Image Slider

Kouluprojekteja, mahjonkia ja juomapelejä

lauantai 11. toukokuuta 2019

Kuten aina semesterin lopun lähestyessä, olemme olleet erittäin kiireisiä koulutöiden kanssa. Tällä viikolla minulla oli neljä esitelmää ja lähiaikoina sitäkin enemmän deadlineja. Ensi viikon keskiviikkona on vuoden viimeisen projektin palautuspäivä ja tietystikin tämä projekti on se kaikista kaamein: SPSS-ohjelmalla tehtävä research methods -kurssin moniosainen data-analyysitehtävä. Tulipas paljon väliviivoja yhteen lauseeseen hahah. Keskiviikkona alkavat myös kokeet, joita meillä on seitsemän kappaletta kahdessa ja puolessa viikossa.

Koulussamme on tapana ottaa ryhmäkuva opettajan kanssa viimeisellä oppitunnilla ja yleensä juurikin opettaja on aloitteen tekevä osapuoli. Alla oleva kuva on brand management -tunnilta ja sitä alempi merchandise managementista. Olemme samalla kokoonpanolla melkein joka tunnilla kaikki neljä vuotta (plus vaihtelevat kurssin uusijat, "luokalle jääneet" ja satunnaiset vaihtarit), joten tunnemme kaikki toisemme hyvin ja ryhmäkuvia tulee otettua paljon. Aasiassa tosiaan tykätään kuvien ottamisesta.


Semesterin suurin ja tärkein projekti oli ehdottomasti paikalliselle Altira-hotellille tekemämme markkinointisuunnitelma. Kolmiosainen, koko jakson kestänyt työ tuli vihdoin päätökseen ja pystyimme huokaista helpotuksesta. Vaikka meidän ryhmämme olikin varsinainen dream team, olimme monesti hakkaamassa päätä seinään ja viikkoa ennen loppuesitystä opettaja oli edelleen hyvin kriittinen esitelmästämme. Stressilevelit olivat siinä vaiheessa varsin korkealla. Teimme loppukirin ja saimme kuin saimmekin kaiken valmiiksi. Aivan loppumetreillä vaihdoimme koko metaforamme, mikä oli ehdottomasti oikea ratkaisu.

Juuri esitelmää ennen kävi ilmi, että emme tulisi puhumaan normaalissa luokassamme, vaan opettaja oli varannut virallisen auditoriumin ja meitä tulivat kuuntelemaan kaksi hotellin edustajaa. Heistä toinen oli Scott Messinger, joka on yksi Macaun kasinoiden tärkeistä hahmoista. Uskomaton kokemus ja saimme kuulla hänen tarinansa ja kokemuksiaan alalta. Minä ja kaverini Kini esittelimme koko ryhmämme "Recharge"-konseptimme kahdestaan ja lavalle kiivetessä jännitti kyllä kovasti. Onneksi Scott ja hänen kolleegansa Miguel olivat kannustavia ja kehuivat jälkikäteen kaikkien ehdostuksia. Opettajakin sanoi olevansa ylpeä meidän vuosikurssista, joskus häntä kuulemma hävettää asiakkaan edessä oppilaiden markkinointisuunnitelmien ollessa huonoja - ja tämä opettaja todellakin kyllä kertoo mielipiteensä suoraan. 

Meidän ryhmämme ei voittanut parhaan idean palkintoa, mutta saimme silti nimillämme varustellut kiitoskirjeet Scottilta ja Melco-yritykseltä.


Torstaina Melco-teemaviikko jatkui sattumalta mennessämme luokkaretkelle toisen opettajan kanssa uuteen Morpheus-hotelliin. Pääsimme näkemään kaksi hotellihuonetta, yleistiloja, retail-alueen ja kuulemaan muotipuolen esitelmää. Morpheus on kuuluisan arkkitehdin Zaha Hadidin suunnittelema ja hyvin uniikki. Siellä ei esim. ole kulmia missään ja koko rakennelmaa pitää pystyssä ulkopuolella oleva kehikkorakennelma. Hotelli oli kuin avaruusasema. Ja fun fact, Macaussa jokaisella hotellilla on oma nimikkotuoksunsa, myös Morpheuksessa.

