Tulivuoren huipulla katsomassa auringonnousua Balilla

Yksi viime kesän Balin matkan muistuvampia hetkiä oli ehdottomasti Mt. Batur -tulivuorelle kiipeäminen. Olin bongannut aktiviteetin etukäteen netistä ja pakkohan se oli tehdä - kuinka usein sitä muka voi katsoa auringonnousua aktiivisen balilaisen tulivuoren huipulta?

Varasimme siskoni kanssa retken Airbnb experiences:stä edellisenä päivänä. Auto tuli hakemaan meitä Canggusta majapaikastamme jo 1:30 aamuyöllä ja näin alkoi kahden tunnin ajo kohti Pohjois-Balia. Kuski vaikutti nukahtavansa koko ajon ajan ja pelkäsimme tosissaan, että hän kolaroisi tai ajaisi alas vuorelta. Onneksi pääsimme yhtenä kappaleena Mt. Baturin juurelle, jossa tapasimme oppaamme Kadekin. Oli aivan pimeää ja vain autojen valot ja taskulamput valaisivat tasannetta. Olin luullut meidän vaeltavan huipulle ryhmänä muiden retken varanneiden kanssa, mutta jokaiselle porukalle oli oma oppaansa. Meidän oppaamme, Kadek, oli nuori poika, joka kuulemma kiipesi tulivuorelle päivittäin.

Aloitimme kiipeämisen puoli neljän jälkeen. Alkumatka oli helpohko, mutta nousu vaikeni koko ajan ja välillä tuntui, ettei käveleminen koskaan loppuisi. Oli aivan pilkkopimeää ja mahdoton arvioida, miten korkealla olimme jo. Välillä tuli vastaan muita vaeltajia. Kadek ja siskoni ovat molemmat huippukunnossa, mutta itse jouduin välillä pyytämään taukoa. Siinä henkeni tasaantumista odotellessa mietin, mihin oikein itseni olin laittanut. Takaraivossa kuitenkin koko ajan tikitti kello, sillä kaikesta hirveintä olisi auringonnoususta myöhästyminen. Se kannusti jatkamaan matkaa. Joskin Kadek jatkuvasti vakuutti, ettemme tulisi myöhästymään ja voisimme levätä aina tarpeen tullen.

Varsin yhtäkkiä saavuimme kuin saavuimmekin huipulle. Oli edelleen aivan pimeää ja ylhäällä tuuli kovasti. Nousuun meiltä meni yhteensä 1h30min-1h45min. Istuimme väsyneinä penkille ja tajusimme hyvin nopeasti, ettei meillä todellakaan ollut tarpeeksi vaatteita päällä - eipä sillä, että meillä Balilla mukana olisi ollut enempää lämpimiä vaatteita muutenkaan. Kadekin valmistaessa tulivuoren savuissa meille kananmunia ja banaanileipää aamupalaksi, tuli kaupustelija kerta toisensa jälkeen tarjoamaan peittoa. Kieltäydyimme, kunnes lopulta annoimme periksi. Oli vain niin jäätävän kylmä, varmaan 10 astetta, jos sitäkään, ja tuuli kamalasti. Ohuen filtin sai vuokrata n. 3€:lla. Se ei auttanut paljoa, mutta oli parempi kuin ei mitään. Jouduimme värsistellä huipulla tunnin ennen kuin auringonnousu alkoi.

Ikävä kyllä, kävi hyvin nopeasti selväksi, että sää oli liian pilvinen. Välillä aurinkoa ei edes nähnyt ollenkaan. Onneksi pilvet väistyivät aina välillä hetkellisesti, jolloin maisemat olivat kieltämättä upeat. Auringon noustua huomasimme, ettemme todellakaan olleet ainoat ihmiset huipulla. Olin olettanut tämän olevan vähän epätunnetumpi, off the beaten path, aktiviteetti, mutta ilmeisesti ei. Taivaan kirkastuessa parani myös näkyvyys ja pääsimme ihailemaan upeita maisemia. Sää lämpeni nopeasti, eikä meidän enää tarvinnut kalisuttaa hampaita yhteen. Edelleen oli kyllä aika viileää, varsinkin verrattuna saaren yleiseen ilmastoon.

