Kouluprojekteja, mahjonkia ja juomapelejä

Kuten aina semesterin lopun lähestyessä, olemme olleet erittäin kiireisiä koulutöiden kanssa. Tällä viikolla minulla oli neljä esitelmää ja lähiaikoina sitäkin enemmän deadlineja. Ensi viikon keskiviikkona on vuoden viimeisen projektin palautuspäivä ja tietystikin tämä projekti on se kaikista kaamein: SPSS-ohjelmalla tehtävä research methods -kurssin moniosainen data-analyysitehtävä. Tulipas paljon väliviivoja yhteen lauseeseen hahah. Keskiviikkona alkavat myös kokeet, joita meillä on seitsemän kappaletta kahdessa ja puolessa viikossa.

Koulussamme on tapana ottaa ryhmäkuva opettajan kanssa viimeisellä oppitunnilla ja yleensä juurikin opettaja on aloitteen tekevä osapuoli. Alla oleva kuva on brand management -tunnilta ja sitä alempi merchandise managementista. Olemme samalla kokoonpanolla melkein joka tunnilla kaikki neljä vuotta (plus vaihtelevat kurssin uusijat, "luokalle jääneet" ja satunnaiset vaihtarit), joten tunnemme kaikki toisemme hyvin ja ryhmäkuvia tulee otettua paljon. Aasiassa tosiaan tykätään kuvien ottamisesta.

Semesterin suurin ja tärkein projekti oli ehdottomasti paikalliselle Altira-hotellille tekemämme markkinointisuunnitelma. Kolmiosainen, koko jakson kestänyt työ tuli vihdoin päätökseen ja pystyimme huokaista helpotuksesta. Vaikka meidän ryhmämme olikin varsinainen dream team, olimme monesti hakkaamassa päätä seinään ja viikkoa ennen loppuesitystä opettaja oli edelleen hyvin kriittinen esitelmästämme. Stressilevelit olivat siinä vaiheessa varsin korkealla. Teimme loppukirin ja saimme kuin saimmekin kaiken valmiiksi. Aivan loppumetreillä vaihdoimme koko metaforamme, mikä oli ehdottomasti oikea ratkaisu.

Juuri esitelmää ennen kävi ilmi, että emme tulisi puhumaan normaalissa luokassamme, vaan opettaja oli varannut virallisen auditoriumin ja meitä tulivat kuuntelemaan kaksi hotellin edustajaa. Heistä toinen oli Scott Messinger, joka on yksi Macaun kasinoiden tärkeistä hahmoista. Uskomaton kokemus ja saimme kuulla hänen tarinansa ja kokemuksiaan alalta. Minä ja kaverini Kini esittelimme koko ryhmämme "Recharge"-konseptimme kahdestaan ja lavalle kiivetessä jännitti kyllä kovasti. Onneksi Scott ja hänen kolleegansa Miguel olivat kannustavia ja kehuivat jälkikäteen kaikkien ehdostuksia. Opettajakin sanoi olevansa ylpeä meidän vuosikurssista, joskus häntä kuulemma hävettää asiakkaan edessä oppilaiden markkinointisuunnitelmien ollessa huonoja - ja tämä opettaja todellakin kyllä kertoo mielipiteensä suoraan. 

Meidän ryhmämme ei voittanut parhaan idean palkintoa, mutta saimme silti nimillämme varustellut kiitoskirjeet Scottilta ja Melco-yritykseltä.

Torstaina Melco-teemaviikko jatkui sattumalta mennessämme luokkaretkelle toisen opettajan kanssa uuteen Morpheus-hotelliin. Pääsimme näkemään kaksi hotellihuonetta, yleistiloja, retail-alueen ja kuulemaan muotipuolen esitelmää. Morpheus on kuuluisan arkkitehdin Zaha Hadidin suunnittelema ja hyvin uniikki. Siellä ei esim. ole kulmia missään ja koko rakennelmaa pitää pystyssä ulkopuolella oleva kehikkorakennelma. Hotelli oli kuin avaruusasema. Ja fun fact, Macaussa jokaisella hotellilla on oma nimikkotuoksunsa, myös Morpheuksessa.

Huoneissa on bluetooth-systeemi, jolla voi omalla kännykällä tai huoneessa olevalla iPadilla hallita kaikkea musiikista, valoihin ja sisälämpötilaan. Kylpyammeen vieressä on peililtä näyttävä TV ja pikkushampoot ja -saippuat ovat Hermès-merkkiset. Koko hotellissa ei ole nappeja missään, vaan kaikki on kosketusnäyttöjä. Näkemämme perushuoneet maksavat 400+€ yöltä, eikä niissä edes ole hyvää näköalaa! Itseasiassa kehikkorakennelma kulkee ikkunoiden päältä, mikä on omasta mielestäni omituinen valinta.

Morpheuksen kallein huone on pool villa, joka maksaa 10 000€ yöltä ja se on aina bookattu täyteen, emmekä siksi päässeet näkemään sitä. Hotellissa on myös hyvin eksklusiivinen ravintola, jossa chef's tableen ei voi varata paikkaa, vaan sinne pääsee vain kutsusta. Esimerkiksi jos on VIP-asiakas joka illallistaa ravintolassa viikon verran joka ilta. Ravintolaan voi tilata abaloneja Australiasta henk.koht sinua varten sukellettuna päivän varoitusajalla. Jos olisi rahaa niin kyllä kelpaisi.. :D

Mekin halusimme kavereiden kanssa maistiaisen luxusta ja päädyimme ostamaan Pierre Hermé loungesta kolme macaronea 10€ hintaan! Ei ollut hinnan arvoista, sen voin sanoa. Macaronien maut olivat suklaa, ruusu ja Morpheuksen erikoismaku, jossa oli ainakin mandariinia ja jotain lehteä (kavereiden käännös XD).

Kuva rakennuksesta TÄÄLTÄ.

Perjantaina olivat viimeiset oppitunnit tämän vuoden osalta ja päätimme juhlistaa sitä osan luokkalaisista kanssa. Eräät heistä pelaavat useinkin mahjonkia keskenään ja tällä kertaa pääsin liittymään mukaan. Läheisimmät kaverini tulisivat viettämään iltaa vasta myöhemmin, mutta päätin rohkaistua ja mennä mukaan ilman heitä. Minut haettiin bussipysäkiltä ja menimme erään talon 43. kerrokseen. Asunto oli tyhjä lukuunottamatta mahjonkipöytää. Kyllä kelpaisi mullekin, että perheellä olisi käyttämätön pilvenpiirtäjäasunto...