Huoneissa on bluetooth-systeemi, jolla voi omalla kännykällä tai huoneessa olevalla iPadilla hallita kaikkea musiikista, valoihin ja sisälämpötilaan. Kylpyammeen vieressä on peililtä näyttävä TV ja pikkushampoot ja -saippuat ovat Hermès-merkkiset. Koko hotellissa ei ole nappeja missään, vaan kaikki on kosketusnäyttöjä. Näkemämme perushuoneet maksavat 400+€ yöltä, eikä niissä edes ole hyvää näköalaa! Itseasiassa kehikkorakennelma kulkee ikkunoiden päältä, mikä on omasta mielestäni omituinen valinta.

Morpheuksen kallein huone on pool villa, joka maksaa 10 000€ yöltä ja se on aina bookattu täyteen, emmekä siksi päässeet näkemään sitä. Hotellissa on myös hyvin eksklusiivinen ravintola, jossa chef's tableen ei voi varata paikkaa, vaan sinne pääsee vain kutsusta. Esimerkiksi jos on VIP-asiakas joka illallistaa ravintolassa viikon verran joka ilta. Ravintolaan voi tilata abaloneja Australiasta henk.koht sinua varten sukellettuna päivän varoitusajalla. Jos olisi rahaa niin kyllä kelpaisi.. :D

Mekin halusimme kavereiden kanssa maistiaisen luxusta ja päädyimme ostamaan Pierre Hermé loungesta kolme macaronea 10€ hintaan! Ei ollut hinnan arvoista, sen voin sanoa. Macaronien maut olivat suklaa, ruusu ja Morpheuksen erikoismaku, jossa oli ainakin mandariinia ja jotain lehteä (kavereiden käännös XD).

Kuva rakennuksesta TÄÄLTÄ.


Perjantaina olivat viimeiset oppitunnit tämän vuoden osalta ja päätimme juhlistaa sitä osan luokkalaisista kanssa. Eräät heistä pelaavat useinkin mahjonkia keskenään ja tällä kertaa pääsin liittymään mukaan. Läheisimmät kaverini tulisivat viettämään iltaa vasta myöhemmin, mutta päätin rohkaistua ja mennä mukaan ilman heitä. Minut haettiin bussipysäkiltä ja menimme erään talon 43. kerrokseen. Asunto oli tyhjä lukuunottamatta mahjonkipöytää. Kyllä kelpaisi mullekin, että perheellä olisi käyttämätön pilvenpiirtäjäasunto...

Minulle vedettiin tuoli ja pääsin melkein heti itse pelaamaan. Etukäteen en tiennyt mahjongista kirjaimellisesti mitään, mutta minulla oli aina kaksi apuria ja sain edes hieman kiinni säännöistä. Parin pelin jälkeen kävi ilmi, että kaverit pelasivat rahasta ja minä pelasin erään heistä puolesta. Sentään en hävinnyt mitään, koska tyyppi oli itse menestynyt surkeasti ennen saapumistani ja oli ollut nollilla :D

Kavereiden selitykset pelitermeistä ja -säännöistä olivat hauskoja. "Vera you need to pay attention! You can have 'pong' from the 'fat'". Pääsimpä sentään pätemään kun osasin lukea numerot ja ilmansuunnat hah! Mutta oli mukavaa, että ihmiset pitivät huolta, että minulle puhuttiin paljon englantia. Kielimuuri on ollut ongelmana erityisesti tässä koulujaksossa.

Avonaisesta ikkunasta alkoi kuulua rummutusta ja huomasimme läheisellä katolla olevan meneillään lion dance -harjoitukset. Erittäin kiinalaista. Minusta on niin hassua ajatella, että joidenkin harrastus on lion dance. Laji on haastava ja todella vaikuttavan näköinen, mutta jotenkin niin stereotyyppinen, ettei kenenkään kuvittelisi oikeasti tekevän sitä. Ja kuinka coolia, että he harjoittelevat pilvenpiirtäjän katolla!?


Mahjongilta jatkoimme perinteiseen eteläkiinalaiseen ravintolaan, jonne mentiin sisään likaiselta sivukujalta takaovesta. Paikkaan ei varmastikaan eksy länkkäreitä. Päätimme illallisen yhdentoista jälkeen ja kävelimme Le Club -nimiseen karaokepaikkaan, jonne meillä oli varattu huone. Hauskasti huoneen nimi oli R3, joka on myös luokkamme nimi. Lieneekö sattumaa laisinkaan?

