''Osaatko nyt sitten kiinaa?''

Lennot on varattu Suomeen (viikon THAIMAAN matkan!!!! jälkeen) ja tiedän kuulevani tätä lausetta vielä pitkään senkin jälkeen kun pöly on laskeutunut mun Kiinasta palaamisen jäljiltä. ”Ai sä olit Kiinassa? Osaatko kiinaa?” tulee varmasti seuraamaan mua vielä kauan. No osaanko mä sitten kiinaa reilun puolen vuoden jälkeen?

Joo ja ei.

Joo, pystyn ostamaan metrolippuja kiinaksi ja pysyn yleensä kärryillä siinä, mistä puhutaan (tietysti riippuu suuresti keskustelunaiheesta). Tulen yleensä ymmärretyksi silloin kun rohkaistun puhumaan kiinaa ja merkkejä tunnistan yllättävänkin paljon - verrattuna työmäärään, jonka niiden opiskeluun olen kuluttanut.
    Viimekuukausina olen vihdoin rohkaistunut oikeasti käyttämään kiinan kieltä ja esimerkiksi taxikuskien kanssa riitely toimii jo varsin sujuvasti, joskin yleensä lopulta joudun silti maksamaan ylihinnan, koska kylmän sään takia en jaksa riskeerata osoitteeni tuntevan taxin menettämistä, seuraavan tuloon kun voi mennä liian pitkä ikuisuus. Kuitenkin on kiva tietää, että pystyin laittamaan vastarintaman pystyyn kielellä, jota vuosi sitten en osannut kuin kolme sanaa. Ja on kiva tietää, että pystyn juoruilla kaverin host äidistä kiinaksi – erittäin rikkonaiseksi sellaiseksi – tarpeen vaatiessa tai pyytää poikaystävän vauvakuvia hänen äidiltään, mikäli mies ei suostuisi yhteystyöhön kääntäjänä.
    Bravuurini kiinan kielessä on kuitenkin ehdottomasti salakuuntelu. Ymmärtäminen on yleensä helpoin osa kielen oppimista, mutta kiinan kanssa tilanne ei aina ole ihan sama. Varsinkin alussa on vaikea luottaa itseensä kun on aina vaara, että kuulee tonen väärin ja toinen tarkoittaakin jotain ihan muuta. Nyt kun korva on vihdoin harjaantunut ja suuremman sanavaraston ansiosta ymmärtää myös kontekstin, ovat korvat avautuneet aivan uudelle maailmalle. Milloin vaikutan fiksulta poikaystävän kavereiden edessä kun osaan kuitata ”dui” kun Dave on kertonut musta jotain, milloin pystyn yhdistyä naureskeluun perheen uuden au pairin kustannuksella, joka on kännissä jo parin pikkulasillisen jälkeen isotteluista huolimatta ja milloin saan omaa iloa kun ymmärrän, että musta puhutaan ja kaiken lisäksi, mitä musta puhutaan.

Mutta ei, en pysty käymään keskusteluita kiinaksi, kunnon keskusteluita siis, sellaisia, joita käydään kavereiden kanssa. Tiedän kyllä, että kielten opiskeluun menee aikaa ja sujuvaan puhumiseen monia vuosia, MUTTA aina kuulee juttuja, kuinka vaihdossa olleet on oppinut uuden kielen siinä kymmenen kuukauden aikana. Miksi mä en voinut olla yksi niistä onnekkaista?
    Okei, tietysti, mun ei tarvitse käyttää kiinaa yhtä paljon kun vaihtarit käyttävät, koska host perheessä mun työtä on puhua englantia ja host äitikin haluaa harjoitella englantiaan mahdollisimman paljon, minkä lisäksi kaikki kaverini ovat Davea lukuun ottamatta ulkomaalaisia (tähän olisi toki itse voinut ainakin edes joltain osin vaikuttaa..), joten kiinaa ei yksinkertaisesti tule puhuttua niin paljoa tuntien ulkopuolella. KUITENKIN, 200 päivää kiinassa ja tuntuu, etten osaa tarpeeksi. Nämä 200 päivää olivat kuitenkin se mun "intensiivikurssi", enkä enää koskaan tule asumaan Kiinassa kiinalaisessa perheessä. Tästähän se alamäki vasta alkaakin, kun en enää asu (ainakaan mandariini-) kiinankielisessä ympäristössä!

Puolustuspuheeksi on pakko sanoa, että kiinankieli, ja varmasti muutkin Aasian kielet, ovat vaikeampi oppia kuin länsimaiset (omasta mielestä ainakin), koska kielioppi, logiikka ja lausuminen on ihan erilaista, eikä taustalla ole saman kieliperheen kieliä, jotka auttaisivat (vert. ruotsi-saksa, ranska-espanja jne).
   Vaikka kiinan kielioppi onkin erittäin simppeliä; ei aikamuotoja, eikä sanojen taivutuksia - edes monikkoa, menee siihenkin aikansa tottua. Ja kuten aina sanotaan, koska kiinan kielessä on neljä erilaista tonea (viisi, jos neutraali lasketaan mukaan), menee lausumisen opetteluun kauemmin kuin muissa kielissä. Kannustuksen sana kuitenkin suomalaisille: kiinan vokaalien lausuminen menee todella yhteen suomen kielen kanssa! Kun aussikämppikseni jauhaa vokaaliäänteitä aamusta iltaan yksin, valmistuin minä jo yhdessä oppitunnissa fonetiikasta. Ja ihme ja kumma kyllä, vaikka tonet aiheuttaisivatkin harmaita hiuksia aluksi, jossain vaiheessa sitä vaan huomaa, että ne alkavat tulla luonnostaan. En todellakaan väitä, että osaisin lausua täydellisesti, mutta ero on aivan huima alkuun. Osaan jopa lausua kiinalaisen nimeni nykyään oikein, se on jo jotain.

