Mitä Missä Macao: Uusi tuttavuus Coloane

Mitä Missä Macao on postaussarja, jossa annan matkavinkkejä Macaoon. Ainakin näin alkuun formaattina ovat päivämatkoihin sopivat reittisuunnitelmat, mutta ei sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Macaon perusteisiin voi tutustua Macau dos and don'ts -postauksestani.

Sarjan viime osassa (josta on aivan liian kauan) esittelin pääsaaren nähtävyyksiä, jotka sopivat hyvin Macaossa ensikertaa käyvälle. Tällä kertaa suunnataan Coloaneen (路環), eli Macaon eteläisimpään osaan. Paikalliset eivät Coloaneen usein lähde mukisematta, koska jostain syystä ajatellaan että se sijaitsisi todella kaukana, mikä ei siis ole totta! Tai no, Macaon mittakaavalla se on kaukaisin mahdollinen paikka, mutta sehän ei mitään tarkota kun Macaon pinta-ala on noin 30 km2.

Coloanessa pääsee pakoon kaupungin vilskettä ja monissa paikoissa unohtaa kokonaan olevansa Aasiassa. Siellä on portugalilaisia värikkäitä taloja, upeita maisemia, omakotitaloalueita ja jopa uimarantoja. Wikipedian mukaan Coloane oli portugalilaisten saapumisen jälkeen vuoteen 1910 asti tukikohta merirosvoille! Jos Macaussa on käynyt aiemmin tai ehkä haluaa jo ensikäynnillä nähdä jotain erilaista, kannattaa suunnata Coloaneen.

P.s. Vakituisille lukijoille ehkä iskee silmään uusi tapani kirjoittaa Macao. Ilmeisesti kyseinen paikka on virallisesti suomeksi Macao, kun taas portugaliksi (virallinen kieli) ja englanniksi Macau. Molempia tapoja kirjoittaa näkee siellä sun täällä, itse olen omaksunut U-muodon. Kuitenkin, jotta mahdollisimman moni voisi löytää nämä postaukset (Macaosta kun ei kuitenkaan ihan hirveästi tietoa ole suomeksi), päätin omaksua suomalaisen kirjoitusasun ainakin näihin matkapostauksiin.

Pysähdys 1: Macao Giant Panda Pavilion (澳門大熊貓館)
Perille pääseminen: Seak Pai Van Park -pysäkille pääsee busseilla 15, 21A, 25, 26, 26A, 50 ja N3. Satamasta paras tapa päästä Taipan saarelle on ilmainen kasinobussi The Venetianiin, jonka jälkeen matkaa voi jatkaa edellä mainituilla busseilla tai taxilla. Itse olen myös kävellyt pandojen luo. Cotain kasinoilta matka on n. 3km
Hinta: MOP10 (1,05€), opiskelijakortilla ilmainen
Sisäpiirivinkki: Puisto on kiinni maanantaisin ja aukioloaikoinakin ainakaan nuorimmat pandat eivät ole esillä koko päivää. Kannattaa katsoa lisätietoa sivulta macaupanda.org.mo

Pandat ovat must Kiinassa, mutta monissa paikoissa (kuulemma esim. Pekingin eläintarhassa) niiden oltavat eivät välttämättä ole parhaat mahdolliset. Macaossa pandat voivat ilmeisen hyvin ja niitä hoidetaan rakkaudella. Vuonna 2016 syntyivät pandakaksoset Jian Jian ja Kang Kang, joten isopandoja on Macaossa nyt neljä kappaletta. Puistossa on myös punapandoja, harvinaiseten eläinten alue ja lintuja. Kooltaan se ei ole iso, joten siellä ei koko päivää mene.

Pysähdys 2: Lord Stow's bakery (安德魯餅店)
Perille pääseminen: Seak Pai Van Parkista (sama pysäkki kuin pandoille tullessa) 25 ja 50 pysäkille Coloane Village, 15, 21A ja 26A pysäkille Coloane Residence Hall (Assoc. De M. De Coloane)
Hinta: Sisäänpääsy ilmainen
Sisäpiirivinkki: Lord Stow's on tunnettu egg tartseista, joten niitä kannattaa ehdottomasti maistaa! Paikalla on usein jono kadulle asti, mutta se etenee nopeasti. Sulkemisajan lähestyessä egg tartsit ja monet muut tuotteet saattavat olla loppuunmyyty

Lord Stow's bakeryn alkuperäinen liike on yksi Macaon ikonisimpia paikkoja ja siellä on kehitetty portugalilaisesta pasteis de nata:sta muovattu egg tart, jota pidetään Macaon tunnuksena. Leipomossa leijuu aina tuoreiden leivosten tuoksu. Egg tartsit tilataan tiskiltä, mutta muut tuotteet otetaan itse hyllyiltä. Omia suosikkeja ovat itsetehdyt jugurtit (niiden lähellä on pieniä purkkeja, joissa on läpinäkyvää nestettä. Ne ovat siirappia tms hapanta jugurttia makeuttamaan, eivätkä maksa mitään. Näin voi itse säännöstellä jugurtin makeusasteen) ja mehut ja focaccia.

Leipomossa ei ole asiakapaikkoja, mutta kulman takaa löytyy saman ketjun kahvila. Yleensä herkut nautitaan ulkona joko leipomon edessä olevalla aukiolla tai rannassa Kiinan puolelle katsellen.

Macaossa on muitakin egg tartseja myyviä leipomoita, mutta Lord Stow's on se alkuperäinen ja reseptin kehittäjä. Fun fact: herra Stown ex-vaimolla on oma kilpaileva egg tart -yrityksensä Macaossa. Hän myi egg tart -reseptinsä KFC:lle.

Pysähdys 3: Chapel of St. Francis Xavier (聖方濟各聖堂) & Tam Kong Temple (譚公廟)
Perille pääseminen: Kävellen n. 5min Lord Stow'sista
Hinta: Ilmainen

Coloanen kuuluisa, keltainen ja kuvauksellinen kirkko ja hyvin lähellä sitä sijaitseva buddhalainen temppeli. Macao on yksi niistä harvinaisista paikoista maailmassa, jossa eri kulttuurit ovat eläneet sovussa keskenään ja tekevät näin edelleenkin. Muista kävellä myös värikkäiden talojen keskellä, äläkä vain rantakatua!

Pysähdys 4: Cheoc Van beach (竹灣海灘) ja Cheoc Van uimala (竹灣泳池)
Perille pääseminen: Bussit 15, 21A ja 26A pysäkille Cheoc Van beach -1. Itse suosittelen kävelyä. Matka on noin 2km ja näin pääset näkemään aluetta paremmin
Hinta: Ranta ilmainen, uimala MOP15 (1,56€) aikuisilta, MOP7 (73 snt) opiskelijoilta ja MOP5 (52 snt) alle 12-vuotiailta lapsilta
Sisäpiirivinkki: Cheoc Vanin ranta on minusta paljon "paratiisimaisempi" kuin Macaon tunnetumpi ranta Hac Sa. Cheoc Vanissa kasvaa palmuja ja siellä on vähemmän porukkaa. Vaikka moni Macaon (ja Hong Kongin) vesissä uikin, eivät ne ole maailman puhtaimpia, joten kannattaa tehdä oma riskiarvio

Cheoc Van on sekä ranta että kaikille avoin uimala, jonka sisäänpääsy ei todellakaan kukkaroa rasita. Minulle suurin mysteeri on kuitenkin Cheoc Van rannan vähättely. Jostain syystä siitä ei puhuta samalla tavalla kuin Hac Sa:sta, ehkä koska Cheoc Van on pienempi.

Rannalla on La Gondola -ravintola (länkkäri), jonka terassilla olen käynyt pizzalla ja sangrialla tuntien olevani enemmänkin Etelä-Euroopassa kuin Aasiassa. Se on suomalaisittain edullinen ravintola, jonka pizza on aasialaisittain hyvää. Joskus kunnon pizza on kiven alla Macaossa :D

Yllä oleva kuva ei mun ottama, vaan osoitteesta https://macaulifestyle.com/city-guide/cheoc-van-swimming-pool/ 

Pysähdys 5: Hac Sa (黑沙)
Perille pääseminen: Bussit 15, 21A ja 26A pysäkille Hac Sa beach tai kävely, jonka pituus on n.1,2km. Jälleen, kävellen näkee paremmin maisemia ja löytää uusia paikkoja.
Hinta: Ilmainen
Sisäpiirivinkki: Vaikka moni Macaon (ja Hong Kongin) vesissä uikin, eivät ne ole maailman puhtaimpia, joten kannattaa tehdä oma riskiarvio

Hac Sa eli musta hiekka. Alueella on ranta, ravintolota, kojuja, telttailualue, grillauspaikkoja ja Hac Sa Reservoir (黑沙水庫郊野公園) -niminen puisto, jossa voi vaeltaa, ajaa polkuveneillä tai vain nauttia luonnon rauhasta. Täällä voi viettää helposti koko päivän ja jos Hac Sa on vain yksi etappi, ei kaikkea mahdollista ehdi mitenkään tehdä.

