Löpinää tulevaisuuden opiskeluista

tiistai 24. marraskuuta 2015
 
Niin lähdin minäkin maailmalle löytämään sitä omaa juttua ja itseäni. Toisaalta tuntuu, että moni asia onkin selventynyt, mutta toisaalta tuntuu, että olen entistä enemmänkin hukassa. Enkä vieläkään osaa sanoa olenko murehtija-tyyppiä vai onko mulla hällä väliä –asenne. Samaan aikaan mun koko elämän kaikki asiat saavat listojen ja taulukoiden muodot, mutta mun huone näyttää kuin Tylypahkan viimeinen taistelu olisi käyty siellä. Voin hypätä ihan mihin tahansa bussiin tai metroon monimiljoonakaupungissa, mutta hermoilen, koska en tiedä, tulenko viettämään (KUUKAUDEN PÄÄSTÄ olevan!!!) joulun Pekingissä vai Guangzhoussa. Lukion valitsin varsin löysin perustein, mutta tulevasta koulustani olen murehtinut melkein vuoden päivät on-offisti ja stressi on vaan kasvanut viime aikoina, vaikka hakemusten jättämiseen onkin puoli vuotta.
 

Yliopistojen/AMK:n kanssa olen ollut enemmän hukassa kuin kertaakaan Pekingissä. Tämä kamala tietämättömyys alkoi jo Suomessa ja paheni entisestään kun luulin vihdoin rajanneeni valintani kahteen ja sitten lattia vedettiinkin alta pois; kumpikaan ei vaan yhtään tuntunut omalta paikalta opintomessuilla käynnin jälkeen. Ulkomailla opiskelua olin aina vähän karttanut, koska se tuntui niin isolta hypyltä tuntemattomaan, mutta lopulta kävi aika selväksi, että se oli ainut valinta – Suomessa kun ei vaan tuntuvan olevan mitään mulle sopivaa koulua.
   Olen kirjaimellisesti tutkinut kaikkien kehittyneiden valtioiden koulutarjonnan ja lukukausimaksujen suuruudet, ne kun on yleensä se syy, että maa karsiutuu pois. Epävirallisen virallisesti olin päättänyt, että aion hakea Amsterdamiin, mutta kuinkas kävikään, sydän löysi vastaparinsa Kiinasta. No tietysti kaukosuhteet on olemassa ja teknologia on tehnyt yhteyden pitämisen varsin helpoksi, mutta juttuhan on se, että me ollaan jo nyt kaukosuhteessa, vaikkakin saman maan sisällä, ja se ei ole yhtään kivaa. No ei ole, ei ole. Jos välimatka olisi Eurooppa-Aasia, tuntuisi, että välimatka olisi virallisesti  pitkä. Kiina-muu Aasia –välillä elellessä voi huijata itseään uskomaan, ettei olisi niin kaukana.
   Unelmatilanne olisi, että Pekingistä löytyisi opiskelupaikka, mutta haluni turismialalle ja kykemättömyys opiskella kiinaksi ovat varsin suuria esteitä. Hetken ehdittiin jo iloita kun löytyi hyvältä vaikuttava kansainvälinen koulu, jossa oli Tourism Management –tutkinto, mutta yllätys pyllätys, tarjolla on vain Masters-tason vaihtoehtoja. Maassa lojuvaa lunta tuijottaessani olen salaa hieman iloinen, että pääsen luultavasti etelämpään. Okei, okei, jos vain voisin mitenkään vaikuttaa siihen, että me tavattaisiin Daven kanssa edes 1,5kk välein, muuttaisin vaikka Siperiaan (tämä ei ollut lupaus) (tekisin sen kyllä oikeastikin).
   Onnekseni Aasiaan jääminen ei ole ongelma eikä mikään (jos ei siis lasketa sitä, että perhe ja kaverit jäävät Suomeen), koska jo lukion ykkösellä tai kakkosella kirjoitin päiväkirjaan aivan irrelevantisti, että haluan opiskelemaan Tokioon. Ei mitään perusteluita, eikä mitään. Mutta silloin mä päätin niin ja itseasiassa varmaan siitä lähti mun ajatusten pyörittely, joiden lopputulema oli lähteä au pairiksi Kiinaan. Ikävä kyllä Tokion koulujen hinnat hipovat kuuta, mutta en vieläkään laittaisi yhtään pahitteeksi lähteä sinne opiskelemaan. Japani ja Tokio olisivat vielä niin mukavasti aivan Pekingin lähelläkin, mutta ilmeisesti pitää tehdä kaikki vaikeimman kautta, koska Koreastakaan ei löydy yhtään mitään hyvää koulua, enkä tiedä kuinka mielelläni muutenkaan haluaisin asua Kim Jong-Unin naapurissa.
   Harmittaa vähän, että melkein minne tahansa lähdenkin, jää kiinan kieli pois asuinkielenä ja pitää alkaa opettelemaan ainakin perussanasto vielä uudella kielellä. Taiwan ja Singapore olisivat loistavia vaihtoehtoja kiinan kielen suhteen, mutta ensimmäisen kanssa soi sama laulu kuin Korean kanssa ja Singapore, joka muuten oli aina mun unelma vaihtokohde yliopistosta/AMK:sta, on niin kallis, etten edes keksi sille mitään metaforaa ja sijaitsee muutenkin käytännössä yhtä kaukana Pekingistä kuin Helsinki. Minä typerys kun aiemmin oletin minkä tahansa Aasian maan olevan parempi vaihtoehto kuin Eurooppa ja Suomi. Sentään aikavyöhykkeet ovat läheisempiä, kunhan pysyn Aasiassa ja sanoisin melkein samoilla tunneilla elämisen helpottavan parisuhdetta todella suuresti.


