我很喜欢我的中文课! (kiinan opiskelu)

Eli tykkään todella paljon mun kiinan tunneista. Ja niinhän se on. Tai en mä niin paljoa niistä tunneista tykkää, 2,5h puuduttavaa istumista ja jokainen oppitunti menee suunnilleen saman kaavan mukaan, mutta kiinan opiskelusta tykkään todellakin. Koska Kiinassa, tai ainakin Pekingissä, lämmitykset menevät päälle vasta marraskuun puolessa välissä, vaikka pakkaset tulisivat jo syyskuussa, olemme viime tunnit saaneet kalistella hampaita ja istua takit päällä alle kymmenen asteen luokassa. Ei kiva. Onneksi omassa asunnossani on lämmin nykyään (, joissain taloissa omapäätäntävalta lämmityksistä), koska kaveri joutuu asua huoneessa, jossa on 4 astetta. On vielä kaiken lisäksi kotoisin Australiasta, vielä sieltä aina lämpimästä kolkasta, eikä koskaan ole ollut alle kymmenessä asteessa, saati nähnyt lunta (täällä satoi yksi päivä jo!). Hän kuulemma nukkuu takki päällä ja kengät jalassa. Valitin siis aivan turhaan omasta kylmyydestäni aiemmin. Onneksi ensi viikolla pitäisi tulla lämmitykset toimistolle, koska muuten saattaisin keksiä jonkun tekosyyn lintsaamiseen ihan vain siksi, etten halua kokea kolmatta kertaa millaista lumiukon elämä on.

Meidän tunneilla keskitytään kaikista eniten merkkien lukemiseen ja yleensä kerran viikossa "päästään" sanelun avulla testaamaan kuinka hyvin osataan kirjoittaa. Meitä on siis tunneilla minä, Heli (team Suomi!!!) ja australialainen Petrina, joka on itseasiassa suurin syy siihen, että Helin kanssa näytetään laiskoilta opiskelijoilta merkkien suhteen. Petrina nimittäin oman kertomansa mukaan omaa valokuvamuistin tapaisen muistin ja näin oppii kirjoittamaan merkit ulkoa helposti (pakko myöntää, että itse en kyllä tee elettäkään oppiakseni kirjoittamaan). Näin ollen aina kun kirjoitamme, joudumme me suomalaiset lunttaamaan lähes poikkeuksetta kaikki merkit kun taas Petrina kirjoittaa kaiken täydellisesti.
   Merkeissä ei ole yhtään mitään vikaa ilman sitä ulkoaopettelua. Vaikka osaan lukea jok'ikisen käsitellyn merkin, en vain osaa kirjoittaa niitä ulkomuistista. Suurpiirteisiä viivoja ja muotoja osaa kyllä heittää, mutta harvoin pystyy kokonaista sanaa kirjoittamaan ilman apua. Mallista kopioiminen ei tuota suurempia haasteita, vaikkakin luultavasti harmaita hiuksia opettajalle. Kiinassa kun on tarkat säännöt siitä, missä järjestyksessä ja mistä suunnasta merkit pitää vetää, pensselillä kirjoitettaessa pitää vielä paineenkin olla oikean suuruinen, jotta leveydet ja käännökset menevät oikein.. Ei mun juttu ja siksipä teen juuri niin kuin tuntuu helpoimmalta itselleni. Opettaja aina jankkaa, kuinka loogisesti vedot menevät, mutta ainakin itselläni yksinkertaisimpia merkkejä lukuun ottamatta, en löydä mitään logiikkaa. Tai kyllähän minä tiedän, että ylhäältä alas, vasemmalta oikealle ja ulkoa sisään, mutta kun ei se mene aina noin! Ei varmastikaan mene. Ja mistäs sen tietää tehdäänkö oikealta vasemmalle vai ylhäältä alas ensimmäisenä prioriteettina?
   Mahdottomalta tuntuva asia, eli merkkien oppiminen sujuu kyllä ihmeen helposti (jos joku hämmentyy niin tarkoitan aina lukemista, ellei toisin mainita). Itse ainakin opin visuaalisesti ja muistisääntöjen kautta ja niihin molempiin merkit sopivat loistavasti. Kiinan merkithän ovat alun perin esittäneet kuvia ja ne voi toisinaan nähdä, toisinaan nykyiset pelkistetyt merkit ovat varsin kaukaa haettuja niistä kuvista. Mitä tässä nyt laskeskelin, niin merkkejä osaan lukea 170-200. Tietysti kun ne ovat ilman kontekstia, on lukeminen vaikeampaa, mutta milloin kenenkään tarvitsee lukea irrallista merkkiä? Saati sitten kirjoittaa käsin.......
   Voin vain kuvitella, kuinka haastavaa kiinan opiskelu on esimerkiksi Suomesta käsin, koska täällä merkit ovat kaikkialla, busseissa, kylteissä, puhelinsovelluksissa... Olisi paljon vaikeampaa jos ne olisivat vain siinä oppikirjassa. Itse ainakin lueskelen kaupungilla kaikkea mahdollista ja on kiva huomata, kuinka joskus pystyy jopa ymmärtämään kiinan perusteella, mistä on kyse! Tekstailukin on kehittynyt suuresti, koska ennen ei osannut valita oikeita merkkejä, vaan piti tarkistaa sankirja-appista, mutta nykyään harvemmin tarvitsee mitään varmistella. Kiinaksi siis voi tekstailla joko a) piirtämällä sormilla merkin ja valitsemalla listasta oikean vaihtoehdon tai b) kirjoittamalla pinyineilla (=länkkärikirjaimet) ja samaisesti oikeat merkit valitsemalla.

