Image Slider

我的周末

maanantai 6. heinäkuuta 2015
Lauantaina Timothylla piti olla playdate, mutta sen kaveri oli tullu kipeeks, joten lähettiinkin perheen kanssa Temple of Heaveniin. Se oli eka kerta ku näin länsimaalaisia täällä (ja joo, oon ollu täällä vasta alle viikon, mutta Kiina taitaa olla erilaisessa aikaulottuvuudessa, koska tuntuu jo ku oisin ollu täällä ikuisuuden, joten näin länsimaalaisia ekan kerran ikuisuuteen) ja monelle kiinalaiselle vissiin eka kerta nähdä länsimaalaisia ikinä, tai siltä niiden käyttäytyminen vaikutti. Sain ottaa ainakin kolmet yhteiskuvat, pääsin myös pariin ”salakuvaankin” ja sitäkin lukuisemmalle verkkokalvolle olen nyt ikuistettu. Haluisin oikeesti tietää, mitä aasialaiset tekee niillä kaikilla kuvilla, joita ne ottaa länkkärien kaa.








 Temppelikierroksen jälkeen mentiin syömään perinteistä pekingiläistä hot pottia ravintolaan. Meille siis annettiin ”pata”, jonka alle sytytettiin tuli. Kiehuvassa vedessä sitten valmistettiin itse lihat, kasvikset, sienet yms. Ennen syömistä ruoka lillutettiin ruskeessa kastikkeessa, joka oli ihan älyttömän järkyttävän makuista. Se oli tosi suolasta, rakeenteeltaan aika paksua ja toi mieleen koulun jouluruoat. En kyllä millään vaan saanu mieleen, miltä se maistu. Ruoan kanssa (ekaa kertaa!!) juotiin tollasta punasta mehua, joka maistu ihan puolukalle ja punaherukalle. Tuli Suomi mieleen.

Sunnuntaina oli Megin tädin tuparit. Käytiin hakemassa yks tädeistä luksus-vanhainkodista ja ajettiin sitten lähemmäs keskustaa, missä uusi koti oli. Paikalla oli neljä vanhusta (ja vanhuksella tarkoitan ryppyistä, mutta superkunnossa olevaa ja ipadia käyttävää suuri-ikäistä ihmistä), yks Megin serkku ja me. Host isä oli kipeä, joten se jäi kotiin.
   Me syötiin snackeja, jotka oli ensimmäisiä edes vähän länkkärityyppisiä ruokia, joita on syöny täällä. Oli jopa pensasmustikoita! Teki mieli tirauttaa pari onnenkyyneltä. Yks asia, mitä ihmettelen tosi paljon Kiinassa, on se, että koko ajan on ruokaa. Nytkin, kun oltiin syöty, ainakin mä olin, vatsat täyteen snackeja, olikin lämminruoka melkein heti. Kotonakin aina heti melkein ruoan jälkeen on vesimelonia ja jugurttia ja tosi usein ruokaa ennen viinirypäleitä. Niitä kyllä annetaan vaan mulle ja Timpalle, joten ehkä se on joku lasten juttu.
   Ja vielä vähän Kiinalaisista syömistavoista: pöydässä on siis montaa eri ruokaa lautasilla, niistä jokainen ottaa omilla puikoilla (kyllä, niillä samoilla, jotka menee suuhun) omaan riisikulhoon pienissä erissä jokaista lajiketta. Koska mä oon ummikko länkkäri, tarjoilee muut yleensä mulle ruokaa kulhoon. Tupareissakin siis Megin täti ja joku mies, en ees tiiä mitä sukua se oli, antaa mulle puikoillaan vaikka mitä navetan makuista ruokaa.  Ja toi navetta-juttu ei ollu ees vitsi, mikä on surullisinta.
   Tupareissa oli myös ruokajuomaa tarjolla ja se oli jopa alkoholipitoista! Jotain pinkkiä ja ihan limumaista. En tienny, et täällä on muunkin ku jotain bisseä ja riisiviinaa.

