Meanwhile in Macau

Ensimmäiset päivät tällä puolen maailmaa ovat nyt virallisesti koettu! Täytyy kyllä sanoa, että tunteiden kirjo on käyty läpi, useaan otteeseen. Alussa mulla oli joku kulttuurishokki, vaikka ei se kyllä mitenkään niinkään liittynyt Macaun kulttuuriin, sitten tuli hyvä fiilis, sitten shokki iski uudestaan ja nyt ollaan taas hyvällä mielellä.

Saavuin Macauhun torstaina ja ensimmäinen ohjelma koulun puolesta oli maanantaina. Sunnuntai-iltana ahdisti, etten ollut tehnyt mitään, mutta kun aloin vähän kelailemaan viikonloppuani, tajusin, ettei paremmin olisi voinut mennä - ottaen huomioon, että muutin juuri muutamaa päivää aiemmin uuteen maahan tuntematta KETÄÄN.

Suurin ahdistuksen aihe oli, kuinka avuton olin. En tiennyt mitään paikkoja (Macaun saarelta kylläkin, koska olin käynyt siellä kahdesti matkalla, mutta asun Taipan saarella, enkä osannut käyttää busseja), enkä miten mennä mitenkään. Lähiruokakaupassa olin käynyt muiden kanssa, mutta en osannut mennä sinne uudestaan. Suuntavaisto oli ihan hukassa, enkä yhtään hahmottanut lähimaastoani. Mutta mikä on ainut tapa tutustua paikkoihin? No lähteä vaan tutkimaan ja eksymään.
   Perjantaina pistin google mapsiin hakusanaksi "supermarket" ja lähdin suunnistamaan yhtä nastaa kohti. Olin aiemmin tallentanut asuntolan suosikkeihin, jotta pääsisin takaisin (Google maps ei tarvitse nettiä, jos olet kerran avannut kartaston kyseisessä paikassa netin kanssa. Etukäteen voi tallentaa suosikkeihin paikkoja tai jättää haun tuloksena tippuneet nastat näytölle ja suunnistaa kohteeseen. Suosikki-listan paikkojen nastat voi aina heittää kartalle, vaikka nettiä ei olisikaan! Google maps on oikeasti pelastanut mut niin monelta eksymiseltä ulkomailla). Löydettyäni "tutun" lähikaupan, sain tallennettua senkin suosikkeihin ja nyt on taattu, etten kuole nälkään.

Lauantaina oli sitten vuorossa Hong Kongiin meno. Olin sopinut näkeväni host perheen HK:ssa klo 16:30. Kävelin ainoille bussipysäkeille, jotka tiesin, ja aloin tutkimaan bussireittejä kartalta. Tunnistin Macaun saarella sijaitsevan Grand Lisboa -hotellin nimen listalta, joten tiesin lähteväni oikeaan suuntaan. En tiennyt mikä ferry terminalin portugalilainen tai kiinalainen nimi oli, joten en voinut olla varma, pääsisinkö sinne asti.
   Hyppäsin pois tutuissa maisemissa ja juuri katua koskiessani tajusin, että bussini olisi mennyt satamaan asti! Noh, uutta bussia odottamaan - kunnes tajusin, ettei minulla ollut enää kolikoita. Macaussa ilman MacauPassia joutuu maksamaan bussin kolikoilla ja kolikoilla ainoastaan. Päätin ottaa taxin (maksoi <4€).
   Pääsin Hong Kongiin ehjin nahoin, mutta kun vihdoin saavuin tapaamispaikkaan 15min myöhässä (olen ylpeä siitä, kuinka tarkasti osasin arvioida matka-ajan hostellilta hongkongilaiseen hotelliin!) ja yritin soittaa host äidille, ilmoitti puhelin, että numero on väärä. Just. Onneksi paikalla oli ilmainen wifi ja sain yhteyden perheeseen. He olivat lähetelleet monia huolestuneita viestejä olinpaikastani. Itse olin lähettänyt tekstiviestin tullijonosta, mutta koska numero oli ollut väärä, ei se koskaan mennyt perille. Host äidillä taas oli numeron virhe minun numerossani.