Kun minulta sitten tullaan kysymään, osaanko kiinaa, mitä aion sanoa? Aionko olla suomalainen ja sanoa, että osaan vain alkeet, vai ulkomaalainen ja kerskua taidoillani? Jaa'a, todennäköisesti pidän pienen luennon kaikista pienistä sivuseikoista ja taidoistani kiinan kielen eri osa-alueilla, mutta jos aikaa ja/tai kiinnostusta on vain rajallisesti, sanoisin varmaan: "kyllä, osaan kiinaa auttavasti". Mitä sekin sitten tarkoittaa, se on toki jokaisen oman tulkinnan varassa, mutta sanotaanko näin, että selviäisin lähes joka ongelmatilanteesta kiinallani ja arjen menossa pysyn mukana kohtuullisesti. Suulliseen osaamiseen aion keskittyä eniten ja toivottavasti jonain päivänä, ehkä jo vuoden päästä, pystyn hyvällä omalla tunnolla vastata lyhyesti "kyllä, osaan kiinaa".

我很喜欢我的中文课! (kiinan opiskelu)

Eli tykkään todella paljon mun kiinan tunneista. Ja niinhän se on. Tai en mä niin paljoa niistä tunneista tykkää, 2,5h puuduttavaa istumista ja jokainen oppitunti menee suunnilleen saman kaavan mukaan, mutta kiinan opiskelusta tykkään todellakin. Koska Kiinassa, tai ainakin Pekingissä, lämmitykset menevät päälle vasta marraskuun puolessa välissä, vaikka pakkaset tulisivat jo syyskuussa, olemme viime tunnit saaneet kalistella hampaita ja istua takit päällä alle kymmenen asteen luokassa. Ei kiva. Onneksi omassa asunnossani on lämmin nykyään (, joissain taloissa omapäätäntävalta lämmityksistä), koska kaveri joutuu asua huoneessa, jossa on 4 astetta. On vielä kaiken lisäksi kotoisin Australiasta, vielä sieltä aina lämpimästä kolkasta, eikä koskaan ole ollut alle kymmenessä asteessa, saati nähnyt lunta (täällä satoi yksi päivä jo!). Hän kuulemma nukkuu takki päällä ja kengät jalassa. Valitin siis aivan turhaan omasta kylmyydestäni aiemmin. Onneksi ensi viikolla pitäisi tulla lämmitykset toimistolle, koska muuten saattaisin keksiä jonkun tekosyyn lintsaamiseen ihan vain siksi, etten halua kokea kolmatta kertaa millaista lumiukon elämä on.

Meidän tunneilla keskitytään kaikista eniten merkkien lukemiseen ja yleensä kerran viikossa "päästään" sanelun avulla testaamaan kuinka hyvin osataan kirjoittaa. Meitä on siis tunneilla minä, Heli (team Suomi!!!) ja australialainen Petrina, joka on itseasiassa suurin syy siihen, että Helin kanssa näytetään laiskoilta opiskelijoilta merkkien suhteen. Petrina nimittäin oman kertomansa mukaan omaa valokuvamuistin tapaisen muistin ja näin oppii kirjoittamaan merkit ulkoa helposti (pakko myöntää, että itse en kyllä tee elettäkään oppiakseni kirjoittamaan). Näin ollen aina kun kirjoitamme, joudumme me suomalaiset lunttaamaan lähes poikkeuksetta kaikki merkit kun taas Petrina kirjoittaa kaiken täydellisesti.
   Merkeissä ei ole yhtään mitään vikaa ilman sitä ulkoaopettelua. Vaikka osaan lukea jok'ikisen käsitellyn merkin, en vain osaa kirjoittaa niitä ulkomuistista. Suurpiirteisiä viivoja ja muotoja osaa kyllä heittää, mutta harvoin pystyy kokonaista sanaa kirjoittamaan ilman apua. Mallista kopioiminen ei tuota suurempia haasteita, vaikkakin luultavasti harmaita hiuksia opettajalle. Kiinassa kun on tarkat säännöt siitä, missä järjestyksessä ja mistä suunnasta merkit pitää vetää, pensselillä kirjoitettaessa pitää vielä paineenkin olla oikean suuruinen, jotta leveydet ja käännökset menevät oikein.. Ei mun juttu ja siksipä teen juuri niin kuin tuntuu helpoimmalta itselleni. Opettaja aina jankkaa, kuinka loogisesti vedot menevät, mutta ainakin itselläni yksinkertaisimpia merkkejä lukuun ottamatta, en löydä mitään logiikkaa. Tai kyllähän minä tiedän, että ylhäältä alas, vasemmalta oikealle ja ulkoa sisään, mutta kun ei se mene aina noin! Ei varmastikaan mene. Ja mistäs sen tietää tehdäänkö oikealta vasemmalle vai ylhäältä alas ensimmäisenä prioriteettina?
   Mahdottomalta tuntuva asia, eli merkkien oppiminen sujuu kyllä ihmeen helposti (jos joku hämmentyy niin tarkoitan aina lukemista, ellei toisin mainita). Itse ainakin opin visuaalisesti ja muistisääntöjen kautta ja niihin molempiin merkit sopivat loistavasti. Kiinan merkithän ovat alun perin esittäneet kuvia ja ne voi toisinaan nähdä, toisinaan nykyiset pelkistetyt merkit ovat varsin kaukaa haettuja niistä kuvista. Mitä tässä nyt laskeskelin, niin merkkejä osaan lukea 170-200. Tietysti kun ne ovat ilman kontekstia, on lukeminen vaikeampaa, mutta milloin kenenkään tarvitsee lukea irrallista merkkiä? Saati sitten kirjoittaa käsin.......
   Voin vain kuvitella, kuinka haastavaa kiinan opiskelu on esimerkiksi Suomesta käsin, koska täällä merkit ovat kaikkialla, busseissa, kylteissä, puhelinsovelluksissa... Olisi paljon vaikeampaa jos ne olisivat vain siinä oppikirjassa. Itse ainakin lueskelen kaupungilla kaikkea mahdollista ja on kiva huomata, kuinka joskus pystyy jopa ymmärtämään kiinan perusteella, mistä on kyse! Tekstailukin on kehittynyt suuresti, koska ennen ei osannut valita oikeita merkkejä, vaan piti tarkistaa sankirja-appista, mutta nykyään harvemmin tarvitsee mitään varmistella. Kiinaksi siis voi tekstailla joko a) piirtämällä sormilla merkin ja valitsemalla listasta oikean vaihtoehdon tai b) kirjoittamalla pinyineilla (=länkkärikirjaimet) ja samaisesti oikeat merkit valitsemalla.