Tupareista ajettiin suoraan Timothyn harrastukseen, jonka nimi on joku esgemer/esgeuer/espeuer tai joku sellanen (olkaa hyvät selvästä tiedosta). Maailman oudoin harrastus. Siellä siis 1-2 lasta menee tollaseen huoneeseen (vasemmalla) ja rakentaa ohjaajan kanssa.. jotain.. Legoja vastaavilla jutuilla tai palikoilla tai jollain. Se on kai joku isompi projekti, ainakin Megi selitti jotain sellasta. Seinilläkin oli paljon kuvia valmiista rakennelmista. Ja kaiken tämän aikana siis vanhemmat istuu odotussohvilla ja kattovat TV:stä teetä juoden mitä se oma pikku pallero tekee. Onneks siellä oli wifi, koska oisin muuten varmaan kuollu tylsyyteen. Se kesti yhteensä joku 2h, koska rakentamisen jälkeen vanhemmat meni huoneeseen ja sai palautetta ohjaajalta. Mulla ei oo yhtään mitä hajuu mikä ton jutun idea on, mutta kai joku tosi suurenmoinen :D

Sunnuntai oli tosi rankka päivä, koska oltiin liikenteessä n. 8:30-18:00 ja  olin heränny 3 am, valvonu kuuteen asti ja nukkunu siinä sit sen 1,5h. Mun nukkuminen on ollu ihan järkyttävää koko täälläoloajan ja oon ollu niin väsyny, että oon epäilly mun henkiinjäämistä.
   Usein herään yöllä siinä 2-3 aikoihin ja valvon kolme tuntia ainakin, eli tulee kokonaisnukkumismääräksi n. 4-5,5h. Siihen päälle se, että teen ns. fyysistä työtä, eli oon aina liikkeessä ja mun pitää olla koko ajan aktiivisessa tilassa. Koko ajan pitää olla hyvällä tuulella, hymyillä ja yrittää jutella jollekin. Onneks viime yönä sain nukkuttua niin, että sen voi melkein luokitella hyviks yöuniks. Heräilin kyllä hyttysen ininään ja löin ittelleni ihan hirveen kovan litsarin kun halusin tappaa sen, mutta päädyin vaan saamaan polttelevan posken ja ininä jatkui silti. Tätä hyttystä ei koskaan näy, host isäkin meni eilen illalla metsästämään sähkölätkällä ja sellasella ötökän tappopyssyllä mun huoneesta kaikkia inhotuksia, mutta aamulla huomasin, että mä olin taas ollu syöminkejen pääateria. Onneks sain nyt Megiltä jotain ainetta, joka auttaa kutinaan ja on laskenu turvotustakin (ei siis riitä, että mä aina oon hyttysten lempikohde, mutta mä oon myös allerginen niille ja parhaissa tapauksissa saan melkeen polven kokosia patteja).


Pelastus





Get Up And Eat Some Fruit

perjantai 3. heinäkuuta 2015
Mun huone. Jos joku ei huomaa, niin asun siis lastenhuoneessa. Timothy nukkuu sen vanhempien kanssa viereisessä huoneessa, mikä on mun kannalta loistavaa. En välttämättä haluis punkkaa sen kanssa samassa huoneessa... :D Vaikka ihana poika onkin.

Näkymä parvekkeelta - tää asuinalue on suljettu porteilla ja vartioilla ja jos haluu sisään tai ulos, pitää näyttää sellasta läpykkää. Ympärillä on korkeita kerrostaloja (alla). Tää meiän alue on varmaan se "eliittialue" täällä. Kaikki talon on ihan samanlaisia, joten en varmaan ikinä löytäis takasin kotiin, jos lähtisin yksin käppäilemään. Ehkä mä joku pv lähen kävelylle, kunhan on aikaa. Meinasin tänäänkin, mut en jaksanu, koska oon nukkunu niin huonosti ja muutenkin, en löytäis takasin. Ja pelkään, ettei vartija päästäis mua takasin sisään.


Mun sisäkengät hurraa ja eka selfie Kiinassa (huomatkaa asian style) tupla-hurraa.

