Soolomatkailu - Viimeisestä vaihtoehdosta ensimmäiseksi

Kolme vuotta sitten pääsiäisenä lähdin ensimmäistä kertaa soolomatkalle siksi, ettei kukaan ollut kiinnostunut tai kykenevä lähtemään mukaani. En todellakaan olisi halunnut lähteä matkaan yksin, mutta halu loikoilla uima-altaalla voitti ja hetken mielijohteesta ostin lentoliput. Välillä ei olisi yhtään huvittanut lähteä, välillä seikkailunhalu kutkutti kuin perhoset vatsan pohjalla. Sittemmin olen matkustanut yksin kuudesti, enkä kertaankaan siksi, ettei matkaseuraa löydy.

Soolomatkailun viehätystä on vaikea selittää sellaiselle, joka ei sitä ole kokenut. Mahdollisuus noudattaa vain omaa aikataulua ja tehdä vain itselleen mielenkiintoisia asioita ei kuulosta hirveän ihmeelliseltä asialta, emmehän usein matkusta ihmisten kanssa, joiden kanssa emme tule hyvin toimeen. Mutta kun saat aina nukkua juuri niin pitkään tai mennä nukkumaan niin aikaisin kuin haluat, syödä juuri silloin kun haluat ja juuri sitä mitä haluat ja käydä vain nähtävyyksissä, joissa oikeasti haluat käydä ja viettää niissä vain sen verran aikaa kun haluat, tulet aika piloille lellityksi ja tajuat kuinka paljon matkoilla normaalisti kompromisoit. Ja kun on itse vastuussa ihan kaikesta, pienistä asioista suuriin, on koko ajan saavuttamisen tunne. Pärjäät yksin ulkomaillakin. Itse olen pärjännyt Thaimaassa, Vietnamissa, Malesiassa (kahdesti), Taiwanissa (kahdesti) ja Balilla.

Soolomatkailu, varsinkin soolomatkaavat naiset, ovat olleet paljon pinnalla viime vuosina. Se on aika normaali tapa matkustaa nykyään, eikä vaadi perusteluita taakseen. Kuulen kuitenkin samoja tiettyjä kysymyksiä/pohdintoja niin ihmisiltä, jotka eivät haluaisi itse matkustaa yksin, kuin niiltäkin jotka haluaisivat joskus lähteä soolomatkalle. Tässä vastaukseni.

"Onko se muka turvallista?"

Aiotko kävellä arvotavarat esillä syrjäkujilla keskellä yötä kännissä? Yleensä maalaisjärjellä pääsee ulkomailla pitkälle, ihan niin kuin kotikaupungissakin. Tietenkin on tosi asia, että yksin ollessa on vähemmän turvaa kuin ryhmässä. Mutta luultavasti olet aina julkisilla paikoilla, joissa on paljon muitakin ihmisiä. Turvallisuus riippuu paljon myös kohteesta. Itse olen matkustanut vain kohteisiin, joiden tiedän olevan turvallisia ja jotka tuntuvat minulle kulttuurin puolesta edes vähän tutulta. Niissä kaikissa ollaan myös totuttu turisteihin, enkä ole ikinä kokenut oloani turvattomaksi. Siitä huolimatta yleensä valehtelen taxikuskeille kavereideni odottavan minua päämäärässä, ihan vain varmuuden vuoksi. Kannattaa etukäteen selvittää, mitkä taxiyhtiöt ovat kohteessa luotettavia ja onko joitain alueita, joita kannattaa välttää. Ota passista kopio ja pidä rahaa monessa eri paikassa. Ensimmäisellä tai edes toisella (tai millään) soolomatkalla ei välttämätä kannata lähteä kohteeseen, jossa on paljon rikollisuutta tai ei olla totuttu nähdä naista liikkumassa yksin.

"Eikö muka tule yksinäiseksi?"

