Image Slider

Demokratian synnyinsijoilla Ateenassa

torstai 27. heinäkuuta 2017

Kiinan yksipuoluejärjestelmästä demokratian kehtoon Kreikkaan. Monena kesänä ollaan perheen kanssa käyty samoissa Etelä-Euroopan maissa, joten nyt halusin jonnekin uuteen paikkaan. Ateenaan löytyi hyvänhintaiset lennot (vrt. esim Kreikan saaristo, jonne oli paaaaljon kalliimpaa lentää), joten perheenkään ylipuhuminen ei ollut vaikeaa. Ja kun heittää olen turismi-opiskelija -kortinkin pöytään, saa huomattavasti lisäuskottavuutta hahah.



Olimme heti kahden viikon matkan alkuun viisi yötä Ateenassa, minkä jälkeen lähdimme saarille palataksemme takaisin pääkaupunkiin yhdeksi yöksi ennen Suomeen paluuta.

Ensimmäisen pätkän yövyimme Dorian Inn Hotelissa ja viimeisen yön Oscar Hotelissa. Molemmissa hotelleissa oli kattouima-allas, jotka olivat varsinaisia pelastuksia -ja harvinaisuuksia- Ateenan polttavassa helteessä. Kun asteet pyörivät 35+ asteessa, oli ihana ottaa aurinkoa kaupungin kattojen yllä ja pulahtaa uimaan kuumuuden käydessä liiaksi.

Altaiden lisäksi molemmat hotellit olivat OK alueilla (viimeistäänkin 5€:n taxi- tai metromatkan päässä kaikesta tarvittavasta), aamupalat kuuluivat hintaan, jotka eivät muutenkaan olleet kovat (Dorian Innissä 120€/yö/4 hnk ja Oscarissa  50€/yö/2 hnk) ja huoneet olivat siistejä. Tehtiin siis varsinaiset löydöt molempien kanssa! Suosittelen kumpaakin Ateenaan suuntaavalle.


Heti ensimmäisenä päivänä suuntasimme Acropolikseen ja Acropolis-museoon, jotka ovat Ateenan must-kohteita. Museoon ostimme etukäteen liput netistä jonojen välttämiseksi, mutta loppujen lopuksi siellä ei jonoja muutenkaan ollut ainakaan silloin kun me olimme paikalla.

Acropolis oli helteen takia kiinni 13-17, mistä emme etukäteen tienneet ja jouduimme näin odottamaan avautumista kahvilassa päälle tunnin verran. Menimme sivusisäänkäynnin jonoon (museon vieressä) viisitoista minuuttia etukäteen ja pääsimme aika eteen. Todella nopeasti muodostui pitkä jono, joka oli siellä vielä kun tulimme takaisin alas ja pääsisäänkäynnillä ihmisiä varmasti oli vielä enemmän. Kannattaa siis olla ajoissa paikalla.

Toinen vinkki, joka pätee todella monissa paikoissa Ateenassa, on pitää opiskelijakorttia mukana. Sillä saa usein tuntuvaa alennusta ja Acropolikseen Euroopassa opiskeleva siskoni pääsi kokonaan ilmaiseksi kun taas minun piti maksaa puolikas hinta kun käyn koulua muualla.


Toisena iltana menimme Lykavittos-vuorelle (eng. Mount Lycabettus) katsomaan auringonlaskua - emmekä todellaankaan olleet ainoita tämän idean saaneita. Saavuimme funicularilla vuorelle juuri kun taivas alkoi värjäytyä punertavaksi ja kaikki aitiopaikat olivat jo varattu. Jos siis haluaa istua reunuksella auringonlaskua katsellen ja saada kuvia, joissa ihmiset eivät pilaa maisemaa, pitää paikka varata ajoissa.

Ylös vuorelle voi myös vaeltaa, mutta helteessä emme päätyneet tätä tekemään. Funicular kulki vuoren sisällä, joten sieltä ei mitään maisemia nähnyt, mikä voisi olla hyvä motivaatio kävellä ylös. Tosin, vaikka valitsee funicularin, saa pienen treenin kun asemalle pitää kiivetä pitkät portaat mikäli tulee Evangelismos-metroaseman suunnalta. Kaikki urheilun suuntainenkin on ihmeen raskasta kuumuudessa.