Minulle vedettiin tuoli ja pääsin melkein heti itse pelaamaan. Etukäteen en tiennyt mahjongista kirjaimellisesti mitään, mutta minulla oli aina kaksi apuria ja sain edes hieman kiinni säännöistä. Parin pelin jälkeen kävi ilmi, että kaverit pelasivat rahasta ja minä pelasin erään heistä puolesta. Sentään en hävinnyt mitään, koska tyyppi oli itse menestynyt surkeasti ennen saapumistani ja oli ollut nollilla :D

Kavereiden selitykset pelitermeistä ja -säännöistä olivat hauskoja. "Vera you need to pay attention! You can have 'pong' from the 'fat'". Pääsimpä sentään pätemään kun osasin lukea numerot ja ilmansuunnat hah! Mutta oli mukavaa, että ihmiset pitivät huolta, että minulle puhuttiin paljon englantia. Kielimuuri on ollut ongelmana erityisesti tässä koulujaksossa.

Avonaisesta ikkunasta alkoi kuulua rummutusta ja huomasimme läheisellä katolla olevan meneillään lion dance -harjoitukset. Erittäin kiinalaista. Minusta on niin hassua ajatella, että joidenkin harrastus on lion dance. Laji on haastava ja todella vaikuttavan näköinen, mutta jotenkin niin stereotyyppinen, ettei kenenkään kuvittelisi oikeasti tekevän sitä. Ja kuinka coolia, että he harjoittelevat pilvenpiirtäjän katolla!?

Mahjongilta jatkoimme perinteiseen eteläkiinalaiseen ravintolaan, jonne mentiin sisään likaiselta sivukujalta takaovesta. Paikkaan ei varmastikaan eksy länkkäreitä. Päätimme illallisen yhdentoista jälkeen ja kävelimme Le Club -nimiseen karaokepaikkaan, jonne meillä oli varattu huone. Hauskasti huoneen nimi oli R3, joka on myös luokkamme nimi. Lieneekö sattumaa laisinkaan?

Me tytöt teimme salaisen suunnitelman juottaa pojat känniin aloittaen helpoimmasta kohteesta ja jatkaen siitä eteenpäin. Minulla on maine hyvästä kännipäästä, joten oletettavasti olin joukkueemme "pääjuoja". Tämä olisi OK toleranssini ollessa huomattavasti muita parempi, mutta joimme aivan kamalaa juomaa! Siinä oli miksattu jotain tummaa alkoholia ja kaupassa pullossa myytävää vihreä tee ice teata. Siis hyi helvetti. Jossain vaiheessa iltaa tuli raja vastaan ihan vaan maun puolesta.

Pelasimme lukuisia juomapelejä, jotka eivät ole samanlaisia kuin suomalaiset korttipelit. Kiinassa varmaan suosituin peli on sellainen, jossa jokaisella on kupissa viisi noppaa ja sitten pitää antaa väitteitä. Esimerkiksi sanot "viisi vitosta", jolloin epäilet kaikkien kupeissa olevan yhteensä tuo määrä numeroita. Jos ei usko toisen väittämää, voi tarkistaa avaamalla kaikkien kupit. Säännöt kattavat mitä numeroita saa epäillä ja millon ykkönen on mikä tahansa numero ja milloin ei, mutta turha lähteä kirjoittamaan pelisääntöjä yksityiskohtaisesti tähän.

Toinen peli on sellainen, jossa pelaaja tekee käsillä pientä palloa esittävän muodon, sanoo "big ball" ja osoittaa toista pelaajaa. Hänen pitää tehdä suuren pallon merkki ja sanoa "small ball". Tämä on paljon vaikeampaa kuin miltä se vaikuttaa hahah. Muut pelit ovat ainakin minulle kesäleireiltä tuttuja, esim. missä pitää huutaa numeroita järjestyksessä ja häviää jos kaksi ihmistä sanoo saman numeron samaan aikaan ja missä "ammutaan" muita ja ammutun viereisten ihmisten pitää nostaa kädet ylös. Näitä suurempaa energiatasoa vaativia pelejä ei kyllä ymmärrettävästi pelata kuin alkuillasta.

Pahoittelen killisilmiäni :DDD Kuvat ovat myöhäisillalta..

Ilta oli todella hauska ja vähän harmittaa, että löimme hynttyyt yhteen tällä porukalla vasta näin myöhään kouluvuodesta. Onhan meillä tietysti koko ensi vuosi aikaa hengailla yhdessä näin, mutta itse olen poissa esimerkiksi koko kesän. Ja aivan järkyttävää ajatella, että semester on kokeita lukuunottamatta ohi! Tuntuu, että olisin ollut takaisin Macaussa vain pari kuukautta. Mitä olen tehnyt viimeiset 4,5kk????? Ehkä menemme juhlimaan vielä kerran ennen kesää, sain nimittäin haasteen noppapelistä ja juomisesta ensi kerraksi.

Ja mitä suunnitelmaamme tuli, saimme kuudesta pojasta kaksi kunnolla känniin ja kolme aika hyvään hiprakkaan - vaikka heistä yksi inttää olleensa selvin päin. Toivottavasti ensi kerralla emme juo tuota hirveää tee-alkoholia. Pelkkä ajatus saa minut etomaan.

Kuinka oikein päädyin opiskelemaan macaulaiseen yliopistoon?

Teemme eräällä kurssilla esitelmää koulustamme (piti valita paikallinen brändi ja päätimme olla vitsikkäitä), joten ryhmäläiseni kysyi, kuinka minä päädyin IFT:hin. Naurahdin ja kerroin saman tarinan, jonka kerron joka kerta kun joku kysyy, mistä löysin kouluni - ja tämä kysymys valehtelematta tulee vastaan melkein joka kerta kun joku kuulee minun opiskelevan Macaussa. "Mä vaan googlailin kouluja Aasiassa ja IFT vaikutti hyvältä". Yleensä kuuntelija naurahtaa ollen yhtä paljon hämillään kuin huvittunut.