Hac Sassa on paljon hyviä ravintoloita, itse olen syönyt portugalilaisessa Fernando's -nimisessä paikassa, jota kehutaan paljon. Meillä oli vaikeuksia löytää se, vaikka se sijaitsee aivan bussipysäkin vieressä ja meillä oli kartta apuna. Jotenkin ravintola vain onnistui piiloilemaan aivan silmiemme alla.

Vaihtoehto A: Cotain kasinot, erityisesti The Venetian (澳門威尼斯人), The Parisian (澳門巴黎人) & Studio City (新濠影滙)

Perille pääseminen: Hac Sasta 15, 21A ja 26A pysäkille Est. Do Istmo / Studio City tai Est. Do Istmo / Parisian. Satamasta ilmainen The Venetian shuttle bus
Hinta: Sisäänpääsy ilmainen
Sisäpiirivinkki: Alue on näyttävä pimeällä. Paras (ilmainen) paikka nähdä se kokonaisuudessa on Rotunda do Istmo -liikenneympyrän yllä olevalta sillalta (lähellä The Venetiania)

Macaossa kasinot eivät ole pelkkiä kasinoita, vaan yleisnimikkeitä koko rakennukselle. Kaikki "kasinot" ovat myös hotelleja, ostareita, ravintoloita, viihdealueita ja tietysti myös kasinoita. Jos siis ei halua mennä uhkapelaamaan, voi ja kannattaa silti käydä kasinoilla. Niissä on jopa leikkialueita lapsille (käsitykseni mukaan erityisesti Sands Cotaissa on paljon lapsille ja perheille suunnattua tekemistä).

The Venetian on Vegasin Venetianin kaksoisveli kaikin puolin, paitsi kooltaan. The Venetian Macao on maailman suurin kasino, Aasian suurin hotelli ja maailman 7. suurin rakennus maa-alueeltaan. Sen kanaali-ostosalue on Macaon kuuluisin paikka shoppailla ja suosikki myös paikallistenkin keskuudessa. Mutta varoituksen sana: sinne eksyy helposti.

The Parisian on uusin kasino ja sen edessä komeilee Eiffel tornin kopio, joka öisin on koristeltu vilkkuvilla valoilla (ja sinne maksua vastaan pääsee ylös. Tornissa on ravintolakin!). The Parisianin ostosalueella on vähemmän tunnettuja brandeja Euroopasta ja se on sisustettu hyvin ranskalaisittain. Uutena vuotena The Parisianin edusta on the place to be, Eiffel tornista lähtevät ilotulitukset.

Studio City ei ole shoppailuun paras paikka, mutta siellä on erilaisia teema-aktiviteetteja kausittain ja vedet kielelle tuovia karkki- ja jälkiruokakojuja. Studio City on rakennuksena vaikuttava, sillä sen keskellä on suuri kahdeksikko (hyvänonnennumero Kiinassa), joka on maailmanpyörä. Hinta kyytiin on aikuisilta MOP100 (10,40€) ja alle 12-vuotiailta lapsilta MOP80 (8,30€).

Kasino-etappi kannattaa suorittaa tämän kierroksen ensimmäisenä tai viimeisenä.

Vaihtoehto B: A-ma cultural village (媽祖文化村)
Perille pääseminen: Seak Pai Van Park -pysäkille pääsee busseilla 15, 21A, 25, 26, 26A, 50 ja N3. Satamasta paras tapa päästä Taipan saarelle on ilmainen kasinobussi The Venetianiin, jonka jälkeen matkaa voi jatkaa edellä mainituilla busseilla tai taxilla. Itse olen myös kävellyt pandojen luo. Cotain kasinoilta matka on n. 3km

Vuoren juurelta ylös pääsee shuttle busilla, kävellen (ylämäki on tuskainen kuumalla säällä) tai taxilla, joka mitä luultavimmin veloittaa sinulta erittäin paljon. Itse taisin maksaa 30€, joka on aivan järkyttävä hinta matkaan nähden ja Macaon hintatasolla
Hinta: Sisäänpääsy & shuttle bus ilmaisia

A-ma cultural village on ihmeen harvinainen pysähdyspaikka turisteille, ehkä sinne vaikeahkon pääsemisen takia. Paikka on upea ja todella kiinalainen Macaossa, jossa kiinalaisuus on ihme kyllä välillä vähemmän esillä kuin portugalilaisuus.

Temppelialueelta kannattaa suunnata ylämäkeen katsomaan A-ma -patsasta, joka katsoo kaupunkia vuorelta. A-ma on merimiesten suojelija ja Macao on saanut nimensä hänen mukaan. Patsas on maailman suurin A-ma -patsas ja sen voi nähdä kaukaakin.

A-ma cultural villagessa käynti kannattaa ehdottomasti yhdistää pandojen luona vierailuun.

Oletko käynyt Macaossa? Kiinnostaisiko sinua käydä siellä?

Lisää vinkkejä luvassa Mitä Missä Macao:n tulevissa postauksissa!

Syksyn värejä ja itsetutkiskelua

Tuijotan valkoista tekstikenttää, enkä tiedä mitä muka voisin kirjoittaa Suomessa asumisesta. Suomi on samalla minulle hyvin tuttu ja hyvin outo paikka. En ole liittynyt kumpaankaan ulkosuomalaisten yleisimmistä leiristä; siinä, jossa vihataan Suomea tai siinä, jossa Suomea pidetään maailman täydellisimpänä paikkana. Ja oikeastaan tuo tekstikenttä on pysynyt valkoisena jo yli viikon minun vältellessä siihen kirjoittamista.

Ensi viikolla alkaa viimeinen kuukauteni työharjoittelussa ja näin myös Suomessa asuminen lähestyy loppuaan. Kaipaan ehdottomasti Macauhun, mutta Suomesta lähteminen on omanlaisensa muutoskohta elämässäni. Jätän taakse jälleen kerran minulle tutun arjen ja lähden eri puolelle maailmaa aivan erilaiseen kulttuuriin - vaikka se onkin minulle ennalta tuttu. Tavallaan tällä kertaa sanon Suomelle pysyvämmät hyvästit, sillä olen tullut päätökseen, ettei valmistumiseni jälkeen ole aikani palata Suomeen. Oikeastaan en ole aivan varma, palaanko koskaan pysyvästi. Mutta turhaan mitään suunnitelmia on kiveen kaivertaa, asiat ja tilanteet muuttuvat.

Halusin Suomessa tutustua itseeni syvemmin. Lähdin vastavalmistuneena lukiolaisena Pekingiin ja sitten jokseenkin varsin nopeasti sieltä paluun jälkeen löysin itseni macaulaisesta yliopistosta. Olen aina jahdannut unelmiani ja haave-minääni kuin viimeistä päivää, enkä kovin usein ole pysähtynyt sisäistämään kokemuksia kunnolla. En ole samanlainen kuin Suomesta ensikerran lähtiessäni, enkä edes kun lähdin toista kertaa. En välttämättä edes ole samanlainen kuin vuosi sitten. Vai olenko?

On ollut ihana päästä oikeasti viettämään aikaa Suomen kavereideni kanssa. Vaikka emme Macaussa ollessani puhuisikaan usein, on suhteeni heihin vahva. Aina kun näämme, on kuin emme koskaan olisi olleet erossa. Olen oppinut arvostamaan vanhoja kavereitani uudella tavalla. Tai no, Suomessa suurin osa kavereistani ovat "vanhoja", sillä en oikein voi tutustua uusiin ihmisiin :D Suomen kaverini tuntevat minut oikeasti. He ovat nähneet minun kasvavan ja kuulleet ajatuksiani maailmasta vuosien ajan. Osa jopa 15 vuoden ajan. Ihan hullua. Sellaisten ihmisten kanssa ei koskaan lopeta olla kavereita.

Minulla oli itselleni neljä tavoitetta tällä reilulle puolivuotiselle: ottaa enemmän kuvia, aloittaa säännöllinen urheilu, opiskella kiinaa ja kirjoittaa useammin. Myöhemmin lisäsin joukkoon itsetutkiskelun. Kirjoittamista lukuunottamatta olen suoritunut hyvin. En tiedä miksi, mutta minulla on ollut joku aivan jäätävä tulppa luovuudessani toukokuusta asti. Vaikka on niin paljon asioita, joita haluan sanoa, tavallaan tuntuu, kuin minulla ei olisi mitään sanottavaa. Ehkäpä teen Macauhun paluun yhdeksi tavoitteeksi päästä sisäinen pöytälaatikkokirjailijani ja aktiivisempi bloggaaja valloilleen.

