Koh Rong & Koh Rong Sanloem - Ken on paratiiseista paratiisein?

keskiviikko 19. helmikuuta 2020
Toisin kuin naapurimaansa Thaimaa, Kambodza harvoin mielletään rantalomakohteeksi. Se ei myöskään ollut minulle ensimmäinen mieleen tuleva maa kun mietin, mistä löytäisin hiekkarantoja ja turkoosia vettä kiinalaisen uuden vuoden lomaa varten. Koh Rongille ja Koh Rong Sanloemille (usein kirjoitetaan Koh Rong Samloem) tuskin olisin päätynyt, ellen olisi sattunut instassa seuraamaan niiden lähellä asuvaa suomalaista nimimerkillä Nooratui, jolta sain paljon hyviä vinkkejä ja tietoa muutenkin.

Saaret ovat varsinaisia paratiiseja ja vaikka molemmat ovatkin turistien tiedossa, eivät ne ole täynnä mitään hotelliresorteja. Suurin osa matkaajista, joihin törmäsin kummalakaan saarella, oli reppureissaajia. Vietin KR:llä 6 ja KRS:llä 5 yötä, mikä tuntui aika sopivalta, mikäli tykkää rannalla makoilusta. Tekemistä itsessään ei ole ihan hirveästi kummassakaan paikassa, mutta mitä muuta ihminen voisikaan toivoa kuin valkoista hiekkaa, turkoosin meren ja kolmenkymmenen asteen helteen? Ikävä kyllä sain ruokamyrkytyksen (alkuperä epäselvä, saattoi myös tulla kummalla vain saarella), joka piti sängyssä yhden kokonaisen päivän ja aivan hostellin lähellä sen lisäksi kaksi. Sanloemilla en siis päässyt näkemään ihan kaikkea.


Kuinka päästä kambodzalaiseen paratiisiin? Saarien lähin lentokenttä sijaitsee Sihanoukvillessä. Itse vietin siellä molemmissa päissä yhden yön logistisista syistä, mutta kaupungissa ei kannata olla edes sitä, mikäli mahdollista. Ainakin tammikuussa 2020 Sihanoukville oli kirjaimellisesti ja yhtään liioittelematta yksi iso kiinalaisten hotellien ja kasinoiden työmaa. Edes "keskustassa" ei ollut kuin hiekkateitä, eikä siellä ole mitään tekemistä. Yövyin Onederz Sihanoukville -hostellissa, joka oli tosi kiva ja siellä oli oma ravintola. Ei siis tarvinnut mennä ulos edes ruokaa ostamaan. Takaisin maihin tullessa hostellissa näkyi paljon tuttuja kasvoja ja se on varmaankin yleinen stoppi muun Kambodzan/lentokentän ja saarien välillä.

Saarille kulkee monia lauttayhtiöitä, jotka voi karkeasti jakaa kahteen kategoriaan: nopeisiin, turistilauttoihin ja paikallisiin lauttoihin. Jälkimmäinen on tietysti halvempi, mutta matka vie yli kaksi tuntia ja netissä varoiteltiin näiden yhtiöiden olevan epäluotettavia. Itse ostin menopaluun hostellistani $22:lla Island Speed Ferry -yhtiön lauttaan. Tällä yhtiöllä on kuulemma isoimmat lautat = tarvitsee vähiten pelätä aalloissa. Paluupäivän pystyi jättämään avoimeksi ja sain palata Sanloemilta, vaikka olin mennyt Koh Rongille. Matka kesti n. 45min, mutta lähdimme puolisen tuntia myöhässä. Pysähdyimme ensin KR:lle ja lautta jatkoi siitä Sanloemille. Koh Rongilla oli vain yksi pysäkki, eli jos majoittui muualla kuin Koh Tochin kylässä, piti matkaa jatkaa venetaxilla (ja maksaa itse ylimääräiset kulut?). Itse pysyin saaren pääkylässä ja kävelin satamasta suoraan majapaikkaani Unicorn Guesthouseen.

Pitää vielä sanoa lautoista, että ne eivät ole hirveän helppopääsyisiä (pyörätuoli esim. mahdottomuus ellei ihmistä kannettaisi sisään, vanhoille ihmisille myös vaikeaa ja esim. paketissa olevalla jalalla saattaa joutua temppuilemaan hieman). Minun molempiin lauttoihin mentiin sisään kapeahkoa lankkua pitkin, joka pisti omatkin jalat tärisemään hieman. Matkalaukut jätetään laiturille ja henkilökunta heittää ne sisään ja ulos pysäkilläsi (kunhan olet laittanut ne oikeaan kasaan). Käsimatkatavaroilla kulkeminen oli paljon vaivattomampaa.


