* 2020 *

torstai 31. joulukuuta 2020

Mistä sitä edes aloittaisi? Olipahan vuosi. Kirjoitin viime vuosikatsauksen lopussa "en osaa sanoa mitä vuosi tuo tullessaan" ja tämä ei olisi paremmin voinut kiteyttää vuotta 2020. Tämä numero tulee kummittelemaan mielissämme varmaan koko loppu elämän. Olen ollut todella onnekkaassa asemassa sen suhteen, ettei korona ole vaikuttanut erityisen negatiivisesti minun tai läheisten elämää, mutta kyllähän se koko todellisuudenkäsityksen ja jonkinlaisen oletuksen elämän vakaudesta heitti päänlaelleen.


Ei tämä vuosi silti pelkkää synkkyyttä ollut, ei todellakaan. Korona mahdollisti/aiheutti sen, että en kesäkuussa muuttanutkaan pois Macausta, kuten oli tarkoitus. Täällä parhaillaan kirjoitan tätäkin postausta, enkä voisi olla kiitollisempi näistä lisäkuukauksista.

Tässä vuosikatsaukseni vuodelle 2020:



Tammikuu

Palasin Suomen lomalta Macauhun viimeisen semesterin merkeissä. Olimme kuulleet jotain juttuja Wuhanissa olevasta taudista, mutta kukaan macaulaisista kavereistani ei ollut huolissaan tilanteesta, eikä edes pitänyt maskien ostamista tarpeellisena. 22.1 Macaussa todettiin ensimmäinen tartunta wuhanilaisella turistilla. Samana päivänä maskit oli myyty loppuun koko kaupungista. Vain paria päivää myöhemmin lähdin perinteisesti kaverin perheen luo Shenzheniin viettämään kiinalaista uutta vuotta, mikä nyt jälkiviisaana ei ollut ihan paras päätös. 


Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin, vaikka juhlafiilis olikin kaukana tartuntojen määrän kasvaessa koko ajan. Tässä vaiheessa taudista ei edes tiedetty oikein mitään. Vietimme käytännössä koko viikonlopun neljän seinän sisällä, koska emme uskaltaneet mennä julkisille paikoille. Kuun lopussa lähdin Kambodzaan varaamalleni matkalle. Pääsin juuri puikahtamaan pois Kiinasta ennen kuin matkustusrajoituksia alettiin asettamaan. 


Helmikuu

Kambodzan matka alkoi hyvin, mutta korona jatkoi leviämistään ja alkoi käydä vakavaksi Aasian ulkopuolellakin. Kambodzassa tilanne oli kuitenkin hyvä, eikä tapauksia ollut ollenkaan Koh Rongin ja Koh Rong Sanloemin saarilla, joilla olin. Kouluni lähetti sähköpostia ilmoittaakseen, etteivät tunnit jatkuisi loman jälkeen. Sitten asuntola sanoi, että Macaun ulkopuolella sillä hetkellä olevilla ei ollut asiaa takaisin. Istuin yksin ravintolassa ja pidettelin kyyneliä. Olin soolomatkalla pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa. 


Onneksi sain puhuttua itseni takaisin asuntolaan - kunhan pääsisin Macauhun. Paluulentoni nimittäin peruttiin, eikä koko Etelä-Kambodzasta ollut enää lentoja Suur-Kiinaan. Hyppäsin bussiin ja lähdin pääkaupunkiin Phnom Penhiin odottamaan uutta lentoani, joka lähtisi kaksi päivää suunniteltua paluuta myöhemmin. Kaikki sormet ja varpaat olivat ristissä, jotta lentoani ei peruttaisi. Kaiken lisäksi Macauhun ei päässyt, mikäli oli ollut Manner-Kiinassa 14 päivän aikana. Minulla päiviä Kiinasta oli 15! Peruttu lento oli siis oikeasti siunaus ja pääsin kuin pääsinkin takaisin kotiin. Ei paljoakaan tämän jälkeen, suljettiin raja ulkomaalaisilta ja se on edelleen kiinni. Yksikin väärä päätös ja olisin edelleen jumissa Macaun ulkopuolella.