Aloitin tanssin harrastamisen 4-vuotiaana ja lopetin sen lukion toisella luokalla. Tarkoituksena oli pitää taukoa vain vuosi, mutta jotenkin ne vuodet vain venyivät ja sitten asuinkin jo Macaussa. Tänä syksynä aloitin tanssin uudestaan, tällä kertaa lajina waacking. Vaikka käyn tunneilla vain kerran viikossa, on se yksi kerta todella akkuja lataava. Tunti, jonka aikana kukaan ja mikään ei vaadi sinulta mitään. En ollut edes tajunnut, kuinka paljon tanssimista kaipasin ja kuinka paljon siitä saan irti. Olen jo viime vuodesta asti harkinnut Macaussa tanssitunneille menemistä, mutta aina jättänyt sen välistä lukuisien tekosyiden saattelemana. "En halua tuhlata siihen rahaa", "olen aina niin väsynyt koulun jälkeen muutenkin", "kaikki vain tuijottaisivat kun olen valkoinen", "en ymmärrä kanttonia" jne jne. Nyt tekosyyt saavat jäädä. Haluan käydä ainakin kokeilemassa.

Olen miettinyt paljon sitä millainen olen ja miksi. Mitkä asiat minussa ovat hyviä ja missä pitäisi parantaa. Siskon kanssa katsomme TV:tä iltaisin ja kun seuraamamme ohjelmat ovat luokkaa Love island ja Ensitreffit alttarilla, tulee pakostikin juteltua parisuhteisiin liittyvistä asioista. Blogiani pidempää lukeneet tietävät, että seurustelin pekingiläisen pojan (vai pitäisikö sanoa miehen?) kanssa. Lopetin hänestä kirjoittamisen, sillä minusta tuntui, että jaan liikaa. Olen aina halunnut kertoa kaiken elämästäni, sillä tykkään itsekin lukea sellaisia blogeja. Alkoi kuitenkin tuntua, etten halunnut puhua hänestä tai meistä. Jotkut ovat asiaa kysyneet ja jokunen varmaan asiaa pohtinutkin. Emme ole enää olleet yhdessä, eikä siihen ole mitään erityisen dramaattista syytä. Ehkä jonain päivänä avaan asiaa enemmän, mutta nyt sanottakoot, että en kokenut meidän arvojen ja tulevaisuuden suunnitelmien kohtaavan. Ja kaukosuhde ei asiaa ainakaan auttanut.

Olen siis ollut sinkku jo aika pitkään ja se on ollut hyvä syy ja pohtia omia suunnitelmia, haluja ja ajatuksia. Minä, eikä kukaan muukaan, ole todellakaan täydellinen millään määrin ja minusta eroon johtaneet suhteet ovat mitä parhaimpia tilaisuuksia pysähtyä katsomaan peiliin. Edellä mainitut TV-ohjelmat ovat näyttäneet monia kohtauksia, joista tunnistan itseni niin hyvässä kuin pahassakin. Olen tietoisempi siitä, mitä teen väärin ja siitä, mitä haluan suhteeseeni. Olen muutenkin halunnut oikeasti miettiä, mitä kumppanilta haluan ja tarvitsen. En ole kertonut myöskään sitä, että tapasin kuukausi ennen lähtöäni Macaussa erittäin kiinnostavan miekkosen, jonka kanssa ei nyt sattuneesta syystä voinut tulla mitään vakavampaa. Hänen tapaamisensa selkeytti monia asioita, mutta myös jossain määrin pisti kaiken hieman sekaisin. Noh ei siitä sen enempää, mutta paljon on tullut vietettyä aikaa ajatusteni kanssa :D

Suomessa asuminen ei missään nimessä ole ollut minulle huono kokemus. Olen saanut tutustua itseeni, kotimaahani ja niiden väliseen suhteeseen uusin silmin. Helsinki on paljon kauniimpi kaupunki kun siellä ei kävele laput silmillä ja oleta jo nähneensä kaikkea. Lämpötilojen laskiessa niin matalalle, että valtavan talvitakkini kanssa muistutan enemmän Muumien mörköä kuin ihmistä, katson vaikeroiden Macaun hellesäätä ilmoittavaa numeroa sää-appissani. Valitan todella paljon kylmyydestä ja tiedän sen. Sori. Mutta se auttaa minua kestämään kun tiedän, että melkein maailman toisella puolella minua odottaa toinen kotini, jossa on minulle sopivampi ilmasto. Sinne on kiva palata. Mutta kunnes lentoni päivä koittaa, aion nauttia Suomesta täysin sydämin.

(Harha)luuloja Kiinasta osa 2/2: Kiinassa saa tehdä vain yhden lapsen

Viime viikolla kirjoitin stereotypioista Kiinasta, kiinalaisista ja kiinalaisuudesta ja koska näitä kerääntyi erittäin paljon, tässä on lupaamani kakkososa.

Kiinalaiset käyttävät viuhkoja, kolmiohattuja ja pyjaman näköisiä vaatteita
Kaikkiin kyllä, mutta eivät ne "cooleja" asioita ole. Viuhkoja saattoivat käyttää jopa nuoret (myös minä) Pekingin kesän kamalassa paahteessa, mutta muuten en ole nähnyt niitä muilla kuin vanhemman sukupolven edustajilla. Kolmiohattuja käyttävät ulkotyöntekijät, kuten roskien lakaisijat tai kukkien kastelijat ainakin Macaussa, en muista oliko niitä hirveästi pohjoisemmassa. Pyjamia pitävät myös vanhemmat ihmiset tai köyhemmistä oloista tulevat, ne eivät myöskään ole "tavallisen" tallaajan asu. Mielestäni yökkäreitä käytetään enemmän Vietnamissa ja muissa Kaakkois-Aasian maissa.


Kiinalaiset käyttävät sateenvarjoa auringonpaisteessa
Macaussa sateenvarjoja näkyy enemmän auringolla kuin sateella. Ihan oikeasti. Kiinassa kauneusihanne on vaaleus ja sen takia varsinkin etelässä pitää aktiivisesti suojautua auringolta, ettei ruskettuisi. Mielestäni myöskään tähän ei nuoriso kuitenkaan osallistu yleensä, he vain hakeutuvat varjoon muilla tavoin. Tämä kulttuuriero tulee esiin jatkuvasti, eivätkä kaverini ymmärrä, miksi aina seison auringossa ja lomamatkoilla otan aurinkoa tuntitolkulla :D Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella, eikös?


Kiinalaiset kumartelevat kädet yhdessä rinnan edessä
Tämä ei itseasiassa ole yhtään kiinalainen tapa. Pientä nyökkäystä ehkä tehdään joskus, mutta en ole koskaan nähnyt kenenkään laittavan käsiä rinnan eteen. Ehkä se oli aikoinaan tapana, sillä poseeraus kyllä assosioituu perinteisiin asuihin (eli historiallisiin TV-ohjelmiin), mutta ainakaan enää näin ei tehdä. Tapa on yleinen ainakin Thaimaassa ja luultavasti muissa samansuunnan maissa.

Kiinassa syödään vain puikoilla
Puikot ovat pääväline, mutta pöydässä on yleensä myös (kiinalainen) lusikka. Keittoja esimerkiksi syödään niin, että oikeassa kädessä on puikot ja vasemmassa lusikka. Puikoilla syödään sattumia (joita on paljon, koska Kiinassa ne ovat keiton pääosa, ei liemi, kuten Suomessa. Keitto ei ole yhtenäistä mössöä) ja lusikalla lientä. Nuudelit voi laittaa pienissä osissa lusikalle, jos keitto muuten on liian kuuma. Ne viilentyvät siinä ja sitten ne voi syödä puikoilla tai imaista ihan lusikasta. Lusikkaa voi käyttää myös riisin syömiseen tai tarjoiluastioilta tiettyjen ruokien ottamiseen.

Entäs sitten uskomus siitä, että kiinalaisten mielestä ihmiset, jotka eivät osaa syödä puikoilla, ovat ääliöitä? Noh, mitäs itse ajattelisit ihmisestä, joka ei osaa käyttää haarukkaa ja veistä? Ei Kiinassa kuitenkaan tarvitse pelätä, kaikki tietävät, ettemme käytä puikkoja länsimaissa ja oikeastaan jos osaat käyttää niitä, kuulet yleensä kehuja. Minulle usein tuodaan ravintolassa pyytämättä haarukka ja veitsi, mikä parin vuoden jälkeen alkaa pikkuhiljaa ärsyttää. Ja kun me länkkärit aasialaisissa ravintoloissa haluamme osoittaa olevamme kultturelleja ja syömme oikeaoppisesti puikoilla, Kiinassa voi tökätä yhden puikon ruokapalan lävitse. Onhan se junttia, muttei kukaan luule, ettet osaisi syödä puikoilla niin tehtyäsi. Puikkoetiketistä vielä sen verran, että puikkoja ei laiteta ikinä pystyyn riisiin tai nuudelikulhoon, vaan reunalle tai sitten pöydälle.