Olen kertonut tarinani hyvin monesti, mutta jotenkin tämä kerta sai minut pysähtymään ja miettimään, että mitä heleä. Ihan tosissaanko mä vaan hain johonkin kouluun, josta en nettisivun lisäksi tiennyt mitään ja joka kaiken lisäksi sijaitsi kaupungissa, jossa olin käväissyt max 5 tunnin retkellä? Haluaisin tosissaan käydä pienen keskustelun menneisyyden Veran kanssa. Tietystikään en muuttanut Macauhun "ihan kylmiltään", sillä olin ollut au pairina Pekingissä. Macau on kuitenkin aivan eri puolella Kiinaa, en tuntenut sieltä ketään, enkä tiennyt koko paikasta MITÄÄN ennen ideaa siellä opiskelusta.

Hassuintahan tarinassa on se, että kaikki meni hyvin. Tykkään koulustani, opettajistani ja Macausta ja kirsikkana kakun päälle, on kouluni oikeasti hyvä koulu. Koska minun taustatutkimukseni määrällä olisin hyvinkin voinut joutua johonkin aivan kamalaan läävään. IFT:stä ei ole melkein mitään informaatiota ainakaan englanniksi ja kaikki macaulaisista muihin opiskelijoihin ja jopa kouluni opettajiin ovat aina hyvin hämmästyneitä siitä, että päätin tulla Macauhun opiskelemaan.

Joskus lisäkysymys on ollut, että kuinka paljon rahaa säästän opiskelemalla Suomen sijasta Macaussa. Mites tämän nyt sanoisin.. Suomessa koulut eivät maksa. "Mutta miksi sitten opiskelet täällä?" Vielä hämmentyneempiä ovat ihmiset, jotka tietävät Suomen tasokkaasta koulutuksesta. En ihan oikeasti osaa vastata kysymykseen. En voisi kuvitella tulevani samaan päätökseen uudestaan, sillä matkani IFT:hin oli monen sattuman summa. Muistan vaan tunteneeni hyvän fiiliksen Macausta. Varmasti eniten veti seikkailunhalu. Juurikin sen ominaisuuden omaamisen takia en yhtään ihmettele, että noin puolessa vuodessa onnistuin käymään entuudestaan täysin tuntemattomassa Macaussa ensimmäisen kerran, hakemaan kouluuni ja muuttamaan yksin toiselle puolelle maailmaa neljäksi vuodeksi.

Kaikesta innostuksesta ja jopa uhkarohkeudesta huolimatta muistan kauhistelleeni tutkinnon kestoa. Neljä vuotta tuntui todella pitkältä ajalta, varsinkin kun ei edes tiennyt tulisiko tykkäämään uudesta kotikaupungistani. Nyt koulusta on käyty aivan melkein 3/4. Siis mitä. Todella hassua ajatella, että jokapäiväinen elämäni viimeisen 3 vuoden ajalta on yhden tietyn päätöksen ansiota. Missä olisin, jos en olisi täällä? En osaa kuvitella opiskelevani missään muualla.

Aina ei ole helppoa asua yksin paikassa, jossa ei edes puhu paikallista kieltä, mutta en vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään. Onneksi uskalsin hypätä tuntemattomaan. En enää varmaan uskaltaisi tehdä yhtä radikaalia päätöstä, mutta voi että olen onnellinen siitä, että olin oikeassa mielentilassa oikeaan aikaan. Macauhun opiskelemaan haku tapahtui niin pienissä palasissa, ettei asian suuruutta edes tajunnut. Nettilomakkeen täyttö, Skype-haastattelu, lentojen ostaminen, pakkaaminen... Yksittäisinä tapahtumina mikään näistä ei herättänyt todellisuuteen. Ensimmäisenä päivänä uudessa huoneessani havahduin vihdoin transsista. Tuijotin ikkunasta ulos ja mietin, että mihin hittoon mä olen itseni laittanut.

Viime aikoina tämä ajatus on taas ollut mielessä. Siis missä hitossa mä oikein asun ja opiskelen ja miksi? Enkä voi kuin naurahtaa ollen yhtä paljon hämillään kuin huvittunut. Ei mulla ole mitään hyvää vastausta tähän. Tarinani macaulaiseen yliopistoon eksymisestä ei ole kovin tapahtumarikas. Kuuntelijat varmaan pettyvät siitä, ettei mulla ole kerrottavana jotain hullua draamankaarista kertomusta, jonka aikana saa niin itkeä kuin nauraakin. Sori. Mä vaan halusin seikkailun. Ei siinä mitään sen syvällisempää tapahtunut.

Edit: Huomasin juuri, että tänään on tasan 1000 päivää siitä kun muutin Macauhun :D Kuinka runollista.

Olen kouluni ainut valkoinen oppilas

Tiedättekö sen tunteen kun puolet vuosikurssistasi istuu kuuntelemassa infotilaisuutta kanditutkinnon lopputyöstä ja opettaja alkaa valittamaan oppilaiden epäluonnollisiksi värjätyistä hiuksista (rikkoo koulun dress codea) ja kirjaimellisesti jokainen huoneessa oleva ihminen kääntyy tuijottamaan sinua pakottaen puhujan tarkentamaan mikrofoniin, ettei tarkoittanut sinua? Entä sen, kun sinua luullaan joksikin toiseksi henkilöksi -kahdesti- koska ilmeisesti kaikki valkoiset ihmiset näyttävät samalta?

Koulussa olen "se ulkkis". Opettajat ja muut kolmosluokkalaiset oppilaat tietävät kuka olen, mutta harva oikeasti edes muistaa mistä maasta olen kotoisin, saati sitten tietää mitään muuta pintaa syvempää. Eikä heitä erityisesti kiinnosta. Moni ei edes tiedä, etten puhu englantia äidinkielenäni. Koska Euroopassa kaikki puhuvat englantia, eikös? Ykkösluokalla joudun selventämään erikseen jokaiselle opettajalle, etten ole vaihto-oppilas, VAIKKA päälläni oli koulupuku! Koulupukua pitävät vain ykköset ja varsinkaan vaihtari ei sellaista ikinä käyttäisi.

