Image Slider

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fiiliksiä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fiiliksiä. Näytä kaikki tekstit

Limbossa

maanantai 31. elokuuta 2020

Asuntolakaverit palasivat kouluun viikko sitten, minä jäin kotiin. Ja miten niin huomenna on syyskuu? On melkein pelottavaa ajatella, kuinka tämä vuosi on kadonnut silmien edessä. Tuntuu kuin olisin skipannut koko kevään. Sellaisen efektin neljän kuukauden "karanteeni" varmaan aiheuttaakin. Miksi muistaa aikaa, jolloin melkein jokainen päivä on täysin samanlainen? 


Kesä on ollut kiva ja enimmäkseen aurinkoinen (lukuunottamatta yhtä aivan hirveää taifuunia, joka paikkui ikkunoissa ja vislasi seitsemän tunnin ajan ja lopulta loi naapurin rikkoutuneen ikkunan ja käytävän auki revähteneiden ulko-ovien avulla niin kovan läpivedon, ettei ovea melkein saanut kiinni, vaikka sitä työnsi kaikilla voimillaan), mutta tiedostin koko ajan syksyn tulevan olemaan vaikea. Ennen pelkäsin valmistujaisseromonian myöhästyvän entisestään, nyt pelkään sen tapahtuvan lokakuussa. Sitten kun se on ohi, minulla ei ole enää mitään punaista lankaa, joka johtaa eteenpäin.


Valmistujaisten jälkeen minulla ei enää ole syytä jäädä Macauhun. Tai muuta syytä kuin se, etten halua lähteä (ja mahdollisesti se, ettei lentoja löydy, mikä olisi tavallaan todella hyvä asia, mutta myös tuhoaisi rahatilannettani vielä enemmän). Vaikeinta lähdöstä tekee se, että kaikki ystäväni jäävät tänne ja elämä Macaussa jatkuu ilman minuakin. Tämä kaupunki on kotini ja tuntuu kuin minut revittäisiin juurineen kaikkineen pois. Neljän vuoden aikana luodut suhteet, lempipaikat, lempiruoat, rutiinit, tuhansia kertoja kävellyt kadut, tutut bussit, tuttu ilmasto, tutut tuoksut, tutut äänet. Kaikki ne jäävät jälkeeni.


Macausta on vaikea löytää ulkomaalaisena töitä normaalistikin, eikä korona arvaten ole auttanut tilanteeseen yhtään. Ja vaikka auttaisikin, olisi minun silti lähdettävä jossain vaiheessa. Ensi syksynä on suunnitelmana aloittaa masters-tutkinnot, mutta mitä ja missä, ovat hyviä kysymyksiä ja aiheuttaneet päänvaivaa jo ainakin vuoden ajan.



Olen kolunnut läpi kaikki mahdolliset pääaineet ja maat. Ainakin tiedän nyt aika hyvin Aasian ja Euroopan business-suuntaisten tutkintojen tarjonnan hah. Macaussa ei ole minulle tutkintoa (ainoaan tarvitsee 2v. työkokemusta, jota minulla ei ole), joten lähtö on välttämätön. Täydellinen tilanne olisi, jos voisin muuttaa Hong Kongiin opiskelemaan. Kaupunki on tuttu, Macaun vieressä, siellä on hyviä kouluja ja opiskeluissa olisi Kiina-näkökulmaa. Mutta kun tutkinnot maksavat 30 000€/vuosi ulkomaalaisille ja tähän tietysti päälle vielä kaupungin kalliit vuokrat.


Tutkinnon valitseminen tuntuu jotenkin todella lopulliselta. Ei mastersia kannata tehdä paikassa, jossa ei haluaisi asua valmistumisen jälkeen. Mitä jos valitsee "väärän" pääaineen, joka ei avaakaan ovia omiin unelmatöihin? Mitä jos teen tutkinnon alalta, josta en saa töitä? Mitä jos jään hirveään velkakierteeseen jos tutkinto ei ole halvimmasta päästä? Mitä jos teen tutkinnon koulussa, joka ei ole tarpeaksi arvostettu, eikä kukaan halua palkata minua? Mitä jos Aasiassa opiskelu näyttää huonolta CV:ssä? Mitä jos Euroopassa opiskelu pilaa mahdollisuuteni työllistyä Aasiassa? Mitä jos menen paikkaan, jossa en tapaa "unelmieni miestä" ja kun valmistun 27-vuotiaana, jään vanhaksi piiaksi ja jos en löydä kumppania ASAP, jään lapsettomaksikin kun biologinen kello tikittää viimeiset tikityksensä? Kaikki nämä kysymykset ja monet muut pyörivät päässäni, enkä tiedä mitä tehdä.


Minua on aina kiinnostanut markkinointi ja brändäys, mutta olen alkanut pelätä, että ne ovat liian tavallisia tutkintoja. Monet opiskelevat markkinointia ja se on ns. helppo tutkinto, joka ei kuitenkaan takaa, että oikeasti olisi hyvä alan töissä. Markkinointi muuttuu koko ajan ja koulussa opetetut taidot ovat usein vanhentuneita hetkessä. Markkinoinnissa on paljon kiinni omasta luovuudesta ja ideoinnista, enkä tiedä, kuinka paljon koulu auttaisi tähän. Mutta se on kiinnostava ala ja ainakin vähemmän yleistävä kuin business administration tai management.


Jotka molemmat kiinnostavat myös. Mutta eivät sellaisinaan. Olen surkea matikassa ja accountingissa (olin hyvä lukiossa, Aasiassa opiskelu olikin sitten toinen juttu), eikä minua kiinnosta puhdas johtaminen. Olen kiinnostunut kulttuurien välisestä kommunikoinnista (intercultural communication) ja monikulttuurisista ryhmistä. Vaikeus tulee taas siitä, että olen panostanut Kiinasta ja kiinan oppimiseen jo viisi vuotta ja tietystikin haluaisin keskittyä Kiinaan tai vähintäänkin Kauko-Itään. Tällaisia tutkintoja ei sitten oikein löydykkään - paitsi kalliista yksityiskouluista pari (hinnan lisäksi ongelma, että Kela maksaa opintotukea vain julkisiin kouluihin). 



Miksi, oi miksi ei täydellinen tutkinto täydellisessä paikassa täydelliseen hintaan voi pudota syliini? Löysin vihdoin yhden kohtuuhintaisen, hyvässä koulussa tehtävän tutkinnon, joka keskittyy kulttuurien väliseen kommunikointiin, businekseen ja Kiinaan, mutta sitten pohdin, jäisinkö kaipaamaan lisää markkinointia ja näyttäisikö tutkinto huonolta CV:ssä, kun se on masters in communication eikä masters in business? Ja ai niin, koulu sijaitsee Kiinassa, jonne vannoin, etten koskaan muuttaisi takaisin. Eikä vain Kiinassa, mutta pikkukaupungissa 125km Shanghaista.


Sitten vaihtoehtona on tietysti myös Eurooppa. Mutta... Tuntuisi vaan jotenkin masentavalta palata Eurooppaan. Aasiassa olen nähnyt kullan ja kimalluksen ja sitten vain... Sulkisin silmäni siltä ja palaisin Eurooppaan. Pelkäisin, että en koskaan pääsisi takaisin Aasiaan ja koko loppuikäni kaipaisin sitä taikaa, jonka siellä koin. On Euroopassa tietysti hyvät puolensa, kuten läheisyys Suomeen, jopa ilmaiset tutkinnot ja viisumivapaus, mutta... Aasiassa koen olevani elossa. Ja Macausta lähteminen olisi edes hieman helpompaa, jos pysyisin samoilla suunnilla ja voisin käydä siellä lomalla.


Näihin pohdintoihin jään miljoonannen kerran. Joskus en edes saa nukuttua, kun vaan pyörittelen päässäni elämääni ja kuinka leijun ei-missään yrittäen löytää jotain suuntaa. Tiedän että näin ei ole, mutta ihan oikeasti tuntuu, että kaikilla muilla olisi joku suunta ja idea olemisessaan. Unelmani oli aina muuttaa ulkomaille ja Aasiaan ja sen toteutettuani, en enää tiedä mitä tehdä. Minä vain olen. Jos sitäkään.

Onko korona muuttanut suhdettani matkailuun ja miksi kaikilla on niin kiire ulkomaille?

maanantai 20. heinäkuuta 2020

Tämän kevään ja kesän yksiä puhutuimpia aiheita koronan takia on ollut matkailu, tai tarkemmin sanottuna sen puute, ja kuinka korona tulee vaikuttamaan matkailualan tulevaisuuteen. Somessa näkyy kahta hyvin eriävää mielipidettä. Toiset aikovat matkustaa tulevaisuudessa entistä enemmän, sillä korona osoitti, kuinka kaikki voi hyvin nopeasti muuttua ja näin omat bucket list -kohteet saattaisivat jäädä ihan kokonaan näkemättä. Toiset taas sanovat koronan avanneen heidän silmänsä omaan liikamatkailuun ja haluavat tulevaisuudessa matkustaa tietoisemmin ja enemmän omilla lähiseuduilla. Paljon keskustelua käydään myös siitä, milloin on OK matkustaa. Osa on jo kesälomalla Etelä-Euroopassa, osa aikoo odottaa vähintäänkin 2021 vuoteen asti ennen kuin hyppää lentokoneeseen. Tässä postauksessa pohdin omia ajatuksiani koronasta ja matkustamisesta.