Kiinassa juodaan paljon teetä
Tee ei itseasiassa ole yhtään muodikasta Kiinassa, toisin kuin länsimaissa. Teetä juovat vanhat ihmiset (okei, ehkä 40v. +) ja esim. se, että join teetä kaverin kotona, yllätti kaikki. Saattaa myös johtua rodustani, mutta you know. Tee on perinteinen juoma, mutta kahvi ja sokerijuomat ovat se juttu. Kiinassa ei ole normaalia käydä teehuoneessa (ellet ole 60v. +), eikä sellaisia oikein näy katukuvassa, ainakaan sellaisia joihin turisti eksyisi. MUTTA Kiinassa juodaan kuumaa vettä ja ravintoloissa on yleensä tarjoilla vain sitä. Joskus se on maustettua, joten kaipa se teeksi lasketaan. Joten kyllä teetä juodaan. Mutta ei koska joku haluaisi teetä.


Kiinassa kung fu, tai chi ja muut itsepuolustuslajit ovat yleisiä
Itse asiassa kyllä. Itsekin kävin parilla kung fu -tunnilla Pekingissä, kun host-perheen lapsen takia paikalla olimme muutenkin. Kung fu on normaali harrastus, mutta sen perinteisyys tiedostetaan. Tai chi'ta näkee puistoissa varsinkin aamuisin kun vanhukset kerääntyvät niihin treenaamaan. Pekingissä ikkunani alla olevalla aukiolla käynnistyi aina perinteinen musiikki aamuseitsemältä ja siellä oli aina ihmisiä harjoittelemassa, osa jopa perinteisissä vaatteissa. Siinäpä oli sitä aitoa Kiinaa.

Kiinassa on paljon ihmisoikeusongelmia
On, kuten monessa muussakin paikassa. En tiedä näistä asioista yhtään enempää kuin moni lukija, sillä Kiinassa asuessa siitä ei saa mitään lisätietoa (myöhemmin puhun enemmän sensuurista). Kiinassa ei ole sananvapautta ja sitä tai muita lakeja rikkova saattaa kärsiä teostaan epäinhimillisen paljon. Kiinassa "katoaa" ihmisiä, jotka ovat puhuneet puoluetta vastaan tai muuten vain olleet valtion vihollisia. Tämä on tosiasia.


Kiinassa eläimiä kohdellaan huonosti
Kiinassa eläimiä ei pidetä yhtä korkeassa arvossa kuin meillä Suomessa. Tietystikin on ihmisiä, jotka rakastavat eläimiä ja lemmikkejään, mutta yleisellä tasolla eläimiä kohdellaan huonosti. Kaduilla myydään kilpikonnia ja kaloja, jopa koiria. Eräässä puistossa oli aktiviteettina kilpikonnien kalastaminen ja yhden niistä sai viedä mukanaan kotiin ilman ennakkovarautumisia. Kovin moni tuskin selviää viikkoakaan.

Kuulemma jos pariskunnalla on yhteinen koira ja he eroavat, saatetaan koira jättää kadulle. Nuorempi sukupolvi ja muutenkin sivistyneempi väki tietysti tietää tämän olevan väärin ja on olemassa eläinpelastusnumeroita, jonne voi ilmoittaa vaikka tiellä seikkailevan koiran. Shenzhenissä kävelimme kadulla, jossa oli paljon eläinkauppoja. Katsoin pienissä häkeissä olevia eläimiä ja sanoin kavereilleni sääliväni niitä. Kaverini, kaikki sivistyneitä ja osa jopa lemmikin omistajia, eivät ymmärtäneet miksi. Luultavasti tämä suhtautuminen lemmikkeihin tulee muuttumaan, mutta joissain asioissa Kiina on vielä paljon jäljessä länsimaita.

Kiinassa on vain yksi puolue, eikä siellä ole vaaleja
Kiinassa on itse asiassa muitakin puolueita (kuinka heidän edustajansa ovat vieläkin elossa, sitä en tiedä) ja siellä järjestetään vaaleja välillä. Käytännössä kuitenkaan ei voi tukea muuta kuin kommunistista puoluetta, eikä mikään muu koskaan voi menestyä vaaleissa. Macaussa on vapaampaa (siellä ei siis ole omaa presidenttiä, mutta on hallitus ja Chief Executive, joka on Macaun johtaja) ja vaaleissa on paljon puolueita, joita jokaista voi äänestää vapaasti. Hallituspaikoista osa on Kiinan kommunistisen puolueen valitsemia, mutta tietyn osan macaulaiset äänestävät itse kai neljän vuoden välein.

Kiinassa on paljon sensuuria, mm. nettiblokkaukset
Kyllä. Kiinassa ei pääse mm. googleen, facebookiin, instagramiin, youtubeen ja viimeisimpänä lisäyksenä, whatsappiin. Itse asiassa minunkin blogini ja koko blogger (eli kaikki siellä olevat blogit ja kai myös wordpress) ovat myös estettyjen sivujen listalla :D Tämä ei ole yhtä hauskaa silloin kun on "The great fire wall of China":n sisällä. Blokkauksia pystyy kiertämään VPN-ohjelmilla, mutta tietystikin myös niitä estetään, joten mikään ei koskaan ole varmaa. Macaussa, Hong Kongissa ja Taiwanissa ei ole nettiblokkauksia - onneksi!

Sensuuri muuten näkyy kuuluisassa sananvapaudessa, eli ei saa sanoa mitä haluaa. Uutiset ja kaikki media on valvonnan alla, myös ihmiset. Kännyköitä voidaan salakuunnella ja eräs amerikkalainen Pekingissä sanoi, että hänen puheluidensa taustalla kuuluu aina naksaus ja tekstiviestit tulivat myöhässä (joku luki ne ensin?). Wechatissa (Kiinan whatsapp) ei kannata puhua niitä valtionvastaisimpia asioita ja ryhmächateissa perustaja on vastuussa siitä, ettei siellä puhuta pahoja.

Ja vielä, sensuuri/poliittinen propaganda näkyy minun arjessani niinkin vakavasti, että kännykässäni (ostettu Pekingistä) ei ole Taiwanin lippu -emojia. Jos joku muu käyttää sitä, näen vain X-merkin. En tiedä miksi Macaun ja HK:n liput ovat OK, mutta jostain syystä näin.


Kiinassa on yhdenlapsenpolitiikka
Fun fact, ei ole. 2016 lähtien voimassa on ollut kahdenlapsenpolitiikka ja sitäkin ennen sai tehdä enemmän lapsia, jos oli varaa maksaa siitä. Minun host-perheessäni pikkuveli oli maksettu. Mitä varakkaampi on ja mitä suuremmassa kaupungissa asuu, sitä enemmän lisälapsi maksaa. Ainoastaan politiikot eivät saaneet hankkia kuin yhden lapsen, vaikka mitä olisivat maksaneet. Heidän piti olla esikuvia koko kansalle. En ole varma, saako toisen lapsen tehdä ilmaiseksi nykyään vain jos molemmat vanhemmat ovat ainoita lapsia, mutta näin olen kuullut joskus.

Yhdenlapsenpolitiikka oli voimassa vuosikymmeniä, jotta väestönkasvu saataisiin rajoitettua. Sen seuraksena on kuitenkin liuta uusia ongelmia, kuten vääristynyt väestöjakauma niin iän kuin sukupuolen kannalta ja kuuluisat pikkukeisarit eli piloille lellityt lapset. Kahdenlapsenpolitiikka ei ole tuonut toivottuja tuloksia ja varsinkaan nuoremmat parit eivät halua tehdä kahta lasta, vaikka sitä yritetäänkin kannustaa.


Kiinalaiset suosivat poikalapsia
Sanoisin karkeasti, että kaikissa perinteisemmissä maissa suositaan poikalapsia, niin on myös Kiinassa tehty. Yhdenlapsenpolitiikan seurauksena olivat surullisenkuuluisat pimeät abortit ja tyttövauvojen hylkäämiset. Varmasti vieläkin maaseudulla toivotaan poikaa, joka voi auttaa tilan töissä, mutta kaupungeissa ei ole samanlaisia odotuksia. Tietysti jotkut haluavat ennemmin pojan, mutta jotkut taas haluavat enemmän tyttöä. Nykyään tyttö on melkeinpä ekonomisempi vaihtoehto, sillä pojan pitää omistaa auto, asunto yms saadakseen vaimon (hieman kärjistetty väite, mutta aikalailla totta) ja käsittääkseni Kiinassa on perinteisesti pitänyt myös antaa myötäjäiset tytön perheelle naimisiin mentäessä.