Ekasta kuvasta näkyy, kuinka tää istuu ikkunalaudalla: The Naughty Boy (eikä pelottavampaa nimeekään keksitty..? Koska musta ton olemus ei oo yhtään pelottava). Ihmekkös kun en saa unta. Jouduin oikeesti peittää ton verholla, mut se silti näkyy creepysti siitä läpi ku ikkunasta tulee valoa. Voin vaikka vannoa, että toi käppäilee öisin ympärillä. Tossa lattialla kun on toi leikkimatto ja siitä tulee sellanen "lätinä-ääni" kun kävelee päällä ja ihan varppina aina kun suljen silmät, niin se ääni alkaa. Jos siis mulle käy jotain, te tiiätte kuka on asialla. Eikö muutenkaan riitä, että säikyn jokaista ulkoa tulevaa ääntä. Yksiltä päiväunilta herätessä olin ihan varma, että nyt tuli sota kun kuulu sellanen kimee putoamisen ääni ja sitten paukahti jotain maahan. Ja tää kävi monta kertaa.  En vieläkään tiedä mistä ne äänet tuli, mutta ei me sodassa ainakaan olla.

Tälläsen viestin host dad toi ekana päivänä kun herätti päikkäreiltä :DDD Se ei siis osaa kun yksittäisiä sanoja ja tervehdyksiä enkuks ja puhuu mulle kääntäjän kautta. Yleensä en kyl saa konkreettisia papereita. Onks Get up and eat some fruit jonkinlainen kehotus to get my shhh together? Koska se mun ainakin pitää tehä. Oikeesti. Oon niin väsyny. Mun keho on jetlag ja päikkäri-modella, joten nukun vaan parin tunnin pätkiä (ellei sitä 6h päikkäriä lasketa). Viime yönä heräsin 2 am ja olin hereillä 5:een asti. Sit nukuin 2h, kunnes oli herätys. Onneks Timothy oli aamupäivän päiväkodissa, joten sain nukkuu hetken. Mut se oli viimeinen päivä päiväkotia, joten mun pitää saada itteni kasaan. Megi neuvoo valvomaan myöhempään, jotta en heräis keskellä yötä. Ei se hirveesti tuu auttamaan, koska oon aina väsyny, jos herään about ennen 11. Toisaalta, täällä mennään nukkumaan jo klo 21 ja voisin totuttautua siihen rytmiin.

Päivisin Megi on töissä, muut kotona (host dad tekee töitä kotona). Kukaan ei siis osaa englantia, joten ollaan aika paljon kehonkielen, arvailuiden ja kääntäjän varassa. Ja joskus vaan hymyillään ja nyökytellään. Silloin ei oo ymmärtänyt yhtään.

Tänään menin ruokapöydän ääreen ja ehdin jo herätellä toiveita perunoista, kun pöydällä oli kattila ja siellä perunannäköisiä paloja. Ne ei kuitenkaan ollut perunoita, vaan keitettyjä päärynöitä, mutta emmä niitäkään syöny. Sen sijaan ruokajuomana mulla oli vesi, jossa ne lillu. Kukaan muu ei juo mitään ruoan kanssa ja mäkin oon kaksi ruokaa selvinny niin, mutta nyt oli pakottava jano. Tää vesi (, vaikka unohtaa sen, että se on lämmintä) on ihan sanonko minkä makusta. Mulla on henkivarana puolikasvesi pullo, jonka ostin lentokentällä Suomessa. Oon säästelly sitä henkihieverissä. Ehkä mun on pakko mennä kauppaan joku pv. En tiiä yhtään, onks täällä lähellä kauppoja, ja vaikka oiskin, must tuntuu, et multa vaan pyydettäis ostoslista ja jompi kumpi vanhemmista kävis. Enkä haluu pyytää ostaa vettä, kun sit ne kysyy miks, enkä haluu sanoo, että teiän vesi paistuu ihan P:lle.

Mun perhe lähtee 18-26.7. matkalle Japaniin, jonne en mee (lue: PÄÄSE!!!!!!!!) mukaan, joten mulla on siinä aikaa nähä Kiinaa. Alunperin aattelin lähteä Shanghaihin pariks päiväks, mutta Megi kerto, että host dadin sukulaisia asuu Harbinissä ja ne ois kutsunu (/valmiita ottamaan mut) luokseen! Totta kai Shanghai VS mikä tahansa, on aika selvä peli, mutta taidan päätyä Harbiniin. Shanghaihin voin mennä asumaan hotelliin ihan millon vaan, mutta millon ens kerran on mahis asua harbinilaisessa kodissa? Ja kumpi on halvempaa? Ja kumpi osoittaa, kuinka perhekeskeinen oon? Niinpä! Ja kuulemma host dadin siskolla on mua 2v vanhempi poika, joka vois esitellä kaupunkia. Se on asunu Singaporessa ja on outgoing. Kaipaan suuresti ikäistäni seuraa (terv. 2pv maassa ollut), joten se on suuuuri plussa. Haluun tutustua kiinalaisiin ihmisiin. Toivottavasti mun käsitys ei sitten oo väärä, koska muuten oma rauha Shanghaissa alkaa olla aika samalla viivalla kuin Harbin..