Koh Rong teki vaikutuksen heti ensinäkemältä. Koh Tochissa on todella rento meininki, mutta yllätyin, kuinka paljon länkkäreitä siellä oli - siis pysyvämmin. Heitä oli monissa ravintoloissa, kaupoissa ja majoituksissa töissä/omistajina. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että he ovat jättäneet sydämensä saarelle. Aina välillä haisi kannabis.

Koh Rong on iso saari siinä mielessä, että kävellen ei pääse pitkälle. Yleisin liikkumismuoto saaren eri osiin ovat venetaxit. Niille aika standardi hinta on $8-10. Mopollakin pääsee, mutta ei kaikkialle ja paikoin tiet ovat sellaisessa kunnossa, että en todellakaan haluaisi olla kuskina. Noh, en muutenkaan viimekesän onnettomuuden jälkeen, mutta anyway. Autoja ei ole ollenkaan. Eniten ravintoloita on Koh Tochilla, mutta varmasti parhaat rannat hiljaisemmilla alueilla. Long Beachilta näkee auringonlaskun ja kävin siellä kerran päiväretkellä, mutta muuten pysyttelin kylässä. Sen lähellä on myös hienoja rantoja ja tykkäsin siitä, että jalan pääsi käsiksi kaikkeen mitä ikinä tarvitsinkaan.

Majoitukset olivat yllättävän kalliita ja esim. "hyvätasoisia" hostelleja ei löytynyt. Hyvätasoisella tarkoitan siisti, verhot sängyn edessä jne. Löysin Bookingista yhden nimeltään Nest, mutta se on bilehostelli ja kun kerran menin sen ohi, olin niin onnellinen, etten yöpynyt siellä. Kukin tavallaan tietysti, mutta itse en viihdy ympäri kellon möykkäävien ja kännäävien ihmisten kanssa. Se oli myös hieman kauempana "keskustasta" ja sinne pääsy vaati n. 20min kävelyn luonnossa ja rannalla. Omassa majoituksessani, Unicorn Guesthousessa, oli yksityiset huoneet, mutta kaksi siistiä jaettua vessaa. Se maksoi 14.5€/yö. Kahdelle jaettuna hinta ei olisi yhtään paha, mutta soolomatkaajana minulle hieman yli budjetin. Wifi toimi melkein joka päivä (muulloin käytössä paikallinen sim-kortti) ja vesipullon sai täyttää ilmaiseksi. Suihkusta ei tullut lämmintä vettä, mutta moista on ihan turha odottaa mistään majoituksesta kummallakaan saarella.


Heräsin aina naapureiden kanojen, rakentamisen tai ihmisten puheen takia noin kymmeneltä aamulla. Päivät kuluivat rannalla loikoillen ja musiikkia ja podcasteja kuunnellen. Merivesi oli todella lämmintä ja aallot pieniä. Välillä oli vaikea uskoa olevansa todellisessa paikassa, sillä meri oli niin turkoosi. 

Ravintoloita löytyy pääkadun varrelta ja sivukujilta. Omaksi vakkariksi tuli The Khmer, josta sai vegenuudelit $2:lla ja annokset muutenkin pysyttelivät yleensä max $3.5:ssä. Suunnilleen sama hintataso oli The White Rosessa, jossa oli myös enemmän länkkärivaihtoja, mikäli sellaista haluaa. Siellä myös yllätykseni sai illallisen yhteydessä ilmaisen bissen. Netissä kehuttiin parissakin blogissa Nice Food II:sta, mutta olin joko tyhmä tai sokea, mutten millään löytänyt sitä, vaikka yritin kahdesti. Muita mainitsemisen arvoisia paikkoja ovat Shanti Shanti (hipihtävä intialainen teema, listalla vege/vegaani-ruokaa, falafelia yms. Selvästi hintavampi, n.$4-8, mutta tykkäsin kovasti), Skybar (, josta avautui upeat maisemat kylän yli merelle. Se oli myös kalliimpi kuin perusraflat, mutta käymisen arvoinen, jos nyt edes vain smoothielle tai drinkeille) ja Coco, josta sai pizza + bisse -kombon edullisesti. Olisin halunnut käydä myös Treehouse Restaurantissa, mutta se jäi välistä. Lisäksi veden päällä laiturilla oli paljon kivannäköisiä ruokapaikkoja, joissa en käynyt.