Kävelimme huipulla hetken, ennen kuin lähdimme laskeutumaan. Laskeutuminen tapahtui eri reittiä kuin mitä olimme ylös tulleet ja taustalla komeili koko ajan maisemat alas laaksoon, järvelle ja Mt. Agungille. Ihmiset alkoivat erkaantumaan hieman, kun oppaasta riippuen tehtiin vähän eri asioita. Jotkut pysyivät huipulla kuvaamassa, toiset lähtivät heti maankamaraa kohti ja jotkut käppäilivät välitasanteilla. Me pysähdyimme yhdelle tasanteelle katsomaan villiapinoita ja kokeilemaan maasta kohoavia lämpimiä tulivuoren savuja. Uskomatonta ajatella, että Mt. Batur tosiaan on aktiivinen tulivuori.

Alaspäin meneminen oli huomattavasti helpompaa kuin ylös kiipeäminen, vaikka maa olikin hyvin irtonaista ja paikoittain jyrkkää. Porhalsimme ohi monien ihmisten, joilla oli suuria vaikeuksia päästä eteenpäin. Kadek moikkaili muita oppaita. Vaikutti, että he kaikki tunsivat toisensa - eikä ihmekään, tapaavathan he päivittäin vuorella. Moni ilmeisesti myös on kotoisin tulivuoren läheisistä kylistä. Tässä vaiheessa kävi myös ilmi, että takareittiä vuorelle olisi päässyt mopolle. Ei aivan huipulle, mutta aika ylös. Matka tuskin olisi kovin mukava jyrkkyyden ja irtomaan takia, mutta mikäli haluaa Mt. Baturille ilman kahden tunnin kiipeämistä, on se yksi vaihtoehto. Joskin ainakin itselleni kiipeäminen oli olennainen osa kokemusta ja vaikka auringonnousu pilvinen olikin, tuntui sen katselu ansaitulta.

Vuoren juurella hyvästelimme Kadekin ja hyppäsimme takaisin autoon. Paluumatkalla pysähdyimme yllättäen luwak-kahvia tuottavaan paikkaan. Olimme todella väsyneitä valvottuamme koko yön ja käveltyämme tuntikaupalla (ja olimme juuri edellisenä päivänä saapuneet Cangguun Gili-saarilta), eikä kumpaakaan huvittanut maistella erilaisia tee ja kahvi -makuja esittäen, että saattaisimme ostaakin jotain. Emme myöskään halunneet tukea luwak-kissojen huonoa kohtelua. Tämä paikka ylpeili sillä, että heidän luwakinsa olivat vapaana alueen maastossa ja vain yhtä kerrallaan pidettiin häkissä turistien pällisteltävänä kolmen kuukauden ajan. Noh, parempi kuin kaikkien vankina oleminen, I guess. Mahdollisimman nopeasti palasimme takaisin autolle ja suuntasimme kohti Canggua ja untenmaita.

Jos jotain kiinnostaa, yllä on meidän Mt. Batur -retkemme tiedot. Se tosiaan löytyy Airbnb experiences:stä. Vastaavia retkiä on pilvin pimein, mutta kaikkien hinnat alkavat n. 40€:stä. Osa retkistä sisältää vain vuori-osuuden, osaan kuuluu aamupala huipulla, osassa pysähdytään uimaan kuumille lähteille, osassa pitää maksaa erikseen kuljetuksista jne jne. Samanlaisia retkiä voi varmasti myös varata erinäisistä toimistoista ympäri Balia.

Kokemus oli mahtava, vaikka auringonnousu menikin vähän sivu suun. Olen varmaan kirottu, sillä en ikinä ole nähnyt kunnon auringonnousua, vaikka melkein jokaisella matkallani yritänkin niin tehdä.. :D Vaellusta varten tarvitsee hyvät kengät, lämpimiä vaatteita ja suomalaista sisua. En sanoisi nousun olevan erityisen vaikea, mutta kuten kukin voi kuvitella, ylämäkeen käveleminen käy rankaksi. Huipulle pääseminen oli todella palkitseva tunne huonosta näkyvyydestä huolimatta. Suosittelen tätä kokemusta ehdottomasti! Hieman erilainen Bali-kokemus, vaikka lukuisat turistit päivittäin Mt. Baturillekin tiensä löytävät.