Image Slider

Pako Pekingin vilskeestä vuorille - Gubeishui

keskiviikko 1. helmikuuta 2017


Gubeishui, Gubei water town, Beijing Wtown, 古北水... Tältä kylältä kyllä löytyy nimiä vaikka muille jakaa, mutta itse päätän kunnioittaa kiinalaista nimeä ja siksi puhun Gubeishuista. Aiheesta enemmän kiinnostuneiden kannattaa varmaan googlata Gubei water town -nimellä, sillä Gubeishui tuottaa vielä vähemmän tuloksia kuin englannos.

Joululomalla Pekingin kaaoksesta teki mieli lähteä tuulettumaan (kirjaimellisesti, saasteet olivat todella pahat), joten suuntasimme n. 140km koilliseen. Gubeishui on tunnettu kuumista lähteistään, perinteisestä tunnelmasta, yövalaistuksesta ja tietystikin Kiinan muurista. Se kuulosti loistavalta lähimatkailukohteelta. En osaa antaa vinkkejä Gubeishuihin menemisestä, sillä me menimme henkilöautolla, mutta eiköhän sinne jotain ryhmäkuljetuksia järjestetä. Omatoimisesti autolla meneminen oli hieman hämmentävää loppupäässä, sillä mistään ei löytynyt tietä kylään. Lopulta kävi ilmi, että auto piti parkkeerata hieman kauemmas ja kävellä loppumatka sisään kylään. Gubeishuissa ei ollut muita autoja kuin miniminibusseja, joilla pääsi paikasta toiseen maksamalla (etäisyydet kuitenkin aika lyhyitä, joten harkitsisin lipun ostamista).

Parkkipaikalta löysimme melkein autiolle alueelle, jossa oli pari perinteistä rakennusta, eikä kylttejä missään. Suuren talon sisällä oli, mikäs muukaan kuin, Starbucks. Hämmentävää, mutta toisaalta yhden Kiinan muurin pätkän vierestä löytyy Subway, mäkkäri ja pizzeria, joten eipä siinä kai mitään hirveän ihmeellistä loppujen lopuksi ollut.
   Starbucksin takana oli lippuluukkuja, joista piti ostaa lippu päästäkseen sisään kylään! Siis piti maksaa, että pystyi mennä omalle hotellille, josta piti tietystikin maksaa myös. Hinta ei ollut päätähuimaava, 80Y/hlö, eli noin 10-11€, mutta alkoi heti tulla rahastuksen maku suuhun.


Gubeishuissa oli huomattavasti kylmempää kuin Pekingissä, vaikka säätilallisesti ero ei ollut kamala. Itse en ollut varustautunut tarpeellisilla vaatteilla ja sain kyllä tuntea sen luissa ja ytimissä - vuorituuli ja ulkoaktiviteetit tekivät tehtävänsä. Onneksi illalla löysimme jonkun pikkukaupan, josta tarttui mukaan hyvin kummallisen muotoinen kaulahuivi hintaan 2€. Muuten hintataso oli aika korkea, kylästä kun ei voinut lähteä ostoksille muualle.

Kivinen kylä oli hyvin autio. Tuli mieleen elokuva House of Wax ja jos olette nähneet sen, muistatte varmaan aution kaupungin. Juuri sellaiselta Gubeishuissa tuntui. Ihmisiä oli oikeasti kourallinen ja työntekijöitä varmaan enemmän kuin kävijöitä. Tuli päivän aikana kyllä vastaan kolme länkkäripariskuntaa, mutta katuja kävellessä tuntui siltä kuin missään ei olisi ketään. Tämä olisi kummallista jopa Suomessa, mutta kuvitelkaapas sellainen paikka miljardin ihmisen Kiinassa. Se oli todellakin outoa ja tätä kuiskimme toisillemme pitkin päivää.


Yövyimme hotellissa nimeltään Beijing Gubei Water town Changcheng Inn, jonka sijainti oli loistava, eikä hintakaan kova (taisi olla n. 70€/yö kahdenhengenhuoneesta). Huone oli siisti ja lämmin (ei perusoletus Kiinassa) ja saimme hienot näkymätkin.