Kirjoitelmani. Oikeasti ainut mitä tein itse esittelyn lisäksi, oli kirjoittaa
merkit kiinantaitoisten toimittua kääntäjinä.. Tuhma Vera.

Vasemmalla kiinan kirja Kiinasta ja oikealla Suomesta. Oma mielipide Zou basta on, että ei todellakaan ole hyvä. Sanasto menee nopeasti todella vaikeaksi ja epäolennaiseksikin. Onhan se tietysti oma plussansa, että voi opiskella suomeksi, mutta.. Juu ei. Hyviä kiinan kirjoja ei kyllä kuulemma oikein ole, mutta ainakin toi, mitä me käytetään täällä, on ihan hyvä.

Oppituntien lisäksi opiskelen (= "opiskelen") tuollaisen sanojenopiskeluvihon, sekä kääntökorttien + niitä käyttävän tekstikirjan (näitä mulla on vinopino, koska ex host äiti osti mulle ja Timpalle samanlaiset paketit) kanssa. Tavoitteena oli opetella 3-6 uutta sanaa joka päivä, mutta ei oo oikein edennyt suunnitelman mukaisesti tällä laiskamadolla, tai lazy bonella, kuten Alina ja Peter sanoisivat.

Kiinan opiskelu osaa olla erittäin turhauttavaa, koska lausuminen on niin haastavaa, mutta vaikka kielioppi eroaakin suuresti eurooppalaisista kielistä, ei se ole vaikeaa. Kiinalaiset suhtautuvat ulkomaalaisten yrityksiin puhua kahdella eri tavalla: 1) eivät edes yritä ymmärtää, mikäli joku tone on vähän väärin, tai 2) innostuvat jos sanot edes "ni hao" ookoosti. Daven mukaan, mikäli kielioppi on hyvää, ei tonejen tarvitse olla justiinsa. Oma tavoite on, että ensi kesänä pystyisi käydä edes jotain keskusteluita kiinaksi, saa nähdä miten käy. Jospas nyt saisi edes hieman auttavan salakielen sitten kun ei enää voi puhua suomeksi mitä huvittaa :D Sitä varten pitäisi kyllä saada joku muukin osaamaan kiinaa...

Postia kielirintamalta

Tällä hetkellä 6/10 kieltä takataskussa (ja kaikille, jotka pohtivat laskenko mukaan kaikki kielet, joilla osaan sanoa pari sanaa, niin vastaus on ei. Venäjää, joka on mun huonoin kieli, opiskelin lukiossa kaksi vuotta ja kirjoitin siitä C:n. Tämän sanottuani, on siis myös selvää, etten osaa kaikkia kuutta kieltä sujuvasti todellakaan. Sujuvasti haluaisin oppia puhumaan viittä kieltä, muista riittää perustaso).

 

Suomi

 

Koska kaikki aina ottavat kantaa oman suomen kielensä tilanteeseen, on munkin nyt vihdoin yhdyttävä tähän porukkaan. Ennen Kiinaan tuloa oletin mun suomen taitojen varisevan pois sitä tahtia kun minuutit kuluisivat kaukana kotimaasta, mutta totta puhuakseni, en huomaa yhtään mitään eroa vielä melkein neljän kuukaudenkaan jälkeen. Ajattelen edelleen yleensä suomeksi ja useimmiten myös mun unet on suomeksi. Kielioppi ei tunnu yhtään entistä vaikeammalta, eikä sormi mene suuhun sanoja miettiessä yhtään enempää kuin Suomessakaan.
   Kaikki muut tuntuvat puhuvan, kuinka suomen puhuminen on hidastunut ja englanti tuntuu sata kertaa luonnollisemmalta. Itse jättäydyn virallisesti ulos tästä porukasta, vaikka tietysti tietyt fraasit tulevat luonnollisemmin englanniksi (osa tuli jo Suomessa). Suurin virheeni suomen kanssa on varmaan ollut se, että muistin sanan "koira" olevan "korja". Myönnettäköön myös, että blogia kirjoittaessa huomaan tekeväni virheitä vokaalien kanssa siirtäessäni sanat päästäni koneen näytölle ja että mumisen englannin väliin aina suomeksi "niiku" tai "eiku" :D Kukaan ei ole koskaan huomioinut asiaa muuten mitenkään.
   Arvostus suomen kieltä kohtaan on kasvanut todella paljon Kiinassa olemisen aikana. Vaikka rakastankin kieliä yleisesti, on sanottava (täysin puolueettomasti tietystikin), että on se meidän suomi kyllä paras kieli koko maailmassa. Voin puhua vain niiden kielien puolesta, joita osaan, mutta mielestäni suomen kieli eroaa muista kielistä monipuolisuudellaan. Sanoilla voi leikkiä ja vivahde-eroja voi luoda lisäämällä päätteitä sanoihin, enkä koskaan oo törmännyt kieleen, joka olisi yhtä värikäs. Nyt joku voi sanoa, että en vaan tiedä, koska olen natiivi vain suomen kielessä, mutta 95% kavereistani täällä on kotoisin englantia puhuvasta maasta, joten saan ihan hyvän käsityksen siitä, kuinka natiivit käyttävät kieltään.