Kirjoitelmani. Oikeasti ainut mitä tein itse esittelyn lisäksi, oli kirjoittaa
merkit kiinantaitoisten toimittua kääntäjinä.. Tuhma Vera.

Vasemmalla kiinan kirja Kiinasta ja oikealla Suomesta. Oma mielipide Zou basta on, että ei todellakaan ole hyvä. Sanasto menee nopeasti todella vaikeaksi ja epäolennaiseksikin. Onhan se tietysti oma plussansa, että voi opiskella suomeksi, mutta.. Juu ei. Hyviä kiinan kirjoja ei kyllä kuulemma oikein ole, mutta ainakin toi, mitä me käytetään täällä, on ihan hyvä.

Oppituntien lisäksi opiskelen (= "opiskelen") tuollaisen sanojenopiskeluvihon, sekä kääntökorttien + niitä käyttävän tekstikirjan (näitä mulla on vinopino, koska ex host äiti osti mulle ja Timpalle samanlaiset paketit) kanssa. Tavoitteena oli opetella 3-6 uutta sanaa joka päivä, mutta ei oo oikein edennyt suunnitelman mukaisesti tällä laiskamadolla, tai lazy bonella, kuten Alina ja Peter sanoisivat.

Kiinan opiskelu osaa olla erittäin turhauttavaa, koska lausuminen on niin haastavaa, mutta vaikka kielioppi eroaakin suuresti eurooppalaisista kielistä, ei se ole vaikeaa. Kiinalaiset suhtautuvat ulkomaalaisten yrityksiin puhua kahdella eri tavalla: 1) eivät edes yritä ymmärtää, mikäli joku tone on vähän väärin, tai 2) innostuvat jos sanot edes "ni hao" ookoosti. Daven mukaan, mikäli kielioppi on hyvää, ei tonejen tarvitse olla justiinsa. Oma tavoite on, että ensi kesänä pystyisi käydä edes jotain keskusteluita kiinaksi, saa nähdä miten käy. Jospas nyt saisi edes hieman auttavan salakielen sitten kun ei enää voi puhua suomeksi mitä huvittaa :D Sitä varten pitäisi kyllä saada joku muukin osaamaan kiinaa...

#Vainkiinajutut 2

Kun...

• KAIKKI tilataan netistä
• Käytetään WeChatia, ei Whatsappia
• Hississä painetaan aina "ovet kiinni" -nappia
• Aamupala voi olla käytännössä samanlaista ruokaa kuin lounas ja päivällinen
• Tomaatin kanssa syödään sokeria
• On kiinaversioita hittibiiseistä (esim. One directionin What makes you beautiful ja Kelly Clarksonin Stronger)
• Sateenvarjoja pidetään auringolla
• Naiset eivät sheivaa kainaloita ja säärikarvoja
• Sormilla laskettaessa kymmeneen käytetään vain yhtä kättä (esim. kutonen on kuin tekisi puhelimen)
• On ihan perus käyttää sukkia sandaalejen/korkkareiden kanssa
• Pankkeja on joka kulmassa
• On normaalia nukkua pikaruokalassa. Jotkut kuulemma myös asuvat 24/7-ravintoloissa
• Apple-store on melkeinpä enemmän täynnä kuin clubit perjantai-iltana
• Apple-storeen on jono joka aamu
• U-käännöksille on oma kaistansa
• On feikki vitamiinivettä (maksaa vain n.50 snt!!)
• On OK avata bussin ikkuna ja räkästä ulos
• On OK kaivaa nenää julkisesti
• Rakennustyömailla rakennetaan lähes 24/7
• Uusia rakennuksia kasvaa super-nopeasti
• Joka päivä on ruoaksi riisiä tai nuudeleita
• Oreo-makuja on mm. synttärikakku, vihreätee, sitruunajuustokakku, puoliksi persikka & puoliksi päärynä
• Ei ole epäkohteliasta osoitella suoraan toista ihmistä kohti
• Kauneusleikkaukset ovat ihan perus
• Bisse on about 3 prossasta vain
• Autot ovat automaatteja lähes poikkeuksetta
• Autoissa on nauhoittava kamera usein, jotta kolaritilanteessa tiedetään kenen vika
• Rikkaat ovat niin rikkaita, ettei sitä voi käsittää
• Koulumaksut ovat jo ala-asteilla ihan pilvissä (hyvissä kouluissa)
• Perheet omistavat yleensä vain yhdet puikot & lasin per perheenjäsen
• Hyvät asuinalueet saattavat olla todella köyhän vieressä
• On normaalia, että varakkaammalla perheellä on ayi ja kuski, joskus lastenhoitaja ja kokkikin
• Lapset opiskelevat ylimääräisesti englantia, kiinaa, matematiikkaa..
• Bussissa ei mennä istumaan ikkunan viereiselle paikalle ja jos joku haluaa istua viereen, joutuu kiipeämään toisen ihmisen yli
• Tavaroiden omistamisen merkitys on suurempi
• Ihmisillä on isot ja kalliit autot
• Länkkärit pääsevät ilmaisiksi clubeille ja saavat ilmaiset tarjoilut
• On feikki goproita ja beatsin kuulokkeita
• Marketeissa myyjä saattaa tarttua kiinni kovakouraisesti, koska haluaa, että jäät
• Ihmiset eivät osaa suunnitella mitään - tai jos suunnittelevat, niin suunnitelmat vaihtuvat kuitenkin
• Japanista ei tykätä (taitaa olla molemminpuoleista)
• Leffateatterista voi ravata ulos kesken elokuvan
• Ihmiset eivät osaa jonottaa esim. bussin sisään mennessä
• Tämä on mahdollista:

#Vainkiinajutut 1

Kaikki vihaavat Kiinaa

Olin matkalla kielitunnille (kerrankin ajoissa, kiitos kysymästä), kun kuulen törmäyksen äänen ja nään pyörän kaatuneena auton edessä. Etsin hädissään katseellani pyörän ajajaa maasta, kunnes kuulen pamauksen. Länsimaalainen uhri on iskenyt nyrkkinsä auton konepellille ja huutaa täyttä kurkkua "WHAT THE F*CK":ia toistolla. Sellainen raivon määrä on kyllä kytenyt päiviä, kuukausia ja ehkä jopa vuosia, eikä ole ainoastaan varomattoman autokuskin aiheuttamaa.
   Peking on täynnä länsimaalaisia, jotka ovat asettuneet siihen helpoimpaan maahanmuuttajan asemaan, vihaamaan uutta kotiaan. Multa on kysytty usein varovasti, tykkäänkö Pekingistä, ja kun vastaan myöntävästi, alkaa toinen osapuoli muistutella saasteista, ihmispaljoudesta ja muista "kauheuksista" aivan kuin yrittäisi minut saamaan vaihtamaan mielipiteeni. Moni on suoraan ilmoittanut vihaavansa Pekingiä. En ole kuitenkaan täällä tavannut yhtään länkkäriä, joka olisi vihannut Kiinaa. Omistakin au pair -kavereista jokainen haluaisi jäädä Kiinan aupparointien jälkeen. Mutta autas armias kun lähdetään kysymään länkkäreiltä, jotka eivät asu Kiinassa, mitä mieltä he ovat Kiinasta.

 

Kiinassa mopot voivat olla "jalankulkijoita" tai "autoja" oman mielensä mukaan. Yleensä riippuu siitä kumpana oleminen on enemmän eduksi - kummille on esimerkiksi vihreät valot ensin.

 

En ala väittelemään kenenkään kanssa siitä, mitä Kiinan valtio tekee ja kaiken maailman ihmisoikeusjutuista yms, niistä on vaikea olla mitään muuta mieltä kuin sitä mitä kaikki muutkin ovat: väärinhän ne ovat. Eivät kiinalaiset pidä näitä asioita yhtään enemmän hyväksyttävinä kuin sinä ja minä. Joten en todellakaan tässä pidä mitään puolustuspuhetta Kiinan valtiolle, mutta Kiina maana ei ole samanlainen mätä omena.

 

Iso paha Kiina on tapetilla kaikkialla. Länsimaalainen media on päättänyt laittaa otsikon jokaiselle hiemankin negatiiviselle asialle, mikä täältä tulee ja onko ihmekään, kun Kiinasta on aivan vääristynyt kuva monella, oli itsellänikin. Äitini lähettää Hesarin Kiinasta kertovia uutisia aina tänne päin ja usein pitää selventää asioita, koska kaikki ei ole kirjaimellisesti juuri niin kuin väitetään. Välillä Kiinasta on myös sellaisia "ketä kiinnostaa" -uutisia.  Missä juorut vaikkapa Espanjasta, Australiasta tai Madagaskarista? Ai niitä ei ole, koska ketään ei kiinnostaisi? Miksi Kiina sitten kiinnostaa kuin Viidakon tähtösen yksityiselämä?

