Image Slider

Extempore-viikonloppumatka Taipeihin - osa 1/2

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Idea Taiwaniin menosta on pyörinyt päässäni jo toissasyksystä asti. Se on macaulaisten vakiokohde ja läheisen etäisyytensä ja halpojen hintojensa takia varsin houkutteleva paikka minunkin silmiin. Jostain syystä olen reissannut Aasiassa kohteisiin, jotka eivät ole "must"-listallani, joten Malesiasta kotiin palattuani päätin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä aidolle kaupunkilomalle. Kohteeksi valitsin Taipein, koska sen tutkimiseen en koe tarvitsevani yhtä reilusti aikaa kuin vaikkapa Tokion tai Seoulin. Ja niinpä eräänä päivänä, ruokkiksella, koulun tietokoneella, ostin itselleni lennot Taiwaniin seuraavaksi viikoksi.

Perinteinen ja moderni kohtaavat

Saavuin Taipeihin torstaina myöhään illalla, joten kaupungin tutkiminen alkoi vasta perjantaina. Yövyin I play inn -nimisessä hostellissa hintaan 15€/yö, johon sisältyi (yksipuolinen) aamupala. Hostelli oli vähän kapseli-tyylinen ja sijaitsi hyvällä sijainnilla Ximen-metroaseman lähellä ja lähellä monia kauppoja ja ruokapaikkoja.

Taivoitteenani ensimmäiselle päivälle oli vain fiilistellä kaupungin tunnelmaa ja käydä night marketilla, joista Taipei on kuuluisa. Lähdin päättömästi kävelemään kohti erästä, kaukana sijaitsevaa, jäätelöpaikkaa, jotta minulla olisi edes joku suunta ja päämäärä. Oli todella vapauttavaa kävellä tuntemattomassa kaupungissa, jossa ei ollut kiire mihinkään, eikä pakko tehdä mitään tiettyä. Kävelin katuja sen perusteella, missä näytti kiinnostavimmalta. Kun jano alkoi vaivata, nappasin vastaantulevalta juomakiskalta mukaan kaikista värikkäimmän juoman, katsoin google mapsista lähimmän puiston ja menin sinne istumaan. Asteita oli yli 25 ja mieli todella levollinen.


En suunnitellut käyväni temppeleissä, koska, rehellisesti sanottuna, niitä on joka kulmassa Kiinassa ja ne menettävät loistonsa hyvin nopeasti. Kännykän kartasta kuitenkin huomasin lähellä olevan Chiang Kai-Shek Memorial Parkin, josta muistin lukeneeni taustatutkimusta tekiessä. Temppelialue oli paljon suurempi ja vaikuttavampi kuin olin kuvitellut ja kaipa siellä pitää Taipeissa käydessä käydäkin.

Nähtävyydeltä matka jatkui kohti ravintolaa yliopistoalueella. Olin tähän mennessä jo kävellyt yli kaksi tuntia, joten pikkuhiljaa alkoi jalkoja väsyttää. Taipei yllätti minut kävelykaupunkina, monissa suurkaupungeissa kun se ei ole kovin käytännöllistä. Eipä taxienkaan hinnat kyllä suuria olisi olleet, mutta kaupunkia näkee niin paljon paremmin jalkaisin.


Ja pääsinpä lopulta jäätelöllekin. Merisuola-ruusu oli sen verran erikoinen makuyhdistelmä ja kiinnostavat maut yksinäänkin, että se oli vaelluksen arvoinen. Kahvila oli pieni ja niin hyvin piiloutunut suurten kauppojen väliin, enkä edes huomannut sitä ensimmäisellä ohikävelykerralla. Milk Beard on sen nimi, jos kiinnostaa. Sieltä nappasin taxin takaisin hostellille, jossa otin päiväunet. Olin ollut kuumeessa jo kolme päivää ennen matkaa ja väsy painoi vieläkin päälle.

