Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 4: Vankilapakoja ja kirjaimellisesti päälle kaatuvia seiniä

Tiedättekö, kun somessa ihmiset nyt jakavat postauksia, jossa sanotaan about "jos et kotieristyksessäkään saa aikaseksi toteuttaa unelmaasi, syynä ei ikinä ollut ajanpuute" tai "nyt on oiva aika opetella uusi kieli, aloittaa treenaaminen ja pistää online-business pystyyn" ja itsellesi on saavutus päästä sängystä ylös? Siis yhtään liioittelematta, jos pystyn olla työpöydän ääressä sängyn sijasta, olen tyytyväinen ja tuntuu kuin olisin saavuttanut jotain. Liittyisin mielelläni mukaan instagramin kotikokkien kerhoon, mutta meillä on täällä asuntolassa vain yksi hella, nolla uunia, eikä kampuksen ruokakaupassa myydä mitään leipomiseen tarvittavaa. Ja rehellisyyden nimissä, olen tarpeeksi itsetietoinen epäillekseni, etten varmaan saisi aikaiseksi leipoa, vaikka sille olisikin puitteet. Yksin pienessä makuuhuoneessa suurimman osan ajastani viettäminen ei ole ollut helppoa henkisesti. Olen ollut karanteenissa nyt 65 päivää. Kyllä. 65 päivää.

Vaikka koulu meitä "vankilassa" pitääkin, ei sitä ehkä karanteeniksi enää voi hyvällä omatunnolla kutsua. Viimeisen kuukauden ajan olemme saaneet lähteä kolmeksi tunniksi ulos kampukselta hyvän syyn kanssa. Aluksi syiden piti oikeasti olla hyviä, nykyään riittää ruokakaupassa käyminen. Olemme myös testailleet rajojamme sen suhteen, kuinka pitkään voimme oikeasti olla ulkona. Toistaiseksi tunnin venytys molemmissa päissä on sujunut ilman valituksia. Vartijat varmaan antaisivat meidän olla karkuteillä vaikka koko päivän, mutta säännöt tulevat korkeammalta tasolta. On tosin vielä hieman epäselvää, lukeeko kukaan oikeasti papereita, joihin joudumme kirjaamaan kaikenlaista aina ulos ja sisään mennessä.

Macaussa tilanne on tehnyt täysikäännöksen viime postauksestani. Meillä ei 39 päivään ollut yhtään uutta tapausta ja kaikki 10 aiemmin sairastunutta henkilöä pääsi pois sairaalasta. Sitten muualla maailmassa korona pääsi täyteen tehoonsa ja ulkomailla asuvat macaulaiset palasivat kotiin rynnäköllä. Uusia tapauksia alkoi ilmestymään päivittäin, nostaen tapausten määrän 45:een. Tämä ei todellakaan ole paha määrä, mutta yli kuukauden tapauksettoman elon jälkeen, oli isku kova. Onneksi kaikki paitsi kaksi sairastunutta jäi kiinni rajalla tai pakkokaranteenissa, jonne jokainen Macauhun saapuva joutuu 14 päiväksi. Yhdessä vaiheessa karanteenissa oli yli 2000 ihmistä samaan aikaan, nyt moni on saanut virallisesti terveen paperit ja päässyt kotiin.

Vaikka kaikki uudet tapaukset ovatkin "imported", eli ulkomailta tuotuja, eikä kukaan ole sairastunut Macaussa, meni kaikki koulujen avautumissuunnitelmat uusiksi. Jotkut koulut avautuvat huhtikuun lopussa, omani 95% todennäköisyydellä tulee pysymään kiinni loppuun asti. Vielä ei ole tullut mitään tietoa siitä, mitä kesän valmistumisseremonialle kuuluu. Jos se toteutuu, on seuraava kysymys sitten, pääseekö perhe Suomesta osallistumaan.

Asustelemme edelleen toisen macaulaisen yliopiston kampuksella, mutta meidän oli tarkoitus muuttaa takaisin omaan asuntolaamme pari viikkoa sitten. Se kuitenkin peruuntui kun sattuneista syistä sairaanhoitajien pitikin palata töihin koronan pariin ja näin jatkaa asumista meidän asuntolassamme. Pääsimme sentään pikaisesti hakemaan lisää tavaroita kotoa. Itsellänihän tosiaan oli vain noin 3 käyttökelpoista paitaa alunperin täällä karanteenissa. Sain samalla myös haettua kaikki Suomi-herkkuni :D Ne tuli arvaten syötyä hyvin nopeasti.

