Lensimme Xi'aniin Shanghaista sateisena päivänä. Huomasimme vasta taxissa, että papereissamme luki hotellimme osoite vaan pinyinillä, eikä kuskimme osannut lukea sitä. Pitkään pähkäiltyämme muistin, että toinen Xi'anin hotellimme sijaitsi tämän hotellin vieressä ja annoin sen osoitteen. Pääsimme perille lopulta, mutta hotelliamme ei näkynyt missään, ainoastaan seuraavien öiden youth hostel. Vettä satoi kaatamalla ja painavat rinkat selässä lähdimme kävelemään katua edestakaisin. Hotellista ei ollut merkkiäkään. Youth hostellin vieressä oli vain epämääräisen näköinen toimistotila - joka paljastui lopulta hotelliksemme. Kylttejä ei näkynyt missään, mutta siellä ruokakaupan vieressä se majaili.
Olimme hotellissa vain yhden yön (, koska kun lensimmekin junan sijasta, saimme yhden ylimääräisen yön lisää Xi'aniin, eikä youth hostellissa ollut tilaa), jonka jälkeen kävelimme sisään viereisistä ovista ja kirjaiduimme sisään youth hostelliin.
Jos ihminen osaa nimetä Kiinasta kolme kaupunkia, ovat ne yleensä Peking, Shanghai ja Xi'an. Xi'anista kukaan osaa tuskin sanoa paljoa muuta kuin, että siellä sijaitsevat Terra Cotta -sotilaat, emmekä me olleet poikkeus. Nippelitietona tiesin myös, että Xi'an on vanha pääkaupunki ja näin "historiallinen kaupunki".
Toisin kuin Shanghaissa, Xi'anissa nähtävää löytyi paljon ja olimme vihdoin päässeet myös tutkiskelun makuun. Terracotta-sotilaat olivat todellakin must, niiden lisäksi listalle tuli baarikatu (koska Sandralla oli 20. synttärit!), Muslim streets ja Cuihua-vuori. Aikaa oli neljä päivää, joten joka päivä oli buukattu täyteen ohjelmaa hetkessä. Tässä tarkemmin kaikista kohteista:
1. Terracotta
Olimme hotellissa vain yhden yön (, koska kun lensimmekin junan sijasta, saimme yhden ylimääräisen yön lisää Xi'aniin, eikä youth hostellissa ollut tilaa), jonka jälkeen kävelimme sisään viereisistä ovista ja kirjaiduimme sisään youth hostelliin.
Ovimies hostellissa :D
Jos ihminen osaa nimetä Kiinasta kolme kaupunkia, ovat ne yleensä Peking, Shanghai ja Xi'an. Xi'anista kukaan osaa tuskin sanoa paljoa muuta kuin, että siellä sijaitsevat Terra Cotta -sotilaat, emmekä me olleet poikkeus. Nippelitietona tiesin myös, että Xi'an on vanha pääkaupunki ja näin "historiallinen kaupunki".
Toisin kuin Shanghaissa, Xi'anissa nähtävää löytyi paljon ja olimme vihdoin päässeet myös tutkiskelun makuun. Terracotta-sotilaat olivat todellakin must, niiden lisäksi listalle tuli baarikatu (koska Sandralla oli 20. synttärit!), Muslim streets ja Cuihua-vuori. Aikaa oli neljä päivää, joten joka päivä oli buukattu täyteen ohjelmaa hetkessä. Tässä tarkemmin kaikista kohteista:
1. Terracotta
Kuten ehkä Shanghai-postauksesta kävi ilmi, emme halunneet maksaa turhasta, joten Terracotta -sotilaillekin menimme julkisilla kulkuneuvoilla. Alku oli helppo, metrolla päätepysäkille, mutta oikean bussin löytämisessä oli ongelmia. Terracotta-sotilaat kun eivät ole kiinaksi Terracotta, eivät lähellekään, vaan 兵马俑, bingma yong, eli jotain sotilaista ja hevosista. Edes englannintaitoinen tyttö pysäkillä ei siis tietänyt yhtään, minne olimme menossa.
