Uuteen maahan sopeutuminen

Macaussa on tultu asusteltua nyt vähän päälle kaksi viikkoa ja kyllähän tätä paikkaa pikkuhiljaa voisi kodiksi alkaa kutsua. Uuteen maahan muuttaminen ei tietenkään ole helppoa ja sitä vaikeampaa mitä erilaisempi uusi paikka on verrattuna kotiin. Minulla on pohjalla Pekingissä asuminen, mikä on auttanut hirveästi ja estänyt monet kulttuurilliset yllätykset.

Pekingiin verrattuna tämä muuttokokemus on ollut todella erilainen. Viime kerralla menin perheeseen, joka piti huolen minusta ja auttoi kaikissa asioissa. En siis vain yksin tippunut keskelle merta tietämättä minne suuntaan lähteä uimaan ensimmäisenä. Toisaalta Pekingissä taas asuin kaksi kuukautta tietämättä mitään Pekingin rakenteesta tai osaamatta mennä minnekään muualle kuin kiinan tunneille. Täällä olen heti päässyt käsiksi kaupunkiin ja tutustumaan siihen.
   Alkushokki oli mun mielestä pahempi tällä kertaa - ellei aika ole kullannut muistoja. Ei se shokki todellakaan kuitenkaan pitkä ollut, varmaan kaksi päivää, eikä mun mielestä liittynyt mitenkään kulttuurillisiin asioihin. Suurin juttu oli varmaan kotoa pois muuttaminen ja se, kuinka pitkäaikainen juttu täällä elely on. Pekingissä pystyi aina ahdistuksen iskiessä laskea päiviä kotiinpaluuseen tai muistutella itselleen, ettei tämä ole ikuista. Täällä elämä on "ikuista". Enää se ei kuitenkaan ahdista, oikeastaan se on lohduttavaa. Ei tarvitse rakentaa elämää vuodessa ja sitten jättää sitä taakseen. Enkä todellakaan olisi valmis jättämään Macauta ja IFT:tä taakse vuoden päästä.
   Uuteen kotikaupunkiin sopeutuminen ei liity vain yhteen tai kahteen asiaan ja tässä postauksessa peilailenkin sopeutumistani tähän jo-rakkaaseen uuteen kotikaupunkiin eri osa-alueiden kautta.

1. Uusi koti

Asun siis koulun asuntolassa Taipan saarella (kuvan kyltti ei kerro mun kotiosoitetta, mutta on lähistöllä. Eikö olekin söpöjä noi Macaun katukyltit?) yksin omassa huoneessa. Tavallaan siis asun ensimmäistä kertaa yksin ja ainakin asun ensimmäistä kertaa ilman perhettä.
   Aluksi huoneeni tuntui väliaikaiselta paikalta jossa yövyn, kuin leiripaikalta tai hotellihuoneelta. Sitä mittaa kun olen tavaroita purkanut ja laittanut esim. valokuvia seinälle, on huone alkanut tuntua enemmän omalta. Vaikka paljoa täällä ei voikaan sisustaa, tykkään päättää tavaroille paikat ja on kivaa kun kaikki on järjestelty juuri niin kuin minä haluan.
   Vaikka onhan mulla "kämppis" (jaetaan vessa) ja monia ihmisiä samassa kerroksessa ja samassa talossa, asun tavallaan yksin ja olen täysin vastuussa ihan itsestäni. Kukaan ei siivoa puolestani tai laita ruokaa. Olen tykännyt todella paljon yksin asumisesta. Suurin ongelma on ehkä ruoan laittaminen, koska olen todella laiska kyseisen toiminnan harrastaja ja keittiö sijaitsee käytävän toisessa päässä, mikä on loistava tekosyy syödä nuudeleita kovina pussista.. Onneksi koulussa saa lämpimän aterian viisi kertaa viikossa, joten tulee syötyä kaikkea tarpeellista.

