Long Distance Relationship

| On
helmikuuta 28, 2016

En ollut ihan varma, pitäisikö otsikoksi laittaa relationshipin sijasta relationshit ja moni muu olisikin varmaan kääntynyt sanaleikin pariin, mutta mä en ajattele kaukosuhteen olevan shaibaa - ainakaan sataprosenttisesti. Okei, ehkä joinain päivinä ajattelen sen olevan sitä itseään satakymmenen prosenttia, mutta en todellakaan aina, vaikka niin ehkä olettaisi. Kaukosuhteessa on monia asioita, jotka eivät ole miellyttäviä ja joita kukaan ei vapaaehtoisesti omaan elämäänsä ottaisi, mutta ihme ja kumma kyllä, kaukosuhteessa on paljon hyviäkin asioita. Ilman niitä kukaan tuskin nyt tähän leikkiin mukaan lähtisikään.


Mun ja Daven tilanne on vähän erilainen verrattuna monien au pairien, vaihtareiden, tms kaukosuhteisiin, koska me ei koskaan olla oltu "normaalissa" suhteessa, ei siis edes silloin kun olin au pairina Kiinassa. Vaikka asuttiinkin ihan melkein naapureina Pekingissä, oli, ja on, Dave töissä Pohjois-Kiinassa sen verran kaukana, ettei sieltä ihan joka ilta lähdetä kyläilemään, eikä joka viikonloppukaan - eikä töiltäkään ois vapaata, jotta se olisi mahdollista.

Ollaan tällä hetkellä ehkä melkein 7000 km ja kuuden tunnin aikaeron päässä toisistamme, mutta koska ollaan totuttu olemaan erossa, ei tämäkään hetki elämässämme ole ylitsepääsemätön. Toivottavasti ensi syksynä lento meidän välillä tulee kestämään vain neljä tuntia. Jollekin ehkä jo se kuulostaa liialta, mutta meille se on sata kertaa parempi vaihtoehto kuin vaihtoehto b. Tai okei, vaihtoehto b ois varmaan, että menisin Pekingiin vuodeksi opiskelemaan kiinaa, mutta lopulta me oltaisiin taas lentokonematkan päässä toisistamme. Joka tapauksessa, neljä tuntia ja se, että ollaan samalla aikavyöhykkeellä on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin vaihtoehto c, eli että opiskelisin Euroopassa. Siihen verrattuna neljä tuntia ei ole mitään.


Olisinko koskaan uskonut olevani kaukosuhteessa? Itseasiassa mä jossain vaiheessa mietin, että kaukosuhde sopisi mulle, mutta en koskaan uskonut oikeasti päätymään sellaiseen, enkä nyt ainakaan sillä tavalla, että erossa oleminen on pysyvä tila, eikä mikään väliaikainen ratkaisu. Miksi sitten olen ollut yli puolivuotta kaukosuhteessa, eikä loppua näy ihan lähivuosina? Rehellisesti sanottuna, kunhan löytyy tarpeeksi tärkeä ihminen, ei millään muulla ole väliä. Asia laitettuna erittäin kliseisesti: iällä, rodulla, ulkonäöllä, uskonnolla, eikä välimatkalla ole yhtään mitään merkitystä jos oikeasti rakastaa toista.