 

Englanti

 

Kieli, jolla mä tällä hetkellä käytännössä elän. Englanti on ollut mulle aina todella läheinen kieli, enkä oo koskaan joutunut oikeastaan opiskella opiskella sitä, lukuun ottamatta tietysti sanastoa. Varmuus englannin ääneen puhumiseen tuli kielimatkalta Maltalle 15-vuotiaana, mutta ainakin ihan ihan ihan viimeistään nyt täältä Kiinasta. Aina välillä puhelimen soidessa tuleekin aivopieruja, että apua, mun pitää puhua englanniksi ja sitten muistan, että oonhan mä tässä itseasiassa puhunut koko päivän englantia taukoamatta ja juuri kertonut englanniksi seurassa oleville ihmisille kuka soittaa.

   Vaikka välillä en tiedä puhunko englantia vai aloinko vahingossa puhua suomeksi kaverille molempien kielten ollessa niin liipaisimella, olen myös laskeutunut itsevarmalta pilveltäni vähän lähemmäs maata. Välillä on todella vaikeaa muodostaa pitkästä lauseesta loogista, joskus tulee vastaan sana, jota ei vain osaa ja toisinaan kieli menee ihan solmuun äänteiden kanssa. Sanoisin kuitenkin puhuvani englantia varsin hyvin, enkä koskaan ole puhumatta vain siksi, että pitäisi puhua vieraalla kielellä.

 

Kiina

 

Aina sanotaan, että paras tapa kielen oppimiseksi on rakastuminen, minkä takia hämmästelin, miksei kiinan taitoni nousseet pilviin Daven myötä, kunnes tajusin, että MINUN pitää itse tehdä jotain. Aloin siis kysymään asioiden nimiä kiinaksi varmaan toisen osapuolen kyllästymiseen asti, toistelin fraaseja ja aloin käyttämään mahdollisimman paljon kiinaa Daven seurassa.

   Kolmen kuukauden pitäisi olla jonkinlainen merkkipaalu kielten opiskelussa ja vaikka itselläni tämän satumaisen päivän tullessa tuntui, etten osaa vieläkään mitään, voin nyt sanoa, että kyllähän mä kiinaa osaan. En todellakaan sujuvasti, enkä todellakaan edes hyvin. Mutta kyllä mä arkipäiväisissä keskusteluissa yleensä tiedän mistä on kyse ja pystyn auttamaan tilanteissa, joissa toinen osapuoli osaa vain kiinaa. Varsinkin ottaen huomioon sen tosiasian, että nelisen kuukautta sitten osasin sanoa vain pari sanaa, sanoisin kehityksen olevan huimaa. Keskustelun käymiseen kiinaksi on vielä pitkä matka, mutta sekin päivä siintää jossain päin tulevaisuutta. Daven arvio oli, että kahdessa vuodessa pystyisin puhumaan kiinaa sujuvasti.
   Vieraassa maassa asuminen on itsessään jo uusi kokemus ja niin on myös kielen opiskelu paikanpäällä. Aluksi olin ujo käyttämään kiinaa asioidessa, mutta esimerkiksi eilen selitin kiinaksi pizzerian tarjoilijalle, että otamme kolme buffettia ja 60 yuanin hinnan maksamme niin monimutkaisesti kuin, että minä maksan kahdella satasella kaksi henkilöä ja erillisellä satasella maksetaan kolmas. Ja asia meni perille (tähän kohtaan aplodit, kiitos). Mäkkärissäkään en tyytynyt osoittelemaan länkkäreille suunnatusta lappusesta tuppisuuna mitä haluan, vaan sanoin ihan kokonaisella lauseella "minä haluan tämän ja tämän".
   Lausumiseni on parantunut huimasti, jonka jopa kiinaa osaamaton äitini huomasi haha. Kielitunneilla ääneen lukiessani ei enää opettaja korjaa puhettani yhtä paljon ja kerran videochätätessäni Daven kanssa hänen ollessa selkä kameraa kohti, puhuin kiinaa ja hän sanoi, että olisi voinut luulla minua kiinalaiseksi.
   Ainut asia, josta en pidä kiinan kielessä 4. tonen lisäksi (kiitos kiinalainen nimeni, jossa on kyseistä tonea kaksi putkeen), on kirjoittaminen. Lukeminen on OK, merkkejä on sata kertaa helpompi tunnistaa kuin oikeasti kirjoittaa muistista. En ole koskaan elämässäni kokenut yhtä suurta ei kiinnosta -tunnetta kuin silloin kun tunneilla harjoittelemme kirjoittamista. Kun ei vaan kiinnosta. En halua tuhlata aikaa ja aivokapasiteettia kirjoittamisen opetteluun, en todellakaan. Opettaja kertoo minulle jokaisesta merkistäni pienimmänkin virheen, jotta voisin olla parempi. Mutta kun ei vaan kiinnosta. Milloin voidaan taas keskittyä puhumiseen ja kielioppiin? Älkääkä pliis sanoko, että oon ainut ihminen, joka oikeasti tykkää kieliopin opiskelusta.
  

 

Venäjä, ranska & ruotsi

Mitäs sitten kuuluu kielille, joita en käytä? Ranska ei oikeasti saisi olla samassa kategoriassa ruotsin ja venäjän kanssa, koska ranskaa olen opiskellut 7-vuotiaasta asti ja se on erittäin lähellä sydäntä, mutta näin on nyt käynyt.
   Ranskaa puhuin täällä kerran parin lauseen verran pariisilaiselle ja venäjää saman verran moskovalaiselle. Ranska tuli onneksi vielä ihan hyvin, mutta venäjä tökki pahemman kerran. Oletteko muuten huomanneet, että tietyt kielet blokkaavat toisiaan aivoissa? Itselläni ranska ja englanti eivät toimi yhtään yhdessä, mutta ranska ja suomi kylläkin. Kiina taas kävelee käsikädessä englannin kanssa ja aina kiinan puhumisen jälkeen alan puhua englantia, vaikka olisinkin suomalaisen seurassa. Ruotsi ei enää tunnu toimivan minkään kielen kanssa, mutta joudun kertomaan, että ruotsi onkin aina kliseisesti ollut inhokkikieleni. Mission impossible 5:ä elokuvissa katsoessani päästin ilmoille kuitenkin onnellisen kiljahduksen "swedish!" ja onnenkyyneleet silmissäni kiiltäen kuuntelin naapurimaan kieltä kuin en koskaan olisi kuullut mitään kauniimpaa.

