Chinese New Year 2017!

Olen palannut Pekingin kylmyydestä palmujen alle toista kertaa kuukauden sisällä, tällä kertaa jään pidemmäksi aikaa. Seuraava loma on vasta pääsiäisloma huhtikuussa, joten koulustressin makuun päästään pian varmasti. Onneksi alku menee helposti kun vain torstaina on koulua ja silloinkin 14-18:20 ja sitten päästään kolmen päivän viikonlopun viettoon. Lomailusta ei vaan koskaan saa tarpeekseen :D

Pekingiin lähdin heti ensimmäisenä lomapäivänä. Macaun pieni lentokenttä oli aivan täynnä kiinalaisia turisteja ja sain osakseni paljon tuijotuksia. Jopa lipputiskin nainen varmisti, että Peking on varmasti lopullinen määränpääni. Onko muka niin outoa mennä kiinalaisena uutena vuotena Kiinaan?

Ilmeisesti ei, sillä Pekingin lentokenttä oli aivan täynnä. Rajamuodollisuuksiin jonottamisessa meni ikuisuus ja edessäni olevassa porukassa yksi nainen jopa pyörtyi! Mitään vakavaa ei kuitenkaan (kai) käynyt. Jonon käskettiin liikkua eteenpäin maassa makaavan naisen ohi ja he aika nopeasti siirtyivät sivummalle, joten en tiedä miten tilanne jatkui.

Pekingissä vastassa olivat saasteet (ei sentään yhtä pahat kuin joululomalla) ja kylmä sää. Lämpimin takkini tällä puolella maailmaa on nahkatakki, joten voitte vain arvata, kuinka kylmä minulla oli. Välillä laitoin kaksi takkia päällekkäin, mutta olin silti kylmissäni. Suomessa kasvaminen ei todellakaan takaa mitään immuniteettia kylmyyttä vastaan, vaikka niin moni täällä tuntuukin ajattelevan.

Jopa koiralla oli juhla-asu.

Monissa kiinalaisissa kodeissa on sisällä viileää, siksi takit ja pipot päällä.

Kiinalainen uusivuosi on viikon kestävä juhla, joka alkoi tänä vuonna perjantaina 27.1. Perjantaina oli jouluaattoon verrattavissa oleva päivä ja lauantaina joulupäivä. Me vietimme melkein kaikki juhlapäivät Daven sukulaisilla, jossa oli koko isän puolinen suku. Kiinassa isän puolinen suku on "tärkeämpi" ja esim. uutena vuotena mennään aina tämän sukuhaaran mukana ensimmäiset päivät. Muistaakseni neljäntenä päivänä tavattiin sitten äidin sukua.

Olin tavannut osaa sukulaisista jo viime vuonna Moon Festivalin aikaan, mutta monia uusiakin kasvoja löytyi. Kukaan ei osannut puhua englantia paria sanaa enempää, joten olin luonnollisesti vähän ulkopuolinen. Kaikki yrittivät kuitenkin kommunikoida kanssani ja hymyilemälläkin pärjää pitkälle.

Söimme kaksi isoa ruokaa päivän aikana ja muuten hengailimme serkkujen kanssa olkkarissa vanhemman sukupolven pelatessa mahjongia ja polttaessa tupakkaa SISÄLLÄ. Vaikka Kiinassa onkin kollektiivinen kulttuuri, ovat minusta ihmiset toisaalta todella yksinviihtyviä. Serkukset näpyttelivät kännyköitään hiljaisina monta tuntia ja vaikka välillä pelasivatkin yhdessä kännykkäpeliä, olivat melkein kuin tuntemattomia toisilleen. Eihän Suomessa sukutapaamisissa olla omissa oloissa, eikä kännykällä, eihän? Varsinkin jos sukulaisia ei olla nähty pitkään aikaan, jutellaan koko päivä aktiivisesti. Ruokaluiden aikana meininki oli ihan eri, mutta tosi omituista omaan silmään viettää väliajat omissa porukoissa ja omissa maailmoissaan.

Illallla tehtiin porukan naisten kanssa dumblingseja, kuten hieman ylempänä olevasta kuvasta näkee. Voitteko uskoa, etten edes ollut huonoin? Kaikki nämä Kiinassa vietetyt kuukaudet ovat vihdoin tulleet konkreettisesti hyötyyn, hah. Dumblingseja olen taituroinut noin viisi kertaa nyt ja ensimmäistä kertaa en tarvinnut alkuopastausta. Mummo sellaisen kyllä antoi ja silloinhan sinä katsot ja seuraat esimerkkiä.

Keskiyöllä alkoivat ilotulitukset ja dumblingsien syöminen. Muutamaan nyyttiin oli piilotettu pähkinä/joku pipana (nyt ei riitä suomen kielen taidot ja muisti) samaan tyyliin kuin Suomessa joulupuuroon laitetaan manteli onnea tuomaan. Minä sain yhden pähkinän, joten hyvä vuosi pitäisi olla luvassa.

Ilotulituksia räjäytellään pelottelemaan pois hirviöt, nianit, jotka seuraavat sinua koko vuoden (? Näin ainakin Dave kertoi). Myös punaiset vaatteet kuuluvat perinteisiin ja hirviöiden pelotteluun ja uuden vuoden aattona onkin tapana pukeutua puneiseen. Omana vuotenaan (kun oma horoskooppimerkki on juhlittavana) pitäisi olla joka päivä jotain punaista päällä, mutta harva näin tekee.