Me varasimme hotellin Ctripistä ja ainakin sillä sivulla kaikilla hotelleilla oli ihan samat, ei siis samanlaiset vaan aivan samat, promokuvat. Oli oletettavastikin hyvin vaikeaa päättää, minkä valitsisi. Jotkut kuvat valehtelivat aivan suoraan hotellin ominaisuuksista ja jotkut olivat kuvia kaduilta. En tiedä, onko länkkärisivuilla asiat paremmin, mutta kannattaa vertailla paria vaihtoehtoa ennen kuin uskoo kaiken näkemänsä :D

Hotelleja löytyi kaikista hintaluokista, mutta suurin osa oli suunnilleen meidän hotellin hintaluokkaa. Enemmistö hotelleista oli pieniä ja sijaitsivat perinteisissä kivitaloissa. Kadulla vastaan tuli yksi hulppea hotelli, jossa oli koko seinän kokoinen ikkuna ja sisällä uima-allas ja kylän porttien lähellä oli myös joku todella iso hotelli. Omasta mielestäni ei kannata jäädä majoittumaan kylän liepeille, vaan keskelle kaikkea, sillä siellä kaikki "nähtävyydet" ja ruokapaikat sijaitsevat.


Ruokapaikkoja löytyy nuudeleista pizzaan, pastaan, lihavartaisiin ja hot pottiin. Kannattaa muistaa tarkistaa hinnat ennen tilaamista, koska me pulitimme pienestä kakkupalasta ja teestä yhdessä kahvilassa about 8€! Toinen mainitsemisen arvoinen huomio on, että monissa paikoissa maksuvälineenä toimi WeChat pay, ei käteinen tai kortti. Tämäkin asia kannattaa tarkistaa ennen kuin alkaa hotkimaan ruokaa. Esimerkiksi maissi/liha-kioskissa pystyi maksamaan vain WeChatilla.

Me illallistimme aika hotellin lähellä olevassa hot pot -paikassa ja se oli todella hyvää! Hinnasta en osaa sanoa, enkä myöskään tiedä, miten tilaaminen onnistuu ilman, että osaa kiinaa, mutta suosittelen kokeilemaan! Hot pot on muuten must, vaikka pysyisi vaan Pekingissäkin (oma suosikkiravintola on Hai Di Lao, 海底捞火锅, ja suosikki "veden" maku tomaatti. Tulinen vesi on sitten OIKEASTI tulinen).


Gubeishui on kaunis päivälläkin, mutta vasta auringon laskettua/laskiessa se pääsi todellisiin mittoihinsa. Toinen elokuva kylää kuvailemaan on Henkien kätkemä, sillä tämäkin paikka tuntui heräävän henkiin pimeällä. Melkein kaikki talot oli valaistu ja kuten alla olevasta kuvasta näkyy, myös katujen yllä oli valoja. Ihmisiä oli vieläkin hyvin vähän.

Meidän oli tarkoitus mennä Kiinan muurille pimeällä, mikä on tämän paikan erikoisuus. Auringonlaskun jälkeen otimme pienet päikkärit ja kun vihdoin pääsimme muurin lippuluukulle, kävi ilmi, että se sulkeutuisi puolen tunnin kuluttua, klo 20:30. Vähänkö harmitti! Me vietimme Gubeishuissa vain yhden yön, joten siinä meni se. Kaikenlisäksi yöllä muurille meneminen oli ollut haaveeni au pair -ajan kesästä asti ja yksi suuri syy siihen, miksi lähdimme Gubeishuihin. Valaistun muurin näki alhaalta ja voin vain kuvitella, kuinka upealta valaistu kylä näyttäisi vuorelta. Vielä myöhemmin tajusin, että auringonlasku muurilta olisi ollut varmasti henkeäsalpaava, aurinko kun laski vuorien taakse värjäten taivaan kauniilla väreillä.

Jäimme siis illaksi kylään. Kävelimme melkein autioilla kaduilla ilman suurempaa määränpäätä ja sattumalta löysimme temppelin (?) keskeltä ei mitään (Gubeishuin opastekartoista sen löytää nimellä Singing fountain). Sen lähistölle olivat kerääntyneet varmaan melkein kaikki kylän vierailijat, emmekä tienneet yhtään, miksi. Yllättäen valot syttyivät päälle ja suihkulähteestä sinkosi vettä korkealle musiikin soidessa. Alkoi todella visuaalisesti hieno esitys, jossa oli heijastettu temppelin seinään kuvia ja videoita ja suihkulähde tanssi vesi väriä vaihtaen. Kuva löytyy alempaa, mutta se ei tee oikeutta tapahtumalle.