En muista miten, mutta lopulta saimme jotenkin selviyden asiaan ja pääsimme oikean bussin kyytiin. Terracotta-alueen edusta oli täynnä patsaita kaupustelevia ihmisiä, jotka tulivat kaupustelemaan pieniä patsaita hintaan 1$. No kiitos, mutta ei ole dollareita.
Itse museoalue oli todella suuri, eikä missään ollut kylttejä "the" Terracotille. Jouduimme käymään läpi museoita joistain vesiastioista sun muista ennen kuin pääsimme oikeaan halliin. En halua (taas) kuulostaa kyyniseltä, mutta olin odottanut jotain suurellisempaa. Patsaat olivat -ymmärrettävästi- ihmisten tavoittamattomissa, eikä niitä nähnyt kovin hyvin. Ilman opasta historiastakaan ei saanut mitään tietoa, joten sotilaat jäivät hieman pimentoon ennakkotietoja lukuunottamatta.
2. Xi'anin baarikatu
Sandran synttäreitä varten piti tietystikin etsiä kaupungin baarikatu. Googlailuiden jälkeen se paikantui vain 2km päähän meidän hostellilta, joten olihan sinne ihan pakko lähteä. Eihän se ihan Peking ollut, mutta menetteli silti. Käytiin ensin tsekkaamassa baari, joka oli täynnä länkkäreitä, mutta päädettiin lähteä etsimään parempaa menoa. Heti meidät nappasikin jutustelemaan pari sisäänottomiestä läheisestä baarista ja kun meille luvattiin bisset 10 yuanilla, ei voitu kieltäytyä.
Kiinassa en ole käynyt baarissa kuin kerran (clubeilla kylläkin), joten menoa en oikein voi verrata muihin kaupunkeihin. Hyvä musiikki soi ja sisustus oli aika "amarillo"-tyylistä, eli ihmiset istuivat looseissa. Meidän ulkomaalaisuutta ei huomioutu samalla tavalla kuin yleensä, mutta se oli oikeastaan ihan kivaa vaihtelua, kerrankin sai olla häiriöttä - hetken. Seuraan nimittäin liittyi aika pian keski-ikäinen mies ja myöhemmin hänen ystävänsäkin. Englanti ei luonnistunut, mutta sain huomata, kuinka hyvin osaan kiinaa loppujen lopuksi puhua, keskustelu nimittäin kulki! Myös tarjoilijoiden kanssa tuli vaihdettua pari sanaa Chinglishillä ja oli tosi kiva fiilis huomata, että minua ymmärretään.
Lähdimme kotiin kaksien bissejen, yksien itseostetuiden ja yksien tarjottujen, jälkeen, koska ilta alkoi olla jo aika pitkällä. Olimme lähteneet alun perin hostellilta vasta kahdentoista aikoihin. Kaikki meni hyvin ja löysimme hostellin ongelmitta. Ainut takaisku oli se, että ovi oli lukossa. Siis lukossa ja valot kiinni. Tajusimme, että hostelleilla ei ole 24h respaa ja ehdimme jo kauhistella, että joutuisimme nukkua oven edessä (ja ilma ei ollut mitenkään lämmin tässä vaiheessa päivää). ONNEKSI työntekijä oli vielä sisällä ja sattumalta bongasi meidät oven takana. Pääsimme siis nukkumaan omiin pehmeisiin sänkyihin.
Sandran synttäreitä varten piti tietystikin etsiä kaupungin baarikatu. Googlailuiden jälkeen se paikantui vain 2km päähän meidän hostellilta, joten olihan sinne ihan pakko lähteä. Eihän se ihan Peking ollut, mutta menetteli silti. Käytiin ensin tsekkaamassa baari, joka oli täynnä länkkäreitä, mutta päädettiin lähteä etsimään parempaa menoa. Heti meidät nappasikin jutustelemaan pari sisäänottomiestä läheisestä baarista ja kun meille luvattiin bisset 10 yuanilla, ei voitu kieltäytyä.