Käytimme metroa vain kerran, juurikin matkalla Lykavittokselle. Metro oli helppokäyttöinen, ainakin jos omaa jonkun verran kokemusta Helsinkiä isompien metrojen käyttämisestä. Automaateista pystyi ostaa lippuja hintaan 1,20€/kpl, minkä takia emme tätä kulkuneuvoa useammin päätyneet käyttämään. Nelihenkiselle perheelle taxi on halvempi vaihtoehto, mikä on vähän hassua.


Yllättävästi yksi lempinähtävyyksistäni oli Kallimarmaro (myös nimeltään Panathinaiko tai eng. Panathenaic) stadium, joka on rakennettu antiikin aikaisen stadionin raunioiden paikalle Olympialaisia varten. Paikalla ei ollut ainakaan sen kokoon nähden paljoa ihmisiä ja kentällä pystyi kirmailla oman mielen mukaan. Kuumuutta pääsi pakoon olympia-museoon, jossa oli Helsinginkin olympialaisten virallinen juliste ja soihtu seinällä. Kiinalaisia näkyi paljon ottamassa kuvia kuin pitämässä Pekingin soihtua omassa kädessään, mutta me emme tähän innostuneet itse haha. 

Tekemistä ei ehkä riittänyt hirveän pitkäksi aikaa, ellei halunnut alkaa lenkkeillä ympyrää, mutta stadiumilla kannattaa todellakin käydä. Siihen voi yhdistää mukaan Zeuksen temppelin ja ruokailun Monastirakissa tai Plakassa. Varsinkin Plakassa, vanhassa kaupungissa, on todella paljon kivoja ravintoloita ja siellä söimme useasti.


Talouskriisi näkyi katukuvassa, mutta ei vaikuttanut erityisesti turistin arkeen. Kortilla pystyi maksaa periaatteessa kaikkialla, joten etukäteen ei olisi tarvinnut nostaa käteistä, kuten teimme. Köyhyys oli läsnä ja varsinkin Macausta tulleena tuntui epämukavalta, kun taskuvarkaita piti pelätä, kaduilla nukkui ihmisiä ja oli turvattomampia katuja/alueita. Emme kertaakaan nähneet mitään varkauksia, mutta koko ajan tuntui siltä, että pitää olla varuillaan. Muihin Euroopan pääkaupunkeihin verrattuna piti ehkä vielä hitusen enemmän kiinnittää huomiota tavaroiden vahtimiseen.

Ateena oli kiva kohde, mutta siellä oli vähemmän epä-museo -tekemistä kuin olisin ajatellut. Tietysti voisi vain käppäillä pitkin katuja ja vain nauttia kaupungin fiiliksestä, mutta sitäkään ei pidemmän päälle jaksa tehdä. Viisi päivää oli mielestäni hyvä aika viettää näissä maisemissa, minkä jälkeen on virkistävää vaihtaa saaristomaisemiin, joista tulossa oma postauksensa myöhemmin.

10+1 kysymystä ulkosuomalaisille

tiistai 11. heinäkuuta 2017
Bongasin Laura Linnean blogista tällaisen haasteen ja päätin itsekin rustata vastauksia kysymyksiin kun niitä on muilta aina niin mukava lukea. Itsehän olen ollut ulkosuomalainen suunnilleen kaksi (luku)vuotta, mikä tuntuu aika hurjalta kun asiaa alkaa ajattelemaan. Se on kuitenkin melkein 1/10 koko elämästäni. Itse haastan kaikki halukkaat ulkosuomalaiset vastailemaan kysymyksiin! :)



1. Mikä on parasta tämän hetkisessä asuinmaassasi?

Lämpö, eurooppalaisen ja aasialaisen kulttuurin yhteiselo, halvahko hintataso, ihmiset... Näitä hyviä asioita on kyllä ihan hirveästi. Macaussa ollaan paljon ihmislähtöisempiä palvelussa ja esimerkiksi bussit pysähtyät huitoville ihmisille - jopa kaksi kertaa samalla pysäkillä jos tarpeen. Ihmiset ovat muutenkin todella avuliaita ja kaverit ovat auttaneet todella paljon käytännönasioissa koskaan osoittamatta minkäänlaista ärtymystä tai vastapalveluksen halua. Aina autetaan kun voi vain auttaa. Yleisesti tykkään Macausta, macaulaisista ja Macaun kulttuurista todella paljon.