Tää "patsas" on musta vaan niin hieno!

Seuraavana aamuna lähdettiin hotellista uloskirjautumisen jälkeen muurille. Gubeishuista pääsee Simatai-nimiselle muurinpätkälle joko kaapelihissillä tai itse kiipeämällä. Me otimme hissin ja se molempiin suuntiin + sisäänpääsylippu maksoivat n. 25€/hlö. En ole koskaan kiivennyt itse muurille, mutta se houkuttaisi joskus. Ei kuitenkaan kannata olla ylimielinen tätä koettelemusta kohtaan, se nimittäin on todella rankkaa. Pelkkä muurilla kävely jo itsessään on rankkaa! Ylös kiipeäminen veisi varmaan parisen tuntia.
   Gubeishuin tyhjyydestä tuli todella positiivinen asia muurilla; siellä ei ollut käytännössä ketään muuta. Me olimme muurille n. klo 13-15 aikoihin, eli yleisesti hyvään aikaan.

Näkymät ylhäältä olivat upeat. Olen nyt käynyt Kiinan muurilla kolmesti (aina eri pätkällä kylläkin), enkä vieläkään ole saanut tarpeekseni. Siinä on vaan jotain niin kiehtovaa. Ja nyt ainakin on tekosyy mennä vielä vähintään kerran kun jäi yökäynti välistä. Auringonlasku/-nousu muurilla olisi varmaan jotain unohtumattoman kaunista. Haluaisin joskus myös nähdä lumiset vuoret. Nyt lunta oli vain ihan vähän joissain kohdissa.


Kiinan muurilta alastulon ja syömisen jälkeen lähdimme hot springs -spaahan. Olimme hotellilta saanet ilmaisliput, joten pitihän kylpylä käydä tsekkaamassa. Uimapukuja meillä ei ollut, mutta ne pystyi ostaa aulasta (tajusimme asian vasta kun meidät oli jo erotettu miesten ja naisten pukkareihin ja olin hyvin pihalla siitä, mitä minun piti tehdä). Naisten uikkari oli kiinalaistyylinen = pienet shortsit ja hyvin ilmava toppi/lyhyt mekko. Bikineitä ei usein näy kiinassa ja ihan hyvä vain, etten niitä mukaan ottanut, olisin nimittäin saanut pitkiä katseita muiden ollessa tottuneita peittäviin ja ei-kireisiin uikkareihin. Naisten uikkari taisi maksaa n. 30€ (!!!!!!!), mutta miesten oli kohtuuhintainen. Jos suunnittelet meneväsi hot springseihin, ota siis uikkarit mukaan! Tai vähintäänkin osta ne jostain muualta kuin kylpylän aulasta.

Seikkailin puku- ja pesuhuoneiden läpi I have no fcking idea what I'm doing -fiiliksellä, mutta ihme ja kumma päädyin allasalueelle. Kylpylä oli Gubeishuin kaavan mukaan hyvin autio ja suuret pesutilat ja vaatteidenvaihtohuoneet ammottivat tyhjyydellään. Altailla oli meidän aikaan yksi toinen pariskunta.

Altaat oli jaettu lämpötilojen mukaan alkaen 36:sta asteesta ja loppuen 42:een ja niiden keskellä oli... Strippitanko. Kyllä. Mitä ihmettä? En tiedä. Haluanko tietää? Tuskin.
   Kahden ulkona kylmässä vietetyn päivän jälkeen oli ihana lillua lämpimässä vedessä. Olisimme ottaneet jalkahieronnatkin, mutta emme jaksaneet jäädä odottamaan hierojaa, joka oli teillä tietämättömillä. Koska meillä oli ilmaislippu, emme olleet kylpylässä kovin kauaa. Edessä olisi kuitenkin parin tunnin ajomatka.

Kun palautimme säilytyslokeroiden avaimet ja tarjosimme ilmaislippua maksuksi, kävi ilmi, että se ei kattanut tätä palvelua. Kylpylä oli kyllä oikea, mutta ilmeisesti pitäisi aina lukea pikkupräntit ja jos joku asia on liian hyvä ollakseen totta, se yleensä ei ole totta. Päädyimme siis maksamaan n. 15€/hlö. Ei kova hinta Suomessa, mutta Kiinan hinnoissa se on aika iso - varsinkin jos ei tajua lilluskella kuuman lähteen vedessä koko rahan edestä!



