Läksiäiset ja päivitys

Lauantaina pidin läksiäiset, vaikka lähtöpäivä ei ookaan ihan selvillä. Juhannuksen jälkeinen päivä ei oo mikään paras päivä juhlille - tai oikeastaan millekään muullekaan, mutta tää oli viimeisin viikonloppu kesäkuun aikana, joka kävi mahdollisimman monelle. Jos siis pääsen tähän toiseen perheeseen ensin, olisi lähtö heinäkuun alussa ja oon ajatellut lähteä 30.6. tai 1.7. ja olla hotellissa pari yötä jos työt alkais vasta vähän myöhemmin. Haluun mahd. nopeesti Kiinaan jo!!

 

Baariin asti selvinny porukka: Sandra, Hope, minä, Sini & Amanda

Nǐ hǎo!

Batmankin liittyi seuraan :D

 



Viime viikonloppuna sain kakkosperheen paperit ja soiton perheen äidiltä. Hän oli työmatkalla Helsingissä, joten sovittiin tapaaminen hotellin baariin. Ihme kyllä mua ei hirveesti jännittäny, mutta jännityksen purkikin ehkä mun oma jäänrikkoja, eli kun olin väärässä hotellissa aluks. Onneks respatyyppi varmisti sukunimen ennen kuin soitti hotellihuoneeseen, koska muuten joku ihan väärä tyyppi ois tullu aulaan hämillään siitä, miks väitin, että meillä on tapaaminen.

Meiän keskustelu meni tosi, tosi hyvin! Puhuttiin 1,5h ihan yhtämittaa, eikä pelkästään "työhaastattelu"-juttuja, vaan ihan kaikesta. Ms. Liu oli tosi kiinnostunu Suomesta ja suomalaisesta kulttuurista. Keskustelu kävikin Suomen verotuksesta mustikkapiirakkaan, revontuliin ja kielten opiskeluun Suomessa. Kiinassa, ainakin Ms. Liun pojalla (4v.), on jo tarhassa joka päivä tunti englanninopetusta, mikä on aika outoa suomalaiselle, mutta Ms. Liun mielestä opetusta oli liian vähän ja sen takia hän halusikin pojalleen au pairin. Hän itse on asunut New Yorkissa pari vuotta ja opiskellut englantia pääaineena, minkä takia keskustelu oli huomattavasti helpompaa kuin toisen perheen äidin kanssa.

Uskon, että Ms. Liu olisi itse valmis ottamaan mut heidän perheeseen, mutta hänen poikansa on kuulemma todella ujo ja valikoiva sen suhteen, kenen hoidettavana haluaa olla. Me siis vielä videochatataan niin, että poikakin on siinä. Itseasiassa Ms. Liu oli just tänään laittanut mulle viestiä chattays-ajasta, mut samperin WeChat ei ollut antanut ilmoitusta viestistä, joten meni tilaisuus sivu suun. Toivottavasti niille käy ajaksi viikkopäivät, eikä vaan viikonloput, koska muuten tää siirtyy taas viikolla...

Viisumihakemus lähti vetämään 18. päivä!

Pari muuttujaa

Tarkoitus oli tänään tehdä postaus tulevasta perheestä, mutta mikäs olisikaan hauskempaa, kuin suunnitelmien muuttuminen? Mun Kiinan suunnitelmat nimittäin muuttuivat.

Laitoin tulevan perheen äidille viestiä WeChatissa (kiinalaisten suosiossa oleva whatsapp tms.) kyselläkseni kuulumisia ja selvitellekseni saapumisajankohtaa. Mulle oli kerrottu, että perheen nykyinen au pair on lähdössä tässä kuussa ja saisin päättää, millon menisin heille. Keskustelimme hetken ja jostain kamalan kielimuurin takaa ymmärsin, että voisinkin mennä paikalle vasta elokuussa, koska nykyinen au pair olikin päättänyt jäädä siihen asti. Vielä.Vähintään.Kuukausi? Ei sillä, että olisin odottanut ensin koko kevään YO-juhlia ja vielä koko kesäkuun, että pääsisin lähtemään, ehei. Ja YLLÄTYYYS, sain nimittäin myös selville, että perhe asuu puolet vuodesta Guangdongin maakunnassa Hong Kongin lähellä, eli ihan Etelä-Kiinassa. Tämä ei tietenkään ole mitenkään huono uutinen ottaen huomioon, että ilmasto on siellä varsin mieluinen, talvella n. 20-14 astetta ja kesällä n. 25-30, kelpaa!