Kiinassa en ole käynyt baarissa kuin kerran (clubeilla kylläkin), joten menoa en oikein voi verrata muihin kaupunkeihin. Hyvä musiikki soi ja sisustus oli aika "amarillo"-tyylistä, eli ihmiset istuivat looseissa. Meidän ulkomaalaisuutta ei huomioutu samalla tavalla kuin yleensä, mutta se oli oikeastaan ihan kivaa vaihtelua, kerrankin sai olla häiriöttä - hetken. Seuraan nimittäin liittyi aika pian keski-ikäinen mies ja myöhemmin hänen ystävänsäkin. Englanti ei luonnistunut, mutta sain huomata, kuinka hyvin osaan kiinaa loppujen lopuksi puhua, keskustelu nimittäin kulki! Myös tarjoilijoiden kanssa tuli vaihdettua pari sanaa Chinglishillä ja oli tosi kiva fiilis huomata, että minua ymmärretään.
Lähdimme kotiin kaksien bissejen, yksien itseostetuiden ja yksien tarjottujen, jälkeen, koska ilta alkoi olla jo aika pitkällä. Olimme lähteneet alun perin hostellilta vasta kahdentoista aikoihin. Kaikki meni hyvin ja löysimme hostellin ongelmitta. Ainut takaisku oli se, että ovi oli lukossa. Siis lukossa ja valot kiinni. Tajusimme, että hostelleilla ei ole 24h respaa ja ehdimme jo kauhistella, että joutuisimme nukkua oven edessä (ja ilma ei ollut mitenkään lämmin tässä vaiheessa päivää). ONNEKSI työntekijä oli vielä sisällä ja sattumalta bongasi meidät oven takana. Pääsimme siis nukkumaan omiin pehmeisiin sänkyihin.
3. Muslim Street
Kyllä, luit oikein; Xi'anissa on muslimikatujen alue. Kadut heräävät erityisesti iltaisin eloon ja silloin tarjolla on katuruokaa laidasta laitaan. Ei voisi kuvitella olevansa Kiinassa, ellei enemmistö ihmisitä olisi kiinalaisia ja kyltit ruokia mainostamassa kirjoitettu kiinalaisin merkein. Muslim Streetit ovat kuin toinen maailma.
Ruoka on itäimaista, mutta löytyy kioskeista myös nuudeleita, kiinalaista herkkua kiekuraperunaa tikussa (XD en oikeasti tiedä, miten sitä vois kuvailla paremmin), ananasta, kookosta, tuorepuristettuja mehuja ja upeita hattaroita (kuvassa yllä). Kiinalaisen grilliruoan ja itämaisten mausteiden ystävänä himoitsin kieli pitkällä grillivartaita, mutten uskaltautunut ottamaan lihaa katukioskeista, niiden hygieniataso kun ei ole ihan sitä parasta..
Vaikka Xi'anin vetoneula ovat Terracotta-sotilaat, oli Muslim Street sata kertaa parempi kokemus ja pitäisi nostaa Xi'anin pääturistikohteeksi - joskin silloin se tuskin olisi yhtä aito.
4. Cuihua-vuori
Aluksi oltiin lähdössä innoissaan toiselle vuorelle, mutta onneksi googlattiin asiaa vähän lisää, sillä se paljastutui yhdeksi maailman vaarallisimmista nousuista ja velvoitti oppaan ottamista. Ei ehkä ihan meidän juttu, tarkoituksena kun oli vaan kävellä vuori ylös, ei kiipeillä. Xi'anin lähellä sijaitsee myös Cuihua-vuori (/vuoristo?), joka kuulostikin paljon paremmalta idealta. Sinne jopa pääsi edullisesti julkisilla ja siitähän me tykätään.
Matka kävi metrolla ja kahdella bussilla Xi'anin maaseudulle ja vuoren juurelle. Pisimmän matkan kattaneessa bussissa törmäsimme tyttöön, joka auttoi meitä lippujen ostossa (piti kertoa myyjälle päätepysäkki) ja jäi juttelemaan seuraamme. Hän opiskeli business englishia Xi'anin maaseudulla sijaitsevassa koulussa (:D) ja näin puhui sujuvaa englantia. Hän kertoi mm. kulkevansa bussilla päivittäin, eikä ole koskaan nähnyt siellä yhtään länkkäriä. Meitä taas ei ole näkynyt, tai tule näkymään, kertaakaan järjestetyllä turistikierroksella.