Oli ihana nähdä lapsia pitkästä aikaa ja kuulla heidän kuulumisiaan. Perhe sanoi ehkä muuttavansa ensi vuona Guangzhouhun, josta olisi vain n. 2h matka Macauhun. Saa nähdä muuttavatko oikeasti, sillä minun mennessä perheeseen au pairiksi, uhkailtiin minua muutolla ja sitten varmaa tietoa oli, että he muuttaisivat tänä syksynä. Ainakin heillä on kämppä Guangzhoussa ja he ovat siellä lomilla, joten pääsemme näkemään toisiamme välillä.

Ja voitteko uskoa, kun saavuin takaisin Macauhun, menin bussilla kotiin! Onnistuneesti. Maksoin kyllä 1MOP liian vähän (= n.10 snt) kolikoiden puutteesta. Älkää tuomitko, sillä joskus maksan 5MOP, vaikka hinta on 4.2.
   Mulla on hyvä tuuri siinä, että kotibussipysäkin vieressä on hotelli Altira, jonka näkee kaukaa, ja näin osaan aina jäädä oikealla pysäkillä pois ja siitä osaan kävellä kotiin. Vinkki siiskin: valitse maamerkki, jolta osaat aina kotiin.



Postauksen alussa olevat kuvat ovat muuten sunnuntailta, kun lähdin Macaun puolelle ostamaan sivistyneen hameen torstain koulutilaisuutta varten ja yritin tsekata bussireitin koululle maanantaita varten (epäonnistuin) ja päädyin oikeaan paikkaan oikeaan aikaan näkemään suuren paraatin/kulkueen/festivaalin. Se oli kai joku kung fu -juttu. Oli muuten tosi upean näköinen toi lohikäärme! Se kulki rappusia puolelta toiselle laskeutuen päissä aina alemmalle portaalle.
   Paikalta poislähteminen olikin sitten oma haasteensa. Kulkue kun kulki juuri siitä, mistä mun kotimatkakin kohti bussipysäkkiä ja kadut olivat tietysti aivan tukossa ja osittain suljettu vain esiintyjiä varten. Tältä varmaan paikallisista aina tuntuu kun turistit tukkivat tiet suosituissa turistikohteissa hah.

Perjantaina (älkää kysykö miksi tämä postaus on epäkronologinen) mentiin Pacha-clubille. Meillä oli tapaaminen hostellin aulassa 00:30 ja oltiin perillä lähemmäs yhtä. Oli kiva tavata lisää koululaisia ja tutustua epävirallisessa ympäristössä. Kaikki muut olivat kiinalaisia ja puhuivat tietysti paljon kiinaa, mutta se on ihan OK. Ehkä jonain päivänä mäkin pärjään koko illan mandariinilla, mutta sitä odotellessa... Ja kyllä mullekin todellakin juteltiin, enkä ollut yhtään yksinäinen.

 Se ilme, kun joku tulee creeppailemaan clubilla hahah

 Minä, Angela, Sally ja Ida @ Pacha Macau

Koulu alkoi maanantaina koulupuvun sovituksella ja kurssien valitsemisella. En nukkunut edellisenä yönä hyvin, koska päässä pyöri sata ja miljoona asiaa, mutta ihme kyllä herätyksen soidessa seitsemältä, pääsin ylös. Bussiongelmatkin olin ratkonut päässäni ja löytänyt netistä vielä varmistukseksi linjan 22 pysäkkilistan. Macaussa bussit kulkevat kehää ja vastakkaisiin suuntiin menevät saman linjan bussin pysäkit eivät ole samalla kadulla. Erittäin hämmentävää.

Maisemia bussin ikkunasta. Kuva otettu sillalla ja molemmilla puolilla näkyy meri, edessä ja takana upeita kasinoita ja korkeita taloja. Ihan jees maisemat mennä kouluun/kotiin.

Meidän hienon kampuksen päärakennus. Vain luokkahuoneet ovat siis sisätiloissa ja käytävät "ulkona". Kampuksella on kolme rakennusta ja niiden välillä voi mm. kulkea hienolla lasikattoisella sillalla.

