Asuntolakierros

Tervetuloa Taipan saarelle, IFT:n asuntolaan! Toivottavasti et kuollut noustessasi älyttömän jyrkkää mäkeä ylös. Tai ehkäpä menit Sanmiu-kaupalle tai mäkkäriin vain, jotta pääsit hyppäämään bussin kyytiin ja näin sinun ei tarvinnut käyttää jalkavoimaa ylös kapuamiseen.

Ensiksi kävelemme sisääntuloaulan läpi ja sanomme moit respan työntekijöille. Lähdemme kävelemään kohti oikean reunan ulko-ovea ja tilaamme hissin alaspäin. Kyllä, tulimme juuri sisään yhdeksännestä kerroksesta.

Seitsemäs kerros, ja kaikki muutkin, näyttävät tältä. Rakennuksen pohjapiirustus on yhtä pitkien sivujen omaavan L:n muotoinen ja hissit (kuten ulko-ovetkin) löytyvät päädyistä. Kulmassa on keittiö/ruokailuhuone. Käydään siellä ensimmäisenä.

Ruokailuhuoneen vieressä on erikseen huone mikroille, täällä on vain liedet. Jääkaappeja/pakastimia on kaksi, enkä pidä omia ruokiani niissä. Omassa huoneessani on minijääkaappi ja se on tähän mennessä riittänyt. Muutenkin, en luota siihen, ettei joku muu söisi ruokiani. Jos jonain päivänä vihdoin ostan pitkään haaveilemiani pakaste-dumplingseja, on pakko laittaa ne keittiöön pakkaseen.
   Asuntola ei tarjoa mitään keittiövälineitä, joten jokaisen on pitänyt ostaa paistinpannut, kattilat, astianpesuaineet ja rätit itse. Niitä säilytetään kaapeissa ikkunan alla tai TV:n kaapistossa. Jotkut ehkä ovat ostaneet yhteisiä tarvikkeita, mutta koska asun yksin, koin helpommaksi ja paremmaksi vaihtoehdoksi ostaa omat.
   En syö kovin usein syö keittiössä syystä 1) olen laiska, 2) ilmastointilaitteen kaukkari on aina tietämättömillä -> järkyttävän kuuma varsinkin kokkauksen jälkeen, 3) seiskakerroksen asukkaat eivät ole olleet hirveän sosiaalisia/tervetulottavia (mikä on welcoming suomeksi....?? Edes sanakirja.org ei tiedä) ja 4) olen laiska.

Mutta niinä muutamana kertana kun olen takamukseni kokkaamaan raahannut, on ainakin ollut kivat maisemat mitä tuijotella. Ja syön kiinalaisittain erittäin outoon aikaan, joten keittiö on aina tyhjillään ja saan ruokarauhan. Kerran kun satuin tiskaamaan muiden ruoka-aikaan, alkoivat kiinalaisten opiskelijoiden porukka heti kuiskailla jotain waiguo renistä (=ulkkarista). Taidan pysyä omassa aikataulussani tästä edespäinkin.
   Kerran olin kymppikerroksessa syömässä illallista kavereiden kanssa ja siellä oli paljon parempi meininki. Asia voi tietysti myös johtua siitä, että siellä asuu paljon ykkösiä ja koska olimme muutenkin jokseenkin tuttuja, juttelivat kaikki keskenään. Minun kerroksessani asuu enimmäkseen vanhempia opiskelijoita ja he jopa käyvät koulua eri kampuksella, joten en tunne heitä edes kasvoilta.

Kerroskavereistani puhuttaessa, mainittakoon, että he eivät ole antaneet itsestään hyvää vaikutelmaa muutenkaan. Tiskialtaat ovat lähes poikkeuksetta täynnä ruokaa, VAIKKA ROSKIS ON VIERESSÄ! Ja se perkeleen ilmastointilaitteen kaukkari.... Kerran etsin sitä kunnolla, kävin läpi kaikki laatikot ja hyllyköt, ja olen varma, että joku pihtailee sitä tahallaan.

No niin, jatketaan matkaa huoneeseeni ennen kun joku tulee tänne ja pitää moikata (vitsi vitsinä, eihän me suomalaiset oikeasti olla niin epäsosiaalisia, eihän?).

Käytävän päästä löytyy ovi numeroituna 701-702. Se sijaitsee aivan vaatteiden kuivaushuoneen vieressä. Oven saa auki vain kahvaa painamalla ja sisältä löytyy kolme ovea. Suoraan edessä oleva ovi aukeaa kylpyhuone-vessaan.

Olin erittäin positiivisesti yllättynyt kun ensimmäistä kertaa kävin tsekkaamassa vessan; se on todella siistissä kunnossa. Ehdin pelätä hometta, ötököitä, pinttynyttä likaa ja epäkunnossa olevia varusteluita ja seiniä/lattioita, mutta kylppäri on loistokuunnossa. Suihkustakin tulee lämmintä vettä! Ja se, että jokainen eri osa-alue on eri tilassa, on loistava juttu. Jos yksi haluaa olla suihkussa ja yksi käydä pöntöllä, voi kolmas pestä hampaitaan. Minun tapauksessani tämän vessan jakaa vain kaksi ihmistä ja yleensä osaamme välttää päällekkäisyydet, mutta pari kertaa erillisistä tiloista on ollut todellakin hyötyä!
   Bonuksena vessaan tuli entisen asukkaan tarvikkeet, mm. aivan lynttääntynyt hammasharja ja kaksi mukia, shampoo, saippua ja muita kauneudenhoitotarvikkeita. Näiden olemassa olon takia luulin ensimmäisen viikonloppuni, että kämppikseni oli jo paikalla, vaikka todellisuudessa hän oli kaukana poissa ja uusi asukas saapui vasta maanantaina. Kämppikseni on muuten ranskalainen vaihtari. Emme vietä aikaa yhdessä, mutta juttelemme yleensä vähän kun tulemme vastakkain.