   Kirjoitetaan, kuinka Kiinassa on vääristelty elokuvien katsojatilastoja niin, että isänmaallinen sotaelokuva on ykkösenä. Länsimaissa kauhistellaan. Ei täällä edes kyseisen elokuvan olemassaolo näy mitenkään, eikä kukaan sitä hehkuta. Ei ole näkynyt TV-mainoksia, eikä tienvarsia koristavia kuvia. Ja ai niin, elokuvahan julkaistiin juuri ennen Japanin kanssa käydyn sodan muistopäivää! Tämähän on aivan järisyttävää. Yritetään luoda lisää vihamielisyyttä naapurimaata kohtaan! Julkaisuajankohtahan ei ainakaan liity siihen, että siihen aikaan elokuva on "ajankohtainen". Tuntematon sotilas -elokuvakin varmaan ihan huvikseen julkaistiin joulukuussa. Kiinalla on silti pakko olla pahat aikeet, ihan pakko olla.
   Isojen urheilukilpailujen aikana kun saasteita vähennetään, annettaan enemmän sellainen kuva, että Kiina yrittäisi peitellä saastetilannettaan, eikä kukaan ajattele, että Kiina esimerkiksi tekee autokieltoja, jotta kaikki kilpailuja katsomaan tulleet pääsisivät kisapaikoille asti, eivätkä nököttäisi ruuhkissa montaa tuntia. Mutta joo, katsotaan aina niitä negatiivisia asioita mieluummin.
   Paljon uutisoidaan myös Kiinan sensuurista ja ihmisten mielipiteisiin vaikuttamista. Länsimainen media on onneksi puhdas pulmunen. Ei esimerkiksi nousevaa suurmaata Kiinaa mitenkään yritetä mustamaalata ja saada ihmisiä olemaan ennakkoluuloisia ja epäileviä sitä kohtaan. Muuten vaan kirjoitellaan mahdollisimman paljon kaikkea ja "kasvatetaan ihmisten tietoutta" Kiinan huonoista asioista.

 

Isoveli valvoo vai pidetään kansalaisten turvallisuutta yllä? Paha vai hyvä Kiina?

 

Entäpäs sitten yleinen vitsailu Kiinasta ja kiinalaisista? "Mainland China" on kuin vitsi itsessään ja mikäli joku hassu tapahtuma liittyy Kiinaan, kaksinkertaistuu hauskuus välittymättömästi. Kiinalaisten käytöstapoja kauhistellaan maailmalla ja jos kiinalainen turisti esimerkiksi käyttäytyy typerästi on se kiinalaisuuden seurausta. Katsoin juuri youtubesta (hassujen/turhien)uutistenkommentointikanavaa, jossa he puhuivat kuinka kaksi kiinalaista oli käännytetty lentokentältä USA:ssa heti takaisin Kiinaan aiempien huonojen käytöstapojen takia. Kommentoivat nauroivat, kuinka kiinalaisilla ei ole mitään älyä, kuinka käyttäytyä, eikä maalaisjärkeä. Pitää kuitenkin miettiä, kuinka monta kiinalaista matkustaa ulkomaille vuosittain ja kuinka moni heistä osaa käyttäytyä. Prosentuaalisesti varmasti suurempi osa kuin esim. suomalaisista, jotka osaavat kyllä aina hämmästyttää mm. risteilyillä.

   "Kiinalaiset syövät koiria", "kiinalaiset räkivät kaikkialle ja kaikkialla", "kiinalaiset pissaavat ja kakkaavat kadulla" jne lausahduksia kuulee usein. Joo, okei, pakko myöntää, että näissä piilee totuuden siemen,  mutta ei koko totuus. Mä oikeasti oletin ihmisten ulostelevan Pekingin kaduilla ilman mitään häpeää. En ala väittämään, etten olisi nähnyt äidin nostavan lapsensa pissaamaan ostarin roskikseen kaiken keskellä, todentanut lasten pissivän pulloihin tai kuullut, kuinka kaverin host-perheessä perheen isä otti rennosti mukin pojaltaan, joka oli juuri tyhjentänyt rakkonsa sinne, koska vessa oli varattuna hetken. Mutta ei Peking ole täynnä mitään ulosteita, herran jestas! Kiinalainen paheksuisi yhtä paljon sitä suomalaista spussea kusella jonkun talon kulmalla tai kännissä olevaa teiniä puskapissalla kuin me kiinalaista tekemässä tarpeitaan.
   Koiria ei syödä (paitsi pohjoiskiinalaiset kyllä naureskelevat, että etelässä tehdään näin), eikä saasteet oikeasti lillu ilmassa joka päivä ja iske päin naamaa kun saavut Pekingiin. Mulla oli käsitys, että Pekingiin saavuttuasi, astuisit kuin suljettuun tilaan, jossa on pysähtynyt saastepilvi. Että saasteet olisivat läsnä joka päivä ja että hengittäminen olisi vaikeampaa. Tämä tietysti riippuu vähän ihmisestä, jotkut ovat paljon arempia saasteille kuin toiset, mutta itse en kärsi saasteista kuin todella pahoina saastepäivinä.