Illemmalla tapasin kaverini Kinin Macausta, joka oli samaan aikaan myös matkalla Taipeissa, ja hänen Taipeissa opiskelevan kaverin. Ostimme väripiilolinssejä (aasialaisten lempiasuste) ainakin puolituntia, minkä jälkeen hyppäsimme metron kyytiin ja menimme muodikkaalle alueelle shoppailemaan boutiqueissa. Aasiassa taiwanilaisia, ja korealaisia, pidetään erittäin tyylikkäinä ja macaulaiset tuhlaavatkin Taipeissa pitkän pennin kosmetiikkaan, vaatteisiin ja tietystikin niihin piilolinsseihin. Itse olin matkassa 5kg-painorajaisen käsimatkatavaralaukun kanssa, joten jouduin pidättäytymään shoppailuista. Päädyin kuitenkin ostamaan yhden paidan ja kengät.


Kaupoilta jatkoimme Shilin night marketille, joka on varmaan Taipein tunnetuin marketti. Siellä kadun reunustat olivat täynnä ruokakioskeja, joista sai halvalla hinnalla ostettua kaikkea kalapalloista outoihin mereneläviin, baked ice creamiin, erilaisiin juomiin ja "taiwanilaiseen" pizzaan, eli lehtitaikinalettuun, jonka sisään saa itse valita täytteet, esim kananmunaa ja pekonia. Päälle heitetään toiveesta tulista kastiketta. Tulipas vesi kielelle edes sitä ajatellessa.

Night marketin jälkeen erosimme Kinin ja Daisyn kanssa ja minä jatkoin hostellille yksin metrolla. Tuntui melkeinpä paikalliselta suunnistaa pitkin käytäviä oikean linjan metroon, jäädä oikealla pysäkillä, suunnistaa oikealle uloskäynnille ja sieltä suorinta tietä hostellille. Taipei on turvallinen kaupunki, eikä yölläkään länkkärinä tarvinnut jännittää.

Seuraavana päivänä edessä oli aikainen tour Pohjois-Taiwaniin, joten kävin untenmaille hyvin nopeasti. Ja ehkä se koko päivän kävelykin teki osansa. Kännykän mukaan käveltyä tuli 14 km.

The problem is not me coming to Finland, the problem is me leaving Macau

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Miksi aika kuluu niin nopeasti silloin kun ei haluaisi? 18 päivää enää jäljellä tällä puolella maailmaa ja sitten olen Suomessa puoli vuotta. Puoli vuotta maassa, jossa olen viimeisen kahden vuoden aikana viettänyt vain kuusi ja puoli viikkoa. Puoli vuotta maassa, josta lähdin melkein kolme vuotta sitten, enkä ole lopullisesti valmis palaamaan vieläkään.

Miksi siis olen palaamassa? Koska minulla on opintoihin kuuluva työharjoittelu ja sen Suomessa tekeminen tuntui kaikista käytännöllisimmältä vaihtoehdolta. Pääsisinhän näkemään perhettä ja kavereita oikein kunnolla ja miksipä ei olisi kiva viettää aikaa kotona. Ainoa ongelma on se, etten voi kutsua Suomea kodikseni. Ainakaan ainoaksi kodiksini. Kaikilla ulkomailla asuvilla on sama ongelma; kun saapuu yhteen kotiin, jättää taakseen toisen. Ja Macau ei ole ihan sellainen paikka, jonne voi lentää viikonlopuksi ikävän iskiessä.


Tämä lukujakso on ehdottomasti ollut parhaani. Olen matkustellut eniten, saanut paljon uusia, hyviä, kavereita, ollut Macaussa 110% kuin kala vedessä, kanttonia ymmärrän enemmän kuin ennen (mutta silti aika naurettavan vähän :D) ja jotenkin tuntuu, että olen vihdoin tullut siihen vaiheeseen ulkomaille muuttoa, että "ulkomailla" asuminen on tutunpaa kuin kotimaassa. Tuntuu melkeinpä siltä, että voisin asua näillä seuduilla vielä monta, monta vuotta. Lähestyvä Suomeen palaaminen onkin tuonut pintaan paljon eroahdistusta ja aloin jo harkita masters-tutkinnon tekemistä Hong Kongissa ihan vain siksi, ettei tarvitsisi jättää kotikulmiani.