2.  Uusi kaupunki

On hassua, kuinka nopeasti sitä vaan oppii liikkumaan ympäriinsä - ainakin itselleen oleellisilla alueilla. Ensimmäistä kertaa kouluun mennessä tuijotin pysäkkien nimiä koko ajan ja tarkistin välillä kartasta, lähestynkö oikeaa pistettä. Nykyään voin näpytellä kännykkää ja vilkaista välillä ikkunasta ulos tietäen heti missä olen ja paljonko matkaa on vielä jäljellä.
   Vielä on tietysti paljon paikkoja tutkittavana, enkä tunne varsinkaan Taipan saarta vielä hyvin. Macaun puolella keskusta-alue ja koulun ympäristö ovat paremmin hallussa ja vaikka usein löydänkin itseni jostain aivan uudesta paikasta, hahmotan suunnilleen, missä olen ja miten pääsen takaisin.
   Macau on todella pieni ja asukkaita on vain n. 600 000, eli sama määrä kuin Helsingissä. Itse olen suurkaupunkien rakastaja, joten paikka tuntuu vähän pieneltä. Onhan tuossa vieressä tietysti 7 miljoonan Hong Kong ja reilun miljoonan Zhuhai, joiden tutkimiseen voi sitten keskittyä kun Macaun tuntee kuin omat taskunsa.
   "Pikkukaupunkisuutta" (, joka ei kyllä edes oikeasti näy mitenkään kaupunkikuvassa) lukuun ottamatta Macau on kuin mulle tehty; on Kiinaa, Eurooppaa ja loistetta kasinoiden takia. Meri on läsnä ja kasvistoa on paljon. Varsinkin meri on mulle helsinkiläisenä tosi läheinen asia ja Pekingissä ikävöinkin sitä paljon. Ikävä kyllä täällä vesi ei ole niin puhdasta, että siinä kannattaisi uida.
   Maasto on täällä todella mäkistä, eli monet tiet kulkevat jyrkästi ylöspäin. Esimerkiksi kotiin mentäessä pitää kävellä 40-50 asteen kulmassa nousevaa tietä ja sama juttu koululla, jos haluaa perimmäiseen rakennukseen. Ainakin jalkalihakset saavat treeniä hah.

Macaun valuuttaan, patacaan (yleisemmin sanotaan MOP tai dollari), totuin todella nopeasti, koska sen kurssi verrattuna euroon on aika sama kuin yuanin ja jos haluaa suoristaa mutkia, voisi jopa sanoa, että jakamalla Macaun hinnat kymmenellä saa summan euroina (esim. 20 MOP = 2,24 €).
   Virallinen kieli täällä on kanton ja sitä en osaa oikeasti yhtään, mandariinia sen sijaan osaan joten kuten. Palveluammateissa varsinkin nuorehkot ihmiset osaavat aina englantia, enkä ole vielä kertaakaan törmännyt kielimuuriin asioidessa.
   En ole vieläkään ihan varma, kuinka moni osaa puhua mandariinia täällä, mutta aina välillä palvelutilanteissa puhutaan mandariinia ja kiinalaiset kaverini kyselevät kaikilta tarjoilijoista poliiseihin asioita mandariiniksi ja saavat vastauksia. En ole kovin innokas - ainakaan vielä - opiskelemaan kantonia, joten toivon että pärjään englannilla ja mandariinilla (ja virallisissa kirjoitetuissa asioissa ranskan kautta portugalilla :D)

3. Uusi ilmasto

Macau sijaitsee samalla korkeudella Pohjois-Afrikan maiden eteläkärkien kanssa, joten voitte varmaan arvata, että täällä on KUUMA. Eikä vaan mikään normaali kuuma, vaan ilmankosteus on järkyttävän suuri ja näin lämpöä ei pääse pakoon varjoihin. Jo pari minuuttia ulkona saa hikoilemaan melkein kuin saunassa, eikä sisätiloissa voi olla ilman ilmastointia. Säälin koulun poikia, joiden koulupukuun kuuluu (tummat!) pitkät housut.
   Ilmankosteuden takia aurinko ei aina paista, taivas on harmaa ja sumu saa kaupungin näyttämään haalealta. Kun ilmankosteus on erittäin korkea, tuntuu kuin astuisi viherhuoneeseen. Ainakaan ihon rasvaamisesta ei tarvitse huolehtia kun ilmasto pitää huolen kosteudesta.
   Talvellakin lämpötila on suht lämmin Macaussa, Wikipedian mukaan keskilämpötila on kylmimpinä kuukausina n.15 astetta. Saa kuitenkin nähdä miten pärjään, kun sisällä ei ole lämmitystä... Pitää varmaan ostaa joku sähköllä lämmitettävä peitto. Talvisin taas tyttöjä pitää sääliä, koska meidän koulupuku on tosiaan hame. Alle 13 asteessa saa pitää urheilukoulupukua, mutta siinä on riskinsä. Kaveri kertoi laittaneensa urheiluasun kun asteita oli 13 kotoa lähdettäessä. Koulussa opettaja näytti asteita oleva 15 ja antoi rikkeen väärästä asusta.
   Kuumuuden lisäksi yksi Macaun ilmaston ominaispiirre on taifuunit. En ole vielä päässyt todistamaan kyseistä ilmiötä kunnolla, mutta yhtenä päivänä hetken ajan ulkona tuuli ja satoi sivusuunnassa aivan järkyttävän kovaa ja opettaja kertoi sen olevan 3. asteen taifuuni. Ottaen huomioon, että asteikko menee 1, 3, 8, 9, 10, en todellakaan halua tietää millaisia kovemmat taifuunit ovat! Kuulemma valtio ei kuitenkaan koskaan (?) luokittele taifuuneja 3:sta suuremmaksi, koska kasinot menettäisivät paljon tuloja (8. asteen taifuunin aikaan meidänkin koulu suljetaan ja asuntolan portit suljetaan, joten ulos ei pääse. Samanlaiset varatoimet pätevät varmaan muihinkin paikkoihin).