Guangdong

Koska perheen äiti joko a) ei oikeesti ymmärrä _yhtään_ englantia tai b) ei vaan haluu vastata kysymyksiin, pyysin Kiinan yhteyshenkilöä selvittämään asioita vähän. En todellakaan haluu viettää Suomessa VIELÄ 1,5kk!! Yhteyshenkilö (en käytä nimeä, koska en oo ihan varma mikä se on :D) varmisti mun pelon, eli etten voisi mennä perheeseen ennen elokuuta... Kuitenkin, on kuulemma joku toinen perhe, joka etsii au pairia 2 kuukaudeksi ja voisin mennä sinne ensin ja vaihtaa sitten Peking/Guangdong -perheeseen. Nyt vaan odotellaan perheen papereita ja toivotaan, että kaikki menis niin kuin pitää..... En malta odottaa sitä keskustelua kun säädän kahden eri perheen kanssa, milloin päivämääristä ja lennoista.

Onneksi kuitenkin tullaan hyvin toimeen varmistuneen perheen äidin kanssa kielimuurista huolimatta. Se jo kerto, kuinka odottaa kovasti mun saapumista, koska tullaan niin hyvin toimeen ja kuinka se aikoo tulla lentokentälle vastaan.

Kun sanoin, että haluun sinne pian :D Ihana

 

 

Mun perhe (Peking/Guangdong):

Äiti & Isä
Tyttö, 9v.
Poika, 7v.

Asuvat Pekingissä keskustan viereisessä kaupunginosassa, jossa on yli 3 miljoonaa asukasta. Siis kaupunginOSASSA. Kämppä on kai 400 neliötä ja heillä on siivooja/kokki asumassa siellä myös. En ees haluu ajatella, kuinka rikkaita ne on; 2 kämppää, kodinhoitaja ja 2 lasta (ja Kiinassahan jos haluaa toisen lapsen joutuu maksamaan monia kymmeniä tuhansia euroja). Jos Kiinassa asuminen ei oo tarpeeks erilaista, niin nyt pääsee sitten vielä asumaan tosi rikkaaseen perheeseenkin.

Toivottavasti saan pian tietoja toisesta perheestäkin ja pääsen lähtemään! Hassua miten, kun luulin lähteväni parin viikon päästä, olin ihan kauhuissaan, etten oo vielä valmis, mutta nyt kun lähtö sekaloituikin, oon jo ihan menossa :D

Jiā means family

Heräsin ilman herätyskelloa 10:33 ja menin rutiininomaisesti päivittämään kännykän sähköposti-sovellusta, joka ei koskaan itse osaa päivittää itseään. Vastoin muiden aamujen kaavaa, olikin saapunut uusi sähköposti ja vain 10 minuuttia (tasan) aiemmin:

 

 



Sain perheen!!!! Ja tää perhe ei oo ihan mikä tahansa, vaan mun ensimmäinen match, joka jo kerran oli kieltäytynyt musta, koska ne halus mies-au-pairin. Perhe oli kuulemma miettinyt asiaa uudelleen ja pojan energisyydestä huolimatta päättivät ottaa mut! Perhe oli siis huolissaan siitä, etten pärjäisi heidän poikansa kanssa, mutta olivat kai muuten tykänneet musta kovasti. Aaah, oon niin onnellinen! Mikä helpotuksen tunne virtas yli heti kun tajusin mitä luin. Pääsen sittenkin Kiinaan ja kaiken lisäksi PEKINGIIN!!!!!! En malta odottaa, että pääsen lähtemään. Tää tuntuu tosi epätodelliselta, koska olin jo vaipunut epätoivoon kun Kiinasta ei kuulunut oikein mitään ja olin jo varma, etten pääsisi koskaan lähtemään. Ainut pelko nyt sitten on, jos poika onkin ihan mahoton, enkä saa sitä mitenkään kuriin... Toivottavasti ei :D

Uudesta elämänvaiheesta johtuen päätin ottaa fortune cookien, joka saisi jakaa viisauksiaan Kiinan matkasta. Pakko myöntää, että olin odottanut jotain inspiroivampaa.

