Kiinalaisia koteja, kampaamoita, kahviloita, kuvaussessioita ja karaokea Shenzhenissä

Kertalippu metroon

Hong Kongista matkamme jatkui Shenzheniin, jossa kävin lokakuun alussakin. Saatuani multiple entry -viisumin Kiinaan, olen alle kahdessa kuukaudessa käynyt siellä jo neljä kertaa ja mielelläni olisin hyppimässä rajan taakse harvasen viikonloppu.

Tällä kertaa meitä oli tosiaan matkassa viisi ja yövyimme Kinin perheellä Shekou-kaupunginosassa. Hänen perheensä on klassisen kiinalaisen perhemallin mukainen, jossa ydinperhe ei rajoitu vanhempiin ja lapsiin. Heillä asuu "ydinperheen" (perheessä kolme lasta, joista kaksi asuu ja opiskelee Macaussa ja nuorin on "luokkaretkellä" Australiassa tällä hetkellä) lisäksi ainakin äidin sisko lapsensa kanssa, setä (?), toinen täti (?) ja mahdollisesti mummo. Tupa oli siis lievästi sanottuna täynnä meidän saapumisemme johdosta. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut, päinvastoin. Kiinassa perhe on hyvin laaja käsite ja mitä enemmän läheisiä on, sen parempi.

Kinin "pikkusiskolle" (suomalaisittain serkku) meidät kaverukset esiteltiin isosiskoina. Itse olin Vera jie jie, mutta hyvin usein pikku-Lola sanoi minua "ying yu jie jie":ksi, eli enkkusiskoksi :D Välillä taas olin Dora jie jie, koska nimeni meni sekaisin Seikkailija Doran kanssa hahah.

Saatiin ilmaisiksi tummanliila huulipuna ja pitihän sitä kokeilla... Kaikkien :D
(yritettiin poseerata edgysti)

Kaverit ja jopa Kinin isosisko Fiona ovat kaikki painostaneet minua ikuisuuden leikkaamaan hiukseni ja varsinkin Fiona on aina minut nähdessään, ja välillä Kinin välityksellä, kysellyt "are you ready?". Postasin jopa instagram-storyyn pari viikkoa sitten kyselyn siitä, pitäisikö minun leikata hiukseni. Olen pohtinut tätä vakavasti siitä kesästä asti kun olin muuttamassa Macauun. Sitten yhtenä päivänä Kini ilmoitti varanneensa minulle ajan hyvään kampaamoon, jossa tuntee omistajan/tunnetun kampaajan. Eipä siitä enää voinut kieltäytyä. Tulisin vihdoin menemään kampaamoon ensimmäistä kertaa Aasiassa.

Heti seuraavana päivänä Shenzheniin saapumisesta ajoimme WH·TE-kampaamoon, joka sijaitsee myös Shekoussa. Omistaja/pääleikkaaja otti meidät heti vastaan ja alkoi tutkiskella hiuksiani. Halusimme kuulla, mikä hänestä sopisi minulle parhaiten. Onnekseni kuulin hyvät uutiset siitä, ettei pituutta oteta hirveästi pois.

Yhteensä koko rumbassa meni kiinalaiseen tapaan ikuisuus. Siis oikeasti, 3,5h. Hintaa kyllä oli vain n.35€ (sis. pitkä päähieronta, leikkuu ja kaikki liiba laaba, ja tietystikin tämä oli huippukampaamo). Välillä kampaaja meni palvelemaan uusia asiakkaita, minkä aikana istuin yksin odottelemassa tai sitten toinen kampaaja tuli auttamaan vain lähteäkseen itsekin jonkun toisen luokse. Ilmeisesti tämä on täysin normaalia hyvässä kampaamossa, kaikki kun haluavat saada hiuksensa leikatuksi parhaan käsissä. Henkilökohtaisesti minua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, kuka niitä saksia käsittelee, kunhan pääsisin päivässä eteenpäin :D Varsinkin loppu oli erittäin turhaannuttava kun istuin paikoillaan puoliksi kiharrettujen hiusten kanssa. Miksei joku harjoittelija vain voisi tehdä niitä loppuun, en tarvitse jotain tunnettua kampaajaa kiharrukseen!