Henkilökohtaisesti viihdyn yksin pitkiäkin aikoja, mutta myös todella sosiaaliset ihmiset soolomatkustavat. Riippuu paljon siitä, millaisiin tilanteisiin itsensä laittaa. Aina hoetaan "soolomatkalla et koskaan ole oikeasti soolona", mutta oman kokemuksen mukaan voit hyvinkin olla. Joskus en jaksa yhtään puhua muille ihmisille ja saatan lähteä kohteesta syvällisemmin juttelematta kenenkään kanssa. Joskus taas olen tutustunut ihmisiin ja viettänyt heidän kanssa aikaa toisenkin kerran. Riippuu siitä, mitä etsii. On OK olla oikeasti yksin jos niin haluaa. Kaikki eivät lähde soolomatkalle tavatakseen hirveän määrän ihmisiä. Jos haluaa tutustua muihin, pitää tehdä aloitteita, eikä aina olettaa, että sinut tullaan hakemaan mukaan. Moni sanoo hostellien olevan loistavia paikkoja tutustumiseen, itse olen tutustunut vain yhteen ihmiseen hostellissani. Yleensä tapaan muita päiväretkillä tai aktiviteeteissa, kuten kokkauskurssilla. Hauskinta on tavata ihmisiä, joihin ei normaalisti oli koskaan tutustunut.

"Mutta kun on ihan hirveä syödä yksin"

Niinkin pieni asia kuin yksin syöminen on monella päällimmäisenä mielessä. Oli se minullakin. Kuvittelin kaikkien keskittyvän minuun ja ajattelevan, ettei minulla ole yhtään kavereita. Tuntui nololta vastata "yhdelle", kun kysyttiin, kuinka monelle henkilölle pöytä tulisi. Syödä kuitenkin on pakko, vähintään kahdesti päivässä, joten yksin ravintolaan menemistä ei voi soolomatkalla välttää. Tai noh, toki voi mennä sellaiseen majapaikkaan, jossa on keittiö ja kokata itse ruokansa, mutta minä en tälläiseen lähtenyt. Yksin syöminen oli soolomatkailun negatiivisen asia minulle kunnes yhtäkkiä se ei vain enää ollut. Minua ei vaan yhtään enää kiinnostanut muiden mielipiteet (ja kuinka moni muka oikeasti ajattelee, että yksin syövällä ei ole kavereita..? :D Ja mitä väliä jos joku niin ajattelisikin?) ja saatoin jopa syödä tahallaan hitaasti nauttiakseni tunnelmasta. Nykyään vastaan "yhdelle" itsevarmasti. Hyvä asia yksin syömisessä on se, että saa syödä juuri sitä mitä haluaa, silloin kun haluaa. Tacoja Vietnamissa? Kreikkalaista Balilla? Jäätelötauko kerran päivässä? Yes please.

"Sitten ei saa itsestään yhtään kuvia muistoiksi"

Myönnettävästi minulla ei ole ihan hirveästi (hyviä) kuvia itsestäni ensimmäisiltä soolomatkoilta. Nykyään taas olen varsin taidokas tripod-kuvaaja ja olen saanut itsestäni todella hyviä kuvia. Soolomatkalla kuvaamiseen ei ole kuin kolme vaihtoehtoa: selfiet, tripod tai muilta kysyminen. Hyvä tapa on tarjoutua ottamaan kuva kaveruksista tai toisesta yksin matkaavasta ja pyytää sitten vastapalvelusta. Pari kertaa joku on huomannut minun olevan yksin ja tullut oma-aloitteisesti tarjoamaan apuaan. Kannattaa pyytää apua nuorehkoilta ihmisiltä, sillä he oletettavammin napsaavat omiin standardeihin matchaavan kuvan. Joskus kuva on ihan hirveä, sitten voi odottaa kuvaajan lähtevän ja pyytää jotain muuta :D Yksi idea on näyttää esimerkkikuva tai millaisen rajauksen haluaa omalle kuvalle. Muut turistit tuskin lähtevät juoksuun kamerasi kanssa, joten yleensä pyydän heiltä apua. Turistit ovat muutenkin luultavimmin niitä, keihin törmäät nähtävyyksissä. Kun kuvaan itseäni tripodilla, yleensä menen paikkaan heti auringonnousun aikaan tai heti sen avautuessa. Nykyään kehtaan ottaa itsestäni kuvia täysissäkin paikoissa ihmisten tuijottaessa vieressä. Kumpi on tärkeämpää jälkikäteen, se että kukaan ei naurahtanut touhuillesi, vai se että sait haluamasi muiston? Neljäs vaihtoehto on muuten airbnb experience -kuvaussessiot! Itse en ole näitä koskaan kokeillut, mutta saatan tulevaisuudessa.