Maaliskuu

Macaussa korona oltiin saatu haltuun melkein heti tiukoin rajoitusten avuin. Tapauksia oli vaan 10. Minun asuntolani oli otettu sairaalahenkilökunnan käyttöön, joten meidät siirrettiin asumaan toisen koulun kampukselle. Mitään normaalia elämää tämä ei tosin ollut, vaan meitä pidettiin karanteenissa. Kaiken lisäksi, mikään muu koulu ei tehnyt samaa, eikä paikallisillakaan ollut ulkonaliikkumiskieltoa. Onneksi minulla oli 4 kaveria samassa tilanteessa, muuten tuskin olisin selvinnyt. Jopa kampusalueella piti sisään tulla ennen klo 22. Oppitunnitkin järjestettiin Zoomin kautta, joten olimme joka päivä vain kampuksella.


Kuukauden kampuksella vankina olemisen jälkeen saimme lupaa pyytämällä mennä kaupunkiin kolmeksi tunniksi kerrallaan. Vihdoin meille ilmoitettiin myös kotiin paluusta, mutta vain paria päivää ennen muuttoa alkoi Macaussa tulla enemmän koronatapauksia, kun ulkomailla asuvat paikalliset palasivat Macauhun. Tämän takia paluumuuttomme peruttiin ja ilmapiiri oli todella masentunut. Oli uskomatonta, että yli kuukauden koronattoman kauden jälkeen ilmoitettiin uusista tapauksista koko ajan. Onneksi kuitenkin nämä napattiin aina rajalla, joten tauti ei levinnyt kaupungissa.


Huhtikuu

Kevät oli hyvin alakuloinen. Aloimme kuitenkin kapinoida enemmän ja enemmän ja kolmen tunnin ulkoilut venyivät kahdeksaan ja pari kertaa lähdin jopa ilman lupaa kaupunkiin ostamaan ruokaa. Vartijamme olivat myötätuntoisia tilanteestamme, eivätkä kannelleet managementille pitkistä ulkoiluistamme. Yritimme kerran viikossa tehdä jotain kivaa karanteenikavereideni kanssa. Ilman näitä hetkiä, olisi henkinen hyvinvointi ollut vieläkin huonompaa.


Huhtikuussa palautin thesikseni, jonka ihmeen kaupalla olin saanut valmiiksi karanteenissa. Aikaa tietysti oli vaikka muille jakaa, mutta motivaatio oli nollassa ja työpöydän ääressä istuminen oli itsessään jo haaste. Huhtikuun piristys oli Muu Maa Mandariini -blogi, jossa viiden muun ulkosuomalaisen naisen kanssa kirjoitamme elämästämme.



Toukokuu

6.5. oli koko kandintutkintoni viimeinen oppitunti - Zoomin kautta. Koko semesterinä ei meillä normaalia koulua ollut kuin 1.5vk tammikuussa. Tämä oli todella kurjaa, koska menetimme viimeisen puolivuotisen luokkana ihan kokonaan. Tässä vaiheessa emme myöskään tienneet valmistujaisista mitään muuta kuin että kesäkuussa sitä ei suunnitellusti järjestettäisi. 


Toukokuussa viimeinen koronapotilas pääsi pois sairaalasta totaalisen tartuntaluvun Macaussa olleen 46. Aivan uskomaton suoritus, varsinkin ottaen huomioon Macaun korkean väestöntiheyden ja suht. läheisen etäisyyden Wuhaniin. Meillä oli silti edelleen klo 22 kotiintuloaika ja kampukselta poistumiseen piti aina pyytää lupaa etukäteen. Onneksi syiden ei enää tarvinnut olla kovin hyviä ja pelkän ruokakaupassa käymisen verukkeella pääsi vapauteen (kampuksella oli myös ruokakauppa).


Kesäkuu

Pääsimme vihdoin vapauteen ja muutimme takaisin kotiin! Fiilis oli aivan uskomaton. Olimme karanteenissa neljä kuukautta, mikä on aivan järjetön aika. Teimme kavereiden kanssa hirveästi kaikkea ja yritimme totisesti kiriä takaisin menetettyä aikaa. Olin ollut todella surullinen siitä, että vietin viimeiset kuukauteni Macaussa pystymättä edes oikeasti tehdä mitään. Tässä vaiheessa vielä luulin lähteväni kesäksi Suomeen.


