Tätä joulua en todellakaan viettänyt perinteisesti. Jouluaattona menimme Hong Kongiin ja Macauhun käymään tulleen perheeni kanssa Big Buddhalle (siitä postausta myöhemmin) ja joulupäivän vietimme siskoni kanssa Disneylandissa. Ei ehkä paras aktiviteetti vuorokautta aiemmin yhdeksän tuntia lentokoneessa viettäneelle, mutta kukapa jättäisi välistä mahdollisuuden päästä sisäinen lapsensa valloilleen?
Hotelliltamme Disneyyn mentiin kahdella metrolinjalla sekä spesiaalilla Mikki Hiiri -ikkunoin ja käsikahvoin varustellulla yhden pysäkin disney-linjalla. Tähtäsimme olla paikalla heti puiston avauduttua, vaikka Shanghain Disney-kokemuksen takia tiesinkin, että päivä tulisi olemaan hyvin voimiakuluttava. Siis kuinka huvipuistopäivän jälkeen on väsyneempi kuin täyden treenipäivän?
Pelkäsimme lomapäivän takia Disneylandin olevan tupaten täynnä, mutta onneksemme näin ei ollut. Tietysti jonot olivat silti sen pituisia, ettei moisia Suomessa usein näe. Jonotimme yleensä laitteisiin n. 45min, mikä on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin parin tunnin jonotus! Tällä kertaa ohittelua ei myöskään ollut havaittavissa.
Hong Kongin Disneyland on maailman Disneylandeista pienin ja eron Shanghaihin huomasi hetkessä. Siellä ei yhdessä päivässä ehtinyt nähdä kaikkea (myös koska jonottamiseen meni aina 2-3h..), mutta Hong Kongiin päivä riitti loistavasti. Laitteita oli aika vähän, mutta Disneylandiin ei pitäisikään mennä pelkästään niiden takia; siellä voi elää uudelleen lapsuusmuistojaan, katsoa esityksiä ja nauttia iloisesta tunnelmasta. Ja meille nykyajan some-kulttuuriin orjille ei montaa kuvauksellisempaa paikkaa löydy, se on varmaa. Ainut asia, joka Disneylandissa on aivan kamalaa, on ruoka. Molemmissa käymissäni puistoissa se on ollut kallista ja täysin liukuhihnakamaa, eikä laatua tai makua ole todellakaan mietitty.
Auringon laskettua värikkäät valot syttyivät palamaan ja puistosta tuli todella kaunis. Suurin osa laitteista lopetti toimintansa jo kahdeksalta, vaikka loppuilotukset alkaisivat vasta yhdeksältä. Me ja hyvin moni muu istuimme linnan edessä odottamassa tunnin saadaksemme hyvät paikat ja sanoaksemme ei Disneyn yritykselle patistaa ihmiset ostamaan ruokaa muun tekemisen puutteessa (en kyllä tiedä oliko tuo se oikea syy tahalliselle tunnin toimeettomuudelle, mutta näin salaliittoteorioilla väritetyt aivoni päättelivät :DD) Siinä maassa istuessa kiitti Hong Kongin säätä parikin kertaa. Kun voi joulukuun lopussa istua kiveyksellä tuntematta kylmää, on asiat aika hyvin. Ja olivathan ne ilotulitukset odotuksen arvoiset. Shanghaissa en niitä kumpanakaan iltana jaksanut jäädä katsomaan (koko päivän seisominen on oikeasti rankkaa!) ja vieläkin vähän harmittaa.
Viimeisten rakettien sammuttua teimme MTR-asemalle sellaisen pikajuoksusuorituksen, että itse Usain Bolt'kin olisi vapissut. Emme todellakaan aikoneet jäädä ihmispaljouden jalkoihin ja katsomaan täysien metrojen lipuvan ohitse ennen kuin itse pääsisimme kyytiin. Nyt olimme ensimmäisten joukossa ja hyvä niin, sillä olimme matkalla satamaan ja Macauhun. En ollut etukäteen tarkistanut Kowloonin sataman viimeistä lähtöä, mutta sattuman kaupalla olimme siellä juuri kymmenisen minuuttia sitä ennemmin. Muuten olisi pitänyt kävellä takaisin metroasemalle ja ajaa neljännellä metrolla toisen saaren satamaan, jossa olisi tai ei olisi ollut tilaa loppuillan seilailuihin.
Lautassa silmäluomet painoivat ja jalkapohjiin pisteli. Macaun valojen heijastuessa meren pinnasta tuntui kuin olisi juuri suorittanut triathlon ja sormet menivät ristiin sen puolesta, että taxijono ei olisi pitkä. Olisin voinut nukahtaa pystyyn ja syödä viiden ruokalajin illallisen. Hotellille päästyä ei mennytkään kauaa siihen, että kaaduin sängylle ja maisemat vaihtuivat Disneylandista untenmaille.
P.s. Tykkää Veradventures-blogista facebookissa TÄSTÄ!