"En halua majoittua hostelleissa"

Ei sinun tarvitse majoittua hostellissa vain siksi, että matkustat yksin. Yleensä teen niin, koska ne ovat halvimpia vaihtoehtoja, mutta olen majoittunut myös hotelleissa ja guesthouseissa. Ensimmäisellä soolomatkallani olin hotellissa ja se oli hyvä tapa kokeilla soolomatkailua rauhassa, eikä heti hypätä syvään päähän. Hostellien hyvä puoli edullisen hinnan lisäksi on mahdollisuus tutustua muihin ja vaikka et kellekään hirveästi puhuisi, on ympärilläsi silti koko ajan paljon ihmisiä. Hostelleja on myös aivan laidasta laitaan. Itse olen ollut alle 10€/yö maksavassa hostellissa, jossa oli infinity pool katolla. Jep. Henkilökohtaisesti majoitun aina mahdollisuuden tullen vain female dormeissa ja sellaisissa paikoissa, joissa on verhot sängyn edessä. Kaikki hostellini ovat olleet siistejä ja turvallisia, varaan ne aina bookingista. Tärkeää on, että hostellissa on lukollinen säilytyspaikka vähintäänkin arvotavaroille.

"Mitä muka tekisin kaikki päivät?"

Mitä ikinä haluat! Haluat skipata Eiffel-tornin Pariisissa? Okei. Et halua mennä rannalle Thaimaassa? Okei. Haluat pysyä hotellissa koko matkan? Okei. Haluat herätä joka päivä aamu viideltä ja juosta läpi kaikki nähtävyydet? Okei. Vain taivas on rajana. Kartoitan aina jo kohdetta valitessa, mikä minua siellä kiinnostaa. Yleensä suunnittelen aikataulun, jota noudatan jos siltä tuntuu. Olen kehittynyt soolomatkailussani huimasti. Ensimmäisellä matkalla en ihan oikeasti tehnyt muuta kuin olin hotellin altaalla, rannalla tai ravintolassa syömässä. Nykyään käyn nähtävyyksissä, päiväretkillä ja esimerkiksi kokkauskursseilla tai joogassa. Jos alan käydä laiskaksi tai pihiksi, kysyn itseltäni "katuisinko jälkikäteen, etten tehnyt asiaa X?" ja teen päätökseni sen mukaan. 30€ on iso raha budjettimatkalla, mutta katuisinko enemmän sen tuhlaamista vai tulivuorelle kiipeämisen skippaamista? Helppo kysymys. Joskus olen viettänyt temppelissä kaksi tuntia itseäni kuvaten ja joskus olen lähtenyt paikalta nopeasti, kun se ei ollutkaan niin kiinnostava kuin olin ajatellut.

Oletko sinä matkustanut yksin tai haluaisitko joskus kokeilla?

P.s. Minä ja viisi muuta ulkosuomalaista naista aloitimme yhteisblogin, jossa puhumme matkailusta ja arjesta Macaussa, Australiassa, Meksikossa, Thaimaassa, Azorien saarilla ja Kanadassa. Jos kiinnostaa, käy tsekkaamassa se TÄSTÄ.