Pieni selvennys siis otsikkoon: en ole kirjaimellisesti ainoa koulun valkonaama, koska meillä on joka lukujakso vaihtareita vaikka mistä, myös Suomesta. Mutta vaihtarit ovat aivan oma porukkansa. He eivä käy koulua samalla tavalla kuin me muut, liikkuvat yleensä laumassa ja tosiaan vaihtuvat puolen vuoden välein. On hyvin eri asia olla vaihtari kuin kokoaikainen oppilas.

Suomessa tehdystä harjoittelusta paluun jälkeen olen ollut jotenkin tietoisempi erilaisuudestani kuin sitä ennen. Kolmosvuoden johdosta olemme uudella kampuksella, jossa ylemmät vuosikurssilaiset eivät ole up to date statuksestani. Lähes päivittäin joku yllättyy kulman takaa kääntyvästä blondista ja usein joku ihmettelee läsnäoloani lounashuoneessa, jossa vaihtarit eivät asioi. Puhumattakaan koulun kuntosalilla järjestettäviin tunteihin osallistuvien ihmisten hämmästyksestä sisään astelevasta, koulun hupparia käyttävävästä blondista. Onko muka oikeasti niin ennenkuulumatonta, että macaulaisessa koulussa on valkoinen oppilas? Ja koska Suomessa (olen helsinkiläinen, joten voin puhua vain sen puolesta) me emme pidä ulkomaalaistaustaisia ihmisiä "kummallisina", on vaikea ymmärtää miksi herätän niin paljon ihmetystä täällä.

Mielestäni on kuitenkin todella opettavaista kokea vähemmistön edustajana oleminen, vaikka oma tilanteeni onkin aika extreme tapaus. Ymmärrän nyt millaista on kohdata stereotypioita ja oletuksia ja kun ihmiset eivät näe ihonväriäsi pidemmälle. Tiedän millaista on kun sinua kohdellaan erilaisena - niin hyvässä kuin pahassakin. Olen varmempi omana itsenäni ja seuraan omaa polkuani muiden mielipiteistä välittämättä. Minua kun pidettäisiin erilaisena, vaikka yrittäisin kaikella energiallani sulautua joukkoon. Miksen siis tekisi asioita, jotka tekevät minut onnellisiksi?

Ja välillä sitä ihan oikeasti unohtaa erottuvansa muista. Koska en näe itseäni (:D), en aina muista näyttäväni mitenkään poikkeavalta. Sitten otamme luokkalaisten kanssa kuvia tai joku tujottaa minua turhan pitkään ja muistan, että olen eri rotua muiden kanssa. Mutta pakko olla hieman ällö-siirappinen tähän väliin ja sanoa, että loppujen lopuksi ihmiset eivät edes ole kovin erilaisia ihonväristään tai kulttuuristaan huolimatta. Toivon, että olen todistanut tämän ainakin luokkalaisilleni ja toivottavasti muillekin koululaisille. Kukaan ei halua, eikä kenenkään pitäisi, olla ulkopuolinen. Mutta on ihan OK olla "erilainen".

Vinkkini hyviin kouluarvosanoihin

Kirjoitin aiemmin postauksen koulumenestyksestäni (lue se TÄSTÄ) ja sain kommentin, jossa kysyttiin opiskelutekniikoistani. Nyt kun itsekin olen palannut lomilta takaisin kouluun (itse asiassa olen taas lomilla kaksi viikkoa, kiitos kiinalainen uusi vuosi) ajattelin vihdoin kirjoittaa tämän postauksen. Jospa siitä saisi uusia vinkkejä ja/tai opiskelumotivaatiota edes joku. Osa vinkeistä saattaa olla itsestäänselvyyksiä, mutta kun katson omia luokkakavereitani, harva oikeasti noudattaa niitä. Kerron myös konkreettisista opiskelutavoistani.

1. Kuuntele tunneilla - ja mene niille. Mullistava idea, eikös? Kuten mainitsin, ihmeen moni kuitenkin käyttäytyy kuin se olisi. He lintsaavat aina kun mahdollista ja paikalle raahautuessaankin tuhlaavat aikansa pelaamalla kännykällä tai juttelemalla kavereiden kanssa. Mitä järkeä? Tunneilla on tarkoitus oppia kurssin sisältö, ei päivää ennen koetta. Ja monesti opettajat kertovat asioita, joita ei ole kurssimateriaaleissa.

2. Pakota opettaja muistamaan sinut. Istu sellaisella paikalla, ettet koe houkutusta lusmuilla. Jos opettajalla on suora näköetäisyys sinuun, todennäköisemmin käyttäydyt kunnolla. Eturiveillä istuminen pakostikin tekee naamasi tutummaksi ja poissaolosi huomataan helpommin. Sen takia koet velvollisuutta mennä tunneille. Toinen tapa saada opettajaa muistamaan sinut, on olla aktiivinen tunneilla. Itse pidän huolta, että jokainen opettaja oppii nimeni mahdollisimman nopeasti. Tietysti Aasiassa minulla on etu joukosta erottumisessa, mutta ei nimeäni muisteta vain sen takia.

3. Osta kalenteri ja kirjoita ylös KAIKKI deadlinet ja koe yms päivämäärät. Ja päivitä mukaan kaikki läksyt tai muut työt, joita kurssilla annetaan. Yläasteella ja lukiossa olin aina hukassa läksyjeni kanssa kun kirjoitin ne kyseisen aineen vihkoon tuntimuistiinpanojen perään, mutta yliopistossa olen aina ajantasalla kaikesta kalenterin takia. Näin myös voi ennakoida ja tehdä töitä pois alta, jos tietää kiireiden olevan kulman takana.

4. Suunnittele kokeisiin lukemiset. Itse alotan kartoittamalla jokaisen kokeen sisältämät kappaleet ja sitten vain alan suunnittelemaan milloin luen mitäkin. Tämän aloitan sillä, että edellisenä päivänä opiskellaan aina ja vain seuraavan päivän ainetta. Meillä on vain yksi koe päivässä, joten ei tarvitse huolia siitä. Sitten arvioin, mitkä aineet ovat haastavampia ja vaativat enemmän lukupäiviä. Yleensä luen yhtä ainetta noin neljänä päivänä. Sanomattakin selvää, että lukuni alkavat aina hyvissä ajoin. Tärkeintä aikataulussa on se, että sitä oikeasti noudattaa.