 

 

Ai oli tylsää..??

 

Jääkarhuksi tunnustautuminen ja muita kiinankielellisiä onnistumisia

Kukaan, joka ei ole muuttanut maahan käytännössä olemattomalla kielitaidolla, ei voi ymmärtää niitä pieniä onnenkyyneleitä ja autuasta olotilaa, jotka seuraavat pienimmästäkin kielellisestä edistymisestä. Itse en ainakaan ole kokenut ikinä elämässäni todellista onnea ennen kun sain kokea, miltä tuntuu kun ymmärtää jotain, jota ei ennen ymmärtänyt.

Mun uusi palo kiinan opiskeluun syntyi itseasiassa melkein heti sen jälkeen kun kirjoitin viime kiinan kieli -postauksessa, kuinka masentunut olen kehitystasostani. Kaikki alkoi oikeestaan siitä käsien pesu -käskystä, joka oli kai mun ensimmäinen todellinen ahaa-elämys. Oli kuin mun silmät ois auennut, tai siis korvat, ja yhtäkkiä mun ympärillä oli maailma täynnä ymmärrettäviä asioita.. Kiinan kieli ei enää kuulostanut yhdeltä suhuäänteiseltä pötköltä, vaan mä aloin hahmottaa lauseista sanat erikseen.

Kun sanoin, että käsien pesulle käskeminen oli ensimmäinen asia minkä ymmärsin, niin itseasiassa Harbinissa oli ensimmäinen keskustelun pätkä, jonka pystyin ymmärtämään osittain ja toisen puolen arvaamaan.
   Olimme syömässä ravintolassa ja ruokajuomana oli tietysti olutta. Kiinassa on tapana koko ajan nostaa "maljaa", eli pulloa tai lasia ja kippistää läpi jokainen seuralainen, minkä jälkeen lasi on tarkoitus juoda tyhjäksi. Koska itse en ole mikään bissen suurin ystävä, en pystynyt ottamaan kuin pieniä siemaisuja kerrallaan, mutta vierastahan pitää aina juottaa, joten:
Vieressäni istuva Uncle Kevin Vincent-serkulle: Sano englanniksi, että juo lasin tyhjäksi (Vincent ainut englantia osaava)
Vincent: En sano (Mua siis oikeasti yritettiin juotaa kunnolla, minkä takia Vincent ei halunnut tulkata varmaan)
Kevin: Sano
Vincent: En aio sanoo tota
Keviniltä jotain epämääräisiä tyytymättömiä murahduksia ja hetken lisää jankkaamista. Meinasin nauraa yksin siinä tuolissani joko a) koska keskustelu oli hauska (ei oikeestaan) b) menetin järkeni ymmärtämisen huumassa. On hassua, kuinka ymmärtämisestä voi olla yhtä ylpeä kuin pikkulapsi jostain saavutuksestaan. Teki mieli huutaa "MÄ YMMÄRRÄN! MÄ YMMÄRRÄN KAIKEN!"

Bù shì hǎibào, shì běijíxióng, "en ole hylje, olen jääkarhu". Varmaan suurimpia kiinankielellisiä ylpeydenhetkiäni, piti kyllä katsoa sanakirjasta mikä on jääkarhu, mutta.. Antakaa anteeksi.

 

En tiedä millon se "herran jestas, ymmärsinks mä just??" -vaihe menee ohi, mutta toivottavasti ei ihan pian, koska se on tosi hauska tunne. Katsoin rauhassa The Voice of Chinaa kun yhtäkkiä tajuan, että ymmärsin kilpailijan äidin olevan Thaimaasta ja että jatkoon pääseminen merkitsisi todella paljon, koska hänen äitinsä oli laulaja. Okei, se laulaja-osan pysty arvata kun näytettiin kuvia, mutta muuta ei olisi voinut.

   Ennen yhtä pianotuntia ymmärsin kun host isä kertoo Timothylle, että siellä on vielä toinen oppilas. Katsoin TV:stä jotain lauluohjelmaa (niitä tuntuu olevan enemmän kuin tarpeeksi) ja ymmärsin biisin sanoista (ja vielä huom kirjoitettuna myös!!) "olet rakkaani", nǐ shì wǒ de àirén, 你是我的爱人. Kun olin kylässä seuraavalla perheellä ymmärsin kun ayi kysyi, mikä on mun lasi. Tuleehan siinä hymy kasvoille.

Tästä saattaa tulla erittäin vääristynyt käsitys, että mä pärjäisin kiinalla, näinhän ei todellakaan ole. Ymmärtäminen ja kielen oma tuottaminen harvoin kävelee käsikädessä ja varsinkin kun kiinassa se lausuminen on niin vaikeaa, ei ihan heti ole avaamassa suutaan.
   Osaan mä kuitenkin varmaan jotenkin lausua vähän, koska ennen kun sanoin "bu yao" (=en halua), nauroi Timothy kippurassa, mutta pari päivää sitten hän sen sijaan näytti peukkua ja sanoi "good". Kiitoksen, eli xie xien, on myös ainakin omasta mielestäni oppinut lausumaan oikein. Aluksi oli pieniä epäselvyyksiä onko se "Shie shie" vai "sie sie", mutta se on vähän siitä väliltä strategisesti, näin mä ainakin vahvasti luulen ja saan vastaukseksi aina "bu ke qi", ole hyvä, joten ilmeisesti lausun ihan tarpeeks hyvin.
   Oon myös tullut ymmärretyksi, kun sanon, etten puhu kiinaa. Onnistumisia, onnistumisia..