Me tavattiin kaupungissa, jossa kumpikaan ei asu ja josta kumpikin lähti pois päivää meidän tapaamisen jälkeen. Ehdittiin tavata kerran parin tunnin ajan, minkä jälkeen syvemmät alkututustumiset tapahtuivatkin WeChatissa. Yhtäkkiä olinkin taas siinä suhteen "säätövaiheessa" kun tekstaillaan kaikki päivät ja yöt ja sydän tykyttää tuhatta ja sataa kun kännykän näyttö syttyy viestin merkiksi päälle. Tiesin, että Dave suunnitteli tulevansa kahden kuukauden päästä Pekingiin ja ennen sitä ei tultaisiin näkemään vaikka haluttaisikin. Kaiken lisäksi mun ekassa host perheessä nettiyhteys oli surkea mun huoneessa, eikä voitu edes videochätätä tai puhua puhelimessa, koska host vanhempien huone oli ihan vieressä, enkä halunnut host äidin kuulevan mun keskusteluita. Oltiin siis kuin varhaisteinit tekstiviestisuhteissaan. Nostalgista.
   Syyskuussa, kun vaihdoin perhettä ja sain oman kämppäni ja näin toimivan nettiyhteyden ja rauhan, pystyttiin aloittaa vihdoin videoilla soittaminen, mikä sai koko jutun tuntumaan todemmalta. Silti, kun Dave vihdoin saapui Pekingiin ensimmäistä kertaa mua tapaamaan, oli todella outoa. Toisen tunsi todella hyvin, mutta edessä seisova ihminen näytti vieraalta. Jos olette tottuneet näkemään toisesta vain kuvia ja juttelemaan videoiden välityksellä, kasvotusten hän näyttää kuin eri ihmiseltä, oikeasti. Oli myös outoa kun toista ei ollut edes halannut, mutta rakkauden tunnustukset oli vaihdettu.
   Muistan vieläkin kun lähdin melkein kahdeltatoista illalla alas tapaamaan Davea, jonka lentokone oli ollut myöhässä, ensimmäistä kertaa. Sydän meinasi hypätä ulos rinnasta ja mielessä pyöri kauhukuvat siitä, jos emme vain tulisikaan toimeen kun olemme oikeasti samassa tilassa tai "sitä jotain" ei enää olisikaan välillämme.
   Kuten arvata saattaa, meni ensimmäinen tapaamisemme hyvin ja sen jälkeen Dave tuli vielä kahdesti Pekingiin useaksi viikoksi kerrallaan. Koska asuimme vain 5-10 min kävelyn päässä toisistamme, pystyimme tapaamaan melkein joka ilta töiden jälkeen ja päivisin kun lapset olivat koulussa. Kun Dave oli käymässä, olimme yhdessä kaiken vapaa-aikani ja kun olimme erossa, soitimme videopuhelun joka ilta kello yhdeksän. Usein puhelut venyivät kahteentoista, joskus vielä sitä pidemmiksi. Ei tarvitse pitkään etsiä syypäätä liian lyhyisiin yöuniin, vaikka myönnettäkön, olin itse usein se, joka ei suostunut lopettamaan ajoissa.


TV on ärsyttävän täynnä esimerkkejä siitä, että kaukosuhde ei voi toimia. Aina yhteydenpito loppuu ja toinen unohtuu. Vaikka oma taipaleeni tällä tiellä ei olekaan ollut kovin pitkä, voin kertoa, että se on ihan itsestään kiinni, toimiiko suhde vai ei - ihan niin kuin normisuhteessakin. Ei ole mitään kiveen kirjoitettua totuutta, että kaukosuhde ei voisi toimia. Jos kaukosuhde sattuu eteen, ei siis kannata pelätä ja heittää hanskoja tiskiin vain siksi, että on yleinen olettamus sen epäonnistumisesta. Ja uskokaa tai älkää, mutta kaukosuhteessa on paljon hyviäkin puolia.
1) Kaukosuhde laittaa teidät oikeasti kommunikoimaan ja puhumaan asioista - juttelu kun on yksi ainoista asioista, joita voitte tehdä erossa ollessanne. Varsinkin suhteen alkuaikoina on myös helpompi jutella vaikeista asioista kun ei tarvitse sanoa asioita kasvokkain.
2) Tiedät, että kumppanisi on tosissaan. Tai ainakin mä toivon, ettei kukaan lähtisi kaukosuhteeseen, ellei oikeasti tykkäisi toisesta oikeasti
3) Toisen näkemistä osaa oikeasti arvostaa ja kohtaaminen pitkän erossa olemisen jälkeen on parasta ikinä.

En kuitenkaan sano, että kaukosuhde sopii kaikille. Pitää olla varma itsestään ja itsenäinen ihminen, joka ei ns. tarvitse toista ollakseen jotain. On tärkeää, että molemmilla on omat juttunsa ja he ovat kokonaisia jo yksin. Kahdestaan vain täydennätte toisianne vielä lisää.
   Mekin ollaan kerrallaan jopa kaksi kuukautta erossa, enkä voisi kuvitella olevani tässä suhteessa jos olisin epävarma itsestäni tai Davesta. Me ollaan molemmat sellaisia ihmisiä, jotka tarvitsee aikaa omille jutuilleen ja voi olla, että jos asuttaisiin samassa kaupungissa, tulisi erimielisyyksiä ajankäytön kanssa. Nyt on selvät kaaviot siitä, milloin ollaan yhdessä ja milloin erossa. Vaikka ikävä onkin koko ajan kova, en voi väittää, että tässä ei olisi omia puoliaan. Tietysti tulevaisuudessa haluan asua samassa osoitteessa ja mieluusti mahdollisimman pian, mutta pitää etsiä positiivisudesta kaikista tilanteista, niitä kun yleensä löytyy.