Ruokabudjettini oli $8 per päivä ja siinä pysyi ihan ok syömällä kahdesti päivässä. Aina ei saanut jokaista falafel-annosta tai orea-smoothieta, jota teki mieli, mutta jos haluaa syödä vain fried noodles/rice joka päivä kahdesti päivässä, pärjäisi $4-5:llä. Tietysti rahaa saa helposti kulumaan enemmänkin. Länkkäriaamupalat maksoivat $4:stä ylös päin ja varsinkin satamaa lähempänä olevissa länkkärimmissä rafloissa yksi annos maksoi yleensä $6+. Suomalaiselle nämäkään hinnat eivät tietenkään ole kovin suuria.


Kahden sateisen päivän jälkeen tein vihdoin suunnittelemani retken Long Beachille. Sinne voisi hiketa Koh Tochista, mutta netissä oli hirveitä kauhutarinoita n. 45min kestävästä vaikeasta matkasta, joka vaatisi köysien apua jossain kohdissa??? Ja takaisin pitäisi tulla pimeässä tai löytää rannalta vene. Soolomatkailijana kumpikaan ei houkutellut, joten päätin hankkia kunnon kuljetukset. Koh Tochin rantakadulla on paljon pikkukojuja, jotka mainostavat venetaxeja yms. Menin summamutikassa puheille Runaways-ravintolan vasemmalla puolella olevalle kojulle, josta minulle myytiin $10:llä menopaluu mopon kyydissä. Venetaxi olisi kuulemma yhdelle henkilölle liian kallis. Totta tai ei, mopo kuulosti minulle hyvältä ratkaisulta ja sovimme tapaamisen seuraavaksi päiväksi. Jo heti lipun ostettuani, aloin miettimään, että jos rannalle pääsee mopolla, sinnehän on pakko kulkea tie - joku muu kuin se hirveä viidakkopatikointireitti. Miksei tästä puhuta yhtään?

Ja tosiaan, mopon selästä näin parin olevan liikkeellä jalkasin. Tietystikin kävely vie varmaan hirveän kauan, sillä se seuraa saaren ulkoreunaa, paikottain on ylämäkiä, maa mössöä ja takaisin pitää tulla ilman mitään katuvaloja, mutta jos haluaa säästää hieman, on tämä yksi vaihtoehto. Mopolla matkassa meni vain 15min. Tapasin kuskin sovitussa paikassa auringonlaskun aikaan ja ehdimme takaisin kylään ennen kuin tuli aivan pimeää.

Long Beach tosiaan oli todella kaunis, enkä edes varmaankaan nähnyt sen kauneimpia osia. Ranta on todella pitkä, enkä viitsinyt lähteä hirveän kauas tapaamispaikasta. Ihmisiä oli jonkun verran ja auringonlaskun lähestyessä, sinne saapui veneellisiä täynnä turisteja, varmaan snorklausretken päätteeksi. Ravintoloita ei lähistöllä näkynyt yhtään, mutta rannan alussa myytiin jotain tuotteita. Suosittelen vähintäänkin päiväretkeä Long Beachille! Siellä olisi mielellään viettänyt pari yötä, mutten löytänyt sopivaa majoitusta.


Kuuden yön jälkeen vaihdoin paratiisirannat toisiin paratiisirantoihin. Lautta saarien välillä maksoi $8 ja ostin matkan eräältä rantakadun kiskalta. Tai no, ei se mikään lautta ollut vaan pieni vene, joka hyppi aalloissa niin paljon, että piti tarrata penkistä kiinni. Vieressä istui suomalainen pariskunta, joka puhui juuri kokemastaan ruokamyrkytyksestä, enkä niiden TMI-juttujen jälkeen enää viitsinyt paljastaa itseäni. Matkassa meni 1.5h (!!!!), vaikka saaret ovat aivan vierekkäin. Ensin pysähdyimme Koh Rongilla toisella rannalla (aika lähellä Koh Tochia) hakemassa yhden matkustajan lisää ja Sanloemilla ensimmäinen stoppi oli M'pai Bayn kylä. Itse jatkoi Saracen Baylle. Kuivalla maalla kävely tuntui ihanalta.