Ruokajuomana aikuisilla oli aina bai jiu, eli kiinalainen viina. Minua jostain syystä laitetaan aina tätä juomaan, perhepäivällisilläkin, joten ei ihmekään, että lasini täyttyi kirkkaalla juomalla jälleen kerran - neljänä päivänä putkeen. Dave kahtena viimeisenä päivänä vihdoin pisti sedälleen vastaan ja sain vain parin shotin verran alkoholia. Ihme ja kumma kyllä, kun viinaa on juonut tarpeeksi monta kertaa, ei se enää maistu niin pahalta ja menee alas ihmeen helposti. Tästä olisi alkanut varmasti kaunis tie kohti suomalaisten kansansairautta, alkoholismia, mutta bai jiuni jäivät toistaiseksi tähän. Ja ei se juoma vieläkään hyvää mielestäni ole. Jos saatte koskaan mahdollisuuden, maistakaapas. Siinäpä vasta kokemus.

Kanat. Kiinaksi kana ja kukko ovat käytännössä samoja sanoja, minkä takia tämän vuoden maskotille ei ole ns. oikeaa käännöstä. Itse tykkään huvittavuuden takia kutsua tätä kanan vuodeksi.

Uuden vuoden perinteenä on antaa sukulaisille hong baoja, punaisia kuoria, naimattomille ja työssä käymättömille sukulaisille. Nämä kuoret sisältävät rahaa summien vaihdellessa normaaleista summista aivan järkyttäviin asti. Itse sain viisi kuorta ja rehellisesti sanottuna olisin melkeinpä ottanut mieluummin kuoret tyhjinä. En tykkää ottaa vastaan rahaa, en varsinkaan ihmisiltä, joista osaa näin ensimmäistä kertaa, enkä todellakaan vanhoilta ihmisiltä, jotka tarvitsisivat rahat minua enemmän. Kuoresta kieltäytyminen on kuitenkin jotain, jota ei ikinä voisi tehdä (vrt. joululahjan saaminen). Itselleni ensimmäistä kertaa tätä perinnettä osana oleminen ja hong baon (siis kirjaimellisesti vain sen kuoren) saaminen itsessään olivat jo kivoja kokemuksia.

Hong baoja voi ostaa kaupoista ja Macaussa näin niitä saatavan jopa Mäkkäristä. Monet kaupat/merkit tekevät omia kuoriaan ja Daven vanhemmilta sain kukkokoristeisen Porsche-kuoren, mikä on mielestäni todella hassua. Länsimaalaiset merkit ovat muutenkin osallisena juhlallisuuksissa toivotellen hyvää kukon vuotta näyteikkunoissaan poikkeuksetta ja jotkut luksusmerkit tekevät jopa limited edition Lunar new year -tuotteita (nämä eivät sitten mene aina ihan suunnitellusti kun esimerkiksi se, että laittaa molempiin kenkiin positiiviset kiinalaiset merkit ei tarkoita, että ne olisivat yhdessä enää positiivisia. Nike teki tämän mokan viime vuonna ja päätyi sanomaan "get fat").

Koira salakuljetettiin takin sisällä ravintolan yksityishuoneeseen :D

Yhtenä päivänä menimme serkkujen kanssa viettämään päivää Chaoyang parkin uuden vuoden karnevaaliin. Puisto oli AIVAN täynnä ja parkkipaikan löytämisessäkin meni yli viisitoista minuuttia. Ilman kylmää ilmaa olisi paikalla kuitenkin viihtynyt hyvin. Siellä oli myyntikojuja, joitain huvipuistolaitteita, pelejä ja katuruokaa. Sisäänpääsymaksu oli alle euron, mutta kaikki tietysti maksoi erikseen.

Puistosta jatkoimme tutun sukulaisporukan kanssa länsikiinalaiseen ravintolaan (NAM!) ja myöhemmin nuoremman sukupolven kanssa KTV:een, karaokeen. Itse en ujona suomalaisena uskaltautunut lauleskelemaan, mutta oli kiva kuunnella ja katsella rohkeampia seuralaisiani. Tuli kuultua monen monet kiinalaiset klassikot ja tällä kertaa minua ei edes laitettu juomaan bai jiua, ainoastaan bisseä. Kiinalaisilla on aika huono viinapää, joten en koskaan vielä ole joutunut ongelmiin humalan kanssa. Kun muut ovat jo hupussaan, on minulla vielä "mennään parille" -fiilis (ottaen huomioon, että osaan juoda salakavalan hitaasti).

Ensimmäinen kiinalaisen uusivuoteni oli oikein positiivinen kokemus, vaikka kaikessa sosialisoinnissaan ja myöhään valvomisissaan hyvin uuvuttava paikoittain. Tunsin kuuluvani perheeseen, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Ensi vuodeksi kävi jo kutsu, ehkäpä silloin pystyn kommunikoimaan paremmin!

Juhlapyhien jälkeen jatkoimme Daven kanssa Shanghaihin ja Disneylandiin, mutta siitä tulossa oma postauksensa!