Minun tilanteeni eroaa tavallisesta suomalaisesta hyvin paljon. Ensinnäkin, en ole mikä tahansa suomalainen, vaan Macaussa asti asuva ulkosuomalainen, joka toistaiseksi pysyy täällä lokakuuhun asti. Ja täällä tosiaan pysyn, sillä Aasiassa on kaikki rajat kiinni. Niin siis, toisin kuin Euroopassa, täällä matkustaminen ei ole edes puheenaiheena, sitä kun ei kukaan voi tehdä toistaiseksi. Ehkä tästä syystä minun onkin vaikea ymmärtää suomalaisia, jotka ovat olleet toinen jalka lentokentällä koko kevään. Mihin kaikilla on kiire? Monien puheista paistaa läpi uskomus siitä, että heillä on oikeus matkustaa. Että he ovat jo olleet Suomessa niin pitkään, että nyt on IHAN PAKKO päästä ulkomaille vihdoin.


Erityisen vaikea minun on ymmärtää suomalaisten (ei tietysti yleistäen, mutta verrattuna macaulaisiin ja aasialaisiin yleensä) asennetta siitä, että he saavat mennä minne haluavat ajattelematta yhtään, että suomalainen, kyllä, hyvinvointivaltiosta tuleva suomalainen, voi tartuttaa muita. Ei ole kyse siitä, onko kohde sinulle turvallinen, vaan siitä, oletko SINÄ turvallinen kohteelle. Suomessa ei edes käytetä maskeja tai harjoiteta turvavälejä kunnolla, joten ei kukaan voi olla 100%, ettei kanna koronaa. Onko oma rantaloma tärkeämpi kuin paikallisten terveys? Pelottaa myös, tuleeko Eurooppaan ja Suomeen toinen aalto koronaa matkailun seurauksena. Monissa Aasian maissa on tullut toinen tai jopa kolmas aalto ilman turismia.

Tietysti ymmärrän vasta-argumentin siitä, että moni paikka on avannut rajansa ja poistanut karanteenit yms ja haluaa turisteja elvyyttämään taloutta. Tähän ei ole mitään mustavalkoista vastausta. Ymmärrän myös, että moni suomalainen kokee tilanteen olevan hyvin hallussa Suomessa ja näin matkustamisen olevan OK. Meillä Macaussa on ollut yksi korona-tapaus kolmeen kuukauteen ja sekin imported ja napattiin heti rajalla henkilön saapuessa Macauhun. Tapauksia yhteensä on ollut 46 ja kuolemia nolla. Ja täällä kaikki saapuvat (vain paikallisen ID:n omistavat) joutuvat 14 päivän valvottuun karanteeniin hotellissa, Suomessa taas hieman toivotaan, että ulkomailta tullut pysyisi kotona kaksi viikkoa. Suomen hyvä tilanne on siis hieman suhteellinen, mutta tämä on ihan toinen aihe, enkä paneudu siihen enempää.. :D


Itse olen myös monen muun lailla kroonisesti matkakuumeinen ja varsinkin viime vuosina hyvin paljon matkustanut. Matkailu ei pelkästään itsessään ole minulle tärkeä asia, vaan tykkään myös kirjoittaa siitä tänne blogiin ja valokuvata uusia kohteita. Elämäni pyörii siis hyvin paljon matkustamisen ympärillä. Ehdin juuri koronan alla käydä Kambodzassa (tai no alla ja alla, paluulennot peruttiin koronan takia ja jäin melkein jumiin Kamboihin) tammikuun lopussa / helmikuun alussa. Olin myös joulukuussa Taiwanissa ja Suomessa, joten kaikista kriittisimmässä tilassa matkakuumeeni ei ole ollut. Monelta peruuntui vuoden ainoa ulkomaanmatka, mikä tietysti harmittaisi itseänikin kovasti.

Minulla oli paljon matkasuunnitelmia keväälle. On viimeinen semesterini Macaussa ja siksi halusin matkustaa uusiin kohteisiin, erityisesti Kiinassa. Ehdinkin ostaa 76€ maksavan multiple entry -viisumin, jota pystyin käyttää vain kerran ja silloinkin lähivisiittiin kaverin perheen luo. Suunnitelmana oli käydä myös Hong Kongissa pari kertaa ja Seoulissa, ehkä myös vaikka Singaporessa, jos rahaa olisi. Sitten tuli korona ja olenkin viettänyt koko kevään alueella, jonka ajaisi päästä päähän alle tunnissa.


Tämä kokoero onkin yksi syy, miksi minulta ei erityisesti heru empatiaa Suomesta ulos kaipaaville. Suomi on suuri maa, jossa on vaikka mitä tehtävää. Olenkin ollut kateellinen katsellessani monien matkoja Suomessa. Ihania luontokohteita, uskomattoman värisiä auringonlaskuja ja paikkoja, joissa ei ilman koronaa olisi varmaan käynyt. Itse olen jo pitkään halunnut käydä Lapissa ja Norjan puolella vuorilla. Täällä Macaussa ei oikeasti ole hirveästi mitään tehtävää. Samat nähtävyydet, sama ranta, samat parit hiking-polut ja samat ostarit. Ei täältä pääse viikonlopuksi maalle tai käymään jossain kesäisessä kaupungissa. On vain Macau. Vaikka tätä kaupunkia rakastankin ja täällä on koronalta täysin turvassa, alkavat päivät muistuttaa toisiaan. Ja silti, ei kukaan täällä oikeasti valita siitä, ettei pääse matkustamaan.

Mutta palataan vielä siihen oleelliseen kysymykseen: onko korona muuttanut suhdettani matkailuun? Sanoisin, että ei suuremmin. Kaipaan yllättävän vähän matkailua, enkä koe kesän olevan pilalla ilman ulkomaan reissua (vaikkakin Suomeen olisi kyllä ollut kiva päästä), mikä on ollut yllättävää minulle. Yleensä olen niin levoton ja seikkailuja kaipaava, että matkustan useita kertoja vuodessa. Tällä hetkellä olen kuitenkin aika sujut ajatuksen kanssa, että en mene minnekään paitsi Suomeen ennen vuoden vaihdetta. Olisin siis käynyt ulkomailla vain kerran vuoden aikana.


Toisaalta taas korona korosti minulle, että pitää oikeasti tehdä mitä haluaa. Minulla on monia matkaunelmia, enkä halua jonain päivänä tajuta olevan liian myöhäistä käydä niissä. Päällimmäisenä houkuttelee koko elämäni unelma Japani (kuinka en saanut aikaiseksi käydä siellä opintojeni aikana, vaikka se lähellä sijaitseekin, on suuri kysymys), Laos, Sri Lanka ja interrail Euroopassa. Tietysti bucket listiäni koristaa myös vaikka mitkä kohteet Madagascarista Jamaicaan, Tahitiin ja Uuteen-Seelantiin, mutta jostain on aloitettava. Ja ei minulla koronan keskellä valmistuneena (lue: ei töitä saatavilla ties miten pitkään aikaan) ole varaa lähteä hirveän eksoottisiin paikkoihin.

Suunnitelmissani ei ole vähentää matkailua, sitten kun joskus tulevaisuudessa sitä jatkan. Aivan eri asia sitten on, kuinka korona pitkällä aikavälillä tulee vaikuttamaan matkailuun. Tuleeko lennoista kalliimpia? Pitääkö kaikilla matkustajilla olla korona-rokote sitten kuin sellainen on valmistunut? Pitävätkö jotkut maat rajansa tiukemmin kiinni tulevaisuudessa? Näihin saamme tuskin vastauksia vielä pitkään aikaan. Minulle kuitenkaan matkustaminen ei ole pääprioriteettina juuri nyt. Ajatus turistina olemisesta tuntuu hyvin kaukaiselta ja jopa vastuuttomalta. Mutta kuten sanottu, tämä ei ole yksiselitteinen ongelma. Moni saa elantonsa turismista ja jos turistit eivät tule, on moni paikka ongelmissa. Minulla ei ole oikeaa vastausta tähän. Mutta henkilökohtaisesti matkakuumeeni on aisoissa, enkä aio tehdä vapaa-ajan matkoja vielä.

Onko sinun suhteesi matkustamiseen muuttunut koronan myötä? Entä mikä on oma mielipiteesi siitä, milloin on OK alkaa taas matkustaa? Kiinnostavaa kuulla muiden mielipiteitä :)

Kaikki ovet auki, mutta rajat kiinni

keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Valmistuin kandin tutkinnosta toukokuun lopussa. Tai noh, valmistujaiset on siirretty lokakuuhun sattuneista syistä, mutta kaikki kurssit ja kokeet on tehty ja olen 99.99% varma, että pääsin kaikesta läpi. Mikään muu sitten ei olekaan yhtään varmaa. Aina kun olen viimeisen vuoden aikana stressaillut valmistumisesta ja siitä seuraavasta epävarmuudesta ja suurten päätösten tekemisestä, on joku yrittänyt piristää sanomalla jotain sen suuntaista kuin "mutta ajattele kuinka ihanaa, sulla on ihan kaikki ovat avoinna." Ehkä näin, mutta kevään aikana ovet ovat sulkeutuneet nenän edestä yksi kerrallaan maiden sulkiessa rajoja ja peruessa lentoja. Kohtalon ivaa olla jumissa paikassa, josta ei halunnut lähteä.