5. Tee siistit muistiinpanot. Itse ainakin koen suurta epä-motivaatiota, jos muistiinpanoni ovat sotkuiset ja epämiellyttävät lukea. Kokeisiin lukiessa teen siistit muistiinpanot koko koealueesta värikorostuksineen, jotta kaikki tärkeät termit ja konseptit on helposti nähtävissä.

6. Käy asioita läpi kavereiden kanssa. Tämä on ainakin Aasiassa todella yleistä ja koeviikoilla kaverukset saattavat pysyä kampuksella 23-24 asti opiskelemassa yhdessä. Itse en aina liity mukaan, koska yleensä olen huomattavasti pidemmällä opiskeluissa kuin kaverini aikatauluni takia. He kun ovat tällaisia viimeisen yön lukumaratoni -tyyppejä suurimmilta osin. Kuitenkin, jos joku on perillä asioista, on yhdessä keskustelusta paljon hyötyä. Monessa päässä on enemmän tietoa kuin yhdessä. Muille asioita selvittäessä myös pakottaa itsensä oikeasti ymmärtämään asian.

7. Kirjoita tunneilla opettajan puheesta lisäselvennyksiä muistiinpanoihin. Esimerkit yleensä avaavat minulle konseptit paremmin kuin mikään muu ja vaikka tunnilla kuinka luulee muistavansa ne kokeeseen lukiessa, ei näin ole. Siksi kynä sauhuten lisään muistiinpanoihini extratietoa ja muistutuksia tunneilla käytetyistä esimerkeistä.

8. Etsi oma opiskelutyylisi. Jotkut oppivat kuuntelemalla, toiset lukemalla, tekemällä tai jollain aivan muulla tavalla. Minä en opi yhtään mitään lukemalla, joten uudelleenkirjoitan kaikki muistiinpanoni kun luen kokeisiin. Kaverini pitävät tätä hassuna, mutta itse sisäistän tiedot kun käyn ne läpi ajatuksen kerran ja kirjoitan ne uudestaan. Joku muu taas voi kirjoittaa saman lauseen kolmesti, eikä silti tajuta sitä. Kannattaa kokeilla eri tyylejä löytääkseen itselleen sopivin.

9. Nuku tarpeeksi. Toinen naurahduksia aiheuttava tapani on nukkua joka yö 8:30-9h. Olen sellainen ihminen, joka ei yksinkertaisesti toimi väsyneenä. Ajatus ei kulje ja haukottelen minuutin välein. Olen huomannut suuren eron, joka virkeänä koulussa oleminen tekee. Suosittelen kokeilemaan edes viikon verran. Moni luokkalaiseni menee nukkumaan 2-4 aikoihin yöllä, sitten nukkuvat tunneilla ja ovat aivan pihalla opituista asioista.

10. Päätä olevasi hyvä opiskelija ja usko siihen. En käske hokemaan peilin edessä "olen hyvä opiskelija" aamuin illoin, mutta muuta asenteesi itseäsi kohtaan. Voit huijata itseäsi. Minä keksin olevani hyvä financial management -oppiaineessa ja erittäin kiinnostunut siitä ja kuinka ollakaan, näin kävi. Kurssin lopuksi pysähdyin ajattelemaan, että olisin normaalisti saanut harmaita hiuksia vastaavasta oppiaineesta, mutta nyt pääsin sen kunnialla läpi. Ja jopa kiinnostuin finanssialasta oikeasti.

Nyt kun opiskelun perusteet on kunnossa, on aika oikeasti päntätä. Kirjaa tai muistiinpanoja tuntitolkulla lukeminen on tylsää ja monelle myös lähellä hyödytöntä, joten kannattaa ottaa käyttöön eri tapoja oppia tiedot. Kuten sanoin, ensimmäinen askeleeni on kirjoittaa kaikki kurssin muistiinpanot uudestaan omin käsin ja yliviivata tärkeimmät asiat. Tämän jälkeen vasta alan oikeasti opiskelemaan.

Yleensä opiskelen aikataululla 45min opiskelua+15min tauko x3, tunnin "ruokkis" ja sitten sama pätkä uudestaan. Tästä tulee tauot mukaan lukien kuusi tuntia opiskelua. Joskus luen eri ainetta ruokatauon jälkeen.

Ehdoton ykkössuosikkini opiskeluun on nettisivu ja app nimeltään Quizlet. Ainakaan täällä kukaan muu ei tiedä sitä, mutta en tiedä onko se esim. Suomessa yleisessä käytössä. Aluksi pitää kirjoittaa "kysymykset" ja "vastaukset" listaan, minkä jälkeen saa lukuisia eri vaihtoehtoja tietojen käsittelyyn. Voi tehdä harjoitustestejä, pelata pelejä, opiskella muistikorteilla tai vaikka uudelleenkirjoittaa vastauksia niin pitkään, että saa niistä jokaisen oikein. Ne kysymykset, joihin vastaa väärin, pyörivät niin pitkään, että saa oikean vastauksen. 

Quizlet on erityisen hyvä kielten opiskelussa, mutta joitain osioita voi soveltaa myös muihin aineisiin. Joissain peleissä on vaihtoehto "olin oikeassa", eli vastauksen voi antaa eri sanoin ja saada sen silti oikein. Pitää vain olla tarpeeksi ankara itselleen :D

Joskus myös teen ihan perinteisiä muistikortteja käsin. Yksinkertaisesti toisella puolella on kysymys ja toisella vastaus. Macaulaisessa koulutarvikekaupassa myytiin tällaisia värilapukkeita, jotka toimivat muistikortteina loistavasti. Visuaalisena (ja tylsistyneenä) joskus suunnittelen kysymyspakan värit yhteensopiviksi tai teen ne sateenkaaren värien mukaan.

Vaikeiden matematiikan kurssien takia opin hyvään tapaan etsiä netistä lisätietoa aiheista. Youtubesta löytyy vaikka mitä opetusvideoita (englanniksi) ja olen 99.99% varma, etten olisi mitenkään päässyt läpi matikoistani ilman niitä. Yksi suosittelemani kanava on Mathbff, mutta muistaakseni siellä oli videoita vain yhdestä tai kahdesta aihepiiristä. Videoita löytyy monista muistakin aineista. Business-aineisiin Investopedian nettisivu on superhyvä resurssi.

