Paikallisoppaana (sis. tärppejä Macauun)

Pääsin ensimmäistä kertaa toimimaan oppaana Macaussa kun Pekingistä saapui vihdoin vieraaksi poikaystäväni Dave. Hän vietti täällä viisi päivää ja tiedoksi kaikille, jotka väittävät, että Macaun näkee päivässä tai kahdessa, edes viisi päivää ei riittänyt todellisen macaulaisen kokemuksen antamiseksi. Joten siitäs saatte. Macau on ehkä pieni, mutta älä aliarvioi sitä.

Ensimmäisenä aamuna suunnattiin bussilla katsomaan Macaun varmaan tunnetuinta nähtävyyttä, Ruins of St. Paul's:ia (ylläoleva kuva). Koska lähdettiin liikkeelle vasta puolenpäivän aikoihin, oli nälkä jo kova ja päätettiin napata ranskalaisesta leipomosta, Elyseestä, eväät kouraan. Juuri kun lähdettiin jatkamaan matkaa, käännyin yhdestä kulmasta ja päädyin kadulle, jonka sijaintia olen pähkäillyt koko Macaussa asumiseni ajan! Juurikin tällä samaissa kadulla nautin aamupalaa viime vuoden kiinan kiertely -reissun Macau-stopilla ja olihan sitä pakko taas istahtaa portugalilaisen Caravela-kahvilan terassille, vaikka eväät olikin jo ostettu. Caravelassa istuessa tuntuu kuin olisi Etelä-Euroopassa ja tällä kertaa se oli täynnä portugalilaisia vain vahvistamassa fiilistä.

Aamupalan jälkeen matka jatkui kirkon raunioille ja sieltä viereiseen puistoon, jonka uumenista löytyikin linnake (?). Ylhäältä pääsi katsomaan Macaun maisemia, ei ehkä ihan parhaita sellaisia, myönnettäkööt, mutta kuitenkin. Vieressä olisi ollut myös Macau Museum, mutta se ei herran mielenkiintoa saavuttanut, joten jatkoimme jalkaisin Lou Lim Ioc -puutarhaan. Siellä pääsee todellisiin Kiina-fiiliksiin ja lammessa uiskentelevia kaloja ja kilpikonnia jaksaisi tuijotella ikuisuuden. Täältä olisin vielä käynyt vuorella sijaitsevassa Guia Lighthousessa, jossa en ole vielä ehtinyt (lue: "ehtinyt") edes itse käydä, mutta koska näkyvyys ei ollut mikään paras, päätimme lähteä hotellille lepäämään ja odottamaan nälän saapumista.

Meidän hotelli, Sheraton, sijaitsi Macaun kasinoiden pääkadulla ja siellä riitti viihdykettä itsessäänkin. Venetinianin Venetsiaa mukaileva kauppakatu on must, mikäli haluaa shoppailemaan, sieltä löytyy luxusbrändejä, mutta myös perus Stradivariukset, Pull&Bearit, H&M:t ja Zarat. Monilla kasinoilla on enimmäkseen vain kalliita merkkejä, mutta Venetinianissa ja Galaxyssa käyvät paikallisetkin ostoksilla. Ja kyllä, Macaussa kasinot ovat ostareita :D

Itse kasino-kasinoille ikäraja on 21, joten en sinne kolmea kuukautta ali-ikäisenä päässyt. Kaikille tarpeeksi vanhoille suosittelen käyntiä ihan kokemuksen takia, mutta en todellakaan suosittele pelaamaan kaikkia säästöjä. Harvoin kukaan kasinoilla oikeasti rikastuu. Dave kävi pelailemassa ilman minua ja hävisi kaiken (, mutta viimeisenä päivänään minun ollessa koulussa palasi taistelutantereelle ja voitti kaiken takaisin + vähän extraa).

Kasinoilla ravintoloiden hintatasot (jopa Mäkkärin!) ovat korkeampia, joten niillä ei välttämättä kannata ruokailla. Kävelymatkan päästä löytyy Taipa Village, joka itsekin on turistialue, mutta huomattavasti aidompi ja halvempi kuin Cotai Strip. Kuvan erikoinen musta pizza löytyy suosikistani, Cafe Kokorosta / Nova Kokorosta, josta ei kyllä saa paikallista ruokaa, mutta mikäli vaihtelua halajaa, sinne kannattaa suunnata.

Taipa Villagesta löytyy kirjavien talojen muodostamia pikkukujia, joiden varsilla on ravintoloita, pikkukauppoja ja jälkiruokapaikkoja. Pääturistikadulta, Rua do Cunhalta, voi ostaa tuliaisia ja paikallisia herkkuja. Koi Kei Bakery on hyvin suosittu ja melkein joka toisella kiinalaisella turistilla onkin sen pussi kädessään, tulet Macaussa huomaamaan hyvin pian. Itse ostin sieltä tuliaisia Suomeen ja hyvin menivät kaupaksi.