 

Liian usein luen matkablogeista tai kuulen, kuinka joku on ollut Kiinassa, eikä viihtynyt yhtään. En pysty ymmärtämään. Kiina taitaa olla kyllä vähän sellainen vihaa tai rakasta -maa, mutta miten tämä niin paljon eroaa joiltain osiltaan muista kehittyneistä maista ja toisilta osiltaan köyhemmistä maista, kuten Vietnamista sun muista? Kun kuulen jotain huonoa Kiinasta, tuntuu kuin omasta rakkaasta puhuttaisiin pahaa. Tekee mieli puolustella ja selitellä miksi olet ymmärtänyt väärin.

Ei Kiina ole paha oikeasti.

 

Kaunis se on syksy täälläkin.

 

 

Ja kyllä, myös täällä on luontoa.



Välillä tuntuu, että elän komediassa

Tiedättekö sen tunteen, kun olet aina pitänyt jotain asiaa totuutena, ja yhtäkkiä se läpsäiseekin sua kasvoihin ja onkin jotain ihan muuta? Olen aina lähtenyt mun kielitunneille varaten matkaan melkein tarpeeksi aikaa ja saapunut yleensä paikalle 9:32. Opettaja on usein valittanut, että olen myöhässä ja viime viikolla jopa uhkasi, että jos vielä tuun myöhässä, pitää mun laulaa (tää on meiän open outo rankaisumenetelmä aina välillä), mihin mä vaan vastaan kieltävästi ja kurtistan kulmia tiukkapipoisuudelle. Siis c'mon, kaksi minuuttia, onko niin paha?
   Eilen sitten harjoittelemme kellonaikojen kertomista ja tehtävässä minun pitää kertoa mihin aikaan tunti alkaa. Vastaan tietysti, että 9:30. Opettaja ja luokkatoverit katsovat minua ja käy ilmi, että tunti alkaakin 9:20 - on alkanut viimeiset kuusitoista viikkoa. Kappas, olen ollut myöhässä tunnilta neljän kuukauden ajan. Ihmekkös kun opettaja tuntui niin kyllästyneeltä mun "parin minuutin" myöhässä tulemiseen. Alkaisi muakin varmaan ärsyttää jos joku tietty sama ihminen olisi poikkeuksetta myöhässä. Mutta oikeasti, joskus, varsinkin ekassa perheessä asuessani, saatoin olla hoodeilla jo yhdeksän maissa ja sitten tapoin aikaa seikkaillen lähikaduilla ja 7elevenissä, kunnes kello löi 9:30. Ei KUKAAN ole koskaan kertonut mulle, että tunnit alkaakin 9:20, eihän?
   Toinen "mun koko elämä on ollut valhetta" -tapaus onkin jopa vielä musertavampi. Mun vanha perhe ei omistanut uunia (, mikä on normaalimpaa Kiinassa kuin kyseisen kapistuksen omistaminen - ainakin oman käsityksen mukaan), minkä takia meinasin hyppiä riemusta kun näin nykyisen perheeni keittiössä uunin. Voisin tehdä suomalaista ruokaa, leipoa vaikka mustikkapiirakkaa tai jotain muuta, mitä suuni suuresti kaipaa. Olen elänyt vahvasti oletuksessa, että uunihan se on, kunnes viime viikonloppuna Ayi avaa luukun ja se paljastuukin jonkinlaiseksi astiansäilytysjutuksi. Kuinka monta vastoinkäymistä voi yksi ihminen kestää?

Mun asunto on todella kylmä. Joudun nukkumaan kahden peiton kanssa ja jos ei alemman jokaista reunaa ole onnistuneesti käännetty oman ruumiin alle, tulee kylmä. Mun vessan ikkuna ei sulkeudu kunnolla ja jos tulee, noh sanotaanko, että sen kyllä huomaa. Varsinkin aamuisin vessa on kuin jääkaappi ja suihkusta on lievästi sanottuna erittäin ikävä tulla pois - jos suihku siis on edes lämmennyt. Perheen ensimmäinen au pair oli käymässä meillä perjantaina ja kertoi, että lämmitykset laitetaan päälle joulukuun puolessa välissä. Sanoit mitä!? Vielä puolitoista kuukautta ja ilmat kylmenevät kylmenemistään? Tuskin maltan odottaa.
   Pekingin säät ehkä hellivät pitkälle syksyyn, mutta tekivät täyden uukkarin aivan yllättäen. Syyskuun lopulla pystyi vielä käyttää hametta ilman mitään sukkahousujärjestelmiä ja lyhythihaisella tarkeni lähes poikkeuksetta. Vielä lokakuun alussakaan ei mitään takkeja tarvittu, mutta se taisi olla vain yhden yön siirtymä kun yhtäkkiä olikin todella kylmä. Varjossa on todella kylmä, mutta auringossa paahtuu edelleen kun on pakosti varustautunut lämpimillä vaatteilla. Lämpimillä ja lämpimillä tosin, omassa tapauksessani lämpimin takki on nahkatakki ja sillä kyllä pärjää vielä, mutta tunnen jo kylmän tuulen puhaltavan, enkä edes halua tietää, miltä se tuntuu keskitalvella. Pekingistä on kolmen tunnin ajomatka rannikolle, joten ei merikään ei pelasta. Onneksi mun perhe tulee käymään Suomesta ja tuovat mukanaan mulle talvitakin. Sanoinko joskus, että yritän pärjätä nahkatakilla..? Eeeeen.

