I'm in Macau!

Lentoni Pekingiin lähti 18:20 keskiviikkona. Sitä ennen säädettiin kahden matkalaukun check innausta, joka ihme kyllä onnistui helposti ja vain 70€:lla oletetun 200€:n sijasta. Ongelmia seurasi sitten Pekingissä, jossa boarding passiani hakiessa minulle ilmoitettiin, että vain toinen matkalaukuista on menossa Macauhun ja toinen pitäisi maksaa uudestaan. Vaihtoaikaa mulla oli muutenkin vain 1,5h kokonaisuudessaan (tässä vaiheessa n. 40min) ja siinä välissä piti myös mennä turvatarkastusten läpi. Juoksemaan siis vain, pieni kuume päällä ja erittäin hiostavalla lentokentällä.

Hikisenä saavuin portille ja passia viuhkana käyttäen selitin virkailijalle ongelmani. Hän pyysi minua odottamaan jotain pääjehua. Samat selitykset uudestaan ja lisää odottelua. Juuri portin avautuessa mies ilmoittaa, ettei laukkua voi maksaa syystä X. Olen kauhuissani, sillä en tiedä olenko saamassa mukaani laukullisen vaatteita vai vain kaikki käytännöntavarat. Kumpikaan vaihtoehto ei ole hirveän hyvä. Sitten mies ilmoitti, ettei minun tarvitse maksaa mitään ja voin mennä lennolle. Hallelujaa!

Macaun lennolla alkoi pieni ahdistus iskeä tuijottaessani seinässä olevaa kuvaa Macaun skylinestä. Perheen hyvästely oli mennyt suhteellisen hyvin, koska olin päättänyt, etten surisi liikaa, se kun ei mitään auta. Tunteet tulivat sitten pintaan pienellä viivästyksellä.
   Alkoi tuntua, että oon haukannut ihan liian palan purtavaksi ja että ehkä olisikin pitänyt jäädä opiskelemaan Suomeen. Alkoi ahdistaa uuteen paikkaan sopeutuminen ja se työmäärä, joka edessä olisi ihan ilman kouluakin. Pitää olla todella sosiaalinen ja oikeasti tehdä töitä kavereiden saamisen eteen, koska entuudestaan ei tunne _ketään_. Ja mitä jos kukaan ei halua puhua vapaa-aikana englantia? Olenko seuraavat neljä vuotta yksin vieraassa paikassa?

Heti laskeuduttua ja uloskäynnistä mentyä olo helpotti. Vastassa oli asuntolan (student hostel) harjoittelija, Angela ja hänen mukanaan oli amerikkalainen vaihtari, joka oli saapunut tuntia aiemmin. Molemmat vaikuttivat tosi kivoilta ja ilmeisesti sosiaalinen puoleni on erittäin aktivoitunut itsestään tai sitten 13h yksin matkustaminen sai kaipaamaan juttuseuraa, mutta puhua pälpätin vaikka mistä.
   Kuten olin arvannut, minua oletettiin vaihto-oppilaaksi. Vaikka kuinka mielestäni sanoin selvästi, monta kertaa vielä, että tulen olemaan täällä neljä vuotta, ei Angela ymmärtänyt vaan puheli kuinka vaihtarit osaavat pitää hauskaa ja bilettävät paljon. Lopulta totuus meni kuitenkin perille ja asiat selkeytyivät. Hetken odottelun jälkeen lähdettiin koulun minibussilla hostellille.

Sain private roomin, kuten olin toivonutkin. Kämppiksessä olisi tietysti hyvät puolensa, mutta tykkään yksityisyydestäkin, enkä pystyisi keskittymään esim. opiskeluun yhtään jos joku muu touhuaisi vieressä. Eivätkä tavarani mitenkään mahtuisi jos käytössä olisi puolet nykyisestä kaappitilasta :D
   Huone sijaitsee seitsemännessä kerroksessa, mutta hissillä pitää mennä alaspäin, koska sisäänkäynti on 9. kerroksessa. Talon toinen seinämä on siis vuorella ja toinen maassa. Parasta on, että ikkunastani on näkymät merelle (tosin kaksi muuta taloa blokkaavat näkymän paikoittain, mutta onpa kuitenkin).

Alla kuva huono huoneesta. Laitan parempia kuvia kunhan olen saanut laukkujen purkamiset ja sisustamisen valmiiksi. Tällä hetkellä huone on sellaisessa kunnossa, etten sitä halua ikuistaa..

