Salamia ja ukkosta Hong Kongin yllä

Lautta lähti Macausta kohti Hong Kongia ja huonoa oloa lukuun ottamatta kaikki vaikutti olevan hyvin. Päästiin taxilla hyvin hotellille ja aloitimme sisäänkirjautumisen. Aika pian meille ilmoitettiin, että olemme kuulemma peruneet varauksemme. Juu ei. Sitten selitellään jotain sen suuntaista, että hotellille olisi pitänyt tulla ennen klo 13:00 tai sitten maksaa joku maksu ja ilmoittaa tulevansa myöhemmin. Mistään tällaisesta ei ole kerrottu mitään ja tulostetuissa papereissammekin lukee, että sisäänkirjautuminen alkaa 13:00. Pääsen myös booking.com:n sivulle, josta nään varauksemme ja sitä ei tod ole peruttu. Varaustamme ei kuitenkaan hotellin kirjoissa ole ja kaikki huoneet ovat kuulemma täynnä. Sen lisäksi, että Hong Kong on normaalistikin aivan täyteen bookattu, on pyhäviikonloppu ja missään ei todella ole tilaa. Ei hirveästi naurattanut respassa istuessa.

Parin tirautetun kyyneleen ja kahden tunnin jälkeen meille kerrotaan, että joidenkin toisten varaus on nyt peruttu ja saamme huoneen. Ei ihmekään, että hotellista tulee huonot vibat alusta asti. Respassa odotellessamme yksi työntekijä otti meistä "salaa" kuvan kännykällään ja olemme aivan varmoja, että meitä nyt myydään eteenpäin. Jälkeenpäin naurattaa, mutta pelkäsimme tosissamme ja Sandra jopa nukkui linkkuveitsi tyynynsä alla kerran :D Itse revin kaikista uusista vaatteista hintalaput irti, jotta niitä ei voitaisi myydä eteenpäin uusina ja piilotin arvotavarat visusti (tallelokero ei tietenkään toiminut).
  
Huone, johon meidät vietiin oli pienin huone, jonka olen koskaan nähnyt. Siellä ei käytännössä ollut muuta kuin pienehkö parisänky ja WC, jossa mahtui seisomaan kaksi ihmistä kerrallaan - jos oikein tunki. Tuuletus oli rikki ja kun ulkona oli 30 astetta, voitte vain kuvitella millaista pienen huoneen sisällä oli. Onneksi jouduimme nukkumaan kyseisessä kopissa vain yhden yön, sillä seuraavana iltana meille soitettiin ja saimme paremman huoneen. Se ei myöskään vastannut yleisiä hotellihuoneen normeja, mutta oli satakertaa parempi kuin edellinen, emmekä ainakaan joutuneet nukkumaan kadulla, joten olimme erittäin tyytyväisiä.

Kunhan olimme päässeet yli hotellidraamasta, lähdimme päiväretkelle kehutulle Lamma Islandille. Lauttamatka oli lyhyt ja vaikka taivas enteilikin pahaa, oli lämmin sää. Seurasimme ihmisjoukkoja satamasta ja päädyimme hiekkarannalle. Ikävä kyllä meillä ei ollut bikineitä mukana ja aika pian alkoikin sataa. Myöhemmin selvisi myös, että aivan rannan vieressä oli tehdas, joten ehkä ihan hyvä vaan, ettei menty uimaan. Mitä myrkkyjä siinäkin vedessä mahtoi lillua...

Onneksi sade oli nopeasti ohi ja pääsimme mekin pois puiden suojasta. Grillimaissit kourassa jatkoimme rannan kallioille istuskelua ennen kuin lähdimme suunnistamaan saaren toisella puolella sijaitsevaan satamaan. Toinen Lamma Islandin satamista sijaitsee ns. kaiken keskellä ja toinen syrjemmässä, eikä sen välittömässä läheisyydessä ole mm. ravintoloita. En muista miten osasimme valita oikean lautan, mutta onneksi valitsimme, sillä hiljaisempaan satamaan saapuminen olisi ollut hieman pettymys.

Polku rannalta kauempaan satamaan oli pitkä ja vaati paljon ylämäkeen kävelyä. Onneksi maisemat olivat kärsimyksen arvoisia ja matkan varrella oli aina välillä kioskeja myymässä virvokkeita ja pientä syötävää. Vaikea arvioida yhtään, kuinka kauan vaellukseen meni, mutta kyllä varsinkin niin kuumana päivänä siihen aikaa kului. Suosittelen monen muun lailla Lamma Islandia kaikille Hong Kongiin meneville, sillä alle tunnin matkan päässä saa kokea ihan erilaisen paikan. Tunnelma on maanläheinen, jopa hieman hippimäinen, eikä pilvenpiirtäjistä ole tietoakaan. Länkkäreitä on saarella aika paljon, moni amerikkalainen perhe näytti viettävänsä siellä pidemmänkin aikaa.

Ja aivan liian nopeasti oli jo viimeinen ilta. Oltiin kerran jo yritetty Victoria Peakille, mutta sumun peittäessä koko vuori, jätettiin käynti suosiolla väliin. Vaikka viimeisenä iltana salamoi ja ukkostikin, päätimme lähteä näköala paikalle - ja onneksi lähdimmekin. Yöllä näkymät olivat paljon hienommat kuin päivällä ja salamankin sai kahdesti ikuistettua. Ihmisiä ei ollut paljoakaan, toisin kuin viime kerralla kun kävin Peakilla talvella, jolloin lippua piti jonottaa melkein kaksi tuntia. Suosittelen käyntiä illalla, sillä näkymät ovat päivääkin upeammat.

Victoria Peakilta lähdettiin Lan Kwai Fongiin, eli Hong Kongin baarialueelle. Meno ei ollut kovin hyvää, sillä olimme siellä keskellä viikkoa, mutta eipä me muita tarvittukaan. Tsing Tao on ollut meidän varrakibisse koko kuukauden ajan ja niinpä kyseinen merkki löytyi nytkin pöydältä. Oli katkeransuloista istua siinä viimeistä iltaa. Matka oli todella onnistunut, mutta aina on totta kai ihanaa nähdä perhettä ja kavereita ja nukkua omassa sängyssä. Kaikista surullisinta oli tietysti heittää taas hyvästit Aasialle ilman tietoa siitä, milloin palaisin.

Seuraavana päivänä lähdettiin lentokenttäbussilla kohti terminaalia vain saadaksemme kuulla, että kolmesta lennostamme Helsinkiin, oli keskimmäinen peruttu. Sitä sotkua selvitellessä kävi taas jännittämään, että mitenköhän tästä nyt selvitään, mutta onneksi lopulta Air Chinan työntekijät kiltisti hankkivat meille uuden lentoreitin, emmekä joutuneetkaan odottamaan vaihtolentoa Pekingissä melkein kahta vuorokautta (, jotka olisi ollut pakko viettää lentokentällä kun ei ole viisumia). Melkein kolmenkymmenen tunnin matkustamisen jälkeen oli ihanaa vihdoin laskeutua Helsinki-Vantaalle kaikki vastoinkäymiset nujertaneena.