Kiinassa on köyhää ja hintataso halpa
Kiina on vastakohtien maa monessa asiassa ja varsinkin tässä. Kiinassa on samaan aikaan köyhiä pikkukyliä ja hulppeita miljoonakaupunkeja. Toiset ajavat hevoskärryillä ja toiset Ferrareilla. Kiinassa on aivan erilaiset tuloerot kuin Suomessa, minkä takia keskiluokka, vaikkakin koko ajan kasvava, on ollut pieni ääripäiden vallitessa. Ei siis voi sanoa, onko Kiina kokonaisuutena köyhä vai rikas.

Hintataso Kiinan kaupungeissa ei ole Suomeen verrattuna alhainen, kuten olin odottanut. Ruoka ja varsinkin ulkona syöminen on selvästi edullisempaa, mutta muuten, esim. shoppailu, ei. Länkkärikaupoissa on aivan samat hinnat, joskus jopa korkeammat, kuin Suomessa. Luxustuotteet maksavat Kiinassa verojen takia todella paljon ja monet hienot autot melkein tuplamäärän Suomen hinnoista.

Macaussa ja Hong Kongissa on kalliimpaa kuin Manner-Kiinassa. Macausta mennään Zhuhaihin ostelemaan halpaa tavaraa, kuten ruokatarvikkeita tai ihan vain arkijuttuja, kuten laskimia. Myös manikyyrit, hieronnat ja kampaamot ovat siellä huomattavasti halvempia. Kukaan ei myöskään korjaa kännyköitä tai niiden näyttöjä Macaun puolella ja nytkin olen ollut rikkinäisellä näytöllä monta kuukautta, koska en aio korjauttaa sitä Suomen hinnoilla, en tod. Kiina on siis halvempi, mutta ei todellakaan mikään kehitysmaa. Ehkä maaseudulla hinnat tippuvat kaupunkeihin verrattuna.


Kiinalaiset sylkevät, virtsaavat ja ulostavat kaduille
Yksi hirveimmistä stereotypioista, josta aina kuulee juttua. Urbaanilegendojen mukaan kiinalaiset kakkaavat lentokoneen tarjottimille ja uivat Firenzen suihkulähteissä. En voi luvata, ettei tällaista olisi koskaan käynyt, kiinalaisia kuitenkin on yli miljardi ja heistä osa on todella alkeellisista oloista. On vaikea ymmärtää miten joku voi luulla kadulla kakkaamisen olevan normaalia, mutta jos sinä, kukaan tuntemasi ihminen tai edes edelliset kolme sukupolvea, eivät kirjaimellisesti ole koskaan nähneet tai osanneet edes kuvitella mistään muusta, turha siinä on alkaa potemaan ylemmyyskompleksia.

Tämän sanottuani, Kiinassa (voin puhua omasta kokemuksesta vain suurkaupunkien puolesta) ei pidetä kadulla ulostamista normaalina. Viime keväänä näin ensimmäisen kerran, kun pieni poika kakkasi ostarilla lattialle ja kiinalaiset ystäväni olivat teosta aivan yhtä järkyttyneitä kuin minäkin. Lapset ovat perinteisesti käyttäneet haarahousuja, jotka mahdollistavat tarpeiden teon vapaasti. Lapsien annetaan vieläkin pissatta suht' julkisesti, mutta ei koskaan keskellä katua, vaan kukkapuskaan tai roskikseen. Aikuiset EIVÄT luule katujen olevan vessoja. Kyllähän Suomessakin käydään puskapissalla ja kännissä olevat miehet joskus hieman vähemmän puskassa, jopa keskellä katua, mutta ei suomalaisia pidetä likaisina eläiminä.

Sylkeminen ja muu räkiminen on sitten asia erikseen ja sitä oikeasti tapahtuu koko ajan ja se on oksettavaa. Nuoriso ei tee näin, joten tässä taas tullaan vähän ikä- ja kasvatuskysymykseen. Jos on kasvanut maalla, miksi ei voisi sylkeä maahan? En puolustele tätäkään käytöstä, mutta pitää hieman ymmärtää, että Kiina on käynyt läpi hirveän mullistuksen ja jotkut vain 50-vuotiaat pekingiläisetkin ovat kasvaneet omistaen vain yhdet housut koko perheen kesken. Monet asiat tulevat varmasti muuttumaan ihmisten elin- ja koulutustason noustessa. Macaussa sylkeminen ja roskaaminen ovat muuten sakotettavia asioita.

Kiinassa kansalaiset on pisteytetty heidän "luotettavuuden" perusteella
Aivan kuten siinä eräässä Black Mirror -jaksossa, Kiinassa ilmeisestikin on oikeasti käytössä jokin social credit -systeemi. Tämä ei kuitenkaan ole puhtaasti vain ihmisten kiusaamista ja kontrollointia, vaan alhaiset pisteet mm. takaavat sen, että noita kuuluisia Euroopassa sattuneita kakkaustapauksia ei tapahdu. Kulkuvälineisiin ei nimittäin pääse, jos ei ole tiettyä määrää pisteitä, eli ilkeästi sanottuna, jos ei osaa käyttäytyä niiden arvoisesti. Varmasti pisteet tulevat heijastumaan vielä vaikka mihin poliittiseen, mutta on järjestelmästä jotain hyötyäkin näin suuressa yhteiskunnassa.


Kiinalaiset ovat ahkeria ja heillä on pitkät työ- ja koulupäivät
En ole koskaan käynyt koulussa tai töissä Manner-Kiinassa, joten en voi kertoa ultimaattista totuutta tähän väitteeseen. Macaulaiset ovat ihan omaa luokkaansa ahkeruudessa (tai no, tehokkuudessa) Portugali-taustansa takia, joten heitä on edes turha sotkea mukaan.

Yksi asia on varmaa: Kiinassa on pitkät työ- ja koulupäivät. Kaverini tekee parhaillaan harjoittelua Shenzhenissä ja on töissä kymmenisen tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa ja yleensä hänen pitää tehdä lisätöitä lauantaisin. Ei kuulosta hirveän houkuttelevalta. Myös host-lapseni (ala-asteikäiset) olivat koulussa noin klo 8-16. Siihen päälle sitten vielä lukuisat harrastukset ja läksyt, eikä omaa aikaa hirveästi jäänyt jäljelle arkipäivisin. Mielestäni kiinalaisilla ei ole samanlaista työmoraalia kuin meillä suomalaisilla, joten vaikka päivät ovat pitkiä, he eivät he työskentele täydellä teholla koko aikaa.


Kiinassa on paljon pilvenpiirtäjiä ja kaduilla hirveä häly koko ajan
Totta! Kiina on maa, joka ei koskaan nuku - tai noh, tavallaan nukkuu, koska päiväunia voi ottaa missä haluaa milloin haluaa. Mutta pointti on se, että se ei koskaan hiljene. Monet ravintolat ovat auki yömyöhään ja neonvalojen loisteessa kulkee hirveästi ihmisiä jokaiseen kellon aikaan. Tekeekö mieli jäätelöä yhdeltätoista illalla tai grilliruokaa kolmelta yöllä? Hoituu!

Kiinan kaupungit ovat pilvenpiirtäjäviidakkoa, eikä siellä hirveästi muunlaisia taloja näekään keskustoista monien kilometrien säteellä. Pekingissä asuin itsekin 19. kerroksessa, eikä se edes ollut rakennuksen ylimpiä kerroksia. Pilvenpiirtäjien näkemiseen tottuu ja kun tällä kerralla tulin Suomeen, näyttivät rakennukset niin kovin matalilta, myös ne lapsuudesta muistamat "korkeat talot". Mutta kaipa Helsinginkin kaupunkikuva tulee tässä seuraavina vuosina muuttumaan enemmän metropolimaiseksi.

Kiinassa värit symboloivat eri asioita ja jos käytät niitä väärin, loukkaat muita syvästi
Osittain totta. Punainen on onnen ja kaiken mahdollisen hyvän väri, valkoinen surun ja hautajaisten, kun taas keltainen oli perinteisesti keisareiden väri ja vain he saivat käyttää sitä. Vaikka väreillä on merkityksensä, ei nykyaikana niitä tarvitse miettiä liikaa, kunhan noudattaa esimerkiksi hää- ja hautajaisetikettejä. Onhan meillä länsimaissakin väreillä erilaisia symbolismeja, mutta jos käytät mustaa jonkun syntymäpäivillä, ei hän luule sinun vihjailevan jotain kuolemasta.


Kiinassa uskotaan kiinalaisiin horoskooppeihin
Kyllä ja aika samantyyppisesti kuin jotkut uskovat meidänkin horoskooppeihin. Jokaisella eläimellä on oma luonteensa ja vastamerkit, joiden kanssa sopii parhaiten suhteeseen. Varsinkin vanhempi sukupolvi saattaa olla asiassa taikauskoinen.