Lähtiessä oli sellainen olo, että joka ikinen penni oli kyllä puristettu meistä ulos, mutta ulkoisesti Gubeishui oli todella kiva paikka. Vaikka valitinkin tyhjyydestä, on se sata kertaa parempi vaihtoehto kuin tupaten täynnä olevat kadut. Voin kuvitella kylän olevan aivan täynnä sesonkiaikaan.

Yksi yö oli ihan hyvä aika viipyä, mutta jäi meiltä välistä esimerkiksi ulkojäällä luistelu ja muut jääaktiviteetit ja Kiinan muurillakin kävimme aika pikaisesti. Kaksi yötä olisi varmaan otollinen aika vierailulle. Sitä pidempään jos aikoo viihtyä, kannattaa varmaan mennä kalliiseen kylpylähotelliin, muuten saattaa tekeminen loppua kesken.

Joka tapauksessa, jos haluaa nähdä sitä "aitoa" Kiinaa, on Gubeishui loistava kohde lähellä Pekingiä. Aito on heittomerkeissä, koska kylässä on kyllä vähän teemapuiston fiilis ja talot eivät ole alkuperäisiä vanhoja taloja, vaan uudelleen rakennettuja, mutta vanhaan tyylin. Kylän kohokohta on todellakin Kiinan muuri, joten älä vain lähde pois ennen siellä käyntiä! All in all, annan peukut Gubeishuille.

Kiinalaisen uudenvuoden viettoon, mars! ->

torstai 26. tammikuuta 2017

Ihan tämmöinen pikapostaus ennen kuin katoan taas Kiinan nettiblokkausten taakse. Olen siis lähdössä viettämän kiinalaista uutta vuotta Pekingiin, minkä jälkeen tarkoituksena olisi tehdä kolmen yön visiitti Shanghaihin ja oletettavasti hyvin täyteen Disneylandiin. En ole koskaan käynyt Disneylandissa, joten odotan kokemusta innolla! Shanghain Disneyland on uusin Disneyland, joten sen voi kai olettaa olevan aika hyvä. Siellä on myös jotain uusi vuosi -teeman tapahtumia ja koristeita. Ainoana miinuksena hirveät jonot loman takia ja vähän vilpoinen sää.


Puolentoista viikon aikana Macaussa on ehditty palata kouluun, tavata kavereita ja juhlia Helgan synttäreitä clubilla. Oli muuten aikamoinen yö kun kotiin tulin vasta kuudelta aamulla... Ei me edes hirveästi juotu, mutta johonkin se aika katosi. Ja sain taas todistaa, miten (jotkut) macaulaiset osaavat törsätä rahaa; yksi Helgan kaveri extempore osti meille VIP-pöydän shamppanjoineen ilmaisten juomien loputtua kahdelta yöllä (pöytä itsessään maksaa jo 1000€ + shamppanjat n. 350€/plo).. Noh, en valita, kiva päästä lepuuttelemaan jalkoja :D


Macau on omaleimaiseen tapaansa taas koristanut katujen varret juhlapyhän mukaisesti. Moon festivalin aikaan oli pupuja, jouluna poroja ja nyt kiinalaiset horoskoopit löytyvät oikeassa järjestyksessä olevina sarjoina ympäri kaupunkia. Itse olen rotta (tai hiiri, kuten kiinalaiset sen yleensä sanovat englanniksi), joten siksipä sen kuva löytyy kameran rullastakin.

Jostain syystä olen taas vähän surullinen lähtiessäni Macausta, eikä se todellakaan ole Pekingin aiheuttamaa. Olen vaan niin kiintynyt tähän paikkaan ja näihin ihmisiin, että ehkä alitajuisesti lähtiessäni aina pelkään, etten palaisikaan :D Varsinkin nyt kun ehdin olla täällä alle kaksi viikkoa, tuntuu lähtö todella kiireiseltä.

~Hyvää kukon vuotta kaikille!!~

P.s. Olen ajastanut yhden postauksen ilmestymään Kiinassa ollessani, jotta ei mene blogi ihan harakoille taas. Instagramia mitä luultavimmin tulen päivittelemään, joten sitä voi tsekata nimimerkillä verawinter :)

1st semester recap | Ulkomailla opiskelu

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Ensimmäinen lukukausi on takana ja kyllä, tämän postauksen oli tarkoitus olla valmiina heti joululoman alussa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö? Tässä pieni (lue: pitkä) kooste syyslukukaudestani, eli ensimmäisestä jaksosta Macaussa ja ulkomailla opiskelijana.