Useimmat meistä eivät ole neroja ja hyvät arvosanat vaativat kovaa työtä. Itse prioritisoin koulun aina ja jos haluaa menestyä, on niin tehtävä. Opiskelen kokeisiin viikkoja, mutta tämä "pidennetty kidutus" voittaa viimeisen yön stressilukemisen mennen tullen. Vihaan sitä tunnetta kun tuijottaa koepaperia, eikä yksinkertaisesti osaa vastata melkein mihinkään. Itse haluan panostaa kouluun puhtaasti menestymisen takia, mutta myös siksi, että haluan haastaa itseäni. Ja nyt kun pikkuhiljaa alkaa miettiä mahdollisia kouluja tehdä masters-tutkinto, pitää moniin olla suhteellisen hyvä GPA. Kaiken tämän lisäksi opiskelen ahkerasti ihan vain, koska tykkään oppimisesta. En välttämättä jokaisesta kurssistani, mutta oppimisesta yleensä. Kun tämän asenteen saa itselleen päälle, tulee opiskelusta huomattavasti miellyttävämpää.

Onko teillä jotain muita tapoja opiskella tai muuten vinkkejä jakaa? Olisi kiva kuulla muiden tapoja opiskella.

10 parasta asiaa ulkomailla opiskelussa

Näin koeviikkojen keskellä, kun mikään positiivinen adjektiivi ei päädy samaan lauseeseen koulun kanssa, on hyvä aika pysähtyä miettimään juurikin näitä hyviä asioita opiskelussa. Tai ehkäpä siellä jossain on joku, joka harkitsee ulkomaille lähtemistä. Toivottavasti tämä postaus inspiroi edes hieman. Tässä siiskin 10 lempiasiaani ulkomailla opiskelussa:

1. Se on "helppo" tapa muuttaa ulkomaille
Helppo on lainausmerkeissä, koska on vähän subjektista, onko kolme-neljä vuotta päivittäin koulussa käyminen, lukuisat projektit ja miljoonan kokeen tekeminen itse kullekin helppo tapa muuttaa ulkomaille. Sanoisin kuitenkin, että se on huomattavasti helpompi tapa kuin yrittää etsiä töitä kotoa käsin, löytää yritys, joka auttaa työviisumiin tarvittavissa asioissa ja sitten yrittää etsiä kämppää. Tässä senaariossa on tietysti oletusarvona, ettei muuta EU-alueen sisällä. Silloin asiat ovat huomattavasti helpompia.

Joka tapauksessa, koulun kautta on helpoin muodostaa itselleen elämä uuteen maahan. Samanikäistä seuraa löytyy joka puolelta ja näin saa nopeasti kavereita. Moni koulu myös auttaa asuntojen kanssa tai tarjoaa oman majoituksensa.


2. Saa kavereita eri puolilta maailmaa
Ai ulkomailla tapaa ihmisiä eri maista? Ei kai! Tämä pointti on varmaan hyvin nopeasti mielessä jos harkitseekaan ulkomaille lähtöä. Kun on kavereita useista maista, näkee paljon eri kulttuureita ja pääsee mukaan tilanteisiin, joihin ei muuten pääsisi, esimerkiksi yöpymään paikallisen perheen kotona. On myös aina mielenkiintoista kuulla eri maiden jutuista, esim kuinka Australiassa punahiuksisia kutsutaan "ranga":ksi ja yksi punapäinen politiikko oli eronnut työstään suuresti tämän ranga-huutelun takia tai kuinka Kiinassa on kierretty yhdenlapsenpolitiikkaa.

Kansainvälisissä kavereissa on myös huono puolensa, sillä koskaan kaikki eivät ole samaan aikaan samassa paikassa. Toisaalta, ympäri maailmaa olevista tuttavista on hyötyäkin: saa syitä matkustaa uusiin paikkoihin ja ehkäpä joltain irtoaa majapaikkakin tarpeen vaatiessa.

3. Joutuu usein mukavuusalueen ulkopuolelle
Joillekin tämä on pahin painajainen, mutta itse olen oppinut rakastamaan sitä tunnetta kun on aivan hukassa - varmaankin juuri siksi, että olen hakeutunut sellaisiin tilanteisiin ulkomaille lähtemällä. Itse tunnen kehittyväni ihmisenä joka kerta kun selviän jostain uudesta tilanteesta, varsinkin jos sitä olen etukäteen jännittänyt. Kuten lukuisatkin sanonnat sanovat, mukavuusalueelta lähteminen avaa vaikka mitä ovia.


4. Oppii uuden kielen tai vähintäänkin englannin taidot paranevat
Vaikka kanttonin taitoni ovatkin naurettavat ja mandariini hyvin ruosteessa, osaan molempia huomattavasti enemmän kuin osaisin Suomesta käsin. Näiden kahden kielen lisäksi yllätyksenä olen napannut Macausta mukaan japanin, joka on valinnainen kieleni koulussa. En sitäkään tietystikään osaa erityisen hyvin, mutta kuten sanottu, paljon enemmän kuin jos en olisi lähtenyt tänne. Kaikkia kolmea kieltä voin tulevaisuudessa kehittää ja niistä omaamani pohja on varsin hyvä perusta.

Näiden kielten lisäksi englantini on kaukana  siitä mitä se oli lukiolaisena - hyvässä mielessä. Akateeminen sanasto karttuu koko ajan, kuten myös rohkeus puhua vieraistakin aihealueista ja kun sitä joutuu käyttää päivittäin, alkaa kielioppikin sujua ilman että siihen edes kiinnittää pienintäkään huomiota. Tärkeimpänä asiana kielten oppimisen kannalta on tietystikin, ettei pelkää tehdä virheitä. Niitä pakostikin tulee kun puhuu päivässä 8+ tuntia vierasta kieltä, mutta ei se haittaa. Kaikki tekevät virheitä, jopa natiivit, ja silti tulee ymmärretyksi.