Korona on hallinnut elämääni jo viiden kuukauden ajan, eikä loppua näy. Macaussa ei ole ollut uusia tapauksia yli 70 päivään ja elämä on maskien käyttöä, kuumeen mittauksia ja päivittäisiä health declarationeita lukuun ottamatta normaalia - ellei viisumisi lähene loppuaan. Opiskelijaviisumini loppuu runollisesti syntymäpäivänäni 31.7. ja sitä ennen pitäisi keksiä jotain. Tilannehan on siis, etten voi lähteä Macausta riskeeraamatta omien valmistujaisten missaamista. Olen siis samanaikaisesti jumissa täällä ja kohta ulosheitettävänä. Normaalisti suomalainen voi olla Macaussa 90 päivää ilman viisumia, mutta kuinka saada tuo aika aktivoitua kun ei voi mennä minnekkään, eikä tulla takaisin?


Kouluni on auttanut minua parhaansa mukaan ja soitellut immigrationiin ja seuraavaksi yritänkin hakea jatkoa opiskelijaviisumilleni. Odottelen koululta todistusta valmistujaisten ajankohdasta, jotta voin pistää hakemuksen menemään. Sitten vaan kaikki sormet ja varpaat ristiin, että minulle ollaan suopeita. Olen myös yrittänyt etsiä töitä, mutta tämä on maailman huonoin aika valmistua. Paikallinen tuttu on lähettänyt jo yli 20 CV:tä, eikä saanut yhtäkään haastattelua. Macau elää turismista tulevilla tuloilla ja oletettavasti alalla ei mene kovin hyvin nyt.

Tulta takamuksen alla lisää se, että nyt kuukauden ajan Macausta pääsee Hong Kongin lentokentälle. Tämä on mahdollisesti ainut mahdollisuus palata Suomeen pitkään aikaan. Yhteys on ollut kiinni jo kuukausikaupalla, eikä ole tietoa milloin se aukeaa uudestaan. Mutta jos lähden, pääsisin tuskin takaisin. Ja lennot ovat mukavan hintavat. Huolena on, mitä tapahtuu jos en käytä lentokenttäyhteyttä hyväkseni, mutta viisumihakemukseni hylätäänkin. Immigration tuskin olisi mielissään, etten lähtenyt mahdollisuuden tullessa. Noh, en aio murehtia siitä nyt. Uskon viisumien järjestyvän, sillä minulla on hyvä(hkö) syy jäädä Macauhun.

Macausta löytyy myös tällaisia upeita paikkoja!

Vaikka tilanne ei olekaan ideaali, olen tavallaan todella onnellinen siitä, että "joudun" jäädä Macauhun. Viiden extra-kuukauden oleskelu ilman mitään tuloja syö säästöjä, mutta sainpahan lisäaikaa lempi paikassani. Ilman koronaa olisin lähtenyt jo kesäkuun alussa. Nyt minulla on mahdollisuus nähdä kaikki kivat paikat uudestaan ja käydä paikoissa, jotka ovat jääneet välistä. Haluan käydä hiking-poluilla ja viettää aikaa uima-altailla. Juoda viiniä kesäyössä ja löytää uusia paikkoja kaupungin sokkeloisilta kujilta. En ole ikinä ollut Macaussa kesäkuuta pidemmälle kesään, joten sekin on mielenkiintoista kokea - vaikkakin jo nyt on sen verran hikiset kelit, että vähän pelottaa nähdä mitä heinäkuussa tapahtuu.

Jos en löydä töitä, joudun todennäköisesti lähtemään Suomeen lokakuussa valmistujaisten jälkeen. Minulla ei ole oikein mitään suunnitelmia koko vuodelle. 2020 on jo todistanut, että suunnitelmia on ihan turha tehdä toistaiseksi. Käytän luppoaikani kiinaa opiskellen, kirjoittaen ja kuvaten. Talvella/keväällä haen masters-kouluihin ja toivottavasti pääseen matkustamaan jossain vaiheessa ennen ensikesää. Joinain päivinä stressaa aivan hirveästi, tänään olen liikkeellä "hällä väliä" -asenteella. Kyllä asiat järjestyvät. Ja tulipahan ainakin ikimuistoinen valmistuminen :D



P.s. Oletko jo käynyt kurkkaamassa Muu Maa Mandariini -blogin, johon kirjoittelen viiden muun ulkosuomalaisen naisen kanssa elämästämme eri puolilla maailmaa ja matkustelusta?

Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana

tiistai 28. tammikuuta 2020

Wuhanin kaupungista alkanut koronavirus on noussut otsikoihin ympäri maailmaa, erityisesti tänä viikonloppuna. Eksponentiaalisesti leviävä mysteeritauti on ollut tiedossa jo yli kuukauden, mutta sen vakavuus on vasta nyt aiheuttanut pienen hysteerian. Kuolonuhreja on virallisten lähteiden mukaan 106 ja varmistettuja sairastapauksia 4600+. Macaussa asuvana olen (turhan) lähellä tapahtumia ja minulta on kysytty paljon, millaista elämä Kiinassa tällä hetkellä on. Tässä postauksessa kerron juurikin sen. Ja varoitus, tekstiä on aika paljon.

Heti joululomalta palattuani aloin kysellä paikallisilta kavereilta, kannattaako tilanteesta olla huolissaan. "It's okay la" oli vastaus kerta toisensa jälkeen ja kysymyksilleni hyvien, N95-maskien, ostamisesta jopa tirskahdeltiin. Koulu ei tiedottanut asiasta mitään, kunnes eräänä päivänä asuntolan hissiin ilmestyi alla oleva lappu, jossa Macaun hätätila julistettiin "severe":ksi ja käsidesejä ilmesteyi sisäänkäynneille. Kaverit eivät kuitenkaan vieläkään kokeneet viruksen olevan vakava asia.

Sitten Macaussa todettiin ensimmäinen sairastapaus wuhanilaisella turistilla. Hetkessä kaikki maskit oli myyty loppuun, kuten myös käsidesi. Seuraavana päivänä tuli heti seuraava tapaus, tälläkin kertaa wuhanilaisella turistilla. Hallitus julkisti tilanneensa Macauhun lisää maskeja ja että niitä pystyisi ostaa Macaun ID:llä tai blue cardilla (="työlupa") apteekeista. Jaahas, entäs me loput ulkkikset sitten? Onneksi asuntolalta sai yhden maskin päivässä opiskelijakorttia näyttämällä. Aiemmin olin onnistunut hamstraamaan itselleni kolme maskia, joten en ollut ihan hädässä. Maskit ovat siis periaatteessa kertakäyttöisiä, joten niitä tarvitsee koko ajan lisää. Maskia olen käyttänyt aina ulos mennessä keskiviikosta asti ja pesen käsiä mahdollisimman paljon.


Tämä tautiaalto sattui kirjaimellisesti huonoimpaan aikaan vuodesta: kiinalaiseen uuteen vuoteen. Aivan käsittömän suuret ihmisjoukot liikkuvat ympäri maata ja näin tartuntojen tiedettiin leviävän hetkessä. Itsekin olin suunnitellut perinteisesti meneväni kaverin perheen luo Shenzheniin. Lähtö oli torstaina, eikä tilanne vielä vaikuttanut tarpeeksi hälyttävältä matkan perumiseksi. Päätimme kuitenkin ajaa n. 3 tunnin matkan omalla autolla tunnin lauttamatkan sijasta. Ikkunasta näkyi hirveän pitkät jonot apteekkien edessä ihmisten odottaessa maskien myynnin alkamista.

Näky kaduilla niin Macaussa kuin Shenzhenissäkin on aavemainen, jopa dystopinen. 95% ihmisistä käyttää maskeja ja Macaussa turistimäärät laskivat jopa 70%:lla ja yleensä aivan täynnä olevat nähtävyydet huusivat tyhjyydellään. Shenzhenissä on normaalistikin uuden vuoden aikaan hiljaista kaikkien lähtiessä kotikaupunkeihinsa perheen luokse, mutta nyt oli tavallistakin tyhjempää. Monissa kaupungeissa leffateatterit on suljettu, eikä busseja kulje.

Uuden vuoden juhlan yllä leijui selvästi synkkä pilvi. Kehotukset olla tapaamatta ihmisiä ja jakamatta ruokaa sotivat kiinalaisten perinteitä vastaan niin vahvasti, että ne menivät monella kuuroille korville. Kaverini oli tiukasti käskenyt perhettään kieltää vieraat, mutta äiti ja mummo vain sanoivat, ettei uuden vuoden kutsua voi perua. Sehän olisi todella epäkohteliasta.