Kampaamossa oli todella mielenkiintoinen hierarkia, jollaista ei Suomessa nää. Pääleikkaaja ei tietystikään pessyt asiakkaiden hiuksia vaan sen tekivät alempistatuksiset henkilöt. Pesun jälkeen pääleikkaaja leikkasi hiuksiani. Tarpeetonta hiusten osiota ei laitettu pinneillä pois tieltä, vaan oppipoika piteli niitä kädellään tekemättä muuten mitään, hän ei koskaan saanut itse saksia käsiin. Myöhemmässä vaiheessa tuttu oppipoika ja joku kolmas alempiarvoinen (, mutta korkeammalla kuin oppipoika) seisoivat mestarin vieressä ja vain tarkkailivat hänen työtään. Tapahtumat voi nähdä alla olevasta kuvasarjasta (kyllä, otin itsestäni hävyttömästi selfieitä kaikkien edessä :D).

Ikuisuuden paikallaan istumisen tulos ja alla kaksi vertauskuvaa kesään. Ero ei tosiaan ole mikään maailma tärisyttävä, mutta olen tyytyväinen. Hiukset näyttävät terveemmiltä, eivätkä takkuunnu yhtä helposti (hiukseni menevät takkuun viidessä minuutissa, vaikka istuisin paikoillaan). Muutenkin on kiva saada vaihtelua, vaikka se olisikin minimaalista. Mitäs te tykkäätte?

Shenzheniin lähtiessämme päätavoitteemme oli koko ajan mennä kuvaukselliseen kahvilaan. Sellainen löytyi jonkinmoiselta taidealueelta (tuli mieleen Pekingin 798). Kahvilan nimi on Dreamiya ja se on kuvien ottamisen taivas. Kaikki terassista sisustukseen ja herkkuihin olivat täydellisiä kuvaamiseen, eikä hintakaan ollut teemaan verrattuna yhtään paha, yksi kakku maksoi 48-58Y, eli 6-8€. Hattarajuoman ja kakun kanssa itselleni kokonaishinta oli n. 12€.

Pinyinillä sijainti on: hua qiao cheng chuang yi wen hua qu

Kuvia taidealueelta:

Tekstissä lukee jotain tämän tyylistä: anteeksi, en maalannut sitä onnistuneesti

Yksi asioista, jonka aasialaiset taitavat paremmin kuin ketkään muut, on kuvien ottaminen. Kaverini bongaavat mitä hienompia kuvauspaikkoja ja osaavat poseerata todella kivasti ja uniikisti. Meillä meni joissain paikoissa ikuisuus kun jokainen vuorotellen meni kuvattavaksi hah. Kaiken lisäksi Kiinassa ja varmaan Aasiassa muutenkaan ei tarvitse yhtään häpeillä kuvattavana olemista, ei kavereiden tai ohikulkijoiden takia.

Kahdesti Shenzhenissä liikkuessamme, tuli ammattikuvaaja pyytämään meistä kuvia. Nämä kuvat sitten mahdollisesti päätyvät katumuoti-appeihin tai kuka tietää minne ja parhaimmillaan ne lähetetään itselleenkin. Pekingissä törmäsin monesti samaan ilmiöön, mutta sieltä en koskaan nähnyt kuviani missään, saati sitten saanut niitä itselleni, vaikka luvattiinkin. Nyt kaverit ovat osanneet pyytää niiden perään kiinaksi ja saatiin jo toiset itsellemme (ei kivoja). Paremman kuvaajan, joka työskentelee kavereiden tuntemalle appille, kuvia odottelemme vielä.

Viimeisenä iltana lähdettiin Seaworld-alueelle, joka on tunnettu baareistaan ja kansainvälisistä ravintoloista ja onkin suosittu ulkomaalaisten keskuudessa. Me emme kuitenkaan lähteneet juomiskelemaan vaan karaokeen, joka kiinalaisittain on nimeltään KTV. Tämän KTV paikan nimi on 品秀 KTV (pinyinillä pin xiu) ja olimme siellä melkein viisi (!!!) tuntia. Taisimme olla ainoat asiakkaat loppua kohden, koska oli sunnuntain ja maanantain välinen yö. Ainakin kun kävin vessassa, käytävällä raikui vain meidän huoneesta tuleva musiikki.

KTV eroaa suomalaisesta karaokesta siinä, että jokaiselle porukalle on oma yksityinen huoneensa. Sinne voi tilata ruokaa ja juomaa ja vaihtaa valoja hämärästä värikkäseen valoloisteeseen. Hinta voi olla hyvinkin edullinen, varsinkin päiväsaikaan. Joskus kadulla olen nähnyt jopa "pika-KTV":tä, eli puhelinkopin tapaisia koppeja, joissa on karaokelaitteet. Kiinalaiset rakastavat KTV:tä ja minusta tuntuu, että jokainen kiinalainen on keskivertoa parempi laulaja.