Astetta erilaisempi luokkahuone - takaseinä oli kokonaan päällystetty viinipulloilla ja pulpeteilla oli viinilaseja. "Opettajan pöytä" oli kuin baaritiski ja löytyihän sieltä Finlandia-vodkaakin.

Sain lainaksi koulupuvun (oma on valmis vasta kahden viikon päästä), koska torstaina pääsen johonkin koulun videoon ja pieneen haastatteluun. Jotenkaan ei yhtään yllätä, että juuri minua pyydettiin osallistumaan. Muut osallistujat tulevat Macausta, Hong Kongista ja Kiinasta. Edustan sitä 0.000001% koulusta, joka tulee eri maanosasta (lue: olen ensimmäinen ikinä).

Ensimmäisen puolenvuoden lukkari. Luvassa englantia, taloustiedettä, kirjanpitoa, japania, jotain tietokone-juttua, johtamisen perusteita ja turismikohteita. Kuulostaa hyvältä ja koulu alkaa aina 10:00 tai 11:30. Ei puhuta siitä faktasta, että se loppuu 16:50.

Tänään meillä oli "luentoja" koulun asioista, ensin ensimmäisen vuoden non-local oppilaiden ja sitten kaikkien ykkösten kanssa. Kouluun menin vaihtareiden kanssa sen toivossa, että heille näytettäisiin parempi bussivaihtoehto kuin oma löytöni, mutta näin ei käynyt. Oli tavallaan kiva nähdä muita länkkäreitä (ja suomalaisia), mutta tuntui, etten kuulu heidän joukkoonsa. Enhän kuulukaan, meillä on ihan eri aikataulut, aktiviteetit, kurssit ja porukat. Aina kun ahdistun siitä, että olen ainut valkoinen, muistutan itselleni, että sitähän tavallaan lähdin hakemaan: aasialaistumista, aasialaisia kavereita ja todellista kulttuurin oppimista. Jos hengailisin vaihtareiden kanssa koko ajan, en pääsisi sisään oikeasti ja kun he joulun jälkeen eivät palaakaan, olisin joko yksin tai taas hengaamassa uusien vaihtareiden kanssa, josta syntyisi ikuinen kierre. Ei kiitos.

Kaikki ihmiset ovat TODELLA mukavia. Niin hostellin respa-tyypit, koulun henkilökunta, koulun vartijat kuin muut opiskelijatkin. Minulle tullaan juttelemaan paljon ja kaikki moikkailevat. Eri asia sitten, tuleeko ystävyyssuhteista koskaan syvempiä, mutta ainakaan en ole yksin. Ja WeChatin kontaktilistani kasvaa kasvamistaan hahah. Ainut vaikea juttu on se, että kaikki tietävät minut, mutta en minä voi muistaa kaikkia. Ja tämä ei ole mikään "kaikki aasialaiset näyttävät samalta" -juttu, vaan en vaan oikeasti voi muistaa keiden kanssa olen puhunut ja kuinka paljon, enkä varsinkaan heidän nimiään. Tietysti mulla on "vakkarikaverit", jotka "tunnen".

   Koulun jälkeen menin syömään toisen ykkösen, Victorian ja kuuden muun, mm. Angelan, kanssa. Clubikaverini ovat kaikki kolmosella (= mun ikäsiä), joten yritän nyt tietysti tutustua omaan vuosikurssiin. Omalla luokallani on kaksi macaulaista tyttöä, joiden kanssa juttelin maanantaina kursseja valitessa ja "automaattityttö" ja sitten on eri luokalta Victoria, jonka kanssa olin tänään melkein koko päivän. Hän on todella kiva ja kotoisin muuten Pohjois-Korean rajalta (Kiinan puolelta ;P).



Huomenna meillä on "Chef for a day" -aktiviteetti, perjantaina Macaun kiertelyä ja lauantaina "Challenge day", joten pääsen tutustumaan ihmisiin. Ilmoittauduin myös johonkin O Camp -juttuun, joka pidetään syyskuussa. Se on ensimmäisen vuoden opiskelijoille, jotta tutustumme muiden pääaineiden ihmisiin ja saamme kavereita. I'm in.

#VainMacauJutut - kun pitää koulun virallisessa powerpoint-esityksessä mainita, että kasinokäynnit ovat kiellettyjä :D