Suomessa kasvaessa ei kodin muodostamisen eteen joudu näkemään vaivaa, eikä Suomeen tarvitse kiintyä erityisesti. Oletushan on, että voit asua siellä niin pitkään kuin haluat. Kun muuttaa ulkomaille, täytyy kaikki aloittaa nollasta. Sen takia arkeaan osaa myös arvostaa tietyllä tavalla enemmän, onhan se kaikki itsensä ansiota. Uuteen kotimaahan on myös kiinnyttävä nopeasti ja vahvasti, jos siellä haluaa viihtyä. Se on vähän kuin itsesuojeluvaistoa ja selviytymiskeino. Näin olen itsekin toiminut. Macau ei ole minulle paikka kaukana kotoa, se on kotini. Ja siksi sieltä on erittäin vaikea lähteä. Kaikki asiat, joista olen tehnyt itselleni tuttuja ja turvallisia pitää jättää taakseen. Vaikkakin vain hetkeksi, mutta silti.


Meillä loppuivat oppitunnit eilen. Sen kunniaksi menimme koko luokan voimin Macaussa sijaitsevalle rannalle, Hac Sa beachille, grillaamaan. Suomen grilleissä harvemmin lämpenevät simpukat ja suuret katkaravut, mutta täällä ne ovat perusgrilliruokaa. Tarvikkeet koko 32:n ihmisen porukalle maksoivat vain n. 10€/nuppi, joten ei todellakaan paha hinta. Välillä oli vähän yksinäistä muiden sosialisoidessa enimmäkseen kanttoniksi, mutta ihan ymmärrettävää se on. Yksi asia mitän odotan Suomelta on se, että olen aina mukana jutuissa. Ei tarvitse aina olla kyselemässä "what?" kun kavereille iskee naurukohtaus. Toisaalta enkun puhumista tulee ikävä ja pelkään, että menetän taitoni kokonaan :D Ehkä palaan Macauhun puhuen jotain kamalaa ralli-englantia.

Loppuillasta alkoi pari luokkalaista olemaan vesisotaa, joka veti mukaansa uusia ihmisiä pikku hiljaa ja lopulta olimme kaikki aivan likomärkiä. Luokalamme on selvät kaveriporukat ja vaikka kaikki ovatkin ns. puheväleissä keskenään, ei omasta porukasta koskaan lähdetä. Oli kiva nähdä kaikki pitämässä hauskaa yhdessä ja kuinka minutkin otettiin mukaan jättäen sivuun kaikki kielimuurit. Näiden ihmisten kanssa olen viettänyt kolmekymmentä tuntia viikossa kahden viimeisen vuoden ajan ja tulee olemaan outoa, kun ei heitä enää nää päivittäin. Kaikki muut tekevät harjoittelunsa Macaussa (paitsi yksi kaverini, mutta hänkin vain tunnin lauttamatkan päässä), joten heillä on mahdollisuuksia nähdä seuraavan lukujaksonkin aikana.


En ajattele Suomea yhtään pahalla ja itse asiassa en malta odottaa Helsingin tutkimista uusin silmin. Suomen kesällä on aina ollut ja tulee aina olemaan suuri paikka sydämessäni. En malta odottaa sukulaisten ja kavereiden näkemistä, enkä tuttuja ruoka-aineita, vaikka eksoottisia hedelmiä ja aasialaista ruokaa tuleekin ikävä. Seikkailu kai se tämäkin tulee olemaan, vaikkakin nyt lennetään eri suuntaan kuin yleensä sitä hakiessa.