Tietokoneelta löytyy melkein kaikki länkkäribiisit, mutta enimmäkseen kaverini halusivat laulaa kiinalaisia klassikkoja. Pääsimme toki myös bailaamaan Despaciton (nopea espanja kieltä osaamattomien kiinalaisten lausumana kuulostaa muuten erittäin mielenkiintoiselta haha) ja Bruno Marsin tahtiin. Bruno Mars on muuten tulossa keikalle Macauhun keväällä, mutta me ei oltu tarpeeksi nopeasti liikkeellä ja kaikki liput myytiin loppuun hetkessä...

Viimeinen herätti mielenkiintoni :D En kyllä tilannut

Kaiken kaikkiaan matka oli todella onnistunut, vaikka jouduinkin jakaa huoneen porukan yökyöpelin kanssa ja usein nukahtamaan valojen ollessa päällä ja ihmisten puhuessa. VPN:ni ei toiminut kertaakaan Kiinan puolella, vaikka viimekäynnillä se toimi moitteettomasti. Oli aika vaikeaa kun ainut toimiva some oli Wechat ja ainoat kaverit, keille siellä kommunikoin olivat kanssani samassa paikassa.

Ruokaa tuli syötyä varmaan kolminkertainen määrä normaalista, missä ei sinällään ole yhtään mitään pahaa. Aasiassa jokainen tuntuu olevan "foodie" ja kaverini ovat aina etsimässä hyviä ravintoloita. Hong Kongissa esimerkiksi söimme japanilaista bbq:ta, jossa yhtä tiettyä lihalaatua todella ohut siivu maksoi 5+€. Ihan hyvä, että minulle hinta kerrottiin vasta jälkikäteen, koska muuten olisin varmaan pihistellyt ja missannut upean makuelämyksen.

Olen todella kiitollinen siitä, että olen tutustunut, vieläpä hyvin, paikallisiin ihmisiin, joiden kautta pääsen näkemään ja kokemaan asioita, joita moni expat, eikä varsinkaan turisti näe. Esimerkiksi kiinalaisessa perheessä yöpyminen on todella spesiaali kokemus. Kinin äiti kutsui meidät käymään kotikyläänsäkin ja toivon totisesti, että matka toteutuu!

Back to Macau!

Ja kun tajuat, että kello on melkein 23, olet edelleen satamassa ja seuraavana päivänä koulu alkaa 8:30

Halloween in Hong Kong... again

Viime vuoden tapaan lähdimme taas kavereiden kanssa viettämään Halloweenia Hong Kongiin. Tällä kertaa päätettiin jäädä kaupunkiin yöksi ja siirtyä siitä vielä Shenzheniin pariksi päiväksi kun normaalin kolmen päivän viikonloppuumme yhdistyi vielä yksi public holiday -päivä.

Tällä kertaa tunsimme toisemme paremmin kuin viimeksi ja siksi minä ja kaksi muuta kaveria lähdimme matkaan jo 8:30 lautalla tietäen, että yksi kavereistamme on aina myöhässä (oli viime vuonna juuri samaiselta matkaltakin) ja Kinin piti hoitaa aamupäivällä virallisia asioita. Kahden Macausta hitaasti lähtevän piti olla 11:00 lautassa, mutta loppujen lopuksi tapasimme heidät vasta 14:30... Noh eipä siinä mitään, me muut ehdimme jo viedä matkalaukut Airbnb:hen, emmekä joutuneet maksamaan 10+ euron talletuslokeromaksua huvipuistossa.

Ocean Parkissa on joka Halloween kummitustaloja ja tänä vuonna teemana olivat Saw-leffat. Teema ei kyllä ollut esillä yhtä vahvasti kuin viime vuoden teema oli ja muutenkin kauhutaloja oli vähemmän. Puistossa oli tapahtunut aiemmin tänäsyksynä tapaturma miehen lähtiessä pois "polulta" kauhutalossa, mikä varmasti oli yksi syistä talojen vähemmyyteen ja matalempaan profiiliin.

Viime vuonna jouduimme jonottamaan kaikkialle 1-2 h puiston ollessa aivan täynnä, mutta koska tällä kertaa olimme liikkeellä perjantaina keskellä päivää, ei ihmisiä ollut lähellekään yhtä paljoa. Ocean Parkin kaduilla kävelee välillä näyttelijöitä, jotka pelottelevat ohikulkijoita (videosta tekemäni kuvasarja hieman ylempänä). Varsinkin pimeän tultua joutuu välillä vaikka mitten hyökkäysten kohteeksi ja saa kirkua kyllä kurkun täydeltä. Yksi kavereistani oli silminnähden peloissaan jo kaukana odottavia hahmoja ja tämäkös vasta heitä aina innosti pelottelemaan juuri häntä :D Myös minä pääsin helposti kohteeksi erottuessani joukosta.