Hauskin asia on kuitenkin vielä kertomatta. Okei, en lupaa, että tää naurattaa ketään muuta, mutta kummasti piristi mun arkea, vaikka laittoikin miettimään, että mitä hittoa. Kuten blogiani ahkerasti lukeneet tietävät, vietin heinäkuussa reilun viikon Harbinissa, koska perheeni lähti Japaniin, enkä saanut jäädä Pekingin kotiin. Majoituin entisen host-perheeni isän siskolla (? kai) ja perheeseen kuului pari vuotta itseäni vanhempi poika, jota kutsun nyt nimellä P, koska hänen oikeasta nimestä ei ole yhtään hajua. Harbinissa tutustuin myös poikaystävääni Daveen, joka kutsuttiin tulkiksi oltuani viikon tuppisuuna, sillä kukaan P:tä lukuun ottamatta ei puhunut yhtään englantia (ja P ei puhunut minulle kuin varmaan kaksi lausetta koko aikana), enkä minä 3vk Kiinassa oleskelleena yhtään kiinaa. Dave isänsä kanssa siis tuntevat perheen, jossa majoituin ja näin tiemme kohtasivat kaupungissa, jossa kumpikaan ei edes asu (Dave töissä kolmen tunnin päässä pienessä kaupungissa, josta isompaan kaupunkiin halutessaan ja työasioissa tulee Harbiniin välillä), itselläni noin. seitsemäntuhatta kilometriä kotoa.
   Pekingiin palattuani en-jaksa-selittää-miksi kerroin host äidilleni, että tutustuin Harbinissa poikaan, jonka kanssa olen yhteyksissä aktiivisesti ja olin varma, että juoru kiitäisi Harbinin porukoille sekunnin murto-osassa ja näin myös Daven perheelle, joka ei tässä vaiheessa vielä tiennyt meidän läheisimmistä väleistä mitään. Meninpäs vielä kuvailemaan tätä "Harbinin poikaa" sen verran tarkasti, että henkilöstä ei kyllä voisi erehtyä.
   Taustatiedot sikseen, viime viikolla, (miksi kaikki mun oudot asiat kävi parin päivän säteellä toisistaan..?) ihme kyllä, vasta kolmen kuukauden jälkeen, kantautui juoru viimein perille. Ja viikonloppuna sitten P:n isä informoi Davea, että ex host-perheeni lähti vain Japaniin, jotta minä menisin Harbiniin ja tapaisin P:n. Että perhe ei itseasiassa edes oikeasti olisi mennyt Japaniin ollenkaan. Minut oli siis suunniteltu paritettavan P:n kanssa. Kuinka ajattelevaista. Ja tässä vaiheessa pakkoa sanoa, että P ei ole yhtään sellainen mies, jonka itselläni näkisin. Ei lähelläkään. En usko, että kukaan oikeasti näkisi meitä yhdessä, mutta ilmeisesti tämä oli suunnitelma.
   Siitähän draama vasta draamaksi muuttuikin, koska näin ex-perheestäni kuvia Japanissa ja myös tavatessani host momin ekaa kertaa - jo Suomessa - ja silloin kun he eivät olleet vielä edes päättäneet, ottavatko minut au pairiksi, kertoi hän, että he ovat menossa Japaniin. P:n isä siis valehtelee Davelle syystä X. Mitä hittoa? Tai ehkä hän oli itse itsenäisesti tehnyt tämän suunnitelman saada pojalleen eurooppalainen tyttö, mutta P tuskin itsekään oli jutussa mukana, koska kuten sanottu, ei puhunut melkein mitään, eikä ottanut mitään kontaktia. Olen silti erittäin hämmentynyt. Ei Suomessa toimita näin.

Pahoittelut ikuisista auringonlasku-kuvista. Mieluummin kuitenkin ne, kuin ei mitään, eikö?

Little things from everyday life

Tässä poimintoja asioista, jotka ovat hyvin merkittävä osa Pekingin/Kiinan arkea. Itselläni ei ainakaan ollut tietoa melkein mistään näistä ennen tänne tuloa, joten olkaatte hyvä ja oppikaa tekin jotain uutta.