Toinen portugalilainen alue löytyy Coloanesta, jonne käskisin jokaisen turistin käymään. Coloaneen kestää busseilla yllättävän kauan, mutta taxilla sinne huristi Cotailta kymmenisessä minuutissa. Coloanessa voi kanssa kuluttaa aikaa ihan vain kävelemällä, mutta älä todellakaan lähde ennen kuin pysähdyt Lord Stow's Bakeryyn! Tämä leipomo on Macaun must-kohde ja sieltä saa parhaat egg tartsit. Piste löytyy kyllä Rua do Cunhaltakin, mutta tämä on se originaali leipomo. Leivoksia voi syödä ulkona veden yli Kiinaa tuijottaen. Kuinka lähellä, mutta silti niin kaukana. Kaksi eri maailmaa tuijottavat toisiaan joen yli. Toisessa on facebook, toisessa ei.

St. Francis Xavierin keltaisen kirkon ympärillä on monia meriruoka-ravintoloita, joihin ensimmäistä kertaa istahdin Daven kanssa. Hinnat olivat normaalia kovemmat, mutta suomalaiselle eivät mitkään päätähuimaavat.

Yksi paikka, jonne olen jo pitkään halunnut, on A-ma cultural village. Se sijaitsee vuorella pandapuiston vieressä. Taxilla meiltä veloitettiin 30€ ylösajosta (!!!!), joka ei kestänyt ainakaan viittätoista minuuttia pidempään. Alhaalta bussipysäkin ja näyttävän kaaren läheltä menee puolen tunnin välein ilmainen shuttle bus ylös. Olisi kannattanut hyödyntää... Alas sentään tulimme sillä. Vuorelle voi toki myös kiivetä, mutta sanottakoon, että Macaussa on 3/4 vuodesta hyvin kostea ilmasto ja hiki tulee nopeasti.

Temppelialue oli aika pieni ja takaosa remontissa, mutta oli se näkemisen arvoinen. Jos vielä jatkaa matkaa aivan huipulle, minne autot eivät pääse, näkee A-ma -patsaan (jos en muista ihan väärin, maailman suurimman sellaisen). A-ma -jumalar on merimiesten ja kalastajien suojelija ja Macaun "pääjumala" (?). Itse asiassa juuri A-man takia Macaun nimi on Macau, portugalilaiset kun kysyivät paikallisilta, minne he olivat saapuneet, mutta paikalliset luulivat heidän kysyvän temppelin nimeä (kanttoniksi A-ma on Maa Gok). Näin ainakin legenda kertoo.

Cultural Villagen käyntiä ennen tai jälkeen kannattaa todellakin käydä pandapuistossa. Sisäänpääsy maksaa vain n. 1,2€ ja sillä pääsee näkemään onnellisia pandoja. Pekingin eläintarhasta on kuullut paljon huonoa pandojen osalta, mutta täällä ainakin ne vaikuttivat hyvin iloisilta oloonsa. Puistossa asustelee kaksi aikuispandaa ja heidän viime vuonna syntyneet poikasensa. Kaksoset ovat esillä vain kaksi tuntia päivässä ja meidän käydessä tämä aika oli 14:30-16:30. Satuimme paikalle juuri puoli kolmelta aivan sattumalta. Pandojen lisäksi siellä on punapandoja, apinoita ja joitain muita eläimiä, mutta emme jääneet niitä tarkemmin tutkimaan. Pandat veivät kaiken huomion.

Huom. Puisto on kiinni maanantaisin.

Entäpäs dim sum? Etelä-Kiinasta ei voi lähteä syömättä dim sumia, eikä Macau todellakaan ole poikkeus. Me kävimme kahdessa eri dim sum -ravintolassa, Zhen Dim Sumissa (ylempi kuva) ja Tim Ho Wanissa. Halusin molemmista hienot kuvat, joissa näkyisi kaikki annokset, mutta ei itseään pysty hillitsemään kun ne pöytään valuvat yksi kerrallaan...

Zhen Dim Sumissa olen käynyt ennenkin ja ai että se onkin hyvää, todellakin lempparini. Tim Ho Wan ei yltänyt ihan samalle tasolle, mutta ei siinä mitään huonoa sinäänsä ollut. Dim sumin tilaaminen voi olla varsinainen lottoamiskokemus turistille, sillä yleensä ravintoloissa on vain paperilappu, johon kiinankielisten nimien viereen pitää kirjoittaa, kuinka monta annosta kyseistä ruokaa haluaa. Joissain paikoissa on kuvallisia menuja, mm. Zhen Dim Sumista sellaisen sain tällä kertaa, mutta aiemmin en ole saanut. Jos haluaa todellisen kanttonilaisen kokemuksen, kannattaa kokeilla kanan jalkoja (alemman kuvan vasen ylänurkka). Itse en ole vielä uskaltautunut moiseen ja tuskin koskaan tulenkaan. Pysyttelen mielelläni turvallisissa, kesyissä vaihtoehdoissa.

Vielä olisi viiden päivän jälkeen ollut vaikka mitä nähtävää ja häpeäkseni joudun myöntämään, etten vielä yhdeksän kuukaudenkaan jälkeen ole käynyt kaikkialla. Ehkäpä jonain päivänä, ehkäpä jonain päivänä...