Mennään ovelle 702. Laitan IFT:n opiskelijakorttini lukijalle. Bi-bi-bi-biib ja ovi avautuu.

"Anteeksi, täällä on vähän sotkuista..."

Asun siis yksin. Ne, jotka jakavat huoneensa jonkun toisen kanssa, asuvat samanlaisessa huoneessa. En tajua, miten he  mahtuvat. Itse olen täyttänyt melkein kaiken mahdollisen kaappitilan ja silti matkalaukkuni lepäilevät tyhjällä sängyllä puolitäynnä. Kiitän itseäni tuhannesti siitä, että valitsin private roomin. Vaikka vuokra onkin tupla (vähän päälle 200€ kk:ssa), on yksin asuminen sata kertaa parempaa - ainakin mulle. En vaan kestäisi jatkuvaa toisen tiellä olemista, turhaa jutustelua/kiusallista hiljaisuutta ja sitä, ettei hetkeäkään päivästä olisi omaa rauhaa. Ehkä vain olen todella suomalainen, mutta en pystyisi jakamaan näin pientä tilaa toisen ihmisen kanssa. Eri asia tietysti sellaisille, jotka ovat muuttaneet Macauhun kaverin kanssa. MUTTA silti, miettikää, että kahdestaan asuvat joutuvat jakamaan vessansa NELJÄN ihmisen kesken! Olen todella tarkka (jopa neuroottinen joskus) vessan siisteydestä ja jo yhden vieraan ihmisen kanssa sen jakaminen on välillä hermoja kiristävää. Pekingissä pääsin oman vessan makuun ja se peto vei kyllä koko sielun mennessään.

Tuskin huomasit tätä kapistusta, mutta kerronpa sinulle siitä silti. Tämä on nimittäin ilmankosteuden poistaja (?). Tämä yksilö on jo hyvin kärsinyt, enkä jaksa kaivaa esiin uutta,  mutta eiköhän tälläkin pärjätä. Yläkerroksessa on siis valkoisia pieniä palloja, jotka suodattavat kosteuden huoneen ilmasta vedeksi kapistuksen pohjalle. Aluksi pallurat olivat ilmavasti melkein kanteen asti, mutta nyt ne ovat muussaantuneet yhteen ja pari jopa muuttunut mustaksi. Epäilen tämän tarkoittavan sitä, että kohta olisi aika ottaa käyttöön uusi laatikko.
   Ei ole hajuakaan, auttaako tämä mitenkään ilmankosteuteen, mutta ainakin sinne on kerääntynyt vettä, joten eikö se pakostikin ole pois huoneeni kosteudesta sitten?

Kurkataan ikkunasta ulos. Ei ole kovin hyvä ilma, joten maisema näyttää vähän masentavalta. Olen todella iloinen osittaisesta merinäkymästä. Uima-allas voisi tosin sijaita jossain muualla ilkkumassa. Se on toisen taloyhtiön pihalla, mutta kämppikseni kerran pyysi minua hänen ja joidenkin muiden vaihtareiden kanssa uimaan. En jostain syystä lähtenyt mukaan, mutta yritin ikkunasta kuikuilla, pääsivätkö he perille. En nähnyt niin kauas, keitä siellä uiskenteli, joten en vieläkään tiedä, saadaanko mekin käyttää sitä. Toivottavasti.

Ruokahyllyni näyttää tältä. Olen oikeastaan lisännyt varastoani kaksilla erilaisilla muroilla ja hedelmillä ja jääkaapista löytyy jugurttia ja soijamaitoa (en edes ole vegaani tms, mutta en vaan voinut enää juoda tavallista maitoa Pekingistä palattua. Olin siis puolivuotta ilman muroja, kunnes Macaussa Vitasoy-pillijuomat ovat suosittuja ja löysin Sanmiusta ison tölkillisenkin kyseistä brändiä. Vaikka muut kuin suklaanmakuiset Vitasoyt eivät olekaan ihan parhaan makuisia, tuntuu kuin olisin löytänyt ratkaisun maailman suurimpaan ongelmaan).
   "Ruokapöytäni" hyllyköstä löytyy herkkupussini, jossa on mm. salmiakkia ja yksi pieni lentokoneesta saatu fazerin patukka. Näillä Suomi-herkuilla pitäisi pärjätä jouluun asti.

#VainOpiskelijaJutut kun joskus tämä kelpaa keitto-/murokulhosta. Tai pahimmassa tapauksessa tämä:

On ollut kivaa kun kävit, mutta ikävä kyllä et voi jäädä pidemmäksi aikaa, vierailuaika kun loppuu kymmeneltä. Ja jos totta puhutaan, vain perheenjäsenet saisivat tulla opiskelijoiden huoneisiin asti, joten shh, en halua lentää ulos ja joutua etsimään kämppää Macaun kalliilta asuntomarkkinoilta. Täällä on muutenkin hyvä asua.