Me tytöt teimme salaisen suunnitelman juottaa pojat känniin aloittaen helpoimmasta kohteesta ja jatkaen siitä eteenpäin. Minulla on maine hyvästä kännipäästä, joten oletettavasti olin joukkueemme "pääjuoja". Tämä olisi OK toleranssini ollessa huomattavasti muita parempi, mutta joimme aivan kamalaa juomaa! Siinä oli miksattu jotain tummaa alkoholia ja kaupassa pullossa myytävää vihreä tee ice teata. Siis hyi helvetti. Jossain vaiheessa iltaa tuli raja vastaan ihan vaan maun puolesta.

Pelasimme lukuisia juomapelejä, jotka eivät ole samanlaisia kuin suomalaiset korttipelit. Kiinassa varmaan suosituin peli on sellainen, jossa jokaisella on kupissa viisi noppaa ja sitten pitää antaa väitteitä. Esimerkiksi sanot "viisi vitosta", jolloin epäilet kaikkien kupeissa olevan yhteensä tuo määrä numeroita. Jos ei usko toisen väittämää, voi tarkistaa avaamalla kaikkien kupit. Säännöt kattavat mitä numeroita saa epäillä ja millon ykkönen on mikä tahansa numero ja milloin ei, mutta turha lähteä kirjoittamaan pelisääntöjä yksityiskohtaisesti tähän.

Toinen peli on sellainen, jossa pelaaja tekee käsillä pientä palloa esittävän muodon, sanoo "big ball" ja osoittaa toista pelaajaa. Hänen pitää tehdä suuren pallon merkki ja sanoa "small ball". Tämä on paljon vaikeampaa kuin miltä se vaikuttaa hahah. Muut pelit ovat ainakin minulle kesäleireiltä tuttuja, esim. missä pitää huutaa numeroita järjestyksessä ja häviää jos kaksi ihmistä sanoo saman numeron samaan aikaan ja missä "ammutaan" muita ja ammutun viereisten ihmisten pitää nostaa kädet ylös. Näitä suurempaa energiatasoa vaativia pelejä ei kyllä ymmärrettävästi pelata kuin alkuillasta.

Pahoittelen killisilmiäni :DDD Kuvat ovat myöhäisillalta..

Ilta oli todella hauska ja vähän harmittaa, että löimme hynttyyt yhteen tällä porukalla vasta näin myöhään kouluvuodesta. Onhan meillä tietysti koko ensi vuosi aikaa hengailla yhdessä näin, mutta itse olen poissa esimerkiksi koko kesän. Ja aivan järkyttävää ajatella, että semester on kokeita lukuunottamatta ohi! Tuntuu, että olisin ollut takaisin Macaussa vain pari kuukautta. Mitä olen tehnyt viimeiset 4,5kk????? Ehkä menemme juhlimaan vielä kerran ennen kesää, sain nimittäin haasteen noppapelistä ja juomisesta ensi kerraksi.

Ja mitä suunnitelmaamme tuli, saimme kuudesta pojasta kaksi kunnolla känniin ja kolme aika hyvään hiprakkaan - vaikka heistä yksi inttää olleensa selvin päin. Toivottavasti ensi kerralla emme juo tuota hirveää tee-alkoholia. Pelkkä ajatus saa minut etomaan.

Kuinka oikein päädyin opiskelemaan macaulaiseen yliopistoon?

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Teemme eräällä kurssilla esitelmää koulustamme (piti valita paikallinen brändi ja päätimme olla vitsikkäitä), joten ryhmäläiseni kysyi, kuinka minä päädyin IFT:hin. Naurahdin ja kerroin saman tarinan, jonka kerron joka kerta kun joku kysyy, mistä löysin kouluni - ja tämä kysymys valehtelematta tulee vastaan melkein joka kerta kun joku kuulee minun opiskelevan Macaussa. "Mä vaan googlailin kouluja Aasiassa ja IFT vaikutti hyvältä". Yleensä kuuntelija naurahtaa ollen yhtä paljon hämillään kuin huvittunut.