Heti ensimmäisenä päivänä meille tuli vieraita Hubeista. Hubeista, eli Wuhanin maakunnasta. Kiva pikku ylläri. Miehet eivät ilmeisesti (toisaalta, mitäs minä muka tiedän?) kuitenkaan olleet tulleet sieltä suoraan ja saattavat jopa asua muualla. Heidän läsnäololleen naureskeltiin peittämällä naamaa hihalla, mutta varmaan kaikkien mielessä oli oikea pelko.

Vieraita kävi kuin kävikin selvästi aiempia vuosia vähemmän ja pyhät olivat muutenkin todella tylsät. Emme kirjaimellisesti lähteneet ulos kolmeen päivään. Sinällään todella kurjaa, koska on rotan vuosi, eli minun vuoteni, minkä lisäksi tämä saattaa olla viimeinen uusi vuosi, jonka vietän tämän perheen kanssa. Mutta minkäs teet? Mieluummin sisällä kuin sairaalassa. Ja sentään tilanne ei ole yhtä synkkä kuin Wuhanissa ja parissa muussa Hubein kaupungissa, jossa kokonaisia kaupunkeja on karanteenissa. Vanha au pair -tuttuni asuu Wuhanissa, mutta oli juuri ennen karanteenia ehtinyt lomille Eurooppaan. Takaisin hän ei kyllä sitten pääsekään. Karanteeni voi jatkua kuukausia. 

Vaikka karanteenit onkin asetettu enemmistön hyödyn nimissä, on kaupungeissa jumissa hirveästi terveitä ihmisiä, jotka altistuvat nyt virukselle. Netissä leviää videoita, joissa ihmiset huutavat kannustuksen sanoja ikkunoista. Wuhaniin on rakennettu alle viikossa kaksi sairaalaa, jotka hoitavat vain koronavirus-potilaita. Netissä on myös videoita, joissa wuhanilaiset anelevat kansainvälistä apua, sillä he pelkäävät, että jos joku Kiinan "tärkeämmistä" kaupungeista joutuu tartunta-aallon alle, lähtevät kaikki resurssit Wuhanista. On myös väitteitä, että Wuhanissa tartunnan saaneiden määrä olisi yli kymmenkertainen virallisiin lukuihin verrattuna.


Kouluta tuli sähköpostiviesti viikonlopun aikana, jossa sanottiin, että koulun alkua on myöhäistetty viidellä päivällä - toistaiseksi. Alotuspäivä saattaa venyä vieläkin pidemmäksi, mikäli tilanne jatkuu samanlaisena. Macaussa on nyt 7 tapausta, kaikki wuhanilaisilla. Varatoimenpiteenä Macauhun ei enää saa tulla hubeilaisia ilman lääkärintodistusta, jossa taataan terveys. Hong Kongiin ei ilmeisesti pääse Hubeissa 14 päivän aikan käyneet ollenkaan. Macaussa parhaillaan olevia hubeilaisia etsitään ja kun heitä "jää kiinni" esim hotelleissa tai kasinoilla, lähetetään heidät tutkimusten kautta rajalle ja "sinne mistä ovat tulleetkin". Moni maa, kuten Malesia ja Filippiinit, ovat lopettaneet viisumien myöntämisen hubeilaisille kokonaan ja Kiina itse on perunut kaikki pakettimatkat.

Sunnuntaina Macaulta tuli kutsu kaikille Manner-Kiinassa lomaa viettäville palata kotiin ASAP. Itselläni oli maanantaina lähtö Kambodzaan, jossa ei vielä ollut yhtään sairastapausta, joten en kokenut tarpeelliseksi palata Macauhun. Viesti sai kuitenkin miettimään, oliko Macau aikeissa sulkea rajansa - entä Hong Kong? Lentoni lähtisi sieltä, joten jos Shenzhen-HK raja suljettaisiin, olisin pahassa pulassa. Aloin miettimään viimeisen yön viettämistä hotellissa Hong Kongissa, mutta kaverin perhe otti yhteyttä kontakteihinsa rajalla ja kuulemma kaikki oli normaalia. Päätin siis jäädä vielä viimeiseksi yöksi kaverille ja lähteä aamulla hyvissä ajoin.


Tarkoituksenani oli ostaa lippu lentokenttäbussiin rajalta, mutta vahingossa ostinkin lipun 20€:lla lentokenttäautoon. Noh, ainakaan en joutuisi ensin jonottaa ihmispaljoudessa rajatarkistuksiin ja sitten istua bussissa, vaan ylittäisin rajan ja pääsisin lentokentälle vain kuuden muun seurassa. Ja autolla rajan ylitys on huomattavasti mukavampaa kuin jalan ja bussilla.

Ensin meidän matkustajien kuumeen tarkasti autoyrityksen työntekijä ja sitten vielä kahdesti tulliviranomaiset. Rajalla yleensäkin mitataan kuume (jotta raskaana olevat kiinalaiset eivät voi mennä salaa Hong Kongiin ja synnyttää siellä -> saada lapselle HK kansalaisuus ja näin myös avata vanhemmille helpommat ovet alueelle), mutta vain kerran. Lisäksi jouduimme täyttämään yllä näkyvät terveysselvityslaput.

Hong Kongin lentokentällä ei yllätykseni ollut erityisiä varatoimia. Ulko-ovilla oli kyllä piste, jossa piti näyttää varauksensa (ilman ei pääsisi sisään?), mutta muuten kaikki oli normaalia. Tai noh, kaikilla oli maskit naamalla, mutta muuten. Enpä ole koskaan ennen nähnyt yhtä monen länkkärin käyttävän maskia. Tärkeää on käyttää oikeanlaista maskia, sillä muuten ei taudilta suojaannu. "Surgical mask" ja N95 ovat ilmeisesti ainoat suojaavat maskit.


En ole pelännyt tartuntaa hirveästi, mutta lentokentällä ja -koneessa kyllä pidin tarkasti huolen siitä, että maski oli aina kunnolla paikoillaan ja pesin ja desinfioin käsiä useasti. Käsitykseni mukaan tähän mennessä kaikki sairastuneet ovat olleet Wuhanissa henkilökohtaisesti tai ovat potilaita hoitavaa henkilökuntaa. Ei ole vielä aivan varmaa, kuinka tauti tarttuu, mutta ilmeisesti ihmisten välityksellä. Hyvä uutinen on se, että viruksesta on myös parannuttu.

Saavuin Kambodzaan eilen levollisena siitä, että olen vihdoin poissa vaara-alueelta. Noh, kuinkas kävikään? Juuri samana päivänä Kambodzassa todettiin ensimmäinen tartuntatapaus ja vieläpä juuri siinä kaupungissa, jossa minä olin. Kaduilla melkein kaikilla on maskit. Ei, ei, ei. Tartunnan saanut on jälleen kerran wuhanilainen turisti.

Tilanteen muutos kuudessa päivässä. QR-koodin skannaamalla 
Wechatissa voit seurata tilannetta itsekin

Vaikka koronavirus ei olekaan mikään naurun asia ja sen suorana tai epäsuorana uhrina on kymmenittäin miljoonittain ihmisiä, ovat kiinalaiset osanneet myös vitsailla tilanteesta. Alla on parhaita näkemiäni memejä netin uumenista.

Viimeisessä kuvassa: "tule ulos leikkimään"

Tilanne elää vielä paljon, eikä kellään ole vastauksia moniin kysymyksiin. Hätätila voi jatkua kuukausia, mutta mihinkään maailmanloppuun ei tarvitse valmistua (vaikka viime aikoina onkin ollut ihan hirveästi luonnonkatastrofeja yms). Macaussa kaupoista on loppunut liha ja riisi kun ihmiset ovat alkaneet hamstraamaan ruokaa. Hallitus kuitenkin antoi virallisen lausunnon siitä, ettei tämä ole tarpeellista, sillä kaupat ja ruokakuljetukset toimivat kuten aina ennenkin. Itse olen täällä Etelä-Kambodzassa vielä kaksi viikkoa. Toivottavasti Macau ei sillä aikaa sulje rajojaan.

Update 28.1: Kiina ei enää anna kansalaisilleen matkustuslupia Macauhun ja Hong Kongiin
Update 29.1: Kuolonuhrien määrä nousi yhdessä yössä 50:llä (virallisten tietojen mukaan, oikeat luvut voivat olla suurempia)
Update 30.1: Kouluni ilmoitti juuri olevansa kiinni "toistaiseksi"


Lisää aiheesta:

Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 2: Kambodzasta karanteeniin
Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 3: Kuukausi karanteenissa ja mietteitä Suomen tilanteesta
Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 4: Vankilapakoja ja kirjaimellisesti päälle kaatuvia seiniä

Hong Kongin tilanne naapurikaupunkilaisen silmin

keskiviikko 9. lokakuuta 2019

En ole kokenut asiakseni puhua Hong Kongin tilanteesta blogin puolella. Ensinnäkään en tiedä kaikkia faktoja, vaikka yritänkin pysyä ajantasalla mahdollisimman paljon, toisekseen en asu Hong Kongissa, vaan 66km päässä toisessa Kiinan erityishallintoalueessa ja kolmannekseen, en ole alunperin näiltä suunnilta, enkä siksi voi mitenkään ymmärtää kaikkia tilanteen nyansseja.