Horoskoopit ovat enemmän läsnä arjessa kuin länsimaissa, eikä niistä pitäminen ole hihhuliuuden merkki. Macaun kasino-bulevardin keskellä on kaikkien merkkien patsaat ja eräässä puistossa niiden muotoiset pensaat (ja siellä on myös delfiini mukana kuin kuuluisi joukkoon). Horoskooppieläimistä on myös koruja ja tauluja. Koska horoskooppi määräytyy synnyinvuoden, eikä -kuukauden mukaan, menee uuteen "omaan vuoteen" 12 vuotta. Kysymällä/tietämällä toisen horoskoopin voi myös päätellä hänen ikänsä, mikä on kätevää.


Kiinassa käytetään kiinalaista lääketidettä
Tietystikin :D Moni ei luota länsimaalaisiin lääkkeisiin, mutta en itsekään edes ennen Kiinaan muuttamista mielelläni ottanut vaikka särkylääkettä. Kiinalaisessa lääketieteessä keskitytään luonnollisiin raaka-aineisiin ja esimerkiksi hierontaan. Siihen liittyy myös vahvasti tiettyjen ruoka-aineiden kieltäminen. Kun on vilustunut tai on ihottumaa, ei saa syödä mereneläviä. Kaveriltani kiellettiin muu punainen liha kuin possu kuukausiksi, kun häneltä hoidettiin jotain vaivaa. Ei liity suoraan lääketieteeseen, mutta kiinalaiset myös uskovat, että kuukautisten aikaan ei saa syödä jäätelöä tai muuta kylmää.

Kiinalaisessa lääketieteessä on yrttijuomia/-keittoja, jotka parantavat erilaisia vaivoja, mutta myös meille tutumpia konkreettisia lääkepillereitä. Länsimaissa kiinalaista lääketiedettä pidetään humpuukkina, mutta tuskin se olisi ollut olemassa tuhansia vuosia, ellei se toimisi. Eikä siihen uskominen tarkoita, ettei kävisi myös lääkärillä tai että luottaisi yrttien parantavan kaiken. Kiinassa keskitytään ehkä enemmän poistamaan vaivan aiheuttaja kuin vain peittämään kipu. Molemmissa koulukunnissa on hyvät puolensa ja eri ihmisille ja eri asioihin toimii toinen paremmin kuin toinen. Ja siis totta kai Kiinassa myydään ihan länsimaalaisiakin lääkkeitä.

Nyt on korjattu ja vahvistettu moni uskomus, mutta jos niitä vieläkin tulee mieleen, kommentoikaa!

(Harha)luuloja Kiinasta osa 1/2: Kiinassa syödään koiria

Tuli puhetta kiinalaisista stereotypioista, kun olin äidin kanssa kiinalaisessa teehuoneessa syysiltaa piristämässä. Erilaisia uskomuksia Kiinasta on kuultu vuosien varrella monia ja ei ihmekkään; Kiina on aina kietoitunut (vai kiedottu) mystisen usvan taakse. Kyseltiin asiaa muiltakin ja saatiin vielä lisää ideoita ja hetkessä postauksesta tuli niin pitkä, että se oli jaettava kahteen osaan. Tässä se ensimmäinen.

Kiinassa on temppeleitä kaikkialla
En voi sanoa, etteikö temppeleitä olisi, mutta eivät ne tavalliseen katukuvaan kuulu. Temppelit ovat verrattavissa kirkkoihin, niihin mennään rauhoittumaan, palvomaan jumalia, tekemään toiveita, jne. Nuoriso ei käy temppeleissä, ellei heitä pakoiteta tai ole joku erikoispäivä.

Kiinassa ajetaan paljon pyörillä

Välillä näkee vanhempia ihmisiä polkemassa pitkin katuja, mutta se ei ole yleistä. Nykyään ihmisillä on vähintäänkin sähköpyöriä, mopoja, ajolavoja tai muita vastaavia kulkuneuvoja, jos ei autoa. Olen itse pyöräillyt Guilinissa ja se oli erittäin vaikeaa muun liikenteen takia. Mutta nyt ihan uusinta uutta ovat kaupunkipyörät suurkaupungeissa, joilla yritetään vähentää autoilun aiheuttamia saasteita.


Kiinan ilma on erittäin saastunut
Isoissa kaupungeissa ehdottomasti, mutta tiesitkös, että edes Peking ei ole maailman saastunein kaupunki? Itse asiassa se on 2018 listan mukaan vasta maailman 21. saastunein kaupunki. Ei sillä, että haluaisin käydä listan muissa kaupungeissa, sillä pahimpina päivinä ei Pekingissä ulos voinut mennä hetkeksikään ilman maskia saamatta kurkkukipua ja aivan pahimpina päivinä ei nähnyt saastesumun läpi kovin montaa metriä. Saasteiden vähentämisen eteen tehdään paljon, mm. Kiinan eteläpuoliskolla ei lämmitetä taloja ja Pekingissä ainakin auton rekisterikilven viimeisen numeron mukaan ei saa ajaa yhtenä päivänä viikossa.

Kiinalaisia merkkejä on mahdoton oppia länsimaalaisena
Olen kuullut, että pitää osata 2500 merkkiä voidakseen lukea kiinalaista sanomalehteä. Tästä olen hyvin kaukana, enkä edes ole hirveästi panostanut merkkien opetteluun, mutta kyllä niitä merkkejä vain kummasti oppii. En osaa kirjottaa käsin, mutta pystyn lukemaan ja tekstailemaan taitojeni raameissa. Merkit ovat todellakin vaikein asia kiinan oppimisessa, mutta ei mahdoton. Niitä oppii tunnistamaan kuin kuvia.


Jos sanot kiinaksi jotain väärällä sananpainolla, muuttuu sanan merkitys täysin
Tämä on 100% totta, mutta seurauksia usein liioitellaan hieman. Kyllä, jos sanot äidin väärin, sanot häntä hevoseksi tai isää kakaksi ja esimerkkejä on vaikka millä mitalla, mutta kontekstin takia keskustelukumppanisi mitä luultavimmin ymmärtää sinua. Ja luultavastikaan et ole sanonut muitakaan ”toneja” aivan oikein,joten. Tietysti saatat saada pari naurahdusta aikaan, mutta itse en aktiivisesti stressaa sanovani jotain aivan väärää.


On olemassa kieli nimeltä kiina
Itsekin viittasin tässä postauksessa aiemmin kiinan kieleen kuin olisi olemassa yksi kiinan kieli. Yleensä kiinan kieleen viitatessa puhutaan mandariinista, joka on valtion virallinen kieli ja periaatteessa kaikkien kiinalaisten pitäisi sitä osata. Kiinassa on kuitenkin lukuisia muitakin kiiinan kieliä, joista ehkä tunnetuin kanttonin kiina (, jota puhutaan Guangdongin provinssissa, Hong Kongissa ja Macaussa). Kiinassa on wikipedian mukaan 299 elävää kieltä. Eri kiinoja puhuvat eivät ymmärrä toisiaan, vähän kuten englantilainen ei ymmärrä hollantia, vaikka kielet ovatkin sukulaiskieliä. Itse olen huomannut kanttonissa ja mandariinissa olevan yhteyksiä, mutta ei niitä samaksi kieleksi voi laskea.

Kiinassa syödään friteerattuja kana-/possupalloja ja hapanimeläkastiketta
Olen pahoillani sanoessani näin, mutta jos et ole käynyt Kiinassa, et mitä luultavimmin ole syönyt koskaan kiinalaista ruokaa. Mitä tällä tarkoitan, niinkö? Noh, länsimaissa olevissa kiinalaisissa ravintoloissa harvoin on tarjolla aitoa kiinalaista ruokaa. En ole melkein kolmen vuoden aikana koskaan törmännyt Kiinassa friteerattuihin palleroihin tai hapanimeläkastikkeeseen. 

Tämän lisäksi Kiinassa on karkeasti eriteltynä kahdeksan erilaista keittiötä, joten olemassa ei edes ole yhtä ”kiinalaista ruokaa”. Sichuan ja Hunan ovat tunnettuja tulisesta ruoasta, etelä (minun kotini) makeimmista mauista, höyryttämisestä, keitoista ja dim sumista. Pekingissä syödään dumplingseja ja Shanghaissa mereneläviä. Kiinasta löytyy myös muslimiruokaa, Xinjiangin maakunnasta, ja se vasta maukasta onkin! Yhteistä kaikille keittiöille on riisi ja nuudelit. Kiinassa ei siis voi mennä ”kiinalaiseen” ravintolaan, vaan aina mennään tietyn maakunnan ruokaa tarjoilevaan paikkaan. Minun kaveriporukkani rakastaa tulista ruokaa, joten löydämme itsemme usein Sichuanilaisista ravintoloista. Tietystikin ruokatyylit sekoittuvat hieman ja kaikkialla voi tehdä millaista ruokaa haluaa, mutta näin Kiinan keittiöt on jaoteltu.