Sanlitunin kuvaajat

Okei, tää on mun mielestä oikeasti tosi cool juttu. Sanlitun (=kaupunginosa(???), jossa paljon kauppoja ja ravintoloita, sekä baarialue. Oma suosikkipaikka todellakin) on varsinkin iltaisin täynnä ammattivalokuvaajia, jotka räpsii kuvia ihmisistä. Aluksi luulin näiden olevan lehtikuvaajia, mutta kun tajusin heidän olevan paikalla joka päivä, piti kääntyä kysymään totuutta Davelta. Kävi ilmi, että kuvaajat kuvaavat normaaleja ihmisiä ja heidän tyyliään ja laittavat kuvia sitten blogeihin ja appiin nimeltään P1. Jokainen voi siis olla oman elämänsä malli kävellessään Sanlitunin kauppa-alueella. Varsinkin jos olet pukeutunut kivasti, voit olla varma, että kamerat tulevat räpsymään. Ei kerskuen, mutta oma ennätykseni on ainakin neljä kuvaajaa samaan aikaan. Välillä ei kyllä pokka oikein pidä ja varsinkin kun enää ei voi piiloutua arskojenkaan taakse, ei aina tiedä minne katsoa.

QQ音乐 aka QQmusic

Ai sä käytät spotifyta? Kiva. QQmusic on se juttu. Ilmainen (lukuun ottamatta tiettyjen artistejen tiettyjä biisejä, joita voit silti kuunnella, et vain ladata) ja toimii offlinessä kunhan oot vaan ladannut biisit etukäteen. Ja lataaminen kestää ihan pari sekuntia, joten ei todellakaan haittaa. Heippa netistä latailut ja Ipodiin/kännykään siirtämiset, tässä on tulevaisuus. Kuten mahtavasta kollaasistanikin huomaa, löytyy QQmusicista myös suomalaista musiikkia Robinista JVG:hen, Haloo Helsinkiin, HIMiin ja Anna Puuhun - ja nää on vaan mitä tsekkasin tässä nyt ekana, joten voisi olettaa lähes kaiken löytyvän. Kiinankielisyys on tietysti pieni miinus, mutta en sanoisi tän appin käytön olevan mitään rakettitiedettä, joten ei oo ainakaan itseäni mitenkään haitannut.

WeChat

WeChat eli Kiinan Whatsapp. Käytännössä aika samanlainen, mutta WeChatissa on videopuhelumahdollisuus, toimivat (ilmaiset!) puhelut ja "facebookmainen" osio nimeltään Moments, jossa ihmiset päivittelevät kuvilla ja teksteillä. WeChatin voi kai yhdistää Kiinan Facebookiin eli QQ:n, jolloin päivitykset automaattisesti menevät molempiin. Kavereiden postauksista näät tykkäykset ja kommentit vain niiltä ihmisiltä, jotka ovat myös sinun yhteystiedoissasi, joten yksityisyys on varsin suuri. Randomeita "ystäväpyyntöjäkään" ei tule kun sinut löytää vain WeChat ID:llä, joka voi olla ihan mikä vaan, QR-coden skannaamalla tai jos jollain on sinut puhelimen yhteystiedoissa. Toisaalta, koska WeChat on vähän verrattavissa Facebookiin, saattaa puolirandomit ihmiset pyytää lisäämään WeChattiin ja siitä sitten vaan chättäilemaan, kuinka mukavaa! Ihan parasta WeChatissa on stickerit, jotka on siis vähän kuin isoja liikkuvia emojeja, jotka on yleensä jotain animaatiohahmoja tms. Omasta puolesta Whatsappi voisi lentää roskakoriin jokaisella, eläköön WeChat! Ja ainiin, jos omistat WeChatin JA QQmusicin, voit lähettää biisejä kavereille ;) Kuinka mahtavaa.

"Kiinan netflixit"

Kiinassa ei tarvitse maksaa musiikin kuuntelusta, eikä kyllä myöskään leffojen ja ohjelmien katsomisesta. Kuva nyt jo paljasti aivan mahtavan asian, mutta siis kyllä, voit löytää ihan minkä vaan leffan - kuten Napapiirin sankarit - kiinan teksteillä. Miksipäs ei. Ja Kiinan IMDB:ssä (, josta kuva on), oli kommentteja kyseisestä leffasta, joten ainakin jotkut ovat jopa eksyneet katsomaan tätä Suomen helmeä (oli kuulemma enimmäkseen positiivisia kommentteja, mutta monet eivät oikein ymmärtäneet "pohjoiseurooppalaista huumoria"). Ei ole väliä onko elokuva suomalainen, ikivanha vai juuri elokuviin saapunut, se löytyy Kiinan ihmeellisiltä elokuvasivuilta. Http://2tu.cc on yksi edellä mainituista,  mutta itse en osaa sitä käyttää.. Pitää ladata jotain playereita ja kaikki kun on kiinaksi, enkä ole mikään latailujen ja asenteluiden ihmelapsi... Ei kiva.