4. Uusi koulu

Onneksi Aasiassa ymmärretään söpöjen juttujen päälle :D

Uuteen kouluun sopeutuminen olisi ollut edessä Suomessakin, mutta onhan se ihan eriasia aloittaa koulu suomeksi suomalaisten kanssa kuin englanniksi kantonin- ja mandariininkielisten kanssa. Ja onhan koulu täällä erilaista kuin Suomessa. Olisi kuitenkin varmasti sata kertaa vaikeampaa mennä vaihto-oppilaana uuteen kouluun tai muuttaa uuteen paikkaan aloittaen koulun muulta vuodelta kuin ensimmäiseltä. Mulla on sentään monta sataa sielunkumppania, jotka on ihan yhtä pihalla uudesta koulusta kuin minäkin.
   Opiskelu englanniksi ei ainakaan toistaiseksi ole tuonut mitään ongelmia. Ei me kyllä vielä olla käsitelty mitään kovin monimutkaistakaan, mutta uskon, että tulen pärjäämään hyvin. Tällä alalla ei ole niin ominaista sanastoa kuin esim. laki- tai lääketiedealalla. Varsinkin enkun tunnit tuntuvat todella helpolta.
   Koulu ei ole vielä lähtenyt kunnolla käyntiin ja kuten viime postauksessakin lupailin, kerron siitä sitten enemmän tulevaisuudessa.

5. Uudet kaverit

Coco, Pheobe, Minä, Rachel, Christal
Avis, Ceci, Jada, Helga, Kini, Kayle
(Eniten vietän aikaa Christalin, Aviksen, Cecin, Helgan, Kinin ja kuvasta puuttuvan Tabin kanssa)

Kaverit on varmaan kaikista tärkein osa-alue sopeutumisen kannalta. Mulla on lähtenyt sosiaalinen elämä todella hyvin käyntiin; jo tokana päivänäni menin clubille kolmosten kanssa ja sitä seuraavana perjantaina olin vaihtareiden kanssa viettämässä yötä. Ja on mun kaverielämäni ollut aktiivista päiväsaikaankin. Orientation weekillä tutustuin kahteen kiinalaiseen tyttöön ja heistä oli seuraa joka päivä. Tietysti juttelin monien, monien muidenkin kanssa, mutta nämä kaksi olivat ne "parhaat kaverit". Ikävä kyllä ollaan eri pääaineissa, eikä koulun alun jälkeen nähty toisiamme kuin ohimennen.
   Omalta luokaltani, R1, löytyi mulle "oma porukka" todella nopeasti. Tämän ydinporukan lisäksi on koko luokassa sellainen kaikki puhuu kaikille -meininki. Itse en pääse kaikkeen mukaan kielimuurin takia ja varsinkin isommassa porukassa jään sivuun. Joidenkin luokkalaisten kanssa en ole jutellut mitään, mutta kavereiden kanssa ollaan tietysti juteltu enemmästäkin kuin säästä ja eilen mentiin leffaan katsomaan Train to Busania yhdentoista hengen porukassa!
   Kavereiden tekemiseen on todella erilainen fiilis täällä kuin viime vuonna Pekingissä, koska Peking oli vain väliaikainen juttu, mutta täällä tulen asumaan vähintäänkin neljä vuotta. Tiedän siis, että näiden ihmisten kanssa tullaan olemaan yhdessä monta vuotta.
   Kaikki mun läheisimmät kaverit on macaulaisia tai ainakin Macaussa pitkään asuneita, mikä on tosi hyvä juttu kulttuuriin ja paikkaan oikeasti sisään pääsemisen kannalta. Christal varsinkin on ollut korvaamaton apu ja auttanut mua avaamaan puhelinliittymän ja pankkitilin ja vienyt ostamaan koulutarvikkeitakin. En olisi mitenkään yksin osannut hoitaa näitä juttuja.

Koska selfiet ja peace-merkit on se juttu :D

Jos olisin muuttanut Macauhun ilman 7kk kokemusta Aasiassa elämisestä, olisi kulttuurishokki varmasti iskenyt ja iskenyt kovaa. Nyt olen kuitenkin henkisesti puoliksi aasialainen (hahah) ja monen jutun kohtaaminen uudestaan oli, kuin olisin palannut omieni joukkoon. "Sopeutuminen" on siis sujunut oikein hyvin! *Koputtaa puuta ja toivoo, ettei mitään kulttuurishokkia koskaan tulekaan*