Vuorelle ostettiin sisäänpääsyliput, minkä jälkeen iänikuinen portaiden kiipeäminen alkoi. Asteita oli 27 ja taivas oli pilvetön, joten hiki nousi pintaan hetkessä. Itselleni tämä oli ensimmäinen suuri urheilusuoritus aikoihin, joten sydän tykytti kuin viimeistä päivää aina välillä ja taukoja piti ottaa useita. Onneksi huomasin, etten ollut todellakaan ainut, joka teki näin; moni kanssakiipeäjä piti pitkiäkin taukoja polun varrella.
Meillä meni kaikki oikein mukavasti, söimme eväitä, kävimme näköalapaikoilla ja löysimme järvellekin. Kaikki meni juuri niin kuin piti - kunnes piti lähteä takaisin alas. Vuorella ei siis ollut mitään merkattua reittiä, vaan monissa kohdissa polku jakautui ja piti päättää halusiko nähdä kivimuodostelman 5, jonkun luolan vai isoisäkiven. Tämä toi tiettyjä ongelmia, kun halusi takaisin alas, ei nimittäin tiennyt yhtään minne piti mennä. Niin mekin eksyimme - ja oikein kunnolla eksyimmekin.
Vaikka Cuihua-vuoren maisemat eivät olekaan "klassisia Kiinan maisemia", suosittelen retkeä sinne lämpimästä! Liikuntaa, luontoa ja erilaista tekemistä. Muista kuitenkin varata aikaa, erityisesti alas tulemiseen voi hurahtaa aikaa (joskin sinne olisi oikeastaan aika suora tie, emme vain tajunneet sitä ajoissa).
Xi'an oli mahtava kaupunki ja palaisin sinne mielelläni uudestaankin. Vaikka se onkin pieni (yli 8milj asukasta), oli nähtävää ja koettavaa paljon. Paljon suositeltiin vuokraamaan pyörät ja ajamaan City Wallsilla (= ydinkaupunkia ympäröivä muuri) - siis siellä ylhäällä. Itse luulin, että tarkoitus olisi ajaa pyörillä vain muurin juurelle, enkä siksi innostunut aiheesta ja vasta viimeisenä päivänä juuri kun olimme lähdössä junalle, sain kuulla, että pyörällä ajettaisiinkin muuriLLA. Se olisi ollut hienoa.
Meitä ei kiinnostanut Kiinassa yleisestikään temppelit sun muut rakennukset, joten niiden koluamiseen ei mennyt aikaa. Pekingissä olimme, varsinkin minä, nähneet pari, joten emme kokeneet tarvetta nähdä enempää. Tietysti temppelit ovat hienoja, en todellakaan väitä muuta, mutta kaupungeissa on yleensä enemmänkin nähtävää, kuin temppelit. Niitä nyt on... No kaikkialla.
Muslim Street päättyi (tai alkoi, riippuu mistä tulee) hienolle temppelille, jonka ympärillä myytiin kaikkea selfie-tikuista leijoihin ja muuhun krääsään.
Kyllä, luit oikein; Xi'anissa on muslimikatujen alue. Kadut heräävät erityisesti iltaisin eloon ja silloin tarjolla on katuruokaa laidasta laitaan. Ei voisi kuvitella olevansa Kiinassa, ellei enemmistö ihmisitä olisi kiinalaisia ja kyltit ruokia mainostamassa kirjoitettu kiinalaisin merkein. Muslim Streetit ovat kuin toinen maailma.
Ruoka on itäimaista, mutta löytyy kioskeista myös nuudeleita, kiinalaista herkkua kiekuraperunaa tikussa (XD en oikeasti tiedä, miten sitä vois kuvailla paremmin), ananasta, kookosta, tuorepuristettuja mehuja ja upeita hattaroita (kuvassa yllä). Kiinalaisen grilliruoan ja itämaisten mausteiden ystävänä himoitsin kieli pitkällä grillivartaita, mutten uskaltautunut ottamaan lihaa katukioskeista, niiden hygieniataso kun ei ole ihan sitä parasta..
Vaikka Xi'anin vetoneula ovat Terracotta-sotilaat, oli Muslim Street sata kertaa parempi kokemus ja pitäisi nostaa Xi'anin pääturistikohteeksi - joskin silloin se tuskin olisi yhtä aito.