5. Maailmankuva avartuu kun on itse se ulkopuolinen
Se tunne kun tajuaa olevansa maahanmuuttaja. Noh, omalla kohdallani olisi aika huolestuttavaa jos aasialaisten keskeltä en erottaisi itseäni, mutta asiassa on muitakin seikkoja kuin ne ulkonäölliset. Oletko ennen joutunut käydä maahanmuuttotoimistossa? Tai näyttää passiasi poliisille julkisella paikalla? Saanut erikoiskohtelua (hyvässä tai pahassa), koska et ole paikallinen? Laskelmoinut viisumisi loppumispäivää suhteessa matkasuunnitelmiisi? Tajunnut, ettet voi jäädä opiskelumaahan ilman hyvää syytä kun opinnot loppuvat? Ja miltä tuntuukaan kun sinua pidetään ikuisesti turistina vain siksi, ettet ole asunut kyseisessä paikassa koko elämääsi? Pakosti alkaa kelailemaan enemmän ulkomaalaisten asemaa ja oikeuksia kun on itse siinä tilanteessa. Monia juttuja ei tule edes ajateltua jos vain asuu omassa kotimaassaan.

6. Itsenäistymiseltä ei voi välttyä
Bing! Ja asut kaukana vanhemmistasi. Turha pyytää heitä pesemään pyykkiä, laittamaan ruokaa tai auttamaan laskujen kanssa. Yhtäkkiä tajuaa, kuinka monta kertaa viikossa pitää käydä ruokakaupassa ja kuinka ärsyttävää on laittaa vaatteita kuivumaan kerta toisensa jälkeen. Pankkitilin tai puhelinliittymän avaamista ei voi sysätä kellekään muulle, eikä kukaan ole vahtimassa, että huone on siivottu ja läksyt tehty. On pakko.... -uskallanko sanoa sen?- ...aikuistua.

7. Itsensä oppii tuntemaan paremmin
Kun aloittaa elämän "alusta", tyhjältä kankaalta, tajuaa, mitkä asiat itselle ovat tärkeimpiä. Mitä tai keitä ikävöi, mitä ei kaipaa uuteen elämäänsä ja mitä uusia asioita tulee mukaan. Kun käy läpi jonkun suuren mullistuksen, on pakko kelailla asioita ja omia ajatuksia, joita ei muuten tulisi ajateltua.

Ulkomailla oppii tuntemaan omat rajansa ja oman potentiaalinsa. On helpompi tehdä ja etsiä sitä omaa juttuaan kun ei ole tuomitsevia menneisyyden tuttavia tai muita rajoitteita. Huomaa myös millaisiin ihmisiin tutustuu kun kehenkään ei ole minkäänlaista sidettä etukäteen ja millä tavalla käyttäytyy silloin kun kenelläkään ei ole mitään oletuksia sinusta. Toivottavasti sieltä peilistä katsoo takaisin parempi sinä, sinä 2.0.


8. Pääsee matkustamaan eri paikkoihin kuin Suomesta käsin
Opiskelit sitten jossain Euroopan maassa tai todella kaukana Suomesta, maassa, jossa jopa "tylsät naapurimaat" ovat sinulle mitä eksoottisempia kohteita, tulet varmasti käymään paikoissa, jonne et Suomesta lähtisi tai joista et edes tietäisi. Itse en todellakaan olisi käynyt Hong Kongissa lukuisia kertoja, Shenzhenissä tai Zhuhaissa, pääsiäislomalla Thaimaassa tai varannut soolomatkaa Vietnamiin. Vieläkin bucket listilläni on niin monta kohdetta Aasiassa, että aika (ja raha) loppuu pakosti kesken. Suomesta tuskin lähtisin Bruneihin, Myanmariin tai Malesiaan, mutta täällä ne ovat todella helposti saavutettavissa - puhumattakaan Japanista, Koreasta ja Taiwanista, joihin kyllä matkaisin vaikka maailman ääristä.

9. Arkikin on jännittävää - ainakin jännittävempää kuin Suomessa
Jokainen päivä on kielitunti ja jokainen päivä on seikkailu. Jopa ruokakaupassa käyminen on kivempaa kuin Suomessa (jos ei oteta huomioon sitä, ettei kaikkia tuttuja tuotteita ole saatavilla..!!) ja pelkkä kävelyretkikin voi johtaa vaikka mihin. Ei sillä, että Suomi olisi läpitylsä maa, mutta kun jossain asuu vuositolkulla, tulee siitä varsin tuttu paikka. Vaihtelu aina virkistää ja ulkomailla asuessa joka ikinen asia on ainakin hieman erilainen kun Suomessa. Pelkkä lounaan ostaminen voi olla seikkailunsa jos tietää, ettei jaa myyjän kanssa yhteistä kieltä.


10. Ulkomailla opiskelu on korvaamaton kokemus koko loppuelämäksi
On hassua tehdä mielikuvitusmatka tulevaisuuteen, jossa kerron lapsilleni villistä nuoruudestani ja siitä kuinka opiskelin Macaussa. "Onpas äiti cool", sanovat tulevat lapseni silmät säihkyen, eivätkä tietenkään huokaile siitä, että kerron samaa tarinaa sadatta kertaa tai siitä, ettei heitä vähempää voisi kiinnostaa nuoruuteni.

Ulkomailla opiskelu tulee olemaan ikuisesti osa sinua ja identiteettiäsi, palasit sitten Suomeen tai jäit niille teillesi. Ainakin omasta mielestäni ulkomailla asuneet ihmiset ovat mielenkiintoisia ja heillä on aina tarinoita kerrottavaksi. Uskomatonta ajatella, että ehkäpä joku pitää minua mielenkiintoisena :D Aasiassa opiskelu saa yleensä ihmisiltä "siis mitä?" -reaktion, joka johtaa vaikka minkälaisiin keskusteluihin. Macaussa opiskelun tuoma hämmennys tuskin koskaan laantuu ja varsinkin jos palaan joskus Suomeen, saattaa menneisyys tulla varsinaisena yllätyksenä.

Kaikkein tärkeinpänä, jos ikinä epäilen itseäni, voin aina muistella sitä, että uskalsinpahan lähteä yliopistoon ulkomaille. Se kokemus ei koskaan lähde pois.

p.s. koulupukukuvat ovat kaikki viime vuodelta, meidän ei onneksi tarvitse pitää niitä kuin ykkösellä :D

Yliopisto teki minusta ylisuorittajan

Semesteristäni on enää jäljellä vain loppukokeet ja kahden projektin viimeistelyt. Koko syksy tuntui menevän ohi hetkessä, mutta kun katsoo taakse päin kaikkea, mitä koulun takia on joutunut tekemään, tajuaa kuinka paljon sitä on tultu tehtyä työtä. Ehkä siksi olenkin ollut armottoman väsynyt kaksi viime päivää, kroppa kun voi vihdoin levätä hieman. Kohta alkaa armoton pänttäys taas.