Harbin. Matkaa junalla 8-10 h, eli pidempää kuin mun matka Suomesta Pekingiin. Juna on kuitenkin yöjuna ja koska maksaa melkeen 60€, odotan näkeväni kunnon sänkyjä. Host dadin siskon/veljen tytär/poika on kai myös menossa Pekingistä sinne, joten mennään ehkä samaa matkaa. Se on ala-asteikäinen, joten ei ihan nappisuoritus, mutta ainakin se osaa kiinaa - ja toivottavasti enkkuu!

P.s. Kaikki muut nettijutut toimii hyvin ees joskus, mut instagram ei vaan oo onnannu! Sillonkin ku se "toimii", näkyy vaan 6h vanhoja kuvia.




 Kuva ei liity tapaukseen.


("tätä sivua ei voi näyttää"/ "tarkista yhteys"/ "ei nettiyhteyttä"/ "virhe verkossa"/ tms = kaunis tapa kertoa, että nyt iski iso paha senruuri)

Terveisiä Kiinasta!

Mun ekan päivän aikana oon...

... Selvinny hengissä jättilentokentältä
... Syöny aamupalaks nuudelia
... Juonu kuumaa vettä
... Ollu juomatta mitään (jos laimealta kuravedeltä maistuvaa keittoa, "puuroa", ei lasketa) koko ruokailun ajan
... Huomannu, että Pekingissä on yllättävän paljon puita
... Joutunu melkeen autokolariin
... Tullut luulluks olevani Ukrainalainen
... Ollut erittäin tuijotettu
... Ollut poliisipoika/miehen "ihastuksen kohde" kun käytiin ilmottamassa mun Kiinassa oleskelusta
poliisiasemalle
... Saanut omat sisäkengät
... Ollut osaamatta käyttää kraanaa

Mun hamtaro-plagiaatio teemainen vessa (oma vessa!!) ja outo kraana

... Nauranut, kun perhe maistaa salmiakkia
... Nukkunu kerrossängyssä
... Nukkunu 6h päikkärit ja nähny unta au pairina olemisesta
... Käynyt erittäin hämmentävässä (saattaa johtua siitä, etten ymmärtäny mitään) pianon soiton harrastamisen aloittamista edeltävässä haastattelussa

Ope oli varsinainen persoona, koko ajan huutamassa ja vetämässä show'ta. Kuvan poika oli siellä soittamassa kun me tultiin ja kun Timothylta kyseltiin jotain kysymyksiä, huus se vastauksia sivusta :D Se oli siis vanhempi kuin Timothy ja soittanut pianoa jo kauan, joten ihmekkös kun osaa.

... Tullut syödyksi ötököiden toimesta
... Menettänyt hermot hitaaseen nettiin (sentään VPN:n avulla pääsen länkkärisivuille, mutta sitten väliin astelee surkea wifi) (Kuinka ironista, että just kun olin lisäämässä tähän kohtaan kuvaa, katkes nettiyhteys)

... Saanut kiinalaisen nimen <3: Dong Wei Na

------------------------------------------------------------------------------------------------------------- 

Lentokentällä mua oli vastassa host mom ”Megi”(?) ja Kiinan yhteyshenkilö nimilapun kanssa, mutta oisin huomannu ne muutenkin innokkaista "Vera, Vera" -huudoista johtuen. Olin niin iloinen, kun pääsin joidenkin ns. tuttujen hoivaan, koska olin niin pihalla koko lentokentällä olo ajan. Saattaa johtua siitä, etten nukkunu kun pari tuntia koneessa. Onneks mulla sentään oli ollut paikka hätäuloskäynnin kohdalla, joten jalkatilaa oli kerrankin tarpeeks. En ees haluu kuvitella missä kunnossa oisin ollu, jos en ois saanu yhtään unta.