Nettikaupat

Kiinassa kaikki ostetaan netistä, yleensä Taobaosta tai sen sisarsivuilta. Pakettilähettejä ovat kadut täynnä ja molempiin host-perheisiin on tullut tilauksia monta kertaa viikossa. Taobaostahan löytyy siis ihan kaikkea, IHAN kaikkea. Ai et usko? No, en minäkään, kunnes sieltä löytyi suomen oppikirjoja ja Fazerin suklaata, villeimmistä huhuista puhumattakaan. Kiinan taito taitaa kyllä olla ilmeisen välttämätön.

Bubble tea

Bubble tea, bubble, bubble, bubble tea... Kuten kuvasta näkyy, olen rakastunut. Voit olla suht. hienossakin ravintolassa, mutta listalta löytyy bubble teata. Muistaakseni se kuului myös Pizza Hutin juomavalikoimaan. Kun elintarvikkeista nyt puhutaan, niin mainittakoon, että Subwaysta saa Kiinassa aterian yhteydessä kaksi keksiä aina. Haa-haa!

Small money

Ensimmäinen ei-niin-kivoista asioista. Ei-niin-kiva on todellakin vähättelyä. Small money saa mun veren kiehumaan! Kiinassa on siis kolme rahamuotoa (vert. eurot & sentit = kaksi), joista kaksi pienintä hämmentää kaikkia tuntemiani ulkomaalaisia erittäin paljon ja kolikot jopa kiinalaisia. En osaa käyttää muita kuin yuaneja, joten mulla kaikki pikkusetelit ja kolikot jää aina lojumaan pöydälle, jossa ne lisääntyvät aivan liian nopeasti mun makuun. Vitonen tällä setelillä ei ole siis verrattavissa euroon, eikä edes senttiin, vaan se on kai vähän niinkuin 0.5 yuania. Älä edes kysy mitä kolikot ovat.

Ärsyttävät soittelijat ja tekstailijat

Älä säikähdä, että jakelen ihmisten puhelinnumeroita avoimesti netissä, nää numerot varmasti toivoisivatkin, että niille soitettaisiin takaisin. Ovat siis verrattavissa Suomen puhelinmyyjiin, paitsi kertaa ärsyttävyys miljoonalla. Puheluita voi tulla monta päivässä, tekstareita sitäkin enemmän.
Pelkkä vastaaminen voi kai maksaa ja ainakaan tekstareiden linkkeihin ei todellakaan saa koskea. Mainostekstareita löytyy lukuisia sivullisia kännykän arkistoista ja niitä pitää ihan poistella systemaattisesti, koska joskus tulee vaikka kolme tekstaria minuutissa tai jotain muuta mukavaa.

Saasteet

Okei, tän asian kaikki tietää, mutta mainittakoon silti, koska saasteet ovat niin suuri osa arkea Kiinan kaupungeissa. Kiinan ja varsinkin Pekingin saasteita kauhistellaan ihan olan takaa, eikä ihan syyttä. Saasteita (kovia sellaisia) ei kuitenkaan ole joka päivä, vaan ne on verrattavissa kuin huonoon säähän. Aamulla katsoo ulos ikkunasta kääntää suunsa mutruun kun näkee sumun varjostavan kaikkea. Yllä olevat kuvat ovat siltä ajalta kun oli aivan järkyttävän pahat saasteet. Menin ilman maskia lähikauppaan, eli olin ulkona 5-10 min, ja sain kurkkukivun. Voitko kuvitella sen tunteen, että haistat saasteet ja tunnet ilman raskaampana? Se on ihan kamalaa. Yleensä lukemat pyörivät n. 30-100, joten yli 200 saasteastetta (mikä tän oikee nimi on? :DD) on jo todella paha, puhumattakaan melkein 400:sta. Osa arkea on tarkistaa ilmanlaatusovelluksista päivän lukemat ja niiden mukaan mahdollisesti pukea maski, sulkea ikkunat tai harkita jäävänsä sisälle koko päiväksi. Joskus näkyvyys loppuu pariin sataan metriin, mutta kyllä sinisiäkin taivaita näkyy.
   Saasteiden vähentämiseksi on joka viikonpäivälle tietty auton rekisterikilven viimeinen numero, joka ei saa ajaa kyseisenä päivänä ja aina urheilukilpailuiden yms takia sääntöjä kiristetään entisestään. Esimerkiksi kesällä oli todella hyvät säät, koska joka toinen päivä oli kielletty parilliset ja joka toinen päivä parittomat numerot kahden viikon ajaksi. Raha tietysti puhuu ja kai vain 30€:lla pääset ajelemaan, vaikka olisi sinun vuorosi pitää autoa parkkihallissa.