Vielä yksi yö, Harbin

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Mä en ikinä oikeestaan halunnut Harbiniin, mutta päätin tulla tänne Shanghain sijaan, koska Harbinissa tuskin tuun koskaan muulloin käymään. Tai niin mä silloin luulin. Silloin ennen kuin tiesin, millainen Harbin on.

Haluaisin ikuistaa Harbinin kaupungin sadalla kuvalla, mutta koska kaikkialle mennään autolla, ei hyviä kuvia ole paljoa. Harbin on erillainen kuin muu Kiina, niin mulle sanottiin alusta asti. Ja niin se onkin; täällä on paljon venäläisiä vaikutteita, minkä takia varmaan koen olevani enemmän kotona. Osa rakennuksista vois olla Englannissa, osa Venäjällä, osa Suomessa ja osa Espanjassa. Oon jopa nähnyt talon, jossa oli ranskalaiset parvekkeet.



Täällä on joki, jonka takia rantakaupungin tunnelmaa. Mä oon nähny luonnonvettä ensimmäisen kerran Kiinaan tulon jälkeen vasta nyt, mikä helsinkiläisenä ja varmaan ihan suomalaisenakin on outoa. Mulla on ollu ikävä sitä fiilistä, minkä vesistö tuo kaupunkiin; kadut rannan lähellä ja kaupungin heijastumista veden pinnasta.

Haluaisin kuvata jokaisen Harbinin patsaan ja muun koristeen niiden yövalaistuksessa ja viedä ne mun mukana Pekingiin. Mutta mulla on kuva vaan yhdestä, eikä se oo niitä kaikkein hienoimpia. Mulla tulee ikävä kotimatkoja kun on jotain muuta katsottavaa kuin moottoritie. Pekingistä ei oo yritetty tehdä kaunista kaupunkia, mutta Harbinista on. Mä tykkään siitä.


Tykkään mun Harbinin "sukulaisista" niin paljon. Vaikka mulla ja tädillä, jonka perheen luona oon asunu, ei oo yhteistä kieltä, ollaan me ihmeen läheisiä. Tulee olemaan outoa kun en enää nää sitä.  En välttämätä nää sitä enää koskaan huomisen jälkeen. En välttämättä nää ketään näistä ihmisistä enää koskaan. Vincent-serkku on ottanu mua hermoon aina välillä ikuisella hyräilyllään ja muilla jutuillaan tän meiän yhessä vietetyn ajan aikana (n. 16 pv), mutta kun se tänään lähti meiän katottua Turtles-leffa ja sano "Goodbye, Vera", tajusin, miten surullista se on, että pitää sanoa "goodbye", eikä "see you later" tai jotain muuta, joka viittais seuraavaan tapaamiseen.


Tuntuu, että oon eri ihminen kuin Harbiniin tullessa. Mä ehkä palaan Pekingiin, mutta osa musta jää tänne. Oon ollu itku silmässä koko illan, koska tiiän, että täällä vietetty aika ei koskaan tuu uusiutumaan. Toisaalta oon todella onnellinen, että tein päätöksen tulla Harbiniin ja sain tavata kaikki ihanat ihmiset, joiden kanssa viettää unohtumattomia hetkiä. En tuntenut kertaakaan, että en ois tervetullut tai tykätty. Musta pidettiin tosi hyvää huolta alusta asti, enkä koskaan kokenu olevani yksin, vaikka oisinkin ollut hiljaa suurimman osan illasta. Haluun kiittää jokaista, jonka tapasin Harbinissa. Tädille sanoin jo "Xi huan ni", eli tykkään sinusta. Kaikki oli tosi iloisia kun puhuin kiinaa. Täti sanoi olevansa mun Zhong guo mama, eli Kiinan äiti. Siltä se tuntuukin. Täti osti mulle perinteisen kiinalaisen taulun, sellaisen pitkän, jossa on mun kiinalainen horoskooppi, eli rotta. Olin niin häkeltyny. Se on ikuisesti mun muisto Harbinin suvusta ja ajasta täällä.

Mä en ees tiedä, mitä voisin kertoa mun kokemuksesta. Oon vaan onnellinen kaikesta, mutta surullinen, että lähen pois ja että Harbin on niin kaukana, ettei sinne ihan vaan mennä käymään yhdeksi illaksi.

Melkein kuin Suomi.
2 kommenttia on "Vielä yksi yö, Harbin"
  1. Moikka! Löysin sun blogiin yhden toisen blogin kautta... Hauska lukee sun Kiina-kokemuksia, mä oon ite lähdössä ensi kuussa Shanghaihin puoleksi vuodeksi yliopistovaihtoon. Tsemppiä sinne ja kirjoittelehan kuulumisia tänne, mä laitoin sut Bloglovinissa seurantaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Shanghai!! Sinne kyllä pitää mennä käymään.. Tsemppiä myös sulle vaihtoon! Lisäsin sun blogin kirjanmerkkeihin, pitää mennä kattomaan :)

      Poista