2. Entä ikävintä?

Eksoottiset ötökät/eläimet, ilmankosteuden aiheuttama home, suuret & kadut täyttävät turistimassat varsinkin viikonloppuisin, ilmastoinnin aiheuttamat kalliit sähkölaskut kuumina kuukausina ja pitkä välimatka Suomeen. On myös ärsyttävää, että Macaussa puhutaan kanttonin kiinaa kun ensimmäisenä vuotenani Aasiassa opiskelin mandariinia ja nyt molemmat jäävät vajaiksi ellen ala panostamaan oikein kunnolla.


3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?

Siinäpä vasta kysymys. Joskus ihan huvikseni alan listailla unelmakohteita ja niitä hetkessä tulee mieleen joku 20. Pakko varmaan sanoa joku Bora Bora tai Madagascar/Seychellit kun niihin tuskin ihan heti on varaa oikeasti.



4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

Tämäkin on vaikea kysymys. Tietysti kaikki Pariisit, Firenzet ja Maltat houkuttelisivat Euroopassa, mutta kyllä se ykköspaikka, jonne palaisin, on New York. Siellä olin perheen kanssa 14-vuotiaana ja vaikka olinkin sinne hinkunut vuosia ja vihdoin saanut vanhemmat suostumaan mukaan, tuntuu, etten arvostanut New Yorkia tarpeaksi. Tietysti olin sen verran nuori, ettei silloin tykkää kuin shoppaamisesta :D Nyt olisi enemmän ymmärrystä kaupungista.


5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

Perunaa (varsinkin muussia), salmiakkia, jos ei olisi, Fazerin suklaata, aurajuustoa ja tuoreita suomalaisia marjoja. Ensimmäisenä vuonna Kiinassa kaipasin suomalaista ruokaa paljonkin, mutta tänä vuonna ei ole ollut samanlaisia kaipauksia, varmaan koska voin vapaasti syödä mitä vaan ja Macaussa on paljon länkkäriravintoloita.


6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

Tätä olen miettinyt usein. Olisi kiva asua samassa maassa perheen ja monien kavereiden kanssa, mutta ainakin tällä hetkellä en kyllä haluaisi asua Suomessa. Yksi suurista syistä on niinkin naurettava asia kuin ilmasto ja talven pimeys. Jo aina Suomessa asuneena niiden kamaluuden tajusi, mutta varsinkin nykyään tajuaa, kuinka ärsyttäviä molemmat ovat. Hamassa tulevaisuudessa kun saan lapsia, haluan varmaan heidän saavan suomalaisen koulutuksen tai ainakin käyvän ala-asteen Suomessa. Toisaalta haluaisin heidän myös elävän kansainvälisessä ympäristössä. Onneksi ei tarvitse vielä miettiä, missä sitä tulee asustelemaan :D


7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Kiinalainen uusivuosi! Se on Kiinassa ja monissa muissa Aasian maissa vuoden tärkein juhla ja todella näkyvä katukuvassakin. Kirjoitin tämän vuoden CNY-kokemuksesta TÄSSÄ postauksessa, en jaksa perinteitä enempää uudelleen selittää. Kiinalainen uusivuosi on tietysti hyvin helppo vastaus tähän kysymykseen, mutta muita kiinalaisia juhlia en ole päässyt viettämään "paikallisittain", joten se on tietysti itselleni läheisin. Kiinalaisen uudenvuoden syvin tarkoitus on olla yhdessä perheen kanssa ja se on vähän verrattavissa jouluun.