MULLA ON PERHE!!!!!

Nyt pitää alkaa laittaa viisumihakemusta, ostaa tuliaisia, suunnitella pakkauslistaa.... Ja selvittää kaikki Pekingistä!

No matches found

Pääsinpäs hihkumasta, että mulla jo ensimmäinen perhe oli sopiva, kun tänään sain kieltävän vastauksen heiltä. Perhe haluaa mies-au-pairin. En sitten tiedä miettivätkö he lähes kolmen viikon ajan olenko mies, vai missä kesti. Joka tapauksessa, pääsen itsekin ilmeisesti mukaan yleensä au pair -kokemukseen kuuluvaan perheen metsästykseen.

Uuden perhetarjouksen sain saman tien. Itsevarmana siitä, että välttäisin sittenkin metsästyksen, luin viestiä eteenpäin. Perhe oli muuten kaikin puolin hyvä (tyttärellä oli jopa suloinen kiinalainen nimi :D), mutta sattui asumaan Sisä-Mongoliassa pienessä, "pienessä", kahden miljoonan asukkaan kaupungissa, Hohhotissa.

Mietinnän jälkeen tulin tulokseen, etten tulisi viihtymään kyseisessä kaupungissa ja kyseisessä ilmastossa, joten hylkäsin perheen. Sinällään harmi noin  "pinnallisen" syyn takia jättää välistä, mutta ei ois kivaa lähteä ja asua paikassa, jonne ei ees halua. Haluan nähdä modernin Kiinan, Pekingin ja Shanghain, en niinkään Mongoliaa. Ei sillä, että siinä ois mitään vikaa, mutta 9kk... En haluu kärvistellä sitä vaan siks, etten osannu sanoo "ei". Mul on kyl tosi paha mieli sen perheen takii. Ne vaikutti niin kivoilta. Empatiapurkaus. Mut joo, ehkä niille sopii paremmin joku, joka tykkää tosi perinteisestä kulttuurista ja viihtyy pienemmässä kaupungissa (koska 2 miljoonaa asukasta on tosi pieni paikka, mutta joo).

Hohhot, Inner-Mongolia

Viime lauantaina oli Allianssin Nuorisovaihdon lähtijävalmennus, jossa oli ihmisiä nuorisovaihdon kaikista ohjelmista, enimmäkseen ihmiset oli lähössä vapaaehtoistyöhön. Au paireja oli mun lisäks vaan kaks ja niistä kumpikaan ei ollu tulossa Kiinaan, joten iltapäivällä juttelin kahden kesken entisen Kiinan au pairin kanssa. Oli kyllä tosi kiva kysellä kaikkea maan ja taivaan väliltä ja saada tietää enemmän Kiinasta, sen kulttuurista ja au pairiudesta ja saada neuvoja.

Ennen näitä ryhmäkeskusteluita meille puhuttiin kulttuurishokista ja muista asioista, joita ulkomailla ollessa tulee kohtaamaan. Ei sinällään mitään uutta, mutta tehtiin kanssa puheharjoituksia, jotka havainnollisti kulttuurillisia eroja ja meille kerrottiin käytännönasioita, esim. vakuutuksista ja veden puhdistamisesta. Saatiin kanssa naureskella suomalaisten kulttuuripiirteille, kuten "bussitanssille", eli kun haluaa jäädä bussista ja nojaa hieman eteenpäin sanomatta mitään ja vierustoveri tajuaa aikomuksen ja antaa tietä hänkään sanomatta mitään.

 

Tätä esitettä oon sitten lueskellu tässä kun odotellessa tietoja. Lisää odottelua varmaan tiedossa kun pitäis saada uus perhekandidaattikin... Nojoo. Ainakin ehin opiskella kiinaa kun lähtö ei oo ens viikolla.