Aluksi oltiin lähdössä innoissaan toiselle vuorelle, mutta onneksi googlattiin asiaa vähän lisää, sillä se paljastutui yhdeksi maailman vaarallisimmista nousuista ja velvoitti oppaan ottamista. Ei ehkä ihan meidän juttu, tarkoituksena kun oli vaan kävellä vuori ylös, ei kiipeillä. Xi'anin lähellä sijaitsee myös Cuihua-vuori (/vuoristo?), joka kuulostikin paljon paremmalta idealta. Sinne jopa pääsi edullisesti julkisilla ja siitähän me tykätään.
Matka kävi metrolla ja kahdella bussilla Xi'anin maaseudulle ja vuoren juurelle. Pisimmän matkan kattaneessa bussissa törmäsimme tyttöön, joka auttoi meitä lippujen ostossa (piti kertoa myyjälle päätepysäkki) ja jäi juttelemaan seuraamme. Hän opiskeli business englishia Xi'anin maaseudulla sijaitsevassa koulussa (:D) ja näin puhui sujuvaa englantia. Hän kertoi mm. kulkevansa bussilla päivittäin, eikä ole koskaan nähnyt siellä yhtään länkkäriä. Meitä taas ei ole näkynyt, tai tule näkymään, kertaakaan järjestetyllä turistikierroksella.
Vuorelle ostettiin sisäänpääsyliput, minkä jälkeen iänikuinen portaiden kiipeäminen alkoi. Asteita oli 27 ja taivas oli pilvetön, joten hiki nousi pintaan hetkessä. Itselleni tämä oli ensimmäinen suuri urheilusuoritus aikoihin, joten sydän tykytti kuin viimeistä päivää aina välillä ja taukoja piti ottaa useita. Onneksi huomasin, etten ollut todellakaan ainut, joka teki näin; moni kanssakiipeäjä piti pitkiäkin taukoja polun varrella.
Meillä meni kaikki oikein mukavasti, söimme eväitä, kävimme näköalapaikoilla ja löysimme järvellekin. Kaikki meni juuri niin kuin piti - kunnes piti lähteä takaisin alas. Vuorella ei siis ollut mitään merkattua reittiä, vaan monissa kohdissa polku jakautui ja piti päättää halusiko nähdä kivimuodostelman 5, jonkun luolan vai isoisäkiven. Tämä toi tiettyjä ongelmia, kun halusi takaisin alas, ei nimittäin tiennyt yhtään minne piti mennä. Niin mekin eksyimme - ja oikein kunnolla eksyimmekin.
Vaikka Cuihua-vuoren maisemat eivät olekaan "klassisia Kiinan maisemia", suosittelen retkeä sinne lämpimästä! Liikuntaa, luontoa ja erilaista tekemistä. Muista kuitenkin varata aikaa, erityisesti alas tulemiseen voi hurahtaa aikaa (joskin sinne olisi oikeastaan aika suora tie, emme vain tajunneet sitä ajoissa).
Xi'an oli mahtava kaupunki ja palaisin sinne mielelläni uudestaankin. Vaikka se onkin pieni (yli 8milj asukasta), oli nähtävää ja koettavaa paljon. Paljon suositeltiin vuokraamaan pyörät ja ajamaan City Wallsilla (= ydinkaupunkia ympäröivä muuri) - siis siellä ylhäällä. Itse luulin, että tarkoitus olisi ajaa pyörillä vain muurin juurelle, enkä siksi innostunut aiheesta ja vasta viimeisenä päivänä juuri kun olimme lähdössä junalle, sain kuulla, että pyörällä ajettaisiinkin muuriLLA. Se olisi ollut hienoa.
Meitä ei kiinnostanut Kiinassa yleisestikään temppelit sun muut rakennukset, joten niiden koluamiseen ei mennyt aikaa. Pekingissä olimme, varsinkin minä, nähneet pari, joten emme kokeneet tarvetta nähdä enempää. Tietysti temppelit ovat hienoja, en todellakaan väitä muuta, mutta kaupungeissa on yleensä enemmänkin nähtävää, kuin temppelit. Niitä nyt on... No kaikkialla.
Post Comment
Lähetä kommentti