Kesäkuun lopussa sain itseäni niskasta kiinni ja aloitin opiskelemaan mandariinikiinaa monen vuoden tauon jälkeen. Toki olin jokseenkin ylläpitänyt kielitaitoa, mutta nettikurssin tekeminen oli ihan eri asia ja kehitys oli huimaa. Tajusin myös rakastavani kiinan kieltä vielä oletettua syvemmin. Alkuperäinen suunnitelmani oli mennnä syksyksi Shenzheniin kiinan kurssille, mutta tämä näytti päivä päivältä epätodennäköisemmältä.


Heinäkuu

Elämä Macaussa oli käytännössä kuin aina ennenkin. Maskeja pitää käyttää useimmissa paikoissa, kuumetta mitataan kaikkialla ja moniin paikkoihin pitää näyttää health declaration, mutta muuten korona ei ollut mielessä enää. Tämä olisi myös ensimmäinen kesäni Macaussa, mikä oli mielenkiintoista kokea. Ilma oli kuuma ja kostea. Loppukuusta tein staycationin rantaresortissa ja kuun viimeisenä päivänä vietin synttäreitä kavereiden kanssa.


Elokuu

Tapasin instagram-ystäväni ensimmäistä kertaa livenä ja hän viimeistään sai minut innostumaan Macaun ikuistamisesta. Olen käyttänyt instagramisa koko Macaussa asumisen ajan, mutta lopun lähestyessä tajusin, kuinka monta kaunista paikkaa puuttuu feedistäni. Pienestä koostaan huolimatta Macaussa on vaikka millä mitalla nähtävää ja turistittomuus mahdollisti monista tavallisesti täysistä paikoista nauttimisen.


2020-maiseen tapaan oli elokuussa erittäin voimakas taifuuni, joka iski erityisen kovaa juuri meidän rakennukseemme ja tuo yö olikin varsinainen kauhujen yö. Lopulta pääsin nukkumaan vasta 7 aamulla. Onneksi kaupunkiin ei kuitenkaan tullut paljoa tuhoja, toisin kuin pari vuotta aiemmin.



Syyskuu

Kaverit palasivat kouluun, minä jäin kotiin. Päivät kuluivat enimmäkseen kiinan opiskeluiden parissa ja aloitin myös kahdesti viikossa järjestettävät, ilmaiset, kiinan tunnit. Jos luulin nettikurssin auttavan kiinan kehityksessä nopeasti, tämä kurssi vasta nopeasti auttoikin. Oli motivoivaa huomata, että pystyikin oikeasti ilmaisemaan itseään ja kesällä aloitettu kirjoittainen sujui niin hyvin, että yhtäkkiä olinkin yksi luokan parhaista kirjoittajista.


Aloitimme kavereiden kanssa myös käydä ulkoiluttamassa kadulta pelastettuja koiria.


Lokakuu

Uskomatonta kyllä, lokakuussa oli vihdoin valmistujaisseremoniani. Perheeni ei ikävä kyllä tietystikään päässyt paikalle, mutta kaksi kaveria oli juuri sopivasti vapaana koulusta ja tuli tukemaan minua. Valmistuminen ei tuntunut yhtään todelliselta. Muutin Macauhun yliopiston takia ja nyt se oli virallisesti ohi. Hyvin katkeransuloinen fiilis. En ole vielä valmis siirtymään elämän seuraavaan vaiheeseen. Masters-tutkinto on seuraava etappi, mutta missä ja mitä onkin sitten vaikeampi kysymys. Tätä asiaa olen pyöritellyt mielessä aktiivisesti jo pari vuotta, mutta mikään ei tunnu täydelliseltä vaihtoehdolta. Varsinkaan, koska tulen tekemään mastersin Euroopassa ja Aasiasta lähteminen tuntuu mahdottomalta.