Matka lentokentältä kämpille kesti ainakin puol h, varmasti reilusti ylikin. Juteltiin kaikenlaista, mulle kerrottiin vähän mitä ekoina päivinä tapahtuu ja millä nimillä kutsun perheenjäseniä. Olin oikeestaan yllättyny siitä, miten normaalilta kaikki tuntu. En ollu mitenkään jännittyny, enkä ollu yhtään epävarma ja ujo. Vaikka tuntuukin vähän oudolta hiippailla toisten nurkissa, voin olla tosi rennosti jo. Mut otettiin heti tosi lämpimästi vastaan ja koska Megi on ite asunu ulkomailla, ymmärtää se tosi hyvin kulttuurieroja. Se kysy haluunko syödä kiinalaisittain (jokainen ottaa puikoilla monilta lautasilta) vai mieluummin länsimaalaisesti. Totta kai olin avoin, enkä mä haluu, että nää muuttais tapojaan vaan koska mä nyt satun haluamaan oman yksityisen annoksen. Megi myös sanoo koko ajan, että jos joku on tosi pahaa, ei sitä tarvii syödä ja heti kysy mun ruoka-annostottumuksista. Mun ei siis tarvinnu montaa päivää häpeillä vähäistä syömistäni aatellen, että ne luulee, etten tykkää mistään ja vaan nirsoilen. Oon kyllä maistanu täällä kaikkea (in your face kaikki, jotka sanoo mua ylinirsoks) oudosta hedelmästä siihen kuravesipuurokeittoon, johonkin ruusunmarja snackeihin ja kaikista oudoimpana yhdistelmänä varmaan suolakurkun tapaisista jutuista leikattuja suikaleita, joiden kanssa oli jauhelihaa. Se oli, ihme kyllä, varsin hyvää!

Koti

Kun tapasin Timothyn, 4v., ekan kerran, lähti se aina huoneesta karkuun, eikä suostunu sanomaan mitään. Lopulta eläinkirjasta ja pehmoleluna löytyneen Nemo-kalan kautta meille syntyi yhteinen sävel. Timothy osaa enkuks värit ja laskea, muuta en oo ainakaan huomannu, että se muuten oikeen ymmärtäis. Se puhuu mulle kiinaa luullen, että mä ymmärrän ja mä sille enkkua saamatta myöskään mitään vastakaikua. Olin aluks ihan varma, ettei Timothy yhtään tykkää musta, mutta kuulemma se tykkää musta paljon, koska haluaa koko ajan jakaa kaikkee syötävää :D Jouduin jopa syömään sen aloittaman porkkanan palan, koska en halunnu särkeä meiän ystävyyttä heti alkumetreillä. Miten kukaan voi muka kieltäytyä, kun joku kattoo suurilla mustilla silmillä ja ojentaa nakerrettua porkkanaa?

Perheeseen kuuluu siis Megi, Timothy, isä Tong/Ton/tms, mummo Nainai ja siivooja&kokki&nanny, jota kutsutaan Ayi (täti). Ainoostaan Megi osaa englantia, isä pärjää kääntäjien avulla (eikä ees oo mitään Google-kääntäjiä (ei sillä, että google jotenkin toimis muutenkaan), vaan nää oikeesti kääntää tosi sujuvasti) ja muut ei ees yritä, eikä varmaan osaa yhtään. Ayi osaa pari sanaa, mut en ikinä oo ihan varma, puhuuks se englantia vai kiinaa…

Kiina vaikuttaa paljon länsimaalaisemmalta, kuin aattelin. Toisaalta, oon kävelly vaan meiän about neljän talorivistön alueella ja auton kyydissäkin oon nähny vaan motaria ja meiän aluetta pinnallisesti. On tosi hauskaa istua jossain ja kuulla kuinka ympärillä puhutaan ja aina välillä kuuluu ”Vera”, ”Wei na” tai ”Fenlan”, mut kukaan ei selitä mulle mitään. Ehkä sitten ku kielitunnit alkaa, alan ymmärtää paremmin. Nytkin oikeestaan sitä ymmärtää aina pari sanaa sieltä täältä, joten tiiän esim, että Timothya käsketään koko ajan puhumaan mulle englantia, ei kiinaa ja siellä pianojutussa pysyin mukana sen verran, että laskettiin neljään. Myös Timothyn ”bu yao” (= en halua) –huudot tulee varsin ymmärretyksi.