Kuinkas ollakaan, minulle taas sattui ja tapahtui. Yhdellä kadulla alkoi vogueing-tanssiesitys, jonka katsojarinkiin liityimme paremman tekemisen puutteessa. Esityksessä tuli osio, jossa yleisöstä alettiin hakemaan osallistujia mukaan. Töytäisin hieman tanssia harrastavaa kaveriani eteenpäin vain tajutakseni, että yksi esiintyjistä katsoi minua suoraan silmiin ja viittoi luoksensa. Sekunninmurto-osan harkinnan ja kavereiden hurrauksen saattelemana päätin lähteä mukaan.

Meidät jaettiin kolmeen ryhmään, joista kahdessa oli esiintyjän lisäksi vain yksi ihminen ja yhdessä kolme kaverusta. Itse olin tietystikin yksin. Ainoa miestanssija alkoi kuuluttaa kanttoniksi pitkiä ohjeita ja minun esiintyjäparini englanninsi yksinkertaisesti: "he wants us to pose".

Harjoittelimme kolme poseerausta pikaisesti, minkä jälkeen sain kuulla olevani team 1 ja nyt oli meidän vuoromme. Niinpä kävelimme "catwalkilla" katsojien edessä ja teimme poseerauksemme. Tämän jälkeen muut ryhmät tekivät saman. Kaikkien esiinnyttyä oli huutoäänestyksen vuoro. Minä ja toinen yksinoleva saimme eniten huutoja ja sitten meidän käskettiin battleta :DD Niinpä siis käppäilimme hieman ympäriinsä ja sitten teimme poseeraukset vastakkain ilman mentoreitamme. Voittajaa ei koskaan julkistettu, mutta hauskaa oli! Nyt voin sanoa ottaneeni osaa julkiseen vogueing battleen. Moni tuskin voi sanoa samaa.

Seuraavana päivänä veimme matkalaukut säilytykseen ja lähdimme kaupungille. Jalat olivat aivan poikki vieläkin edellisestä päivästä, eikä koko päivän shoppailu, varsinkin kun en itse ostanut mitään, auttanut asiaan. Kaverit halusivat katsella meikkimerkkejä, joilla ei Macaussa ole kauppaa, joten vietimme yli tunnin pienellä, aivan täydellä ostoskeskuksen kujalla, jossa merkeillä oli omat pienet kojunsa. Erittäin epämielyttävä kokemus, sen voin sanoa.

Macauhun -ja hyvin moneen muuhinkin paikkaan- verrattuna Hong Kong on todella kiireinen ja täynnä ihmisiä. Macaulaiselta ruusupilveltä tipahtaa hetkessä kun autot eivät anna jalankulkijoille tietä, keskustassa on tungettelevia myyjiä ja ihmiset kulkevat pitkin MTR-tunneleita kuin robotit. Kadulla näimme valkoihoisen, kuulemma venäläisen (, mutta aasialaiset sanovat kaikkia blondeja venäläisiksi, joten en mene vannomaan sen puolesta), youtubaajan, joka tekee videoita kanttoniksi ja Waldoksi pukeutuneen kitaransoittajan (katso alempi kuva). Vaikka tein tietoisen päätöksen muuttaa Macauhun enkä Hong Kongiin, on pakko myöntää, että HK:ssa aina sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.

Mong kok:ssa asuu kuulemma cool/badass nuoria aikuisia, minkä takia kanttonin slangilla MK tarkoittaa vastaavantyylistä tyyppiä :D Me yritimme olla MK-tyylisiä kuvassa metron lähestyessä ja ihmisten kävellessä koko ajan kameran edestä. Tämä on ainut kuva, jossa jonkun ohikulkijan pää ei ole mukana.

Pitkän päivän päätteeksi suunnitelmana oli siirtyä Shenzhenin rajalle bussilla ilta yhdeksän maissa, mutta kuinka ollakaan, bussit olivat tietysti loppuunmyydyt kun saavuimme terminaaliin. Otimme siis viiteen pekkaan alle taxin (eli neljä jakoi takapenkin) ja ajoimme melkein tunnin rajalle. Siellä ei onneksi ollut hirveästi ulkkareita, joten pääsin suhteellisen nopeasti läpi. Macaulaiset pääsevät niin Hong Kongiin kuin Kiinaankiin e-channelia (= ei tarvitse nähdä passintarkastajaa vaan vain skannatta ID-kortti koneessa) pitkin hujauksessa ja minua pitää aina odotella. Mitä tekisinkään macaulaisesta henkkarista...

Shenzhenistä sitten ensi postauksessa.

Happy Halloween! (hieman myöhässä)