Näistä syistä en yritäkkään selittää tapahtumia (netistä löytyy paljon hyvää tietoa, nopealla googlauksella löysin tämän BBC:n artikkelin aiheesta. Tietysti päivittäin tulee uusia käänteitä, viimeisinpänä kasvomaskien kielto, joten täysin ajantasalla olevaa, kaiken kattavaa artikkelia on vaikeampi löytää) tai erityisesti edes ottaa niihin kantaa. Suomeen asti ei kuitenkaan tule kaikkea tietoa, varsinkaan tavallisen tallaajan elämästä. Kuten sanottu, en asu Hong Kongissa vaan Macaussa, joten näkökulmani tulee hieman lounaammasta.


Paljon kysytään, onko Hong Kongiin turvallista matkustaa. Joidenkin IG:ssä seuraamieni HK-laisten tilien storyt näyttävät aivan tavallista elämää, jossa käydään töissä ja juodaan drinkkejä kattobaareissa. Toisten tilit taas antavat kuvan kaupungista, joka on aivan kaaoksessa; protesteja, poliisirynnäkköjä, vandalismia, barrikaadeja, tulipaloja ja suljettuja metroasemia. Totuus on varmasti jotain siltä väliltä. Itse en ole käynyt Hong Kongissa protestien alettua, mutta moni tuttu on. Ihan normaalia siellä kuulemma on - kunhan ei mene protestialueille. Ja macaulaiset iloitsevat hotellien laskeneista hinnoista.

Protesteista kerrotaan aina etukäteen ja mm. Suomen Hong Kongin ja Macaun pääkonsulaatti päivittää tietoja facebook-sivuillaan. Turistille haittaa tulee jos ja kun MTR (paikallinen metrojärjestelmä) sulkee asemia ja joskus kaiken toimintansa protestien takia tai jos teitä on blokattu ja näin auto-, taxi- ja bussiliikennekään ei toimi. Lisäksi lentokentällä on pari kertaa ollut protesteja, joiden takia kaikki lähtevät lennot on peruttu. Ulkoministeriön ohjeistuksia noudattamalla pitäisi kaiken mennä hyvin. Kannattaa myös huomioida, että eri väriset paidat ilmaisevat eri asioita, joskaan en usko kenenkään olettavan turistien yrittävän ilmaista mitään erityistä vaatevalinnoillaan. Musta T-paita on protestoijien vaate, valkoinen kiinalaisten gangsterien ja sininen poliisien kannattajien.


Toinen yleinen kysymys on, millainen tilanne Macaussa on. Päällepäin kaikki on kuin ennenkin. Kesällä protesteista ei edes oikeastaan puhuttu, mitä nyt saatettiin kommentoida hongkonglaisten taas mölyävän jostain (Macaun ja Hong Kongin suhde on monimutkainen, ehkä joskus teen siitä oman postauksen. Periaatteessa se on verrattavissa Suomi-Ruotsi kilpailuun). Pikkuhiljaa kuitenkin IG:ssä alkoi näkyä haistatteluita päätöksiä ja politiikkoja kohtaan ja HK-mielisiä memejä, joskin aika vähän. Elokuussa Macaussa haluttiin pitää hiljainen, solidaariprotesti Hong Kongin tueksi. Tämä kuitenkin kiellettiin, vaikka Macaun perustuslaissa sanotaan macaulaisilla olevan sananvapaus ja suoraan lainattuna kädessäni olevasta englanninkielisestä painoksesta "---freedom of association, of assembly, of procession and of demonstration---" (article 27). Eli tämä protestikielto on hyvin kyseenalainen ja siitä valitettiin korkeampaan oikeuteen, joka kuitenkin myös piti protestin laittomana. Protestiin osallistui kielloista huolimatta kourallinen ihmisiä, jotka joutuivat poliisilaitokselle kuulusteltaviksi. Heitä ei kuitenkaan kuulemma pidätetty.

Tämän lisäksi korviini on kantautunut vain kaksi muuta protestointi(yritystä). Kouluvuoden ensimmäisenä päivänä oli Hong Kongissa suurmielenosoitukset, johon osallistui paljon lukioiden ja yliopistojen (ehkä myös yläasteiden, en tiedä) oppilaita. Macaussa meidän koulussa pieni porukka yritti tehdä oman osansa, mutta poliisit saapuivat paikalle. Koulu ei heitä kutsunut, joten oletettavasti joku (kiinalainen?) oppilas teki soiton. Tämän lisäksi viime viikolla kaksi ihmistä kiinnitti Hong Kong -mielisiä lappusia kaupungilla ja näin sai kutsun poliisiasemalle. Poliisi on kuitenkin jälleen tarkentanut, ettei heitä pidätetty, kuulusteltiin vaan. Henkilöt joutuvat kuitenkin maksamaan korvauksia teostaan, koska kiinnittivät flyereitä historiallisesti tärkeisiin rakennuksiin. Tässä artikkeli syistä miksi macaulaiset eivät suurin joukoin protestoi Hong Kongin kanssa. Artikkelissa kuitenkin mainitaan, että macaulaisia on mennyt HK:n protestoimaan.


On sanomattakin selvää, että Macaussa pelätään kovasti protestien tarttuvan tänne. Meille on juuri valittu uusi hallintojohtaja (eli korkein poliittinen virka erityishallintoalueella, Carrie Lam on Hong Kongin hallintojohtaja) ja hän on hyvin kiinamielinen. Kanditaatteja oli vain yksi. Macaussa on näkynyt enemmän kiinan lippuja viime aikoina, mutta on toistaiseksi mahdotonta sanoa johtuuko ilmiö 70. kansallispäivästä vai Hong Kongin tilanteesta. Uutisissa on vilahdellut paljon otsikoita, jossa hallintojohtaja sanoo, että Macaun pitää olla isänmaallisempi (Kiinaa kohtaan) ja kuinka opettajat eivät saa ilmaista poliittista kantaansa.

Oletettavaa on, että Macauta kiinalaistetaan tulevaisuudessa. Olen kirjoittanut postauksen Macaun ja Kiinan väleistä, mutta en sisällyttänyt siihen kaikkea mahdollista. Tänä kesänä olen oppinut muutenkin lisää Macaun ja Hong Kongin eroista liittyen Kiinaan palauttamiseen n. 20v sitten. Tästä keskustelusta löytyy niistä osa. Pähkinänkuoressa: 1) Macau on hyötynyt rahallisesti Kiinasta huomattavasti, toisin kuin HK, joka oli jo menestynyt kaupunki, 2) Kiina ei ole noudattanut handover-sopimustaan HK:n kanssa ja 3) Macaun hallitus oli järjestelty jotenkin järkevämmin paaluta varten, mikä auttoi pidemmällä tähtäimellä (en löydä enää artikkelia, josta luin tästä, joten pahoittelut epämääräisyydestä).



Kukaan ei uskonut Hong Kongin protestien jatkuvan näin pitkään, eikä niiden muuttuvan näin väkivaltaisiksi. Viime viikonloppuna 14-vuotiasta ammuttiin jalkaan ja kaksi on menettänyt näön toisesta silmästä poliisien kumiluotien(?) takia. Mediassa on myös välillä puhetta poliisien tekemästä seksuaalisesta häirinnästä naispuolisille protestoijille. Ja nämä ovat vain kaikkein suurimmat uutiset, loukkantumisia on paljon enemmän ja esimerkiksi kyynelkaasua on Telegramin mukaan käytetty 1400 kanisteria. Kumiluoteja on ammuttu 900 ja oikeita luoteja 6. Kaikki pelkäävät milloin ensimmäinen kuolonuhri tulee. Joitain ihmisiä on kuitenkin kateissa, joten on mahdollista, että sellaisia on jo tullut. Tikittävä aikapommi on myös Kiinan mahdollinen tilanteeseen puuttuminen voimakeinoin. Jotkut tahot kuitenkin olettavat, ettei näin tule käymään koko maailman seuratessa tilannetta. Ja Kiinahan on jo soluttautunut HK:n poliisiin, joten...

Tilanne on todella sekainen ja siihen liittyy monia asioita. HK- ja Kiina-mielisiä protesteja järjestetään ulkomaillakin ja ainakin Australiassa tämä on johtanut tappeluihin. Netissä Kiinan botit spämmäävät kaikkea mahdollista ja Reddit on kuulemma siirtynyt kiinalaisomistukseen. Monia perhe- ja kaverisuhteita on tuhoutunut näkemyserojen tai pelkkien asumispaikkojen takia. Protestoijien joukossa on soluttautujia tekemässä väkivaltaisuuksia, jotka sitten "oikeuttavat" poliisin voimankäytön. HK:ssa yritykset sulkevat oviaan kun tuottoa ei tule ja toisia boikotoidaan omistajien kommenttien takia. Mm. Starbucks on boikottilistalla, sillä sitä täällä operoivan yrityksen omistaja on puhunut Kiina-myönteisesti. Lisäksi MTR-yritys on erittäin vihattu. Meillä Macaussa taas on juuri avautumassa heidän operoiva sky train, joka on ollut varsinainen paikallinen länsimetro.