Saatiin tällä viikolla vihdoin financial managementin mid term -koe takaisin. Se oli palapelin viimeinen pala, jotta voin kunnolla alkaa analysoida menestystäni lukujakson ajalta. Mid termsien keskiarvo minulla on 83.2% ja jos laskuista poistetaan huonoin aineeni, statistics (joka on hulppeat kolmekymmentä prosenttiyksikköä muita arvosanoja alhaisempi), on se 88.8%. Kahdesta kokeesta sain jopa yli 92%. Sanomattakin on selvää, että olen erittäin tyytyväinen, mutta tämä menestys ei tietenkään ole tullut ilmaiseksi.

Koko koulu-urani olen ollut sellainen 8:n opiskelija, mutta päätin jo etukäteen panostaa yliopistoon enemmäin kuin opiskeluihini koskaan aiemmin. Harva lähtee toiselle puolelle maailmaa vain ollakseen ihan OK opiskelija. Viime vuonna menestyin erittäin hyvin ja ensimmäisessä jaksossa olin jopa luokan paras. Tänä vuonna halusin kokeilla, kuinka hyvä voisin olla jos alkaisin panostamaan entistä enemmän. Myös haluan hieman kartoittaa, millaisiin kouluihin minulla olisi mahdollisuuksia päästä tekemään masters-tutkinto. Kyllä, suunnittelen jo mastersia.

Aasiassa, ainakin meidän koulussa, opettajat saattavat julkisesti ilmoittaa kuka on saanut parhaan koetuloksen tai kellä on tiettyyn pisteeseen mennessä parhaat kokonaispisteet kurssista. Tämä ruokkii kilpailuhaluani ja kunnianhimoani erittäin paljon. Ei ole parempaa fiilistä kuin olla paras jossain. Viime vuonna saatoin vielä olla hieman nolona huomiosta, mutta tässä jaksossa nyökkäilen hyväksyvästi, "that's right". No en ihan, mutta todellakin olen aina tehnyt työtä ansaitakseni maininnan. Jos pyydetään 600-700 sanan essee, minä kirjoitan 900+. Jos tietokonetehtävässä on vaikea bonus-osio, minä teen kaikkeni saadakseni edes pari lisäpojoa. Kuuntelen jokaisella tunnilla ja kirjoitan lisämuistiinpanoja muiden torkkuessa tai pelatessa kännykällä. Olen myös tänäsyksynä alkanut panostaa kanssakäymiseen opettajien kanssa. Vastaan kaikkeen mahdolliseen ja menen omatoimisesti kysymään lisää jostain tehtävästä. Enkun opettaja sanoi minun olleen ensimmäinen ikinä, joka oli kysynyt kysymistämi formaattisista pilkunviilauksista (lähetin kaiken lisäksi sähkärin perjantai-iltana haha).

Kun tottuu menestymään, on erittäin pettynyt kun ei pääse omaan tavoitteensa. Olin kateudesta vihreä kun financial managementin opettaja sanoi kolmen saaneen 90%+ ja minä sain vain 83.5. "Vain". Lukiossa tai yläasteella olisin ollut enemmän kuin tyytyväinen tuollaiseen tulokseen, mutta nykyään tuntuu kuin alle 85% olisi epäonnistuminen. Toisaalta, jos uhraa päivätolkulla aikaansa opiskeluun, onhan se tavallaan vähän riman alle laskeutumista. Toisaalta, toisaalta, onko se niin vakavaa, vaikka ei aina onnistuisikaan?

Yritin selvittää väreillä, onko matikan kaavoissa mitään logiikkaa :D

Lisäkiinnostusta minulle opiskeluihin tuo se, että opiskelen englanniksi. Kuten olettaa saattaa, selviän jo elämästä englanniksi. Haluaisin kuitenkin päästä niin lähelle natiivitasoa kuin vain on mahdollista. Aina kun opiskelen kokeisiin tai teen jotain projektia, työskentelen englannin kanssa. Sanavarasto kasvaa vaivattomasti ja mitä enemmän käyttää jotain kieltä, sitä luonnollisemmaksi se tulee. Lisäharjoitusta saan vielä kun kaverit pyytävät kertomaan muistiinpanojen sisällön eri tavalla kuin se on valmiiksi kirjoitettu. Luovat kielen taitoni ovat kehittyneet huimasti kun joudun aina miettimään, kuinka sanoa jokin asia eri tavalla ja samalla myös itse tajuan opeteltavan asian paremmin kun joudun sisäistämään sen.

Olen myös huomannut, että menestys vetää puoleensa menestystä. Kun kerran saa pallon liikkeelle, on hetkessä lumipalloefekti käynnissä. Ja mitä enemmän uskoo itseensä ja ajattelee olevansa hyvä, sitä todennäköisemmin myös täyttää nämä oletukset. Myös opettajat tottuvat siihen, että on hyvä opiskelija ja tämä saattaa heijastua loppuarvosanassa. Jos tekee itsestään aktiivisen opiskelijan, epätodennäköisemmin skippaa tunteja kun tietää, että opettaja huomaisi sen ja saattaisi menettää arvostustaan hänen silmissään. Itselleni hyvä motivaatio tulla tunneille on tieto siitä, että poissaoloni olisi ilmiselvää ollessani ainoa valkoinen oppilas koko kurssilla :D

Ylisuorittamista pidetään usein negatiivisena asiana, mutta omalla kohdallani sillä on enimmäkseen hyviä vaikutuksia. Joskus saatan tuskailla koulujuttujen kanssa kyyneleet silmissä ja monesti tuntuu kuin hiukset putoaisivat päästä, mutta mikään ei korvaa sitä tunnetta kun ylittää itsensä. Vaikka haluankin olla luokan huippua, loppujen lopuksi kilpailen enimmäkseen itseäni vastaan; kuinka korkealle pääsen jos annan kaikkeni?