5+1 vinkkiä kaukosuhteesta selviämiseen:
Tässä mun vinkkejä kaukosuhteisille, toki moni pätee myös lähisuhteisiinkin.
  • Ole avoin ja rehellinen - Jos joku toisen tekemä/sanoma asia vaivaa, kerro siitä. Kännykän välityksellä on vielä vaikeampi olla ajatustenlukija kuin kasvokkain. Puhukaa huolista ja murheista yhdessä, asiat yleensä kummasti tuppaavat helpottumaan kun ne jakaa jonkun toisen kanssa. Muista myöskin kertoa niistä hyvistä asioista, joita elämässäsi tapahtuu tai jos kumppanisi on tehnyt jotain kivaa. Kukaan ei kuule liikaa kehuja.
  • Luota toiseen - Yleinen oletus on, että kaukosuhteessa ainakin toinen osapuoli pettää, mutta ei se etäisyys tee pettämisestä mitenkään helpompaa muuten kuin, että teosta ei fyysisesti voi jäädä kiinni. Mutta kuinka moni jää kiinni muutenkaan? Ja mikä motiivi kellään olisi olla kaukosuhteessa, joka vaatii paljon työtä, jos ei edes oikeasti tykkäisi toisesta tarpeeksi ollakseen uskollinen? En usko, että kaukosuhteessa edes petetään mitenkään yleistä enemmän, etkä sä nyt toivottavasti koko ajan oo epäilemässä kumppanias, olit sitten minkälaisessa suhteessa tahansa. Siitä harvoin seuraa yhtään mitään hyvää. Kannattaa seurustella sellaisen kanssa, johon voi luottaa. 
  • Anna toisen olla osa arkeasi - Ette ehkä ole lähekkäin, mutta se ei tarkoita, ettette voisi olla läheisiä ja läsnä toistenne arjessa. Kerro mitä olet tehnyt tai mitä olet kohta tekemässä. Oli se sitten jotain yksinkertaista kuten salille meneminen tai ruoan laittaminen, on siitä kiva kuulla ja kiva olla osa ns. mukana menossa.
  • Videochättäile - Mikään ei ole parempaa kun rakkaan näkeminen ja hänen äänensä kuuleminen. Videochättisessio siellä täällä on hyvä tapa vaihtaa kuulumisia enemmän kuin parin tekstarin verran, joihin vastaaminen ei aina ole ihan reaaliaikaista. Silloin myös antaa kaiken huomionsa toiselle, toisin kuin tekstaillessa jolloin tekee jotain muuta, kuten katselee samalla telkkua, ja heittää pari viestiä aina väliin.
  • Lähetä toiselle kivoja viestejä aina silloin tällöin - yksinkertainen "i love you baby", pidempi rakkauden tai ikävän tunnustaminen, söpön koiran kuva tai jopa selfie tekee hyvänmielen toiselle, eikä vaadi paljoa vaivaa. Helppo tapa saada toinen hymyilemään ja osoittaa toisen olevan mielessä.
  • Suunnitelkaa tulevaisuuttani yhdessä - Kukaan tuskin on kaukosuhteessa näkemättä mielessään päivää, kun olette vihdoin yhdessä, joten suunnitelkaa sitä siis! Yhteisestä tulevaisuudesta on kiva haaveilla ja se pitää mielessä, miksi tässä suhteessa ollaan ja miksi huonotkin puolet kestetään. Keep your eyes on the price ;)
 
❤ Love conquers all ❤
2 kommenttia on "Long Distance Relationship"
  1. Kaukosuhteilu on kyllä niin pyllystä välillä! Etenkin aikaerot; "hei haluuks videochattailla ennen kun meen nukkumaan?" "En mä voi ku oon tunnilla". Ja kans se, kun kertoo ihmisille et on kaukosuhteessa ja heti ensimmäinen asia, mitä niiltä suusta lähtee on, että mistä tiiän ettei J petä mua? :D Every. Fucking. Time.
    Tsemppihalit sulle!

    katiannausa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vaan kuvitella teiän aikaeron kun meilläkin on jo se 6h ja sen kyllä huomaa! Toinen menee nukkumaan kun ittellään on vasta päivä aluillaan ja iltaisin kun on kovin ikävä, ei voi edes puhua kun toinen nukkuu sikeästi..

      Siis toi pettämisestä olettaminen on niiiin ärsyttävää! Kysyyks kukaan normaalilta seurustelevalta parilta "mistä sä tiedät, ettei X petä sua?" no ei! Yhtä hyvinhän normisuhteessa voi pettää, mutta se nyt ei vaan oo jotenkin korrektia laittaa niitä epäilemään toisiaan. Ihan outoja ihmiset välillä :D

      Tsemppiä myös sinne!! :)

      Poista

EMOTICON
Klik the button below to show emoticons and the its code
Hide Emoticon
Show Emoticon
:D
 
:)
 
:h
 
:a
 
:e
 
:f
 
:p
 
:v
 
:i
 
:j
 
:k
 
:(
 
:c
 
:n
 
:z
 
:g
 
:q
 
:r
 
:s
:t
 
:o
 
:x
 
:w
 
:m
 
:y
 
:b
 
:1
 
:2
 
:3
 
:4
 
:5
:6
 
:7
 
:8
 
:9