Ahkeralla opiskelijalla kaksi tekstikirjaa.

Ensimmäisillä kielitunneilla keskityttiin paljon pinyinien oikein lausumiseen, minkä takia tunnit olivat pitkäveteisiä kun piti koko ajan olla lukemassa ties mitä, mutta nyt viime tunneilla on opettajat (mulla oli sijainen yhessä vaiheessa) alkanut kannustaa puheen tuottamiseen myös. Multa kysellään asioita ja ainakin omasta mielestäni osaan vastata hyvin. Osaan kertoa kuinka monta jäsentä mun perheessä on, keitä he ovat, vastata kysymyksiin kuten "oletko opiskelija/opettaja/ranskalainen/suomalainen/jne?" (kiinassahan ei siis ole mitään "kyllä" ja "ei" vastausta), "onko tämä minun/sinun/jne?", "kenen tämä on?", "mikä tämä on?" jne (vastaukset kokonaisin lausein). Osaan myös itse esittää samat kysymykset. Ei näillä hirveästi käydä keskusteluita jokapäiväisessä elämässä, mutta kyllähän siinä sanavarasto karttuu, lausuminen paranee, sanajärjestys tulee selväksi, oppii kysymysten esittämisen ja niihin vastaamisen, sekä rohkeus puhua kiinaa kasvaa.

Opettaja kirjoitti taululle viime kappaleiden merkistöä ja alkoi osoitella niitä yksi kerrallaan, jolloin mun piti lukea kyseinen sana ääneen. Koska sanojen lukumäärä näytti suurelta, innostuin illalla kirjoittamaan vihkoon ylös jokaisen sanan/merkin, jonka ymmärrän. Aina en välttämättä muista sanaa kiinaksi, mutta merkityksen ainakin osaan. Sanoja tuli 86, eikä siinä varmastikaan ole jokaista, jonka osaan. Mitä, missä välissä mä muka oon nää kaikki oppinut? Munhan ei edes ollut tarkoituksena opetella merkkejä! Siihen määrään, joka merkkejä pitäisi osata, jotta pystyisi lukea sanomalehteä on vielä piiiiitkä matka tietysti, mutta mun mielestä tää on ihan hyvä suoritus kahden kuukauden ajalta, varsinkin kun en oo kertaakaan oikeasti päntännyt merkkejä.

Se tunne kun lukee kiinaa, ihan mahtavaa. Merkit, jotka näyttivät ennen ihan vierailta, ovatkin yhtäkkiä tuttuja ja vastaavat sanaa. Nää lauseet ei siis todellakaan ole mitään monimutkaisia, mutta en voinut uskoa, että pystyin lukemaan ääneen ja ymmärtämään näin paljon!

Aina ollaan kauhistelemassa, kuinka vaikeaa kiinan kirjoittaminen (ja tällä tarkoitan lukemista/merkkien tunnistamista. Kirjoittaa en osaisi varmaan kuin 20-30 merkkiä, se on paljon vaikeampaa), mutta voin antaa kannustuksen sanat meille lukihäiriöisille: kiinan lukeminen sujuu ainakin itseltäni sata kertaa sujuvammin kuin minkään muun vieraan kielen (miinustettuna englanti ja ehkä ranska).

   Itse en ainakaan usko, että lukihäiriö voisi näyttäytyä kiinan merkeissä (myöskään japanissa & koreassa..?), koska 1) merkit ovat suurempikokoisia kuin länsimaalaiset kirjaimet (itsellä ainakin lukeminen helpottuu jos rivivälit ja kirjaimet ovat suurempia) 2) koska miten kirjaimet voisivat mennä sotkuun kun ei ole kirjaimia? On vain kuva. Pinyin-monsterit ovat tietysti asia aivan erikseen. 3) eikö lukihäiriö johdu jotenkin siitä, että kaikki länsimaiset aakkoset on tosi saman muotoisia/korkuisia/tasoisia/näköisiä, niin kiinalaiset merkit ovat kaikki erilaisia. Okei, totta kai joissain on samanlaisuuksia ja onhan nekin rakennettu tietyillä toistuvilla vedoilla ja perusmerkeillä, mutta näätte varmaan itsekin, että erot ovat suurempia yleensä. Ei esimerkiksi ole peilikirjaimia b&d&p&q, u&n... JOTEN, pointti tässä varmaan oli, että kiina ei ole niin vaikeaa, kuin luullaan - tietysti se pieni sivuhuomio, että pitää osata 2000-2500 merkkiä jos haluaa lukea oikeaa tekstiä.

Näillä varmaan pääsee alkuun - pino kirjoja täynnä merkkejä opetettuna kuvien muodossa ja lukukirjoja, joissa helppoja tekstejä opetelluista merkeistä. Kiitos host mom!

 

Onko vielä toivoa? (kiinan oppiminen)

Mulla on nyt ollu kaks kiinan tuntia (tai tavallaan neljä, koska mulla on tuplatunnit), mutta tuntuu, etten oo edenny mihinkään. Tuntuu, että en oo oppinu mitään kuukaudessa. Oon pettynyt. Luulin aina, että oppisin puhumaan kiinaa sujuvasti tän vuoden aikana, mutta sitten iski todellisuus ja olin varma, etten oppis mitään muuta kuin "ni hao" ja sun muuta peruskauraa, etten ees vois lisätä kiinaa osaamieni kielien listaan. Voisin vaan sanoa, että osaan pari sanaa kiinaa.

Tällänen fiilis aika usein...

 

Ymmärrän kontekstin kanssa aika hyvin, mitä mulle sanotaan, koska arvaan. Jos joku tuis sanomaan mulle kadulla "sulje ikkuna", en todellakaan ymmärtäis käskyä, mutta Harbinissa tädin sanoessa niin ennen ulos lähtöä, ymmärsin. Ymmärrän, kun musta puhutaan, vaikka mun nimeä ei käytettäisi. Ymmärrän, kun kysytään, oonko syöny tarpeeks ja haluanko vesimelonia. Liian usein kuitenkin tuijotan puhujaa silmiä räpsytellen ja naamalla typerä ilme.