Ja vielä ihanammalta näytti maisemat, jotka avautuivat edessäni; silmän kantamattomiin valkoista hiekkaa ja vaalean turkoosia vettä. En halua loukata ketään Koh Rongia syvältä sydämestään rakastavaa, mutta tämä oli varmaan kaunein koskaan näkemäni ranta. Samaa sanoi moni muukin. Tietenkään en nähnyt KR:lla kaikkia rantoja, mutta V A U. Ihmisiä ei ollut hirveästi, ravintoloita jonkun verran. Hostellini, Onederz Koh Rong Sanloem (samaa sarjaa Sihanoukvillen hostellin kanssa) sijaitsi kirjaimellisesti rannalla ja oli yksi ihanimmista hostelleista, joissa olen koskaan ollut. Suosittelen ehdottomasti, mikäli eksyy KRS:lle! Yksi yö maksoi 11€, mikä ei sekään ole älyttömän halpa hinta, mutta maksoin sen mielellään laadun takia.

Olin aivan innoissaan saaresta ja majapaikasta ja ryntäsin rannalle makoilemaan heti kun olin päässyt kirjautumaan naisten dormiin. Hostellin tilat olivat ihanat ja näin itseni kirjoittamassa blogia ja thesistä hengailutilassa, josta avautui näkymä rannalle. Snorklausretken olin jättänyt juuri tälle saarelle ja sellaisia mainostettiin vaikka missä. Ja sitten sain ruokamyrkytyksen. Ensimmäinen ilta ja yö oli aivan hirveä kun edes vesi ei pysynyt sisällä ja yhteisessä vessassa ravaaminen sai sisäpihalla hengailevat kuiskimaan koronaviruksesta. Koskaan ei tunnu yhtä yksinäiseltä kuin kipeänä soolomatkalla. Vain yksi ihminen kysyi olinko ok, kun tulin jälleen kerran kumartelemaan vessanpöntön ylle, mutta ei enää vastannut sanottuani, että minulla oli ruokamyrkytys. Saarella ei ole muuten sitten yhtään lääkäriä. Kukaan tuskin haluaa kuulla enempää yksityiskohtia kokemuksistani, joten jätän ruokamyrkytyspuheet tähän :D


Koh Rong Sanloem meni minulta aika pahasti ohi kun en päässyt hostellin vierustaa kauemmaksi kolmeen päivään. En myöskään päässyt kokeilemaan ravintoloita kunnolla, kun tiesin, etten kuitenkaan pysty syödä mitään annosta loppuun. Viimeisenä kokonaisena päivänäni kyllästyin olotilaani ja päätin vähän yolotella ja varasin hostellilta snorklausretken tunnin varoitusajalla. Se oli paras päätös mitä olisin voinut tehdä.

Snorklasimme kahdessa kohteessa, vaikkakin minä jaksoin tehdä vain yhden etapin, menimme katsomaan auringonlaskua The Cliff -ravintolaan M'pai Bayssa ja illan lopuksi menimme katsomaan pimeässä kiiltäviä planktoneita, joiden kanssa halukkaat saivat uida. Olimme retkellä päivää ennen täysikuuta ja meille kerrottiin vasta perillä, että planktoneita ei näe niin valoisalla. Paras aika olisi siis juuri mahdollisimman kaukana täysikuusta. Näimme kuitenkin pientä kimallusta, minä myös laivasta kättä vedessä hurluttaen. M'pai Bay muuten vaikutti Koh Rongin Koh Tochiin verrattavissa olevasta paikasta, vaikka se taisikin olla pienempi, eikä ranta ollut yhtä nätti. Siellä oli kuitenkin selvästi paikallisempi fiilis kuin Saracen Bayssa ja ravintoloissa hieman halvempi hintataso.

Oli niin virkistävää päästä kunnolla ulos ja oikeasti sosialisoimaan ihmisten kanssa. Samalla retkellä oli suomalainen Tiia, jonka kanssa pääsimme juttelemaan enemmänkin. Menimme hänen ja hänen hostellilla odottaneen kaverinsa kanssa yhdessä illalliselle ja teimme seuraavaksi päiväksi hiking-suunnitelmia. Olen niiiiin kiitollinen itselleni, että raahauduin ulos, sillä pienikin aktiivisuus luo helposti dominoefektin ja saa lisää mahdollisuuksia tehdä kivoja juttuja.