Kännykkäni on täynnä itku-selfieitä, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu, että elämä voittaa taas. Meillä oli kaksi viikkoa ihan hirveä ilma; pelkkää sadetta ja tumman harmaita pilviä. Nyt viime päivät on taas ollut ihanan kesäistä ja huomaa kyllä heti, kuinka paljon ilma vaikuttaa mielialaan. Uskomatonta ajatella, että pääsiäislomakin meni jo ohi. Minun oli alunperin tarkoitus mennä Etelä-Koreaan ja koronan alunkin jälkeen uskoin tilanteen täällä olevan sen verran rauhottunut, että voisin mennä Hong Kongiin hiking-lomalle. Noh, toinen aalto koronaa iski myös sinne, itse asiassa paljon pahemmin kuin tänne (toisaalta HK:ssa on 10 kertaa enemmän ihmisiä, joten se on ihan oletettavaa). Nyt HK:iin tai Macauhun ei pääse sisään kuin paikallisen henkilöllisyyden omaavat, joten sinne meni sekin pääsiäinen. Myös Manner-Kiina on sulkenut rajansa, joten olen kirjaimellisesti jumissa täällä. Macau kuitenkin on varmaan maailman paras paikka olla juuri nyt, vaikka olenkin "vankilassa". Muu kaupunki elää lähes normaalia elämää ja toivottavasti mekin saamme lisää vapauksia kohta. En voi kuitenkaan valittaa liikaa tilanteestani, sillä ainakin minulla on koti. Joissain maissa koulut ovat sulkeneet asuntolat ja ulkomaalaiset opiskelijat ovat joutuneet etsiä vuokra-asuntoja ilman varoitusaikaa tai ostaa hirveän kalliit lennot kotiin.

Kaksi kuukautta karanteenissa on tavallaan madellut, mutta tavallaan mennyt todella nopeasti. Ajantaju on ihan kokonaan pois ja joskus joudun ihan oikeasti tarkistamaan kalenterista, onko muka jo mennyt viikko tapahtumasta X ja miten muka taas pitää pestä pyykkiä. Ohi meni yhteen työpaikkaan ja yhteen masters-ohjelmaan haku. Thesisin deadline on nyt sunnuntaina ja työpöydällä on lappu, jossa lukee se suurin punaisin kirjaimin, ettei vain yhtäkkiä olekin jo ensi viikko. Aikamatkailun ja apaattisena olemisen lisäksi olen viettänyt kavereiden kanssa sushi-iltaa, katsonut Tiger Kingin (to be fair, olen katsonut Netflixistä vaikka mitä, mutta tämä oli mainitsemisen arvoisin :D) ja tehnyt kuvaussessioita kampukselta. Maanantaina kävimme kavereiden kanssa rannalla ja kävelemässä Coloane Villagessa. Päivä oli katkeransuloinen. Toisaalta meillä oli todella kivaa ja saimme ladata akkuja, mutta toisaalta tuli haikeus vapautta ja viime syksyä kohtaan. Olimme periaatteessa samalla porukalla samalla rannalla grillaamassa syksyllä, eikä kellään ollut mitään ideaa siitä, mitä tulisi tapahtumaan. Nyt meistä kolme on jumissa ulkomailla ja loput karanteenissa. Ensi vuonna kaksi lähtee vaihtoon ja itse tuskin enää asun Macaussa. Vaikea nauttia viimeisstä kuukauksistani Macaussa kun on jumissa yliopiston kampuksella. Toisaalta, saa nähdä, pääseekö täältä edes pois kesällä. En kyllä panisi pahitteeksi viettää hieman lisäaikaa Macaussa - olettaen, että tilanne on rauhoittunut, tietysti.

Mitä otsikkoon sitten tulee, seinät ovat kaatuneet päälle kuvainnollisesti useasti, mutta nyt ihan oikeastikin seinieni päällyskerros repeilee paristakin kohtaa ja paloja rapisee lattialle. Huoltomies on ehditty soittaa jo kahdesti, hänen pitäisi vihdoin oikeasti saapua tällä viikolla :D

Update: Huoltomies ei ole saapunut



Lisää aiheesta:

Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 1
Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 2: Kambodzasta karanteeniin
Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 3: Kuukausi karanteenissa ja mietteitä Suomen tilanteesta