Sain kuulla toimiston yhteyshenkilöltä, että Pekingiin on tulossa toinenkin suomalainen joskus heinäkuun puolessa välissä kai! Ja kielikurssilla tuun opiskelemaan kahdestaan jonkun australialaisen tytön kanssa, mikä on hyvähyvähyvä. Ehkä mä sittenkin saan jostain kavereita.. XD

(Kirjoitettu 2.7, mutta kiitos netin, en päässyt postaamaan. Aluks olin ihan varma, että netti toimii ilman VPN:ää ja VPN varsinkin ihan loistavasti, mutta ei ois pitäny nuolaista ennen kuin tipahtaa. Hyvä kun saan pitkän sotimisen jälkeen lähetettyä yhden viestin ja tuijotettua latauskuvaa ikuisuuden sormet ristissä. Läheiset: älkää siis huolestuko, vaikka en saa laitettua viestiä tai tsägällä sitten saat sen yhden ainokaisen, joka menee läpi. Saan 4G-liittymän (tai vastaavan) kai joskus)

The adventure is about to Beijing

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015
Paikka: Helsinki-Vantaan lentokenttä
Aika: 1.7. 17:41
Fiilis: ???????????

Oon nukkunu viimeisen kerran omassa sängyssä, käyny viimeisen kerran oman kodin suihkussa, syöny viimeisen kerran suomalaista ruokaa kotona, käyny viimeisen kerran keskustassa, käyttäny viimeisen kerran HSL:n matkakorttia, hyvästelly viimeisen kerran sukulaiset ja ystävät ja kävellyt viimeisen kerran ulos kotiovesta.

Vaikka tuntuu, että oon vihdoin "valmis" lähtöön, oli vaikeaa kävellä tullitarkastukseen tietäen, ettei perhe voi seurata. Oli haikeaa halata ihmisiä tietäen, että menee ikuisuus, ennen kun nähdään taas kasvokkain. Jos ei ole koskaan ollut lähdössä moneksi kuukaudeksi ulkomaille ilman tuttuja, ei voi ymmärtää sitä tunnetta. On hassua olla samalla niin innoissaan, mutta toisaalta niin jännittynyt. Ei sitä voi tajuta, että oikeesti lähtee kotoa. Pisin aika mitä mä oon koskaan ollu ulkomailla, on 3vk ja pisin aika erossa perheestä 1kk. Tää kokemus tulee olemaan jotain ihan uutta. Koti-ikävää tuskin voi mitenkään välttää, eikä sitä tarviikaan.

 Viimeinen aamupala
 
Ei mikään maailman paras kuva, mutta ainut, jossa minä ja matkalaukku :D
 
Lento myöhästy vielä lisää ja nyt pitäis päästä lähtemään 19:35.. Ehkä. Toivottavasti...
 
 
Tässä sitä mennään!

 
Siirryin nyt pois Starbucksista (super-cliché) ja tulin lähtöportille. Mitä pidempää istun täällä ja kuuntelen kun muut puhuu kiinaa ja oon kiinalaisten keskellä, sitä enemmän oon innoissani. Vatsan pohjassa on sellainen hyvä kutina. Tätä mä oon halunnu ja tätä mä oon oottanu. Nyt mä vihdoin oon menossa Kiinaan ja toteutan mun unelmaa. Melkein 11 vuotta sitten sanoin, että lähen ulkomaille asumaan. Nyt mä oon toteuttamassa sitä. Se on mahtava tunne.
 
 
Ens kerran postailenkin Kiinasta! (Kunhan saan blogspotin toimimaan.. :D)
 

再见 芬兰!
Zaijian Fenlan!





 


Pakkaamista (au pair)

lauantai 27. kesäkuuta 2015
Aloitetaan kertomalla, että oon maailman surkein pakkaamaan. Risteilylle pakkaamineen johtaa samaan määrään tavaraa, kuin viikon matkalle, puhumattakaan kahden viikon lomista... Pelkästään ulos lähteminen kavereiden kanssa vaatii usein mukaan varatakin ja hupparin (mitä jos illalla onkin kylmä?) ja liudan muita esineitä, jotka lähtiessä tuntuvat elintärkeiltä, mutta jäävät käyttämättä. Mun pakkausmentaliteettia kuvastaakin loistavasti se, että ensimmäiset asiat pakkauslistalla olivat sappisaippua ja jesari. Miten voin muutenkaan pakata mukaan mun kaikki tärkeimmät tavarat? Mistä mä tiiän mitä haluun pitää päällä 19.10 klo 15:38 tai 3.2. klo 8:00? Ja mistä tiiän, haluunko käyttää pinkkejä vai oransseja shortseja, turkoosia vai persikkaa tuubitoppia ja valkoisia vai harmaita ballerinoja? Oon niin huono tekemään valintoja muutenkin, mutta nyt päätös on niin lopullinen. Mulla joko on joku vaate mukana tai sitten ei oo.