Aluksi en seurannut protesteja reaaliajassa, mutta viime aikoina olen alkanut seurata päivityksiä erinäisiltä IG-tileiltä. On pelottavaa avata IG storyja tietämättä mitä pahaa on tällä kertaa sattunut. Juuri nyt yksi tili ilmoittaa, että eloton tyttö on nähty raahattavana. Parin päivää sitten taxi ajoi protestoijia päin ja yksi ihminen sen takia tulee menettämään molemmat jalkansa. Välillä vain päivitän storyja turtana ja täysin toivottomana. Toistaiseksi protesteille ei näy loppua, itse asiassa ne vain eskaloituvat. Nyt tuhotaan pankkiautomaatteja ja kiinalaisomisteisia yrityksiä. Maskikielto on vain lisännyt tulta liekkeihin, mutta myös toiminut varoitussanana tulevasta. Seuraavat askeleet hallitukselta ovat ulkonaliikkumiskielto ja netin blokkaaminen. Jos jotain kiinnostaa seurata HK:n tapahtumia, itse saan päivitykseni seuraavilta tileitä: chaoshongkong, hongkonggag, hkexpat_memes ja uk.for.hk.

Protestit alkoivat Hong Kongin ja Kiinan välisen luovutuslain (extradition bill) takia, mutta ovat kehittyneet demokratiaa vaativiksi. Luovutuslaki peruttiin lopulta, mutta protestit jatkuivat ja nyt vaatimuksia on kuusi, mm. poliisiväkivaltaisuuksien tutkiminen. Uusimpana vaatimuksena on maskikiellon peruminen. Sitä ei suostuta noudattamaan kunnolla ja ainakin 77 ihmistä on jo pidätetty sen takia. Kesällä minulta kysyttiin miksei Macaussa protestoida ja vastasin, ettei meille ole tehty samaa luovutuslakia. Sunnuntaina näin facebookissa uutisen Kiinasta Macauhun tuomiotaan suorittamaan luovutetusta miehestä, johon joku kommentoi "Macau and China have an extradition agreement?" Hyvä kysymys.

Kuinka oikein päädyin opiskelemaan macaulaiseen yliopistoon?

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Teemme eräällä kurssilla esitelmää koulustamme (piti valita paikallinen brändi ja päätimme olla vitsikkäitä), joten ryhmäläiseni kysyi, kuinka minä päädyin IFT:hin. Naurahdin ja kerroin saman tarinan, jonka kerron joka kerta kun joku kysyy, mistä löysin kouluni - ja tämä kysymys valehtelematta tulee vastaan melkein joka kerta kun joku kuulee minun opiskelevan Macaussa. "Mä vaan googlailin kouluja Aasiassa ja IFT vaikutti hyvältä". Yleensä kuuntelija naurahtaa ollen yhtä paljon hämillään kuin huvittunut.

Olen kertonut tarinani hyvin monesti, mutta jotenkin tämä kerta sai minut pysähtymään ja miettimään, että mitä heleä. Ihan tosissaanko mä vaan hain johonkin kouluun, josta en nettisivun lisäksi tiennyt mitään ja joka kaiken lisäksi sijaitsi kaupungissa, jossa olin käväissyt max 5 tunnin retkellä? Haluaisin tosissaan käydä pienen keskustelun menneisyyden Veran kanssa. Tietystikään en muuttanut Macauhun "ihan kylmiltään", sillä olin ollut au pairina Pekingissä. Macau on kuitenkin aivan eri puolella Kiinaa, en tuntenut sieltä ketään, enkä tiennyt koko paikasta MITÄÄN ennen ideaa siellä opiskelusta.


Hassuintahan tarinassa on se, että kaikki meni hyvin. Tykkään koulustani, opettajistani ja Macausta ja kirsikkana kakun päälle, on kouluni oikeasti hyvä koulu. Koska minun taustatutkimukseni määrällä olisin hyvinkin voinut joutua johonkin aivan kamalaan läävään. IFT:stä ei ole melkein mitään informaatiota ainakaan englanniksi ja kaikki macaulaisista muihin opiskelijoihin ja jopa kouluni opettajiin ovat aina hyvin hämmästyneitä siitä, että päätin tulla Macauhun opiskelemaan.

Joskus lisäkysymys on ollut, että kuinka paljon rahaa säästän opiskelemalla Suomen sijasta Macaussa. Mites tämän nyt sanoisin.. Suomessa koulut eivät maksa. "Mutta miksi sitten opiskelet täällä?" Vielä hämmentyneempiä ovat ihmiset, jotka tietävät Suomen tasokkaasta koulutuksesta. En ihan oikeasti osaa vastata kysymykseen. En voisi kuvitella tulevani samaan päätökseen uudestaan, sillä matkani IFT:hin oli monen sattuman summa. Muistan vaan tunteneeni hyvän fiiliksen Macausta. Varmasti eniten veti seikkailunhalu. Juurikin sen ominaisuuden omaamisen takia en yhtään ihmettele, että noin puolessa vuodessa onnistuin käymään entuudestaan täysin tuntemattomassa Macaussa ensimmäisen kerran, hakemaan kouluuni ja muuttamaan yksin toiselle puolelle maailmaa neljäksi vuodeksi.


Kaikesta innostuksesta ja jopa uhkarohkeudesta huolimatta muistan kauhistelleeni tutkinnon kestoa. Neljä vuotta tuntui todella pitkältä ajalta, varsinkin kun ei edes tiennyt tulisiko tykkäämään uudesta kotikaupungistani. Nyt koulusta on käyty aivan melkein 3/4. Siis mitä. Todella hassua ajatella, että jokapäiväinen elämäni viimeisen 3 vuoden ajalta on yhden tietyn päätöksen ansiota. Missä olisin, jos en olisi täällä? En osaa kuvitella opiskelevani missään muualla.

Aina ei ole helppoa asua yksin paikassa, jossa ei edes puhu paikallista kieltä, mutta en vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään. Onneksi uskalsin hypätä tuntemattomaan. En enää varmaan uskaltaisi tehdä yhtä radikaalia päätöstä, mutta voi että olen onnellinen siitä, että olin oikeassa mielentilassa oikeaan aikaan. Macauhun opiskelemaan haku tapahtui niin pienissä palasissa, ettei asian suuruutta edes tajunnut. Nettilomakkeen täyttö, Skype-haastattelu, lentojen ostaminen, pakkaaminen... Yksittäisinä tapahtumina mikään näistä ei herättänyt todellisuuteen. Ensimmäisenä päivänä uudessa huoneessani havahduin vihdoin transsista. Tuijotin ikkunasta ulos ja mietin, että mihin hittoon mä olen itseni laittanut.


Viime aikoina tämä ajatus on taas ollut mielessä. Siis missä hitossa mä oikein asun ja opiskelen ja miksi? Enkä voi kuin naurahtaa ollen yhtä paljon hämillään kuin huvittunut. Ei mulla ole mitään hyvää vastausta tähän. Tarinani macaulaiseen yliopistoon eksymisestä ei ole kovin tapahtumarikas. Kuuntelijat varmaan pettyvät siitä, ettei mulla ole kerrottavana jotain hullua draamankaarista kertomusta, jonka aikana saa niin itkeä kuin nauraakin. Sori. Mä vaan halusin seikkailun. Ei siinä mitään sen syvällisempää tapahtunut.

Edit: Huomasin juuri, että tänään on tasan 1000 päivää siitä kun muutin Macauhun :D Kuinka runollista.


Olen kouluni ainut valkoinen oppilas

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Tiedättekö sen tunteen kun puolet vuosikurssistasi istuu kuuntelemassa infotilaisuutta kanditutkinnon lopputyöstä ja opettaja alkaa valittamaan oppilaiden epäluonnollisiksi värjätyistä hiuksista (rikkoo koulun dress codea) ja kirjaimellisesti jokainen huoneessa oleva ihminen kääntyy tuijottamaan sinua pakottaen puhujan tarkentamaan mikrofoniin, ettei tarkoittanut sinua? Entä sen, kun sinua luullaan joksikin toiseksi henkilöksi -kahdesti- koska ilmeisesti kaikki valkoiset ihmiset näyttävät samalta?

Koulussa olen "se ulkkis". Opettajat ja muut kolmosluokkalaiset oppilaat tietävät kuka olen, mutta harva oikeasti edes muistaa mistä maasta olen kotoisin, saati sitten tietää mitään muuta pintaa syvempää. Eikä heitä erityisesti kiinnosta. Moni ei edes tiedä, etten puhu englantia äidinkielenäni. Koska Euroopassa kaikki puhuvat englantia, eikös? Ykkösluokalla joudun selventämään erikseen jokaiselle opettajalle, etten ole vaihto-oppilas, VAIKKA päälläni oli koulupuku! Koulupukua pitävät vain ykköset ja varsinkaan vaihtari ei sellaista ikinä käyttäisi.