 

Voisin varmaan luetella jokaisen sanan ja fraasin, jonka osaan kiinaksi. Shui (vesi), feiji (lentokone), bu yao (en halua), ying wen (englannin kieli), zhong guo (Kiina), bu shuo zhong wen (en puhu kiinaa), shenme (mitä) jne. Ei mitään maata järisyttävää. Ei tossa siis todellakaan oo kaikki jutut, mitä osaan, mutta ekat jotka tulee mieleen. Vaikka osaankin nolla-tasoon verrattuna paljon, tuntuu, etten osaa mitään. En pysty käydä keskusteluita, enkä salakuunnella ihmisiä. Tuntuu, että oon ollut kuukauden korvat lukossa. Opin varmasti enemmän koulun kielitunneilla kuukaudessa, vaikka siellä en ollutkaan samanlaisessa kielikylvyssä. Miksi mä en opi, vaikka oon niin sanotusti hyvä oppimaan kieliä?

 

Oon niin turhautunut, koska vaikka kuinka yritän, tuntuu etten kuule eroja tonejen välillä silloin kun ihmiset keskustelee. Tietysti jos Timothy esim. sanoo yksittäisen sanan ja jos kielitunneilla toistan opettajan perässä, on ne selviä. Kuitenkin normaali puhe kuulostaa ihan monotoniselta. Oonks mä vaan jotenkin kuuro vai onks oikeesti länkkärin vaikee kuulla eroja?

 

Harbinissa opettelin "perus merkkejä" tädin kanssa, koska olin ymmärtäny, että ne tuli mulle läksyks ens tunnille. Ei ne kuitenkaan ilmeisesti ollut tullut, mutta ainakin mä loistin kun käytiin "ekaa" kertaa läpi ja osasin suurimman osan merkityksen pelkän merkin perusteella ja monet sanat myös kiinaksi :D Mun herkkä taitelijasielu kärsii kuitenkin ihan sikana merkkien kirjottamisesta, koska niissä on niin paljon sääntöjä. Kestän kyllä sen, että vedot pitää tehä oikeessa järjestyksessä ja oikeeseen suuntaan, mutta kaikki on niiiiiiiin tarkkaa ja esim. jos tekee merkkejä vihkoon, niin merkin pitää olla oikeessa suhteessa pystyviivaan. Vaikka tein kaiken muuten oikein, oli merkki väärin, ellei pystyviiva ollut keskikohta.

 

KUITENKIN, tän aamun kielimasentelun jälkeen mä ylitin jonkunlaisen mile stonen! Oltiin menossa syömään, kun nainai sanoi Timothylle "xǐ shǒu" ja mä ymmärsin, että se käski Timothyn pesemään kädet. Eikä se todellakaan viittonu vessan suuntaan tai käyttänyt muutakaan elekieltä. Mä ymmärsin sen kaiken sekasotkupuheen välistä! Se herätti uuden kipinän siihen, että jos mä vaan yritän tarpeeks, mä tuun oppimaan kiinaa. Ei se tuu tapahtumaan yhdessä yössä, eikä sormien napsautuksella, mutta mulla on kaikki mahdollisuudet oppia kiinaa kunnolla. Eikä ne mahdollisuudet lopu tähän vuoteen.

 

Pakko vielä mainita, että opettaja kehu mua nopeaksi oppijaksi :D

 

 

Loppuun kuva kaupan herkkutikkuhyllyltä (mikä näiden nimi on XD) ja päivitys heinäkuun tavoitteisiin (mennä mäkkäriin ja saada sipsiä varastoon huoneeseen). Sain ostettua sipsiä (lays, koska pringlesit maksaa täällä n. 30 yuan ( n.4€) ja muut sipsit 5.60 yan ( n.85 snt). Miksi???). Pakko kertoa, että kiinassa ihan sika monen sipsin maku on pihvi, kana tai pizza. Missä sourcream and onion, grillisipsit, yms?
   Mäkkäriin tuskin tuun ehtimään, koska huomenna on mun synttärit ja mennään ravintolaan. Eikä mun enää ees hirveesti tee mieli mäkkäriin. Ehkä se palaa vielä joku kaunis päivä ja voin palauttaa sen super-tärkeäksi tavoitelistaan.



我会说一点儿中文。

Wǒ huì shuō yīdiǎn zhōngwén. Eli osaan vähän kiinaa. Todella vähän, jos tarkkoja ollaan.

 

Oon siis opiskellu kiinaa itsenäisesti kotona enemmän tai vähemmän parin kuukauden ajan. Esittelen tässä mun opiskelutapoja siltä varalta, että jossain luuhaa joku, joka haluaa oppia kiinaa tai opiskella ihan mitä vaan kieltä itsenäisesti. Ja koska tykkään kielistä ja tuun varmaan pitämään kirjaa muun kiinan taitojen kehittymisestä, olkoon tää se ensimmäinen osa; melkein 0-taso.
 

Kirjoita tekstiä tai verkkosivuston osoite tai käännä asiakirja.

Peruuta

 Konkreettisin opiskeluväline mulla on Zou ba -kirja, jonka päädyin ostamaan kaikkien kiinan oppikirjojen joukosta kalliimmasta hinnasta (~55€) huolimatta, koska sitä käytetään oppikirjana lukioissa, joissa on kiinan kursseja (ainakin yhessä :D) ja halusin suomenkielisen kirjan. Oon vaan aika huono opiskelemaan tollein "perinteisellä tavalla" kirjasta lukemalla, joten en oo päässy hirveen pitkälle (kuvan kappale ei siis todellakaan vastaa todellista tilannettani). Plussaa Zou bassa on se, että siellä on myös pätkiä, joissa kerrotaan Kiinan kulttuurista ja historiasta.