Kiinassa syödään koiria
UKK number 1. Siis oikeasti. Tiedän hyvin tämän olevan stereotypia, johon kaikki eivät oikeasti usko, mutta jostain syystä meille on koko elämämme iskostettu, että Kiinassa syödään koiria. En ole IKINÄ ollut ravintolassa, jossa olisi tarjolla koiraa. Ja olen käynyt ”parissa” ravintolassa ympäri maata, sen voin sanoa. Tietysti kaikilla stereotypioilla on joku totuuspohja ja niin myös tällä. Koiria on varmasti syöty köyhinä aikoina ja kuulemma on vieläkin joku tietty kaupunki/alue, jossa niitä syödään. Koirien syömistä ei pidetä normaalina, eivätkä kiinalaiset katso lemmikkikoiriaan kuola valuen :D Jos siis suunnittelet matkaa kiinaa, älä turhaan vaivaa aikaasi opettelemaan kuinka sanotaan ”en syö koiraa”. Todennäköisemmin et sitä saisi, vaikka yrittäisit.

Kiinassa syödään outoa ruokaa
Outo on hyvin subjektiivinen sana, mutta olemme varmaan kaikki Suomessa asuvat samalla sivulla siitä, mitä tällä tarkoitetaan. Tähän joudun etelään muuton myötä sanomaan kyllä. Olen lukuisia kertoja istunut pöydässä, jossa on lehmän vatsalaukkua, aivoja, porsaan haudutettua verta, suolia, kanan varpaita, kanan kieliä ja tunnistamattomia asioita. Kaiken lisäksi kaverini eivät tunnu ymmärtävän mikä on länsimaalaiselle outoa ruokaa! Heistä olen nirso ja heittäytymiskyvytön, kun en ole vieläkään maistanut yllämainittuja makuja. He kyllä tietävät mitä ruokia en syö, mutta joskus yrittävät huijata minua ymmärtämättä, että länsimaalaiselle lehmän vatsalaukun syöminen on niin etova ajatus, ettei siihen moni pysty. Yritäpä siinä sitten selittää, että olisit mieluummin vegaani kuin söisit kyseisiä tuotteita. Kavereille kanan varpaat ovat verrattavissa mihin tahansa muuhun lihaan. Loppuun on kyllä mainittava, että outoa ruokaa syödään enimmäkseen etelässä ja Kiinassa on sanonta ”guangdongilaiset syövät kaikkea nelijalkaista paitsi pöytiä”. Etelän touhuja ei siis pidetä aivan normaalina muualla Kiinassakaan. Ja jos ällöttää liikaa, niin muista että meillä ihan koti-Suomessakin on verilettuja ja maksalaatikkoa.


Kiinalaisista ravintoloista saa onnenkeksejä
Palaan länsimaalaisiin kiinalaisiin ravintoloihin sen verran, että onnenkeksit kuuluvat juurikin niihin. Eivät Kiinassa oleviin ravintoloihin lainkaan.

Kiinassa ruokapöydässä röyhtäily ja ryystäminen on hyväksyttyä ja jopa toivottua

Röyhtäily on moukkamaista Kiinassakin, joskin sitä tehdään paljon länsimaita enemmän. Pekingin host-perheeni lapset valittivat koko ajan pöydässä röyhtäilevästä mummostaan ja uskonkin, että tässä on sukupolvien välinen kuilu. Vanhemman väestön käytöstavat ovat hieman vanhanaikaisia.

Mitä ryystämiseen tulee, sitä olen itsekin alkanut tehdä hieman keittojen kanssa. Ensimmäinen syy tähän on se, Kiinassa ruoka on todella kuumaa ja ryystämällä saat viileää ilmaa mukaan kuuman keiton kanssa. Toinen syy on kiinalaisten lusikoiden muoto. Ne ovat syviä, eivätkä mahdu kokonaan suuhun, vaan niistä otetaan lientä suuhun lusikan sivusta. Ryystäminen ei kuitenkaan ole mikään kiitos kokille, kuten olen kuullut joidenkin länsimaissa luulevan. Tai ainakaan en tiedä kenenkään tekevän sitä tietoisesti kiittääkseen ruoasta.

Kiinassa kaikki on feikkiä ja huonolaatuista

On ihmisiä, jotka luulevat Kiinassa Louis Vuittonin kaupastakin ostetun laukun olevan feikki. Ei. Kiinalaiset eivät arvosta feikki-merkkituotteita ja itse asiassa ne ovat laittomia. Kuulemma rajalla voi jäädä kiinni feikkilaukku kädessä, jolloin se tuhotaan. Feikkituotteita tietysti myydään, mutta joko ne ovat aivan selvästi feikkejä tai sitten niitä myydään hämärästi. Itsekin olen käynyt eräässä tällaisessa salaisessa kaupassa (siitä TÄSSÄ postauksessa), jossa tuotteet maksoivat yli 200€, eikä niitä olisi tunnistanut feikiksi millään.

Huono laatu on yleinen uskomus, eikä sitä täysin vääräksi voi sanoa. Sen kyllä voi sanoa, että kiinalainen ei ole huonolaatuista automaattisesti. Halpatuotanto on jo vuosia sitten siirtynyt pois Kiinasta ja Kiinassa on yritetty kovasti karkottaa vieläkin vallitsevaa halpatuotteen leimaa. Kyllä, Kiinassa on paljon krääsäkamaa, mutta jos ostat selfietikun kahdella eurolla, luuletko sen oikesti kestävän? Omistan paljon kiinalaista tavaraa, joka on paljon parempaa kuin länsimaalainen. Lempparini on ehdottomasti matkalaturini, jossa on sisäänrakennetut laturipiuhat kolmelle eri puhelintyypille, joka on kevyt ja jolla voi ladata kännykän 3-4 kertaa. Ja niin, se maksoi max 20€ ja oli tooodella kallis.

Tavaroita suurempi ongelma ovat mielestäni elintarvikkeet ja kosmetiikka. En söisi kiinalaisia kananmunia, mutta toisaalta en kyllä amerikkalaisiakaan. Itse asiassa en edes syö kananmunia ylipäätään, mutta saatte idean. Kiinalaiset ovat muun muassa ostaneet tyhjiksi australialaisten kauppojen äidnmaidonkorvikehyllyt, eivätkä muutenkaan luota kaikkeen kiinalaiseen itsekään. Mutta ei voi mustavalkoisesti sanoa tässäkään, että joka ikinen kiinalainen tuote olisi vaarallinen. Ei ole. Siellä on paljon turvallisia tuotteita tekeviä yrityksiä.

Kiinalaiset vain plagioivat kaiken länsimaista
Ei ja joo. Näin on tehty ja näin tehdään edelleen. Varsin härskisti välillä. Mutta Kiinassa on myös paljon innovaatioita, joista länsimaalaiset yritykset tulevat ottamaan mallia ja esim. Shenzhen on tunnettu ”tulevaisuuden kaupunkina”, jossa on paljon teknologia-alan yrityksiä, jotka ovat aivan eri sfääreissä verrattuna muihin maihin. Kiinan suurkaupungeissa maksetaan kaikki QR-koodeja skannaamalla, appeilla tilataan kaikkea ruokaa (myös jäätelöä) ympäri vuorokauden ja joissain ravintoloissa asiakkaat tekevät tilaukset Ipadeilla.


Kiinalaiset ovat hyviä matematiikassa
Yksi varsin harmiton, mutta yleinen uskomus. Ja minun on sanottava, että se on totta. Ei jokaisen kohdalla, mutta yleisesti sanottuna kiinalaiset ovat matemaattisesti parempia kuin keskivertosuomalainen. Lukiossa sain (lyhyen) matikan kursseista 8 ja 9, Macaussa pääsin kurssin läpi nipin napin. Alkeiskurssillakin oli asioita, joita meillä ei Suomessa edes opeteta, ainakaan painoteta. Kiinalaisissa koulussa kannustetaan ulkoa opetteluun. Matematiikka on loogista ja siinä on selvät oikeat ja väärät vastaukset. Tämä sopii hyvin sellaisellekin, joka ei ehkä osaa soveltaa tietoa tai ilmaista omaa mielipidettään, mutta muistaa kuinka X-tyypin tehtävään löytyy oikea vastaus.


Kaikki kiinalaiset näyttävät samalta
Ensimmäisenä vuotenani eräs amerikkalainen vaihto-oppilas sanoi minulle, ettei tunnista pienryhmäläisiään, koska kaikki luokkalaiseni näyttävät samalta. En tiennyt mitä tuollaiseen ignoranttiin kommenttiin voisi edes sanoa takaisin. Tiedän käsityksen johtuvan siitä, että suurimmalla osalla ihmisistä on mustat hiukset ja mustat silmät, toisin kuin esimerkiksi meillä suomalaisilla. Mutta ei nyt herran jestas kukaan voi hyvällä omatunnolla sanoa, että joku kansakunta olisi niin homogeeninen, ettei heitä tunnistaisi toisistaan. Kaiken lisäksi Kiinassa ei ole vain yhtä tai kahta etnistä ryhmää ja pohjoisessa ja etelässä asuvat ihmiset ovat maantieteellisesti yhtä kaukana toistaan kuin puolalaiset ja nigerialaiset. Ihmisten tunnistaminen vaatii enemmän kuin hiuksiin katsomista, mutta samoin käy joskus länkkärien TV-ohjelmissa (esim. American bachelor) tai leffoissa. Jotkut ihmiset näyttävät samalta keskenään, mutta tämä ei tarkoita, että kaikki kiinalaiset olisivat identtisiä.