Koh Rong Sanloemilla tunnetuin (ainoa?) hiking-reitti johtaa majakalle. Me tapasimme kahdeksalta aamulla, mutta lähdimme lopulta matkaan vasta yhdeksän jälkeen aamupalan syötyä. Jo siihen aikaan päivästä oli aika kuuma. Aluksi pitää kävellä Saracen-rannan loppuun Dolphin Bay Resortille, josta polku alkaa. Meillä meni pelkästään ranta-osuuteen varmaan puolituntia, muttemme todellakaan kävelleet nopeasti. Kävelyllä näin myös, että rannan itäpuolella oli selvästi luxusmaisempia majotuspaikkoja ja jopa vielä paratiisimaisempaa, jos se edes on mahdollista, kuin meidän hostellimme luona. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisin mennyt sinne viettämään rantapäivää.

Reitti majakalle on simppeli ja helppokulkuinen. Kylttejä ei ole, mutta perille pääsee kävelemällä suoraan. Polun näkee myös monissa kännykkäkartoissa. Vastaan tuli ehkä kolme porukallista ihmisiä yhteensä, joten hirveän suosittu reitti se ei ole. Toisaalta, suurin osa tulee KRS:lle vain auringonpalvomista varten. Tässä osiossa matkaa meni noin tunti, mutta tosiaan, emme kävelleet nopeasti.

Majakasta itsestään minulla, eikä Tiialla, ikävä kyllä tullut otettua yhtään kuvaa (.. :D), mutta ei se hirveän kummoinen ollutkaan. Huipulle pääsee maksamalla $1 viereisessä talossa asuvalle miehelle. Hän tuli oma-aloittesesti pyytämään ainakin meiltä hinnan kun vielä käppäilimme majakan juurella. Ylös kiivettiin pieniä tikkaita pitkin. Ylhäältä maisemat olivat UPEAT. Sinistä vettä, vihreää viidakkoa ja horisontissa kohoavat vuoret. Istuimme majakan huipulla varmaan tunnin ennen kuin piti lähteä kävelemään takaisin. Minulla lähtisi iltapäivällä lautta kohti Sihanoukvilleä.


Tykkäsin hirveästi molemmista saarista ja siitä, että näin molemmat. Vaikka nautinkin rannalla loikoilusta, tunsin 12 päivän jälkeen kaupungin kutsun. Mutta en todellakaan Sihanoukvillen, en. Se oli yhtä hirveä paluumatkalla. Matkaa jatkoinkin yhden yön jälkeen bussilla Phnom Penhiin. Alkuperäinen suunnitelma oli lentää takaisin Macauhun Sihanoukvillestä, mutta lennot - kaikki lennot Suur-Kiinaan - peruttiin koronaviruksen takia koko kaupungista. Ja loppujen lopuksi miniloma pääkaupungissa oli tosi kiva kontrasti paratiisisaarilla vietettyihin päiviin.

Saaria minun on vaikea verrata keskenään sillä 1) KR:llä olin kylässä ja KRS:llä rantapaikassa ja 2) KRS:stä en voinut nauttia ruokamyrkytyksen takia kunnolla. Jos minua nyt kuitenkin osoitettaisiin aseella otsaan, sanoisin, että Koh Rong sopii hyvin sellaiselle, joka tykkää myös bilettää ja Koh Rong Sanloem auringonpalvojalle. Saracen Bay on oikeasti yksi kauneimpia näkemiäni rantoja. Sanloemilla (Saracen Bayssa) ravintolat olivat kaikessa ainakin $1 kalliimpia kuin Koh Rongilla, mutta majoitus halvempaa, joten siinäkin ne tulevat aika tasoihin. Jos on aikaa ja intoa, suosittelen käymään molemmissa.
2 kommenttia on "Koh Rong & Koh Rong Sanloem - Ken on paratiiseista paratiisein?"
  1. Kipeänä on kyllä reissussa eritäin ikävää olla :(

    Millaisessa kunnossa korallit olivat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut ainakaan meidän snorklauskohteessa (taisi olla Koh Kongin lähellä) korallit hirveän näyttäviä ja näkyvyys muutenkin aika huono. Kaloja kyllä oli paljon.

      Poista