Taulukkoni kouluista kattaa tällä hetkellä TOP 5, jonka koulut sijaitsevat Thaimaassa, Malesiassa, Etelä-Japanissa, Hong kongissa ja Macaussa. Kaikki ovat varsin vakavasti otettavia vaihtoehtoja ja vaikka Aasiassa viihdynkin, pelottaa vähän ajatella, että vuoden päästä asun jossain noista - yksin. Yksin omassa kodissa ja vieraassa maassa kaiken lisäksi. Ensimmäistä kertaa elämässäni tulen maksamaan vuokraa ja tekemään kaikki omat ostokset itse. Herran jestas, apua, mä muutan oikeasti pois kotoa ensi kesänä! Vaikka aikuistuminen ja itsenäistyminen onkin hyvällä tavalla jännittäviä asioita, olisi paljon levollisempi fiilis jos tietäisi, että perhe on  samassa kaupungissa, edes samassa maassa, saati maanosassa sen varalta, että tarvitsen apua. Pelottaa etten pärjääkään. Tai mitä jos koulu onkin ihan hirveä, eikä ala yhtään mua varten? Ammattiin johtavan koulun valitseminen tuntuu jotenkin niin lopulliselta, onhan se kuitenkin suuri askel sitä kohti, millaista se elämä sitten on "isona". Ja kun ei nääkään koulut kuitenkaan mitään ilmaisia ole, joten opiskelemaan meneminen on iso sijoitus. Vaikka alustavasti oonkin ehkä päätökseni tehnyt, jännittää ensi vuodet paljon, koska niin paljon on vielä tietämättömyyden verhon takana. No, eihän elämässä mitään voi koskaan varmaksi tietää, joten pitäisi nostaa esiin se hällä väliä -asenne ja napsaista chill pill. Ei ne asiat murehtimalla parane kuitenkaan.
6 kommenttia on "Löpinää tulevaisuuden opiskeluista"
  1. Haha nämä sun tekstit on kyllä mahtavaa luettavaa! Ja huisi päätös jäädä opiskelemaan Aasiaan!! En voi muutakun kannustaa sua opiskelemaan ulkomailla:) Myönnän että Espanjassa opiskelu espanjankielellä on ollut elämäni suurin haaste, mutta en voisi olla ylpeämpi itsestäni, että uskalsin vihdoin ja viimein totauttaa haaveeni! Haha vaikka helppoa se ei ollut ja rehellisesti sanottuna ei ole vieläkään:D Tsemppiä sinne!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! Siis mä en voi muuta kun nostaa hattua, että opiskelet vieraalla kielellä, joka ei ees oo englanti :D Aina ku luen sun blogia mietin vaan, että miten pystyt siihen ja miten mahtava saavutus se on, vaikka aina ei olisikaan helppoa. Tsemppiä sinnekin! :)