Kaikki kiinalaiset ovat lyhyitä ja laihoja
Keskiarvoja katsottaessa tämä on totta länsimaalaisiin verrattuna. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki olisivat lyhyitä ja laihoja. Itse olen 167cm, enkä koe olevani hirveästi pidempi kuin muut tytöt. Olen ehkä pidempää keskiluokkaa, mutta en erityisesti erotu massasta. Tietysti jos olisin kymmenen senttiä pidempi, olisi asia eri. Pojat ovat minua vähemmän pidempiä kuin Suomessa, mutta harva on minua lyhyempi.

Ihmiset ovat laihoja (olen kirjoittanut siitä ja muista kauneusihanteista TÄSSÄ postauksessa), mutta totta kai lihaviakin ihmisiä on, varsinkin koska länsimaalaiset pikaruokaketjut ovat löytäneet tiensä Kiinaankin. Oikeastaan isot kiinalaiset lapset ovat niin isoja, että harvoin sellaisia näkee Suomessa. Toisaalta taas luokkani keskikoko tytöillä on niin pieni, ettei Suomessa samanlaista porukkaa löytäisi kuin ehkä mallikoulusta. Kiinalaiset ovat luonnostaan pienirakenteisia ja kaverini pysyvät hoikkina, vaikka syövät paljon, eivätkä urheile paljoakaan.


Kiinalaisilla on pienet jalat, joten länsimaalainen ei voi ostaa Kiinasta kenkiä
En ole tarkemmin tutkinut kenkähyllyjä kaupassa, mutta kaverillani (tytöllä) on jalan koko 39 ja hän ostaa kenkänsä ihan normaalisti. Oma jalankokoni on 37, joten minulla ei koskaan ole ollut mitään ongelmia.  Miesten jalkojen koista en osaa sanoa tarkemmin.

Kiinassa on hirveästi ihmisiä
Kyllä! Ja siellä asuessa suhteellisuus katoaa ja alkaa pitää parin miljoonan ihmisen kaupunkeja pieninä kaupunkeina. Kiinassa siis tosiaan on lukuisia yli miljoonan ihmisen kaupunkeja, joista tuskin olet koskaan kuullutkaan. Googlasin nopeasti ja ilmeisesti Kiinassa on tänä vuonna 65 yli miljoonan ihmisen kaupunkia. 

Arjessa suuri ihmismäärä näkyy tietysti katukuvassa ja esimerkiksi julkiset liikennevälineet ovat usein hyvin täynnä, joskus ihmiset ovat jopa painautuneet vasten metron ikkunoita. Varsinkin Pekingissä oli aina hirveät ruuhkat ja oli normaalia, että paikasta A paikkaan B liikkumiseen meni 2 tuntia. Onneksi Macaussa ei ole samanlaista, vaikka sielläkin on kyllä omat ruuhkansa.


Kiinalaiset tunkeilevat, eivät osaa jonottaa ja ovat muutenkin töykeitä
Kiinassa pitää olla tietyllä tavalla röyhkeä, jotta pärjää. Sen sanottuani ilmoitan, että mulla on mennyt ohitteluun hermot ainakin kaksi vuotta sitten. Macaussa ei onneksi toimita samoin ja sikäläisetkään eivät itseasiassa yhtään kestä moista käytöstä. Pekingissä piti aina mennä bussiin ja metroon kyynärpäätaktiikalla ja jos ulos tai sisään ei tunkenut kunnolla, saattoi jäädä ovien väärälle puolelle. Shanghain Disneylandissa ohiteltiin jonoissa todella röyhkeästi ja eniten minua järkyttivät aikuisten miesten porukat, jotka tunkivat ahtaistakin kohdista ohi aivan kuin muut vapaaehtoisesti seisoisivat paikoillaan.

Kakkososa siis tulossa, joten jos lukijoilla on lisää stereotypioita mielessä, niin antaa tulla!

Tuliko tässä postauksessa jo kumottua tai vahvistettua jotain yllättäviä stereotypioita?

I got 99 problems and they all are days I still have left in Finland

Okei, otsikko on erittäin dramatisoitunut, eikä täysin tottakaan. Perimmäinen tarkoitus tällä oli sanoa, että 99 päivän päästä lentokoneen pyörät irtoavat Suomen kamaralta ja lähtevät kohti Hong Kongia, eikä mieleen tullut mitään muuta sanontaa, jossa käytetään lukua 99. Tosiaan, en vihaa (ainakaan ihan kokonaan) Suomen päiviäni, eikä niitä oikeasti edes ole jäljellä aivan tuota dramaattista määrää, sillä joulukuussa vietetään kaksi viikkoa etelän auringossa perheen kanssa. Mutta kuitenkin, onhan se aika hyvä otsikko.

Toisaalta reilu kolme kuukautta kuulostaa todella lyhyeltä ajalta, toisaalta pitkältä. Tuntemukseen kiteytyy toteamukseni kahden kotimaan omistamisesta; molempiin maihin on kiva tulla ja molemmista maista on vaikea lähteä. Kuulostaako hieman paradoksiselta? Sitä se todellakin on. Ikävöin Macaun kavereita Suomessa ja Suomen kavereita Macaussa. Koen huonoa omatuntoa Macauhun kaipaamisesta, mutta tuntisin samaa tunnetta varmaan myös sinne kaipaamattomuudesta. Tuntuu väärältä odottaa, että lähden Suomesta. Tuntuisi myös väärältä, jos en haluaisi lähteä.

Viime aikoina olen kyllä ikävöinyt Macauta todella paljon. Välillä oikein kivistää sydämestä tiettyjä biisejä kuunnellessa ja kavereiden instagram storyjä on vaikea katsoa. En ole koskaan kokenut samaa Suomesta. Ehkä koska Suomi tulee ikuisesti olemaan synnyinmaani ja paikka, jonne palaan suht. säännöllisesti. Olen myös asunut Suomessa putkeen melkein 19 vuotta. Macau taas on mahdollisesti aika väliaikainen koti - tai mistäs sitä koskaan tietää, minne tulen asettumaan aloilleni kunnolla.

Ero Macaun ja Suomen välillä henkisesti minulle on myös se, että Macauhun kulminoituu kaikki se, minkä eteen olen tehnyt töitä viime vuodet. Ulkomaille muuttaminen on ollut unelmani aina ja Macau on se paikka, jossa unelmani kävi kunnolla toteen. Kaikki siellä on minulle hyvin tärkeää, sillä olen rakentanut elämäni tyhjästä juuri sellaiseksi kuin halusin. Kavereita ei ehkä määrällisesti ole yhtä paljoa kuin Suomessa, mutta kaikki he ovat todella tärkeitä, sillä he ovat juuri sellaisia ihmisiä, joilla haluan itseni ympäröidä. Macaussa olen itse 100% kontrollissa elämästäni ja siellä rakennan tulevaisuuttani. Suomi on lapsuuteni ja nuoruuteni maa, mutta (nuoreksi) aikuiseksi olen tullut Macaussa ja Aasiassa näen tämän elämänvaiheen jatkuvan. Totta kai on kiva olla perheen kanssa, mutta vaikka asuisin Suomessa, en enää asuisi kotona tässä iässä.

Näin eräänä yönä unta, että olin taas Macaussa. Unessa hämmästelin ajan yhtäkkistä katoamista, "vastahan oli vielä kolme kuukautta aikaa" ja aloin katumaan sitä, etten ollut nauttinut Suomessa vietetystä ajasta tarpeeksi. Olenkin yrittänyt tsempata tässä asiassa, vaikka välillä se onkin vaikeaa; ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Suomessa elämäni on pausella monessa suhteessa, mutta sen ei tarvitse olla huono asia. Nyt minulla on aikaa keskittyä itseeni, toiveisiini ja tavoitteisiini. Macaussa elämä on joskus niin hektistä, ettei ehdi pysähtyä hetkeen. En halua tuhlata aikaani odottamalla tulevaisuutta. Nautin perheen ja kavereiden kanssa vietetystä ajasta ja sitä tietysti tulee ikävä kun lähden. Nyt on aika ottaa kaikki hyvä irti Suomesta ja olla murehtimatta jostain, johon en voi vaikuttaa.



P.s. Mitä tykkäätte blogin uudesta ulkoasusta? :)