 

Chineasy-korteilla (~15€) voi opetella merkkejä visuaalisesti (, joka toimii ainakin mulla sata kertaa paremmin kuin peruspänttäys) ja.ryhmittäin kun building blockin alla on sen "sukumerkkejä", eli merkkejä, jotka sisältävät building blockin. 

 

Alunperin ajattelin, etten opettele kuin elintärkeät merkit, joita näkyy arjen elämässä, esim. auki/kiinni, työnnä/vedä, sisään/ulos yms, mutta ostovimmassa en voinut kieltäytyä kun näin tän kaupassa. Vasta laatikon sisällä ilmoitettiin, että näitä merkkejä käytetään Hong Kongissa ja Taiwanissa (mainland-Kiinassa käytetään (kai) yksinkertaisempia kirjoitusmerkkejä), mutta kai näistä jotain hyötyä on :D Jotkut on toivottavasti samanlaisia ja ainakin sanat on samoja.

 

 

Ylppärilahjaksi sain mun kummitädiltä Tuhattaiturin äänisanakirjan, jota en oo luonnollisesti ehtinyt vielä hirveästi käyttää, mutta kuulosti hyvältä. Kiinan kielessä äänenpainot on lähes elintärkeitä, joten on tärkeää kuunnella puhetta. Kun esikuuntelin levyä, oli hauskaa huomata, että mielessä vastasi moniin kohtiin ennen kuin puhuja kertoi käännöksen. Jotain on siis tarttunut päähän :D

 

 

 Eniten tykkään opiskella tekemällä, eli sovellusten avulla tai tekemällä muistiinpanoja Youtuben opetusvideoista. Näitä on varmasti netti ja app-storet täynnä, mutta mun löytämistä suosikit on tässä:

 

Kännykkäsovellukset (kaikki ilmaisia)

ChineseSkill on mun suosikki sovelluksista. Opiskelu etenee kuvassakin demonstroidun kartan mukana aihepiireittäin. Sovellus puhuu ääneen, käyttää kuvia, kiinan merkkejä, englantia ja pinyinejä. Tehtävätyyppejä on abcd-vaihtoehto, palikoista lauseen muodostus, puheen yhdistäminen tekstiin, sanan ja kuvan yhdistäminen ja lauseen kirjoittaminen itse pinyineillä. Plussaa söpö panda-teema :D Välillä kyllä tuntuu, että putoaa kärryiltä ja kovaa, sillä mukaan lisätään sanoja, joita ei ole opetettu yhtään ja sitten väärin vastausten takia itkevän pandan katselu käy liian rankaksi ja sovellus menee kiinni suosiolla.

 

CN Phrases sisältää 61 sivua englanti-kiina-pinyin sanastoa aihepiirettäin. Selaaminen on hieman rasittaaa kun ei voi mennä suoraan tiettyyn sivunumeroon, vaan sivuja pitää selata yksi kerrallaan tai suoraan alkuun/loppuun.

 

Learn Mandarin = 27 aihepiiriä, joista jokaisessa 8 erilaista tehtävätyyppiä. Learn X -sarjaa on monelle eri kielelle ruotsista hindiin, espanjaan ja tagalogiin.

 

Penyo Pal on kai lapsille tarkoitettu ainakin grafiikasta päätellen, mutta varsin viihdyttävä. Sovellus ainakin mun tähän menneisten kokemusten perusteella käyttää väsytys-taktiikkaa, eli jankkaa samaa paria sanaa niin monta kertaa, että se varmasti tarttuu päähän. Tässäkin on käytössä puhe, merkit ja pinyinit.

 

Ja toi viimeinen sovellus, joka kuvassa näkyy, itseasiassa sai löhtöpassit heti kun postauksen kirjottamisen takia aloin tutkia sitä tarkemmin :D Siinä oli vaan pinyinillä kirjoitettu tavuja taulukkoon.

 

Netti (ilmaisia myös)

 

Youtebessa mun lempi kiinan opetus -kanava on Yangyang Cheng, jolla on myös nettisivut. Selvä lausunta ja motivoiva opettaja vievät pitkälle! Muita kanavia, mitä mulla on tilauksessa, mutta en oo kovin paljoa katsellut (eivät postaa enää oikein ja muutenkin Yangyang vienyt jo voiton) on: Mandarin Impossible, HowToChinese.com, Dani Wang ja MinnaXiao 的频道. Opetuskanavia on youtube täynnä ja lähes mistä vain kielestä.

Quizlet on hyvä ihan mihin vain opiskeluun. Ite käytin sitä lukiossa sanakokeisiin harjoitteluun ja ylppäreihin lukuun kielistä reaaliin. Siellä voi siis tehdä muiden tekemiä "settejä" tai tehdä omia. Itse suosin omien tekemistä, koska niin varmasti tietää logiikan ja kaikki sanat ovat sellaisia, joita haluat opetella. Tehtävätyyppejä on Quizletissä 6, joista 2 on pelejä ja 1 testi. Ohjelma myös lajittelee termit "often missed", "sometimes missed", "never missed" jne, joten tietää, missä on harjoiteltavaa.

JA VIELÄ
yritän kuunnella kiinalaisia nettiradioita aina välillä, mutten oo löytänyt vielä mitään hyvää kanavaa, joten se on vähän työn alla.

Toivoa kiinan kieleen sain kun yo-juhlien jälkeen baarissa päädyin puhumaan kiinalaisen pojan(/miehen) kanssa ja tulin ymmärretyksi kun ilmaisin tykkäämistäni italialaiseen ruokaan :D Ja tämä lause oli ihan irtonainen, joten hän ei voinut vain arvata sitä tilanteesta. Ehkä mun lausuminen ei ookaan NIIN huonoa, mutten silti oo vielä rinta rottingilla ja ihan syystä. Valoa näyttää silti olevan jossain tunnelin päässä.

Hyvää kesäloman alkua kaikille! :)