että vaihtoon lähteminen saattaisi viivästyttää valmistumista. Ei kiitos, olenhan jo viettänyt yhden välivuoden ja tutkinto kestää muutenkin neljä vuotta. Koululta ei saa kunnon vastausta siitä, kuinka todennäköistä viivästyminen on, mutta kuulemma sen tietää varmaksi vasta kun on jo vaihtokoululla. Voisinko ottaa tätä riskiä? Tuntuu myös vähän siltä, että vaihto olisi liian "rankka"; pitäisi taas mennä uuteen paikkaan ja uuteen kouluun yksin ja parin kuukauden päästä hyvästellä kaikki taas. Ja sitten palaisin paikkaan, joka ei kuitenkaan ole ns. oikea kotini. Ja mitä jos jäisin jälkeen opinnoissa? Joutuisin uudelle luokalle ja taas tutustumaan uusiin ihmisiin. Olisi riski, että luokallani ei olisikaan ketään oman tyylistä ihmistä tai mitä jos kellään ei ole vahvaa englantia. Tällä hetkellä minulla on oma hyvä porukkani, enkä halua jättäytyä siitä.


Nämä ongelmat eivät kuitenkaan olleet lopullinen naula arkkuun (paitsi valmistumisen viivästyminen kyllä), vaan kun aloin tutkia vaihtokouluja tarkemmin, tajusin kuinka paljon vaivaa pelkässä hakemisessa olisi; Australiaan pitäisi hommata viralliset englannin osaamisen todistavat testit (200€/kpl ja voimassa vain 2v. ja olettaen että saisin kouluun vaadittavan arvosanan..). Kustannukset muutenkin kuulostivat todella suurilta ja joihinkin kouluihin piti maksaa lukukausimaksu, vaikka on vain vaihto-oppilas!

Aloin miettiä Euroopan kouluja, sillä näihin en ainakaan tarvitsisi viisumia ja melkein minnekään ei myös englannin testejä. Monet koulut sijaitsivat pienemmissä kaupungeissa, mikä ei sinällään ole ongelma eikä mikään, mutta en haluaisi asua puolta vuotta jossain, missä ei oikeasti olisi mitään tekemistä. Kaikilla kouluilla ei ole asuntolaa, joten pitäisi hankkia vuokrakämppä jostain.. Ei houkuttele yhtään.

Sitten mieleen hiipi ajatus Suomesta. Ei viisumia, kielitestejä, eikä edes vuokran maksamista. Näkisin miten Suomessa opiskellaan samaa alaa ja saisin laajemman opin aiheista. Voisin olla perheen ja kavereiden kanssa puoli vuotta normaalisti. Mutta entä koulussa, jaksaisinko muka tutustua muihin vaihtareihin, kun vihdoin voisin puhua Suomea? Jaksaisivatko suomalaiset tutustua minuun, kun kuitenkin lähden puolen vuoden kuluttua pois? Ja olisiko vaihto Suomessa ihan ajan hukkaa? Olisiko se valmistumisen myöhästymisen arvoista?

En usko, että olisi. Siksipä olen ainakin toistaiseksi tullut päätökseen, että pysyn Macaussa (ja matkustelen mahdollisimman paljon? :D). Työharjoittelu kolmosvuonna on sitten ihan eri tarina, vaikka siinäkin on ongelmansa jos lähden maailmalle; viisumit, vuokrakämpät, sun muut. Työharjoittelumaana olen vakavissani harkinnut Suomea, mutta tuntuu tavallaan turhalta mennä Suomeen kun olisi hyvä mahdollisuus nähdä joku ihan uusi paikka vuolen vuoden ajan. Voi miksi on näin vaikeaa tehdä päätöksiä? Ja miksi ulkomaille muuttaminen on niin haasteellista? Ehkäpä lopetan toistaiseksi huolimasta harjoittelusta vuotta etukäteen ja keskityn nauttimaan seuraavista maailmanvalloituksistani. Voin jo kuvitella itseni kattoaltaalle nauttimaan helteistä. Ah, heti helpottaa. Enää 49 päivää! Ei sitten puhuta kaikista niistä koulutöistä, jotka pitkää palauttaa näiden 49 päivän aikana...
6 kommenttia on "Maailmanvalloitussuunnitelmia ja vaihtovuoden välistä jättäminen (?)"
  1. Oot ihan sekopäinen ku lähet yksin, en ikinä uskaltais! (yllättikö?) Tule Suomeen vaihtoon, pliiis! Voin kyllä jotenki samaistua stressiin, nimim. viis ihan kauheeta viikkoa takana 😂 Sisulla selviät! Tsemppihalit Suomesta ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3<3<3 Hotellin allas ja ranta ei nyt kuitenkaa ihan hirveesti uskallusta vaadi hahah. Aika näyttäköön tulenko. Pakkanen ei houkuttele ainakaan ;P

      Poista
  2. Siis sulla on kyllä vaikka mitä ihania maita siinä ympärillä, apua! <3 Mulla ois ihan koko ajan matkakuume heheh. Ja ymmärrän sua ton vaiharijutun kanssa... munkin tutkinto kestää neljä vuotta ja oon tosi tyytyväinen Espanjassa, mikspä sitä vaihtamaan? Ainahan sitä voi matkustella ja lähtee asumaan muihin maihin tutkinnon jälkeenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah mulla onkin koko ajan hirvee matkakuume! :D Jos vaan ois aikaa ja rahaa, oisin koko ajan menossa. Ja mullakin on vähän toi ajatus, että jos en mee vaihtoon, voin sitten matkustella ylimääräisillä (jos on :D) rahoilla ja masters degreen voi sitten tehdä jossain ihan uudessa paikassa.

      Poista
  3. Yrittäisit kerrankin olla tyytyväinen siihen mitä sulla on, etkä valittaa koko ajan kaikesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Olen todellakin tyytyväinen elämääni sellaisena kuin se on, harmi jos tämä ei välity sinulle blogin kautta.

      Poista