Asuntola-rakennus

Päiväunien jälkeen menin ulos syömään Willin (Angelan kaltainen apuri) ja hänen kahden kaverin kanssa. Oli vähän orpo olo kun pääasiallinen puhekieli on kiina (mandariini sentään), mutta eiköhän koulun alettua ja kouluympäristössä ihmiset ole sitten halukkaampia puhumaan englantia. Toivottavasti ainakin, koska kiinan taidot ei ole ihan tarvittavalla tasolla. Mulle muuten kerrottiin, että hostellilla aletaan opettamaan mandariinia ulkkiksille! Mahtava juttu, koska koululla en voi kyseistä kieltä opiskella, kanttonin kun pitäisi olla äidinkieli, jotta merkit osaisi jo.

Nuudeleiden jälkeen mentiin käymään lähikaupassa. Sieltä tuli ostettua kaikkea ilmankosteuden poistajista jättikokoisiin pesuainepulloihin ja roskapönttöön. Aikuisen määritelmä on oltava, että ostaa roskiksen omatoimisesti. Ja että vertailet eri vaihtoehtoja kiinnostuneena.
   Pieni takaiskuhan tietysti mahtui tähänkin retkeen: pankkikorttini ei toiminut. Ja käteistä oli 4€:n arvosta. Olen nyt siis velkaa n.30€ pojalle, jonka nimeä en edes tiedä, enkä tiedä missä hän asuu asuntolassa ja tuskin tunnistankaan koko ihmistä enää. Juuh, miten meni niin kuin omasta mielestä..?

Kotiin tultuani kävivät Angela ja hänen kaverinsa Victoria ovella varmistamassa, että kaikki on hyvin ja tarvitsenko mitään kaupasta. Täällä on kiva tapa mennä toisten ovelle koputtamaan ilman ennakkovaroitusta. Enkä oikeasti ole sarkastinen. Aamulla kyllä vähän jännitti, tuleeko joku käymään juuri kun hipsin suihkusta pyyhe päällä takaisin (kaksi huonetta jakaa saman eteisen, johon pääse oven kahvaa vääntämällä kuka vain. Tästä eteisestä mennään yhteiseen vessaan, joten periaatteessa sielläkin voisi käydä joku muukin :D Vessan oven lisäksi eteisessä on oma oveni, 702, ja "kämppiksen" ovi. Ne pystyy vain avaaman huoneenomistaja avainkortillaan. Selitän paremmin kun esittelen asuntolaa ja huonetta muutenkin).
   Samalla käynnillä Angela kertoi kämppiksensä pyytäneen häntä perjantaina Pacha-clubille ja pyysi minuakin mukaan! Pachahan on minullekin tuttu kun Kiinan kiertomatkalla tuli käytyä siellä ja tämän ehdin jo kertoa lentokentällä Angelallekin. Oliko minun mukaan pyytämineen velvoituksen tunteesta vai ihan halusta kiinni, en tiedä. Olen kuitenkin iloinen, että pääsen sosiaalisoimaan.

Tänä aamuna heräilin rauhassa. Ahdistuksenomainen tunne oli poissa ja tuntui, että kyllä tämä tästä käyntiin lähtee. Otin omasta mini-jääkaapistani aamupalaa ja katselin ikkunasta maailmanmenoa. Laiskottelun jälkeen lähdin kaupungille lisäämään ruokavaroja ja etsimään pankkiautomaattia. Eilen mentiin kaupalle bussilla ja se tuntui olevan kaukana, mutta nyt kävelin, eikä matka ollut edes kilometriä. Laiskat.
   Hiki kyllä kävellessä tuli, täällä kun on sellaiset kolmisenkymmentä astetta ja ihan pysähtynyt ilma. Aurinko ei edes paista, mutta on vaan niiiiiin kuuma. Huoneessakin tulee helposti sademetsää vaikuttava ilmasto. Itse yritän piheillä tuulettimen kanssa, koska joudun maksaa sähkön vuokran lisäksi haha.

Tänään ovellani kävivät seiskakerroksen pääjehut (en muista titteliä, mutta opiskelijoita olivat), jotka lisäsivät minut kerroksen omaan wechat-ryhmään. Siellä kaikki olivat vaihtaneet nimensä 7xx-omanimi -muotoon, joten heti näkee missä kukakin asuu. Etsin innoissani omaa naapuriani, mutta joko hän oli toinen kahdesta, joiden nimi oli normaalisssa muodossa tai sitten hän on ykkönen, eikä ole vielä ryhmässä. Naapurin tavaroita on kyllä vessassa, mutta en ole koskaan kuullut mitään elämää toiselta puolelta, saati huomannut vessan ovien liikkuvan (laitoin testiksi vessanpönttö-huoneen oven melkein kiinni, vaikka tullessani se oli auki). Ehkäpä tapaamme sitten ensi viikolla.

P.S. Puolentoista tunnin päästä on tapaaminen ulko-ovilla ja lähdemme Pachaan! Eli klo 00:30... Aikaisin kotiin tulemisen mahdollisuus on siis mitätön. Huomenna olen menossa Hong Kongiin tapaamaan host perhettä, saa nähdä mitä siitäkin tulee...