8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Perheen ja kavereiden jättäminen. Tuntuu jopa itsekkäältä lähteä vain siksi, että tyydyttäisi jotain omaa sisäistä seikkailunhalua. Ensimmäiset päivät uudessa kodissa ovat myös aika vaikeat. Sitä vaan istuu sängyllä ja miettii, mitä onkaan mennyt tekemään. Vaikka on tietysti innoissaan kaikesta uudesta, on siinä alussa myös pieni kriisi kun ei edes tiedä missä lähikauppa on tai miten saa sim-kortin. Virallisten asioiden hoitaminen niin Suomessa ennen lähtöä kuin uudessa kotimaassakin ovat ärsyttäviä ja itse onnistuin lykkäämään pankkitilin ja puhelin liittymän avaamista kuukauden... En välttämättä suosittele.


9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassa?

Kyllä. On moniakin maita, joissa olisi kiva asua edes vuosi, mm. USA, Australia, Ranska, Italia, Espanja, Japani... Masters-tutkintoni teen jossain uudessa maassa, joten ainakin yksi uusi maa tulee vielä koettua varmasti.


10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

Apua. Yksi mieleenjäävin hetki? Yksi mieleenjääneimmistä hetkistä ainakin on Macauhun saapuminen. Siinä sitä istui vieraassa huoneessa, vieraassa talossa, vieraassa kaupungissa, jossa tulisi asumaan seuraavat neljä vuotta. En tuntenut yhtäkään ihmistä koko Macausta, enkä vanhaakaupunkia lukuunottamatta tiennyt mitään paikkojakaan. Hassua muistella, kuinka päätin lähteä retkelle etsimään lähikauppaa google mapsin avulla hahah. Nykyään lähikadut osaa ulkoa väärinpäin, silmät kiinni ja unissaankin. Muita mieleenpainuneita hetkiä ovat monet hetket Kiinan kiertomatkalla ja esimerkiksi thaimaalaiseen luksushotellin postikorttimaisemiin saapuminen.


+ extrakysymys numero 11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne? 

Juurikin tänään parin tunnin päästä lähtee lento Kreikkaan. Sen lisäksi menen siskon kanssa viikonloppumatkalle Riikaan elokuussa ja yritän järjestää matkaa Japaniin/jonnekin Macauhun paluumatkalla. Syksyllä olisi kiva käydä jossain Macaun lähimaassa vaikka kavereiden kanssa, Hong Kongissa päivämatkalla ja joululomalla, kun perhe tulee Aasiaan, menemme jonnekin lämpimään yhdessä. Aika paljon matkoja on siis tiedossa, mikä on enemmän kuin täydellistä.


Miksi täällä on niin valoisaa?

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Taas on matkaustettu Suomeen läpi kiven ja jään. Tällä melkein vuorokauden kestävällä matkalla kulkuvälineinä käytettiin taksia, lauttaa, kahta lentokonetta ja junaa, eikä kaikki tietenkään mennyt tälläkään kertaa kuin stromsössä; lento Hong Kongista oli puolitoista tuntia myöhässä ja näin myöhästyin Suomen lennolta noin kymmenen minuuttia terminaalien läpi kirmaamisesta huolimatta. Ei kiva.


Matka alkoi kun aamuviideltä soi herätys. Alle neljän tunnin unien jälkeen teki mieli vain jäädä loikoilemaan sänkyyn, mutta vielä piti keksiä lakanoille ja tyynylle joku paikka jo aivan täysistä laukuista ja tiesin sen olevan erittäin haastava tehtävä. Kesäsäilytykseen me saamme jättää kolme matkalaukkua, mutta tämä varsin suopeakaan myönnytys ei minulle riittänyt. Ainakaan asuntolasta ei ole tullut valitusviestiä, joten kaipa teippi-laatikko-muovipussi-väkerrykseni hyväksyttiin.

Macausta pääsee kätevästi vähän yli tunnissa Hong Kongin lentokentälle lautalla ja nyt tätä reittiä ensikertaa näin päin pääsin kokeilemaan. Lauttalippu (n. 30€) piti ostaa ja tulostaa etukäteen netistä ja tehdä lentoyhtiön sivuilla check in, jotta lauttaan pääsi. Lippuja voi toki ostaa kai vielä satamastakin, mutta ei varmaan kannata ottaa riskiä, että lautta olisikin täynnä. Hong Kongissa veronpalautuksia saa n. 14€ kun ei astu "maihin", joten lauttamatkasta ei loppujen lopuksi paljoa joudu pulittamaan.