 
Heti Macauhun saapumisen jälkeen odotin koulun alkua innoissani, mutta myös hieman peloissani. Non-locals weekin jälkeen kävi ilmi, että vaihtareita lukuun ottamatta olin ainut kaukomaalainen opiskelija. Vuosikurssillani ei ollut ketään edes muista kuin Kiinan hallinnon alla olevista maista (myöhemmin kävi kyllä ilmi, että yksi pakistanilainen poika opiskeli eri pääainetta).. Etukäteen olin olettanut koulun olevan paljon kansainvälisempi. Tiedän kyllä, että ylemmillä luokilla on oppilaita muualtakin, esimerkiksi Koreasta ja Mongoliasta, mutta oletin monipuolisuutta olevan vähintäänkin Aasian maiden puolesta.
 
Tutustuin jo ennen virallista koulun alkua Christaliin, mikä toi uskoa siihen, että koulusta löytyisi kyllä oman henkisiä ihmisiä, jotka ovat valmiita puhumaan englantia. Christal oli kaiken lisäksi samalla luokalla kanssani, eikä ensimmäisillä oppitunneilla siis tarvinnut istua yksin. Hyvin nopeasti tutustimme (okei, en ole vieläkään ihan sata varma, ettei Christal olisi tuntenut muita jo etukäteen :D) muihinkin luokkalisiin, erityisesti Helgaan, Kiniin ja Tabiin. Alussa tietystikin yritimme mahdollisimman paljon tutustua kaikkiin luokkalaisiin, mutta meidän viisikosta tuli nopeasti tiivis ja "varma" porukka, eikä koskaan tarvinnut esimerkiksi jännittää, kenen kanssa mennä syömään.
 
Luokallani kaikki ovat macaulaisia itseäni ja kahta kiinalaista, joista toinen Macaun viereisestä provinssista, lukuun ottamatta. Pääkieli opiskelijoiden välillä on siis kantoninkiina, jota en osaa sanaakaan (nykyään osaan muutaman sanan ja mandariinin, kontekstin ja satunnaisen englanninkielisen sanan kautta voi arvata välillä mistä puhutaan, mutta ei hirveästi auta). Tämän takia tuntuu, että joihinkin luokkalaisiin on hyvin vaikea saada mitään kontaktia, en kun vain voi liittyä keskusteluun ja jotkut "eivät osaa englatia" (koko tutkinto suoritetaan englanniksi.. :D). Kielimuurin lisäksi nuorimmat luokkalaiseni ovat syntyneet vuonna -98 ja itse -96 syntyneenä huomaan kyllä joidenkin kohdalla hyvin merkittävän ikäeron. Ei sillä, että kaikki nuoremmat ovat automaattisesti lapsellisia, oma ystävänikin Kini on -98, mutta jotkut yksilöt ovat hyvin eri tasolla - myös Kinin kaverini mielestä.
 

Seuraavana "shokkina" tulivat pitkät koulupäivät. Tai eivät ne kovin pitkiä olleet, mutta kotiin pääsi vasta 16:50. En tiedä, onko Suomessakin yliopistossa samat aikataulut, mutta lukion ja varsinkin välivuoden jälkeen tämä tuntui kovin myöhäiseltä. Kurssini olivat: englanti, japani, principles of management, computer application - multimedia, financial accounting, tourism destinations ja economics. Kaikki pakollisia ja kieliä lukuun ottamatta kaikki oman luokan kesken vanhaan kunnon ala-aste/yläaste -meininkiin. Toisaalta, oppi nopeasti tuntemaan kaikkien perusluonteet ja kenen kanssa on helppoa työskennellä ryhmäprojekteissa ja kenen kanssa ei todellakaan.
 