Pieni selvennys siis otsikkoon: en ole kirjaimellisesti ainoa koulun valkonaama, koska meillä on joka lukujakso vaihtareita vaikka mistä, myös Suomesta. Mutta vaihtarit ovat aivan oma porukkansa. He eivä käy koulua samalla tavalla kuin me muut, liikkuvat yleensä laumassa ja tosiaan vaihtuvat puolen vuoden välein. On hyvin eri asia olla vaihtari kuin kokoaikainen oppilas.

Suomessa tehdystä harjoittelusta paluun jälkeen olen ollut jotenkin tietoisempi erilaisuudestani kuin sitä ennen. Kolmosvuoden johdosta olemme uudella kampuksella, jossa ylemmät vuosikurssilaiset eivät ole up to date statuksestani. Lähes päivittäin joku yllättyy kulman takaa kääntyvästä blondista ja usein joku ihmettelee läsnäoloani lounashuoneessa, jossa vaihtarit eivät asioi. Puhumattakaan koulun kuntosalilla järjestettäviin tunteihin osallistuvien ihmisten hämmästyksestä sisään astelevasta, koulun hupparia käyttävävästä blondista. Onko muka oikeasti niin ennenkuulumatonta, että macaulaisessa koulussa on valkoinen oppilas? Ja koska Suomessa (olen helsinkiläinen, joten voin puhua vain sen puolesta) me emme pidä ulkomaalaistaustaisia ihmisiä "kummallisina", on vaikea ymmärtää miksi herätän niin paljon ihmetystä täällä.


Mielestäni on kuitenkin todella opettavaista kokea vähemmistön edustajana oleminen, vaikka oma tilanteeni onkin aika extreme tapaus. Ymmärrän nyt millaista on kohdata stereotypioita ja oletuksia ja kun ihmiset eivät näe ihonväriäsi pidemmälle. Tiedän millaista on kun sinua kohdellaan erilaisena - niin hyvässä kuin pahassakin. Olen varmempi omana itsenäni ja seuraan omaa polkuani muiden mielipiteistä välittämättä. Minua kun pidettäisiin erilaisena, vaikka yrittäisin kaikella energiallani sulautua joukkoon. Miksen siis tekisi asioita, jotka tekevät minut onnellisiksi?

Ja välillä sitä ihan oikeasti unohtaa erottuvansa muista. Koska en näe itseäni (:D), en aina muista näyttäväni mitenkään poikkeavalta. Sitten otamme luokkalaisten kanssa kuvia tai joku tujottaa minua turhan pitkään ja muistan, että olen eri rotua muiden kanssa. Mutta pakko olla hieman ällö-siirappinen tähän väliin ja sanoa, että loppujen lopuksi ihmiset eivät edes ole kovin erilaisia ihonväristään tai kulttuuristaan huolimatta. Toivon, että olen todistanut tämän ainakin luokkalaisilleni ja toivottavasti muillekin koululaisille. Kukaan ei halua, eikä kenenkään pitäisi, olla ulkopuolinen. Mutta on ihan OK olla "erilainen".

Tulevaisuuden suunnittelua ja siitä tuskailua

torstai 28. helmikuuta 2019

Macauhun paluu on sytyttänyt alleni tulen. Tai noh, ei tulen, vaan sellaisen pienen kipinän, joka aina välillä muistuttaa olemassaolostaan. Mikä minulla sitten kummittelee tasaisin väliajoin mielessä? No tulevaisuus. Yhtäkkiä olen valmistumassa vain hieman yli vuoden päästä ja suunnitelmien puuttumisen ihanuus on kadonnut kokonaan.

Viimeiset kaksi ja puoli vuotta olen voinut vastailla hyvin epämääräisesti kyselyihin suunnitelmistani valmistumisen jälkeen, sillä se on tuntunut olevan valovuosien päässä. Olen myös sellainen tyyppi, joka haluaa pitää kaikki ovet avoinna ihan vaan siltä varalta, että haluankin tehdä jotain muuta. Nyt alkaa kuitenkin tuntua siltä, että minun on oikeasti alettava väsätä jonkinlaista sotasuunnitelmaa - varsinkin kun joka toinen ihminen tuntuu haluavan minulta kunnon vastauksen. Yksi asia on varma: en ole valmis palaamaan Suomeen vakituisesti.


Eurooppalaiselle viisumiasioista huolehtimen ei ole yleinen huolenaihe. Minä olen kuitenkin jo melkein tottunut aina rajoilla jonottamaan "visitor" tai "foreigner" -jonoissa (, joissa usein kestää pieni ikuisuus), uusimaan opiskelijaviisumini joka vuosi ja hakemaan uutta viisumia Kiinaan vähintään puolen vuoden välein. Viime aikoina on käynyt hyvin selväksi, että suurin huolenaiheeni SAR:eihin (= Macau & Hong Kong) jäämiseen on juurikin viisumi. Eurooppalaiselle maasta toiseen muuttaminen on helppoa vain Euroopassa. Miksei ole olemassa viisumia hyville kansalaisille, jotka vain sattuvat haluamaan asua jossain paikassa ilman suurempaa syytä? :D

Pidemmän ajan suunnitelmaksi/toiveeksi minulle on muodostumassa Hong Kongiin muutto. Vasta kolmen vuoden vierailuiden jälkeen olen alkanut tykätä kyseisestä paikasta oikeasti ja kaikella logiikalla se on minulle paras vaihtoehto: tunnen paikkoja jo, sieltä on hyvät yhteydet muuhun maailmaan, kaupungin kansainvälinen ilmapiiri ja lukuiset työmahdollisuudet ja se on lähellä Macauta. Ja tosiaan olen jo hyvin kotiutunut paikalliseen kulttuurin ja ilmastoon. Hommassa on vain pari ongelmaa: viisumi ja kalliit vuokrat.


Mitä enemmän Hong Kongiin muuttamista tutkin, sitä enemmän tuskastun. Vuokrat ovat ihan järkyttäviä niin HK:ssa kuin Macaussakin, mutta se on melkeinpä pienin huolenaiheeni. Työviisumin saaminen ei todellakaan ole helppoa. Yrityksen pitää sponsoroida sinut HK:iin ja mm. perustella valtiolle, miksi he palkkaavat sinut eivätkä paikallista. Minulla nyt ei vaan satu olemaan mitään erityisiä taitoja, varsinkaan sellaisia jota jollain hongkongilaisella ei olisi. Ja työviisumi olisi sidottu siihen työpaikkaan ja työsuhteen loputtua loppuisi myös viisumi. Siihen päälle vielä HK:in ylisuorittamisen ja pitkien työpäivien kulttuuri, eikä siellä työskentely kuulosta aivan niin houkuttelevalta enää. 

Kaiken tutkimustyön - ja kavereiden suositusten - myötä paras vaihtoehto näyttää olevan HK:n henkilökortin omaavan kanssa naimisiinmeno. Nice. Kaverit nauravatkin, että minun ei pidä etsiä Hong Kongista töitä vaan miestä. Miten ihmeessä kaikki länkkärit ovat onnistuneet muuttamaan Hong Kongiin?????? En ymmärrä! Toisaalta, kaverini asuu Macaussa 6kk turistiviisumilla (, joka uusiutuu aina kun hän lähtee ja palaa Macauhun), joten kai ihmisillä on keinonsa. Mutta mitä jos haluaa olla vaikka freelancer tai tehdä muuta ei-perinteistä työtä? Onko se mahdotonta paikassa, jossa ei ole pysyvää opiskelulupaa?


Hong Kongiin en voi muuttaa kylmiltään heti valmistuttuani ja siksi eräänä tuskaisena aamuna kirjoitinkin ylös listan kaikista mahdollisista suunnitelmistani vuodelle valmistumisen jälkeen:
- Reppureissaa/matkaile kunnolla
- Opeta englantia Kiinassa/Vietnamissa/Thaimaassa/jne
- Mene kiinan kurssille Shenzhenissä (aka opettele kiina jokseenkin sujuvaksi)
- Hanki työ-/harjoittelupaikka (mielellään Macaussa, myös working holiday Australiassa kuulostaa kiinnostavalta vaihtoehdolta ja tietysti se HK..)
- Mene opiskelemaan masters-tutkinto

Oikeastaan haluaisin toteuttaa kaikki suunnitelmat. Suurin huolenaiheeni on se, etten koskaan pääse työelämään ilman alani kattavaa työkokemusta ja siksi stressaan tehdä jotain muuta kuin hankkia sitä. Myös moniin masters-tutkintoihin tarvitaan kahden vuoden työkokemusta. Toisin sanoen, tarvitsen työkokemusta päästäkseni opiskelemaan ja tarvitsen tutkinnon päästäkseni töihin. Kuka neropatti tämän on suunnitellut? Mutta nämä vuodet ovat myös ne parhaat vuodet oikeasti elää vapaana ilman suurempia vastuita. Argh.


Masters-tutkinnon aion ehdottomasti tehdä, mutta kannattaako se tehdä suoraan bachelors-tutkinnon perään? Ainakin silloin on flow päällä, mutta kuten eräs kaverini neuvoo, kannattaa "viimeinen opiskelija-elämä-kokemus" säästää hieman myöhemmäksi. Aivan eri stressinaihe onkin sitten, missä ja millainen tutkinto tehdä. Koska HK näyttää tällä hetkellä olevan end goalini ja ilman sitäkin, on se tällä hetkellä ensimmäinen valintani. Sen lisäksi mielessä on Australia ja Kanada, jotka molemmat kuitenkin tuntuvat olevan turhan kaukana "hoodeiltani". 