Oisin mielelläni ottanu mukaan vaikka kolme matkalaukkua, mutta niiden kanssa kulkeminen ja sen tavaramäärän kanssa eläminen tuskin ois hirveen käytännöllistä, joten päädyn nöyrtymään ja lähtemään matkaan sen noin 20kg:n + käsimatkatavaroiden kanssa. Luultavasti joudun kuitenkin ostaa toisen matkalaukun takaisin tullessa, sillä ostelen varmaan paljon kaikkea halvemmista tavaroista ja erilaisista kaupoista lumoutuneena. Ja ihan vaan, koska tykkään shoppailla.

Tässä mun pakkauslista, joka luultavasti tulee vielä supistumaan, kun huomaan, ettei matkalaukku mahu kiinni.

- 5 mekkoa - 2 normikäyttöön, 1 maxi, 1 juhlava, 1 bile (en yhtään tiedä millanen biletyskulttuuri Kiinassa on, ja jos onkin jonkunlainen, tuunko koskaan menemään clubille, mut tää on tätä; kaikkeen pitää varautua)
- 3 hametta
- 10 lyhythihaista - yks siisti (nää tulee varmasti vähenemään pakkausvaiheessa)
- 11 pitkähihaista - 1 talvi, 1 kotoilu, 4 neuletta, 3 jakkua, 2 hupparia (näistäkin varmasti karsiutuu)
- 4 shortsit- 3 tai 4 housut
- 2 lökärit

- 2 takkia - nahka & farkku. Toivon, että oon talven etelässä, koska muuten tulee kauppareissu. Talvitakki kuitenkin veis ihan sikana tilaa
- 4 kengät - varvastossut, ballerinat, talvi/syksy -kengät, tennarit ja ehkä yhet korkkarit (arkikäyttöiset). Sinällään kyllä tiiän, että kengät painaa aikas paljon
- Alustavaatteet kahdeksi viikoksi
- 2 hattua (tai yksi)
- Lapset & villasukat (?)
- 2 yökkäri-comboa - shortsit & pitkät housut
- 2 bikinit
- Sisätohvelit?
- Aurinkolasit
- 2 vyötä
- 2 laukkua
- Toalettilaukku
(sis. perusasiat + hammastahna x2 & dödö x2 (kuulemma dödöjä ei välttämättä löydy kaupasta ollenkaan))
- 2 käsikorua, kaulakorua & korvista
- Läppäri
- Kännylaturi
- Gopro & laturi
- Ipod & laturi
- Matkalaturi
- Tangle teezer
- Sappisaippua
- Reseptejä
- Salmiakkia & levy suklaata mulle
- Tuliaiset:


Afrikan tähti, 2 levyä suklaata & Iittalan kastehelmi-kynttilälyhty (paketissa). Ekaan perheeseen
vien myös ton koira-Kalevalan, koska se poika tykkää lukemisesta ja äiti oli käymässä Suomessa.
Saa nähä jos keksin toiseenkin perheeseen vielä jotain lisää.
Kastehelmi-kynttilälyhty
Mun To do -lista näyttää vihdoin hyvältä. Oon ostanut tuliaiset, alottanu pakkaamisen, asentanu VPN:n, vaihtanut rahaa, hoitanut ilmoituksen Kelalle ja ulkoministeriöön ja tietysti hoitanut lennot ja viisumin. Sillon kun alotin kaiken, tuntu, ettei loppu tulis koskaan. Oli vaikka mitä  papereita, joita täyttää ja final matchin löytyminenkin oli niin kaukainen ajatus. Nyt jäljellä on enää vain lähteminen.

P.S kertokaa, jos oon unohtanu jotain tosi tärkeetä tai jos on muuten vaan vinkkejä! :)


Vertaa. JÄLKIVIISAAN PAKKAUSLISTA