Marraskuu

Stressi viisumiasioista sun muista kasvoi. Heinäkuusta lähtien olen joutunut uusimaan viisumin kerran kuussa ja valmistujaisseremoniaan asti oli minulla aina hyvä syy Macaussa olemiseen. Mutta kun valmistujaiset olivat ohi, aloin pelätä Macaun heittävän minut ulos. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt ja muille ulkomaalaisille puhuessa, vaikuttaa siltä, että Macau antaa aina jatkoa viisumiin. Ainakin niille, jotka ovat kotoisin Aasian ulkopuolelta.


Marraskuussa ikuistin rakkauteni Macauta kohti ja otin ensimmäisen tatuointini. Kuvana Macaun skyline, joka on tuonut minulle iloa ja rauhaa joka ikinen kerta sen nähdessäni. Neljän ja puolen vuodenkaan jälkeen en ole kyllästynyt tuohon maisemaan ja valehtelematta katson sitä joka päivä ikkunastani.


Joulukuu

Alkuperäinen suunnitelmani oli palata Suomeen jouluksi, mutta koska Macausta pääsee Eurooppaan vain 2 vaihdon (maksaa 1000€) tai kahden viikon Hong Kongin karanteenin kautta (loppusumma lentojen kanssa myös yli 1000€), päädyin lopulta jäämään toistaiseksi Macauhun toivoen uusien reittien avautumista.


Joulua vietin ensin kaveri-staycationin merkeissä, sitten Zoomin välityksellä perheen kanssa ja joulupäiväksi sain kutsun kaverin perheen luo nauttimaan englantilaisesta ja thaimaalaisesta ruoasta. Tämä oli ensimmäinen jouluni Macaussa ja vaikka kaukana perinteisestä joulusta, ikimuistoinen omalla tavallaan.


Viime UV Helsingissä kavereiden kanssa - kaikki kuvat tätä luokkaa.. :D

Vuosi on ollut todella kummallinen. Kevät mateli hirveän hitaasti ja on muistikuvissa harmaata aikaa. Kesä ja syksy vilisivät silmien edessä auringon paistaessa ja naurun raikaessa. Syksy tosin tuntuu jollain tavalla hukka-ajalta, sillä kaikki alkuperäiset suunnitelmat välivuodelle peruutuivat, enkä ole tehnyt mitään "tärkeää". Toisaalta, yliopisto-opintojen jälkeen tuli akkujen lataaminen todellakin tarpeeseen. Ja tietystikin, mandariinin opiskelu on aina hyödyllistä.


Olen tavallisesti tehnyt pienet ennustukset seuraavalle vuodelle, mutta tämä vuosi osoitti, että elämää on turha suunnitella tarkasti. Ainut varma asia 2021:lle on se, että muutan pois Macausta ja aloitan masters-tutkinnon uudessa maassa. Toisaalta, luulinhan aiemminkin lähteväni Macausta jo kesällä 2020 :D Tulevasta vuodesta tulee joka tapauksessa jännittävä kaikkine muutoksineen ja kysymysmerkkeineen.


Hyvää uutta vuotta kaikille! :) 

2 kommenttia on "* 2020 *"
  1. Tämä tosiaan oli eriskummallinen vuosi. On hämmentävää, että Suomessa on niinkin hyvät koronaluvut kuin nyt on. Rajoitukset ovat loppujen lopuksi olleet täällä verrattain vähäisiä eikä maskeja aluksi edes suositeltu käytettävän (no ei niitä olisi kylläkään edes ollut). Ehkä erittäin alhainen väestöntiheys selittää asiaa. Toivottavasti seuraava vuosi olisi normaalimpi.

    Rokotetaanko Kiinassa tai Macaussa jo ihmisiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen rajoitusten puute, mutta silti suhteellisen alhaiset luvut ovat hämmentäneet. Muutenkin ihmiset aina kysyvät, miksi Suomessa tilanne on OK, enkä itsekään keksi syyksi muuta kuin tuon alhaisen väestöntiheyden.

      Kiinan puolella yksi kaveri on käynyt ottamassa jo kaksi rokotusta, mutta mielestäni siellä ei vielä rokoteta suuria massoja. Macaussa ei myöskään olla vielä aloitettu, mutta eiköhän aika pian.

      Poista