Näinkin pitkälle pääsemiseen on kulutettu tuntikaupalla aikaa erilaisilla rankings-listoilla ja koulujen nettisivuilla. Tällä hetkellä HK:sta on löytynyt 4 mahdollista koulua. Eri asia sitten pääsisikö niihin sisään tason ollessa kova ja hintavaksi tuo vuosi kyllä tulisi koulumaksujen, vuokrien ja muun elämisen kanssa. Mutta uskon vahvasti omien unelmien seuraamiseen ja arvostetusta koulusta valmistuminen auttaa myöhemmin työelämässä. Jos olisin töissä ennen tutkinnon tekemistä, olisivat raha-asiat huomattavasti paremmassa jamassa kuin vastavalmistuneena.


Onneksi IHAN vielä ei tarvitse tehdä mitään päätöksiä, ainakaan lopullisia sellaisia. Huomaan kuitenkin kaipaavani jonkinlaista suunnitelmaa. Pesänrakennushaluni on alkanut nostaa päätään, mahdollisesti koska jo kolmen vuoden ajan olen joutunut pakata tavarani matkalaukkuihin kesän tullessa. Olisi ihan kiva asua oikeassa kodissa vaihteeksi.

Ehkä antaudun unviersumin voimalle ja uskon asioiden järjestyvän ajallaan ja tavallaan. Jos vuoden päästä olen vielläkin suunnitelmaa vailla, sitten on ehkä oikeasti aika huolestua. Vielä on aikaa tutkailla mihin suuntaan sydämeni haluaa viedä. 

P.s. Sori hirveästä ajatusripulista, toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun asti :D Kuvitus teeman mukaisesti Hong Kongista.

Lähdin kotoa, saavuin kotiin

perjantai 11. tammikuuta 2019

Hellurei vaan täältä Aasiasta! Saavuin Macauhun eilen illalla n.18h matkustamisen ja max 4h nukkumisen jälkeen. Vielä on viikonloppu aikaa sopeutua takaisin täkäläiseen elämään ja sitten onkin aika palata jo koulun penkille.

Helsinkiin jätin taakseni varsinaisen winter wonderlandin, jonka olemassaolo ei onneksi myöhästyttänyt tai perunut lentoani, kuten se oli monelle tehnyt. Vaikka olikin haikeaa hyvästellä kaikki kaverit ja perhe, oli aikani aloittaa uusi seikkailu - tai palata jatkamaan vanhaa, miten sen nyt ottaakaan.


9h15min lento meni varsin nopeasti, katsoin Searching ja Hidden Figures -leffat (molemmat hyviä, varsinkin ensin mainittu) ja yritin nukkua. Jossain transsi-tilassa olin aika pitkään, mutta laskeuduttua tuntui siltä kuin ei olisi nukkunut yhtään. Lennolla oli, tietysti, huutava lapsi, joka herätti kaikki tahallisella möykällään keskellä yötä.

Hong Kongin lentokentällä pitää ostaa lippu Macaun lauttaan tuntia ennen lähtöaikaa, jotta henkilökuntaa saa noukittua matkalaukkusi lentokoneesta mukaan. Olen mielestäni aina saapunut paikalle niin, että missaan juuri tuon tunnin etuajan ja joudun odotella seuraavaa lauttaa ainakin kaksi tuntia. Tällä kertaa saavuin lippuluukulle kaksi, KAKSI, minuuttia ennen tuntirajaa. Myyjä huusi "hurry hurry hurry passport hurry!" ja sanoi, ettei voi luvata minun ehtivän lauttaan. Mutta minä ehdin. Kerrankin. Kirous on vihdoin purettu.

Taxin ikkunasta Macaun ohikiitävien valojen katsominen oli todella kummallista. Tunsin kaikki paikat, mutta tuntui, kuin ne olisivat vieraita. Miten minä tälläisessä paikassa olen voinut asua kaksi vuotta? Pikku hiljaa kaupunki on alkanut tuntua kotoisalta taas, osaanhan liikkua ympäriinsä ja esimerkiksi löytää lähiruokakaupasta kaikki oikeast hyllyt ilman harhailua. Ja kuinka ihanaa onkaan kulkea ulkona pelkässä hupparissa, joka sekin pitkien housujen kanssa ovat siinä ja siinä ollakseen liian lämpimiä tähän säähän.


Asuntolassa meillä on uusi henkilökuntatiimi ja näin kellään ei ensinnäkään ollut hajua kuka olen ja toiseksi, he eivät olleet paikalla kesällä, eivätkä siis tienneet sen ajan järjestelyistä. Säilytykseen olin jättänyt kolme matkalaukullista tavaraa, jotka olivat varastossa mahdollisemman perällä, tietysti. Kolmen naisen voimin saimme pitkän säädön jälkeen kaikki tavarat uuteen huoneeseeni, joka on vanhan huoneeni kanssa samassa solussa. Näen jo sielun silmin, kuinka joskus tulen kotiin maisteissa ja yritän avata vanhaa oveani... Vaikka nykyinen huoneeni on aivan vanhan huoneeni vieressä, on näköalani huomattavasti parempi (ks. yllä oleva kuva). Toisen saaren skylanen peitti ennen seinä, mutta nyt sinne on suoranäköyhteys.

Erittäin iloinen hyvästä huoneesta olen, koska minut jätettiin melkein puille paljaille. Meidän pitää ilmottautua asuntolaan uudestaan joka lukukausi ja näin tein tälläkin kertaa, Helsingistä käsin. Vasta lomamatkalla tajusin, etten koskaan ollut saanut luvattua asujalistaa sähköpostilla ja kaverille puhumisen jälkeen kävi ilmi, etten ole listalla ollenkaan. Siinä otsalle kirposi pari hikipisara, lähtöön oli nimittäin alle viikko aikaa. Onneksi asia selvisi, enkä jäänyt kodittomaksi :D


Heräsin aamulla viideltä jetlag-päissäni, mutta onneksi sain noin tunnin kuluttua unenpäästä vielä uudestaan kiinni. Kymmeneltä soi herätys, sillä minulla oli paljon asioita hoidettavana. Kännykässä oli pari minuuttia aiemmin saapunut viesti kaveriltani Kiniltä "awake?". Vastattuani hän soitti ja ilmoitti olevansa sillalla (= lähellä) ja kysyi, haluanko lähteä aamupalalle. Totta kai. 15 minuutissa hoidin itseni lähtökuntoon ja hyppäsin asuntolan edessä odottavaan autoon aivan kuten vanhoina hyvinä aikoina.

Ajoimme Coloaneen perinteistä aamupalaa tarjoavaan kahvilaan, jossa en koskaan ennen ollut käynyt, vaikka se sijaitsikin aivan alueen keskusaukion lähellä. Söin nuudelikeiton fish balls:eillä (perinteistä HK/Macau-akselilla) ja puolikkaan Bo Lo Baau:n, eli ananassämpylän. Sämpylässä ei oikeasti edes ananasta, mutta se on saanut nimensä kyseistä hedelmän kuorta muistuttavasta ulkomuodostaan.

Aamupalalta jatkoimme hankkimaan minulle uuden puhelinliittymän ja hallelujaa Kinin avusta, koska en tiedä miten olisin ikinä homman itse hoitanut! Uusi puhelinnumeroni on kahta viimeistä numeroa lukuunottamatta tismalleen sama kuin vanha numeroni, mikä on aika hauskaa. Sainpa vielä uusittua viisuminikin samana päivänä ja raahattua kaupasta kamalan painavat pussilliset erilaisia pesuaienita, saippuoita, yms.


Täällä ollaan jo kovaa vauhtia valmistautumassa kiinalaiseen uuteen vuoteen. Itse en vielä tiedä, missä sitä tulen viettämään. Kinin perhe ottaa minut jälleen siipensä suojaan, elleivät lähde Sveitsiin. Joko tai :D Juhlaan on kolme viikkoa, joten luultavasti kohta tulee päätösten aika. Katsoin varalta myös, onko halpoja lentoja jonnekin päin Aasiaa. En mielellään ole kahden viikon perhelomaa yksin kotona KAIKKIEN muiden ollessa kiireisiä omissa juhlanvietoissaan ja kauppojen ollessa kiinni osan ajasta.

Lukkarimme on tässä jaksossa vähintäänkin mielenkiintoinen, nimittäin kahdesti viikossa meillä on koulu 19:50 asti. Kyllä. Welcome to Asia. Sentään aamut ovat aina vapaita. Kaikkien luokkalaisten harmiksi, meillä ei ole perjantait vapaita enää. Mutta ainakin se auttaa minua säästämään rahaa, kun en voi lähteä viikonloppulomille. Huomaatteko tekopositiivisen asenteeni? Vielä kun vetäisi jostain syyn sille, miksi on hyvä asia olla koulussa iltakahdeksaan asti...