Lentokoneeseen pääsi aikataulunmukaisesti Hong Kongissa ja ehdin jo luulla kaiken kerrankin menevän suunnitelman mukaan. On oikeasti enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että lento on myöhässä tai vastaan tulee muita mutkia. Nuolaisin kuitenkin ennen kuin tipahtaa, sillä tunnin unien jälkeen olimme vieläkin maankamaralla. Tiedon viivästymisen syystä (huono sää) saimme vasta juuri ennen puolitoista tuntia myöhässä lähtemistä. Matkustajat olivat kaikki hieman ärtyisiä huonon tiedonjakelun ja olemattoman palvelun takia. Monella oli kiireinen vaihto Moskovassa ja itsekin aloin menettää toivoa koko ajan enemmän.

Moskovan kentällä kaikki kiirehtivät passin tarkastukseen, jossa ainoalla luukulla ei ollut henkilökuntaa. Paikalla oli jo aiemmilta lennoilta saapuneita ärtyneitä business-miehiä, jotka onneksi kovaäänisesti estivät ohittelijat. Kun lopulta passintarkastaja saapui paikalle, järjestäydyttiin nopeasti jonoon. Edessäni oleva nainen kyseli tarkastajalta Suomen lennon kuulumisia ja kun sai vastaukseksi vain "no English", päätin ilmoittautua samaan osoitteeseen meneväksi. Kalifornialaisen Bellin kanssa kiisimme terminaalien läpi, mutta meitä ei päästetty lennolle. Saimme lähetteen hakea liput seuraavalle, kaksi tuntia myöhemmin lähtevälle, lennolle. Nopea uusi lento oli pelastus, vieressämme oli porukka samalla Hong Kongin lennolla tulleita tyttöjä, jotka joutuivat jäädä yöksi Moskovaan. Ei käynyt kateeksi.


Pahoitteluiksi saimme ilmaset vedet, jes. Kentällä wifi toimi saamalla salasanan tekstiviestillä ja tämä tuotti suuria ongelmia kun sim-kortti ei toiminut ja näin tekstiviestiä ei voinut vastaanottaa. Luulisi lentokentän ottavan kyseisen asian huomioon, mutta ilmeisesti ei. Maalailin jo mielessäni kauhukuvia tunteja Helsinki-Vantaalla seisovasta äidistä, johon en mitenkään saanut yhteyttä. Koko kentällä ei ollut pay phoneja tai muita wifejä, edes business loungeissa, joten hirveästi ei ollut tehtävissä. Lopulta keksin pyytää nuorelta kahvinmyyjältä apua ja näin hän laittoi numeronsa ohjelmaan ja pääsin kertomaan kotiin, etten ehtinyt lennolle. Oli paljon rennompaa istua odottelemassa uutta lentoa ylihintaista froyota syöden kun tiesi, ettei minua odoteltu jo saapuvaksi.


Kun lopulta laskeuduin Helsinkiin, oli upea fiilis. Kylmä viima iski heti kasvoihin kun astuin ulos lentokoneesta, eikä se sää ole siitä vieläkään parantunut. Onneksi maanantaina pääsee Kreikkaan lämmittelemään. Vielä viiden päivänkin jälkeen katson autoja ensiksi oikealta ja valoisat yöt yllättävät aina. Ovat ne kuitenkin paljon mieluisammat kuin talven pimeät illat, jotka puolestaan vaikeuttivat talvilomalla Suomeen sopeutumista. 

Jälleen kerran tuntuu kuin en olisi koskaan kotoa lähtenytkään, vaikka julkisen liikenteen muutokset hämmentävät ja kaupassa muovipusseista pitäisi maksaa. Paluulentoja en ole vielä ostanut ja se on ihan hyvä fiilis, vaikka koko ajan mielen perukoilla tikkittävätkin muistutukset kallistuvista hinnoista. Ainakin päälle kuukausi on aikaa vielä elellä suomalaisesti, se on varmaa. Jos vielä säät lämpenisivät, menee tämä aika oikein mukavasti.