Olen kertonut tarinani hyvin monesti, mutta jotenkin tämä kerta sai minut pysähtymään ja miettimään, että mitä heleä. Ihan tosissaanko mä vaan hain johonkin kouluun, josta en nettisivun lisäksi tiennyt mitään ja joka kaiken lisäksi sijaitsi kaupungissa, jossa olin käväissyt max 5 tunnin retkellä? Haluaisin tosissaan käydä pienen keskustelun menneisyyden Veran kanssa. Tietystikään en muuttanut Macauhun "ihan kylmiltään", sillä olin ollut au pairina Pekingissä. Macau on kuitenkin aivan eri puolella Kiinaa, en tuntenut sieltä ketään, enkä tiennyt koko paikasta MITÄÄN ennen ideaa siellä opiskelusta.


Hassuintahan tarinassa on se, että kaikki meni hyvin. Tykkään koulustani, opettajistani ja Macausta ja kirsikkana kakun päälle, on kouluni oikeasti hyvä koulu. Koska minun taustatutkimukseni määrällä olisin hyvinkin voinut joutua johonkin aivan kamalaan läävään. IFT:stä ei ole melkein mitään informaatiota ainakaan englanniksi ja kaikki macaulaisista muihin opiskelijoihin ja jopa kouluni opettajiin ovat aina hyvin hämmästyneitä siitä, että päätin tulla Macauhun opiskelemaan.

Joskus lisäkysymys on ollut, että kuinka paljon rahaa säästän opiskelemalla Suomen sijasta Macaussa. Mites tämän nyt sanoisin.. Suomessa koulut eivät maksa. "Mutta miksi sitten opiskelet täällä?" Vielä hämmentyneempiä ovat ihmiset, jotka tietävät Suomen tasokkaasta koulutuksesta. En ihan oikeasti osaa vastata kysymykseen. En voisi kuvitella tulevani samaan päätökseen uudestaan, sillä matkani IFT:hin oli monen sattuman summa. Muistan vaan tunteneeni hyvän fiiliksen Macausta. Varmasti eniten veti seikkailunhalu. Juurikin sen ominaisuuden omaamisen takia en yhtään ihmettele, että noin puolessa vuodessa onnistuin käymään entuudestaan täysin tuntemattomassa Macaussa ensimmäisen kerran, hakemaan kouluuni ja muuttamaan yksin toiselle puolelle maailmaa neljäksi vuodeksi.


Kaikesta innostuksesta ja jopa uhkarohkeudesta huolimatta muistan kauhistelleeni tutkinnon kestoa. Neljä vuotta tuntui todella pitkältä ajalta, varsinkin kun ei edes tiennyt tulisiko tykkäämään uudesta kotikaupungistani. Nyt koulusta on käyty aivan melkein 3/4. Siis mitä. Todella hassua ajatella, että jokapäiväinen elämäni viimeisen 3 vuoden ajalta on yhden tietyn päätöksen ansiota. Missä olisin, jos en olisi täällä? En osaa kuvitella opiskelevani missään muualla.

Aina ei ole helppoa asua yksin paikassa, jossa ei edes puhu paikallista kieltä, mutta en vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään. Onneksi uskalsin hypätä tuntemattomaan. En enää varmaan uskaltaisi tehdä yhtä radikaalia päätöstä, mutta voi että olen onnellinen siitä, että olin oikeassa mielentilassa oikeaan aikaan. Macauhun opiskelemaan haku tapahtui niin pienissä palasissa, ettei asian suuruutta edes tajunnut. Nettilomakkeen täyttö, Skype-haastattelu, lentojen ostaminen, pakkaaminen... Yksittäisinä tapahtumina mikään näistä ei herättänyt todellisuuteen. Ensimmäisenä päivänä uudessa huoneessani havahduin vihdoin transsista. Tuijotin ikkunasta ulos ja mietin, että mihin hittoon mä olen itseni laittanut.


Viime aikoina tämä ajatus on taas ollut mielessä. Siis missä hitossa mä oikein asun ja opiskelen ja miksi? Enkä voi kuin naurahtaa ollen yhtä paljon hämillään kuin huvittunut. Ei mulla ole mitään hyvää vastausta tähän. Tarinani macaulaiseen yliopistoon eksymisestä ei ole kovin tapahtumarikas. Kuuntelijat varmaan pettyvät siitä, ettei mulla ole kerrottavana jotain hullua draamankaarista kertomusta, jonka aikana saa niin itkeä kuin nauraakin. Sori. Mä vaan halusin seikkailun. Ei siinä mitään sen syvällisempää tapahtunut.

Edit: Huomasin juuri, että tänään on tasan 1000 päivää siitä kun muutin Macauhun :D Kuinka runollista.