Get Up And Eat Some Fruit

Mun huone. Jos joku ei huomaa, niin asun siis lastenhuoneessa. Timothy nukkuu sen vanhempien kanssa viereisessä huoneessa, mikä on mun kannalta loistavaa. En välttämättä haluis punkkaa sen kanssa samassa huoneessa... :D Vaikka ihana poika onkin.

Näkymä parvekkeelta - tää asuinalue on suljettu porteilla ja vartioilla ja jos haluu sisään tai ulos, pitää näyttää sellasta läpykkää. Ympärillä on korkeita kerrostaloja (alla). Tää meiän alue on varmaan se "eliittialue" täällä. Kaikki talon on ihan samanlaisia, joten en varmaan ikinä löytäis takasin kotiin, jos lähtisin yksin käppäilemään. Ehkä mä joku pv lähen kävelylle, kunhan on aikaa. Meinasin tänäänkin, mut en jaksanu, koska oon nukkunu niin huonosti ja muutenkin, en löytäis takasin. Ja pelkään, ettei vartija päästäis mua takasin sisään.

Mun sisäkengät hurraa ja eka selfie Kiinassa (huomatkaa asian style) tupla-hurraa.

Ekasta kuvasta näkyy, kuinka tää istuu ikkunalaudalla: The Naughty Boy (eikä pelottavampaa nimeekään keksitty..? Koska musta ton olemus ei oo yhtään pelottava). Ihmekkös kun en saa unta. Jouduin oikeesti peittää ton verholla, mut se silti näkyy creepysti siitä läpi ku ikkunasta tulee valoa. Voin vaikka vannoa, että toi käppäilee öisin ympärillä. Tossa lattialla kun on toi leikkimatto ja siitä tulee sellanen "lätinä-ääni" kun kävelee päällä ja ihan varppina aina kun suljen silmät, niin se ääni alkaa. Jos siis mulle käy jotain, te tiiätte kuka on asialla. Eikö muutenkaan riitä, että säikyn jokaista ulkoa tulevaa ääntä. Yksiltä päiväunilta herätessä olin ihan varma, että nyt tuli sota kun kuulu sellanen kimee putoamisen ääni ja sitten paukahti jotain maahan. Ja tää kävi monta kertaa.  En vieläkään tiedä mistä ne äänet tuli, mutta ei me sodassa ainakaan olla.

Tälläsen viestin host dad toi ekana päivänä kun herätti päikkäreiltä :DDD Se ei siis osaa kun yksittäisiä sanoja ja tervehdyksiä enkuks ja puhuu mulle kääntäjän kautta. Yleensä en kyl saa konkreettisia papereita. Onks Get up and eat some fruit jonkinlainen kehotus to get my shhh together? Koska se mun ainakin pitää tehä. Oikeesti. Oon niin väsyny. Mun keho on jetlag ja päikkäri-modella, joten nukun vaan parin tunnin pätkiä (ellei sitä 6h päikkäriä lasketa). Viime yönä heräsin 2 am ja olin hereillä 5:een asti. Sit nukuin 2h, kunnes oli herätys. Onneks Timothy oli aamupäivän päiväkodissa, joten sain nukkuu hetken. Mut se oli viimeinen päivä päiväkotia, joten mun pitää saada itteni kasaan. Megi neuvoo valvomaan myöhempään, jotta en heräis keskellä yötä. Ei se hirveesti tuu auttamaan, koska oon aina väsyny, jos herään about ennen 11. Toisaalta, täällä mennään nukkumaan jo klo 21 ja voisin totuttautua siihen rytmiin.

Päivisin Megi on töissä, muut kotona (host dad tekee töitä kotona). Kukaan ei siis osaa englantia, joten ollaan aika paljon kehonkielen, arvailuiden ja kääntäjän varassa. Ja joskus vaan hymyillään ja nyökytellään. Silloin ei oo ymmärtänyt yhtään.

Tänään menin ruokapöydän ääreen ja ehdin jo herätellä toiveita perunoista, kun pöydällä oli kattila ja siellä perunannäköisiä paloja. Ne ei kuitenkaan ollut perunoita, vaan keitettyjä päärynöitä, mutta emmä niitäkään syöny. Sen sijaan ruokajuomana mulla oli vesi, jossa ne lillu. Kukaan muu ei juo mitään ruoan kanssa ja mäkin oon kaksi ruokaa selvinny niin, mutta nyt oli pakottava jano. Tää vesi (, vaikka unohtaa sen, että se on lämmintä) on ihan sanonko minkä makusta. Mulla on henkivarana puolikasvesi pullo, jonka ostin lentokentällä Suomessa. Oon säästelly sitä henkihieverissä. Ehkä mun on pakko mennä kauppaan joku pv. En tiiä yhtään, onks täällä lähellä kauppoja, ja vaikka oiskin, must tuntuu, et multa vaan pyydettäis ostoslista ja jompi kumpi vanhemmista kävis. Enkä haluu pyytää ostaa vettä, kun sit ne kysyy miks, enkä haluu sanoo, että teiän vesi paistuu ihan P:lle.

Mun perhe lähtee 18-26.7. matkalle Japaniin, jonne en mee (lue: PÄÄSE!!!!!!!!) mukaan, joten mulla on siinä aikaa nähä Kiinaa. Alunperin aattelin lähteä Shanghaihin pariks päiväks, mutta Megi kerto, että host dadin sukulaisia asuu Harbinissä ja ne ois kutsunu (/valmiita ottamaan mut) luokseen! Totta kai Shanghai VS mikä tahansa, on aika selvä peli, mutta taidan päätyä Harbiniin. Shanghaihin voin mennä asumaan hotelliin ihan millon vaan, mutta millon ens kerran on mahis asua harbinilaisessa kodissa? Ja kumpi on halvempaa? Ja kumpi osoittaa, kuinka perhekeskeinen oon? Niinpä! Ja kuulemma host dadin siskolla on mua 2v vanhempi poika, joka vois esitellä kaupunkia. Se on asunu Singaporessa ja on outgoing. Kaipaan suuresti ikäistäni seuraa (terv. 2pv maassa ollut), joten se on suuuuri plussa. Haluun tutustua kiinalaisiin ihmisiin. Toivottavasti mun käsitys ei sitten oo väärä, koska muuten oma rauha Shanghaissa alkaa olla aika samalla viivalla kuin Harbin..

Harbin. Matkaa junalla 8-10 h, eli pidempää kuin mun matka Suomesta Pekingiin. Juna on kuitenkin yöjuna ja koska maksaa melkeen 60€, odotan näkeväni kunnon sänkyjä. Host dadin siskon/veljen tytär/poika on kai myös menossa Pekingistä sinne, joten mennään ehkä samaa matkaa. Se on ala-asteikäinen, joten ei ihan nappisuoritus, mutta ainakin se osaa kiinaa - ja toivottavasti enkkuu!

P.s. Kaikki muut nettijutut toimii hyvin ees joskus, mut instagram ei vaan oo onnannu! Sillonkin ku se "toimii", näkyy vaan 6h vanhoja kuvia.



 Kuva ei liity tapaukseen.


("tätä sivua ei voi näyttää"/ "tarkista yhteys"/ "ei nettiyhteyttä"/ "virhe verkossa"/ tms = kaunis tapa kertoa, että nyt iski iso paha senruuri)