      Poista
  2. Mä pystyn niin samaistumaan tohon sun kriiseilyyn! Mä olisin niin halunnut jäädä Kiinaan, mutta totuushan oli se, että antropologian tutkintoja ei sieltä löytynyt englanniksi missään muodossa ja vaikka olisikin löytnyt niin aika monesta suunnasta sai kuulla, että tutkintojen taso ei oo samalla levelillä länsimaisen kanssa, mikä olis johtanu aika isoihin ongelmiin mikäli olisin päättäny jossain vaiheessa palata Eurooppaan. Mulla oli hyvä/huono (en oikeasti edes tiedä) sen suhteen, että ainoa paikka missä pystyin opiskelemaan antropologiaa englanniksi ilman kymppitonnin lukukausimaksuja oli kirjaimellisesti Skotlanti, eli kamalasti valinnanvaraa ei ollut :D Oon kyllä ihan älyttömän kateellinen sulle siitä että sulla on mahdollisuus opiskella jotain mikä usa kiinnostaa tollasissa paikoissa!

    Saanko ihan mielenkiinnosta kysyä minkä hintasta opiskelu on noissa sun top-kohteissa? Hong Kongia googlettelin joskus, mutta yliopistot on ihan älyttömän kalliita, mikä on toisaalta hassua koska Kiina ja Taiwan on taas suhteellisen halpoja! Paljon opiskelu maksaa tyyliin Malesiassa tai Thaimaassa? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mäkin oon kuullut tosta, että Kiinassa tutkinnot ei oo yhtä hyvän tasosia, eikä Euroopassa kovin arvostettuja (?). Itekin mietin Skotlantia kovasti ennen kun tuli se päätös, että Aasiaan on jäätävä, sieltä tuntuu kyllä löytyvän vaikka mitä aineita ja hyvällä hinnalla - tai melkein hinnattomuudella.

      Hong Kong on tosiaan kallis, toi mun listan koulu oli jotain 8000 paikkeilla ja se kyllä menee mun budjetin yli, joten tuskinpa sinne tulen päätymään. Malesian koulu oli kanssa vähän yli budjetin, jotain 5000-6000, mutta Thaikkujen koulu oli alle 2000! Vaihtelee ihan sikana noi hinnat ihan lähimaidenkin kesken. Tosi vaikeeta suomalaisena nöyrtyä maksamaan opiskeluista yhtään mitään, mutta pakkohan se on jos tänne halajaa jäädä :D

      Poista
  3. Siis mulllakaan ei oo mitään hajua mitä haluan lähteä opiskelemaan kun tuun täältä takasin.. Haluaisin niin paljon opiskella englanniksi mut hitsi kun en haluais lähteä maksamaan koulutuksesta ainakaan näiden yliopistojen hintoja!
    Ja tohon kaukosuhteiluun; ei tää Suomi - Amerikaakaan mitään suurta herkkua ole, mut seuraavaan tapaamiskertaankin on "enää" kuusi kuukautta ja 22 päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Englanninkielisiä kouluja on ihan ympäri maailmaa ja alle 4000 lukukausimaksun (joka on "halpa") maksamalla avautuu jo monia ovia! Eri asia tietysti jos haluaa opiskella englanninkielisessä maassa, sitten Skotlanti on varmaan ainut halpa vaihtoehto. Mutta kannattaa googlailla, koska tosiaan enkuksi voi opiskella melkein missä vaan :)

      Ja voin vaan uskoa, että välimatka USA-Suomi on tosi paha, kun aikaerokin on niin suuri! Paljon tsemppiä sinne ja hienoa, että jatkatte suhdetta välimatkasta huolimatta. Vähän yli puolvuotta menee loppujen lopuksi varmaan ihmeen nopeasti ja sitten on kaikki aika maailmassa aikaa olla yhdessä ;)

      Poista