Ryhmäprojektit olivat uusi kokemus. Kyllähän Suomessa lukiossa meillä niitä oli... kai, mutta ei näin isoja ja aikaavieviä. Meidän koulussa periaatteessa jokaisella kurssilla on yksi suuri projekti, jota tehdään tietystikin vain vapaa-ajalla, eikä siihen tuhlata sekuntiakaan oppitunnista. Pahin projekti oli accountingissa, mutta ihme ja kumma selvisimme siitäkin hengissä. Kun joululoma alkoi, oli kerrankin sellainen olo, että sen on totisesti ansainnut kaiken työnteon jälkeen - varsinkin niissä kursseissa, jossa ryhmästä löytyi laiskimuksia. Managementissa tuntui yhdessä vaiheessa kuin olisin raahannut koko ryhmää perässäni, mutta esitelmässä (en etukäteen tiennyt, mitä muut tulisivat sanomaan) päätti eräs ryhmäläinen nimetä toisen henkilön ryhmän johtajaksi ja sanoi hänen tehneen kaikki suuret päätökset ja olleen aina saatavilla ongelmien tullessa (-: Sepäs oli palkitseva kommentti kun vain minun ansiostamme saimme edes vastuuosa-alueet sovittua neljä päivää ennen esitelmää.
 
Projekteina oli mm. minielokuvan tekeminen, haastattelu, oman "yrityksen" perustaminen + sen myyminen muille luokille + miljoonan invoicen tekeminen + miljoonan hintakyselyn tekeminen + kaksi isoa kirjallista kertomusta balance sheeteineen, income statementeineen kaikkineen ja luokkaretken perusteellinen suunnittelu, jossa voittajaryhmän retki toteutettiin oikeasti ja häviäjät joutuivat kirjoittaa 10 000 sanan kirjoitelman omasta ideastaan. Huh, kuinka kamalalta tuntuu edes miettiä sitä työmäärää :D Ja jokaiseen projektiin kuului siis tietysti myös esitelmä, yleensä 15min. Opinpahan ainakin hieman puhumaan ihmisten edessä ja kaiken lisäksi englanniksi!
 
Meidän luokka, R1, + 2 vaihtaria

"Luokkaretkellä"
 
Omia lempparikursseja olivat tourism destinations (, jossa kirjaimellisesti käytiin läpi maailman eri maita ja niiden nähtävyyksiä), economics ja japani. Japani ei olisi ollut ensimmäinen kielivalintani isommasta tarjonnasta, mutta valittavana olivat vain se, mandariini ja portugali ja mandariinia sai opiskella vain jos osasi kanttonia. Portugali olisi ollut helppo valinta ranskaa pitkää opiskelleena, mutta ajattelin (tai siis äiti ajatteli :D) japanista olevan enemmän hyötyä minulle. Ja ainakin näin alkuun se vaikuttaa ihan loogiselta ja kivalta kieleltä. Lausuminen on helpohkoa suomalaiselle ja on aina hauska huomata sanoja, jotka ovat sanoja myös suomeksi, esim. eki, kutsu ja osake. Vähän pelottaa jos ensi vuonna meidän oletetaan osaavan kirjoittaa ja muistaa kanjeja, eli kiinasta lainattuja merkkejä. Kaikki muut osaavat kuitenkin periaatteessa kirjoittaa monimutkaisia merkkejä, minä en. He myös pystyvät arvata merkityksiä kiinan kautta, minä en (okei, pystyn pari). Vielä olen kuitenkin edellä muita, moni kun ei ole VIELÄKÄÄN opetellut hiraganoja ja katakanoja... Ja aasialaiset muka ahkeria opiskelijoita..????

Inhokki-kurssini oli ylivoimaisesti accounting ja uskon 99% koululaisistani olevan samaa mieltä. Kurssin uusimisprosentti on suurin kaikista koulun kursseista ja midtermsistä pääsee kuulemma 1/3 läpi. Itse pääsin nipin napin läpi saamalla 55/100, eli 5 pojoa yli alarajan. Tämä koe oli ainut, jossa olisin ikinä ollut kyseisestä tuloksesta tyytyväinen. Moni ei saanut sitäkään.

Kaverini tuntuivat olevan vähän vaikeuksissa kurssien takia, sillä olivat tottuneet Aasialle ominaiseen opiskelutapaan, eli kaiken ulkoaopetteluun. Tässä koulussa se ei ole mahdollista ja tietoja ja taitoja pitää osaa soveltaa (iso ylläri? :D) Vaikka omasta mielestäni opetuksen tyyli on vähän tönkkö (ei keskustelua tai kyseenalaistamista tms, ylemmillä vuosikursseilla on kai vähän eri meininki sitten), on se ilmeisesti kuitenkin todella kansainvälinen Aasian mittapuulla. Etukäteen jännitin paljon, mikäli sopeutuisin opetustyyliin täällä, mutta se tuntuu olevan melkein kuin minulle luotu. Englanniksi opiskelukaan ei oikeastaan tuota ongelmia.


Ensimmäisen jakson kokeet tuntuivat todella helpoilta (miinus accounting, tietysti..). Monissa "esseissä" pääsi maalaisjärjellä pitkälle tai sitten suomalainen koulutus on vain oikeasti antanut todella hyvän pohjan tiedon soveltamiselle ja yleiselle osaamiselle. Onko muut ulkomailla opiskelijat kokeneet samaa ilmiötä? Kun kaverit valittelivat vaikeasta kokeesta ja puhuivat jo uusimisesta, olin itse juuri mielestäni suoriutunut kokeesta aivan loistavasti.

Tourism-kokeessa piti suunnitella kolmen päivän omatoimimatka macaulaiselle pariskunnalle yhdessä maassa ja viedä heidät vähintään viiteen nähtävyyteen. Itselleni tämä oli kuin unelmien täyttymys, rakastanhan matkojen suunnittelua ja tehtävä oli todella helppo - olettaen tietysti että osasi nimetä yhdestä maasta viisi nähtävyyttä ja luoda jotenkin looginen aikataulu. Toisessa tehtävässä piti pohtia miksi senior-matkailu on tullut suositummaksi (omalla järjellä, asia ei kuulunut kurssisisältöön) ja ehdottaa senior-ryhmälle matkakohteita. Myös managementissa oli pari todella maalaisjärkistä kysymystä.

Jokaisessa kokeessa oli iso osio monivalintakysymyksiä, mikä on suuri ero Suomeen. Yleensä niitä ei ollut ollenkaan ja jos olikin, oli tehtävä aika mitätön. Täällä monivalinnat ovat joskus todella suuressa osassa. Toinen suuri ero oli japanin kokeessa, joka oli naurettavan helppo verrattuna Suomen lukioiden kielten kokeisiin. Kuullunymmärtämiskysymykset toistettiin miljoona kertaa, eikä niissä tainnut olla avovastauksia ollenkaan. Tämän lisäksi omaa tekstiä ei pitänyt tuottaa kuin viiden lauseen verran. Meillä ei siis ollut mitään esseetä, ei edes sellaista 30 sanan, kuten Suomessa alkeiskielissä. Noh, en valita :D Olin päntännyt kielioppia huolella, mutta sitäkään ei tarvinnut kuin yhdessä tehtävässä, jossa piti laittaa annetut sanat oikeaan järjestykseen. Eipähän jää valmistuminen ainakaan japanista kiinni, ellei tosiaan niitä kanjeja pidä osata kirjoittaa miljoonaa... Tai edes kahtakymmentä..

 
Loppuun vielä ensimmäisen jakson arvosanat. Olen todellakin erittäin tyytyväinen tuloksiin ja sain kaikissa aineissa omaa arviointia paremman arvosanan ja 5/7 paremman kuin olin edes uskaltanut toivoa! Kyllä, etukäteen arvaan arvosanat :D On hauska vertailla, varsinkin jos ylittää itsensä. Harmi vain, että GPA oli 3.47 kun kuulemma 3.50:lla olisi saanut stipendin... Ensi kerralla sitten ;) Tai sitten ei, koska kevätlukukaudella on kaksi harmaita hiuksia tuovaa kurssia; financial accountingin jatkokurssi, managerial accounting ja business mathematics. Ei sillä, että minulla olisi muutenkin 2,5 vuoden tauko matikasta, mutta Aasiassa matikka on paljon vaikeampaa ja kavereilla on siis ihan erilaiset pohjatiedot. Kunhan vain pistän hikkeily-vaiheen taas päälle, niin eiköhän siitäkin kurssista läpi päästä.
 
Tällainen kuva pyöri somessa :D Tuntui aika osuvalta kuvaukselta loppujakson fiiliksistä

''You are so white!'' - Back in school

tiistai 17. tammikuuta 2017
Olen elossa! Ja vihdoin myös ihmisten ilmoilla - tai no, netin ilmoilla. Vietin nimittäin Suomen jälkeen kymmenen päivää Kiinan palomuurin takana ja näin Bloggeriin ei ollut mitään asiaa. Tämä tauko ei siis ole omaa syytäni (olisin tietysti voinut ajastaa postauksia valmiiksi vielä Suomessa ollessa, mutta ei puhuta siitä, pieni tauko voi olla ihan virkistäväkin).